Tällä foorumilla esittäytyvät lähiaikoina jaostomme ja jalostusryhmämme jäsenet ja muut toimihenkilömme.
Samalla saamme ehkä vähän eloa tällekin keskustelupalstalle. Avauksena toimikoon oheinen esittely omista mietteistäni:
Tultuani yllättäen valituksi jaostomme puheenjohtajaksi haluan tässä hiukan esitellä ajatuksiani ja
toiveitani. Tarkempi ”kuka minä olen”- esittely on Pystykorva-lehdessä, joten se puoli jääköön tässä
vähemmälle.
Olen lupautunut tähän tehtävään jonkinlaiseksi siirtymävaiheen sovittelijaksi vuoden tai
korkeintaan kahden vuoden ajaksi, kannatuksesta riippuen. Tunnen saaneeni uutta puhtia toimiini
nuorekkaista ja innokkaista uusista jaoston jäsenistä ja muista toimihenkilöistä. Toivon, että osaan
olla avuksi tilanteessa, jossa suurin osa toimijoista vaihtui uusiksi.
Haluan tässä myös kiittää edeltäjiäni niistä lukemattomista työtunneista, jotka olette tehneet rakkaan
rotumme eteen. Ette ole ensimmäisiä ettekä viimeisiä jotka olette saaneet kiitosten lisäksi myös
kritiikkiä palkaksenne. Toivon haavojen parantuvan ja myös teiltä edeltäjiltämme yhä rakentavaa
panosta yhteisen harrastuksemme eteenpäin viemiseksi.
Kesäpäivien valmistelut ovat hyvissä käsissä ja mielestäni rotumme suuri ylpeys. Tilaisuudessa
vallitseva hyvä henki on suuren vapaaehtoisjoukon lisäksi myös järjestötoimintaan
osallistumattomien rodunharrastajien ansiota. Toivottavasti tämä suuri joukko saa Hyvärilän
kesäpäivillä myös jaoston toiminnasta positiivisen käsityksen ja ovat tarvittaessa elämäntilanteen
salliessa käytettävissä jaoston tehtäviin. Tänä vuonna myös SPJ:n hallitus on mukana tapahtumassamme.
Rovaniemen henkilövalintojen seurauksena rotumme on käytännössä ollut ilman jaostoa noin
kuukauden. Itse olisin toivonut edellisen, hyvään vauhtiin päässeen jaoston jatkavan rotumme etua
ajatellen, samalla hyväksyen toimintaan mukaan uusia toimijoita ja ajatuksia. Tämä odotusaika on
ollut meille kaikille niin vaikeata kuin odottavan aika tuppaa olemaan. Jaoston on odotettu toimivan
normaalisti, vaikka sitä ei ole ollut olemassakaan. Kärsivällisyyttä tarvitaan jatkossakin ennen kuin
uusi porukka saadaan koulutettua.
Lootin vaimo katsoi taaksensa ja jähmettyi suolapatsaaksi. Itse ymmärrän kertomuksen siten, että
menneet asiat on syytä selvittää mahdollisimman selväksi, mutta jos niitä jää murehtimaan vuosiksi,
kehitys pysähtyy…
Kevätterveisin Hannu Hämäläinen
Jaoston esittely
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Re: Jaoston esittely
Olen Janne Kontkanen, 38-vuotias teollisuudessa talouden ja hallinnon parissa työskentelevä pohjanpystykorvaharrastaja. Minut valittiin Rovaniemen vuosikokouksessa pohjanpystykorvien hallituspaikalle. Jaoston järjestäytymisestä lähtien olen ollut myös pohjanpystykorvien jalostusryhmän vetäjänä.
Asun Ylämyllyllä Pohjois-Karjalassa, kotoisin olen Outokummusta. Metsästäjätutkinnon olen suorittanut 12-vuotiaana ja olen siitä lähtien metsästänyt niin isompaa kuin pienempääkin riistaa. Ensimmäinen pohjanpystykorvamme on vuonna 2007 syntynyt Kiekan Saaga. Saagalla harrastamamme kasvatustyön kautta olen tutustunut rodun kapeaan jalostuspohjaan sekä haasteisiin, joita pieni kanta yhdessä rodussa esiintyvien sairauksien kanssa voi aiheuttaa. Osoittaakseni omilla toimillani esimerkkiä tämän rodun tulevaisuudesta halusin etsiä Saagan kolmannelle pentueelle harvinaisia sukulinjoja edustavan uroksen. Huhtikuun alussa syntyi pentue, jossa oli kolme narttua, valitettavasti ei kuitenkaan yhtään urosta, joten Sallasta 90-luvulla rotuunotetun Rikun uroslinja ei saanut vielä jatkajaa. Terhakat Saagan ja Sakun pennut ovat valloittavia persoonia, valitettavasti yhdellä niistä on toinen silmistä vaalean sininen. Tämä on pohjanpystykorvilla harvinainen resessiivisesti periytyvä ominaisuus, näyttelyissä todennäköistä on hylätty arvostelu.
Jaostomme ja jalostusryhmämme pyrkii kehittämään pystykorvatietokannan lisäksi jäsenillemme mahdollisuutta käyttää taulukoita omalla koneellaan, esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmalla. Tiedot voisivat sisältää mm koiran perustiedot, erinäiset terveys- ja käyttöindeksit, Pevisa-tulokset ja niiden voimassaolot sekä sukusiitoksen ja sukulaisuusasteen. Tietenkään kokemusperäistä tietoa koirien jalostuksessa ei saa unohtaa, mutta nämä tekniset apuvälineet helpottavat työtämme, niin meidän harrastajien kuin jalostusryhmäläistenkin.
Jalostusryhmän vetäjänä olen teidän harrastajien käytettävissä, ottakaa yhteyttä puhelimella, facessa, sähköpostitse tai vaikka tavatessamme esim pohjispäivillä. Kysykää mieltänne askarruttavista asioista, jos vastausta ei tule apteekin hyllyltä, koetan parhaani mukaan etsiä tietoa esim. kokeneelta jalostusryhmältämme.
Jos tiedossanne on rotuunoton kriteerit täyttävä, metsässä pelaava maatiaiskoira, kannustakaa omistajaa olemaan meihin jalostusryhmäläisiin yhteydessä tai vinkatkaa suoraan meille. Josko rotupohjaamme saataisiin sitä kautta lisää laajuutta.
Olkaamme avoimia niin koirissamme esiintyvistä hyvistä kuin huonoista puolistakin. Älkäämme salatko koirissamme esiintyviä vikoja. Facebookissa on ryhmä "Pohjisten avoin terveystietokanta" jonne kukin meistä harrastajista voi kertoa koiriensa terveydellisiä tietoja. Voit myös ottaa meihin jalostusryhmäläisiin yhteyttä jotta saamme mahdollisimman paljon ajantasaista tietoa ja voimme näin auttaa teitä kasvattajia yhä paremmin.
Kuinka saadaan jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen? Järjestön ja rotujemme kehityksen kannalta katsottuna kannattaa nyt keskittyä toimimaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tähän toimintaan tarvitaan meitä kaikkia harrastajia.
t Janne
Asun Ylämyllyllä Pohjois-Karjalassa, kotoisin olen Outokummusta. Metsästäjätutkinnon olen suorittanut 12-vuotiaana ja olen siitä lähtien metsästänyt niin isompaa kuin pienempääkin riistaa. Ensimmäinen pohjanpystykorvamme on vuonna 2007 syntynyt Kiekan Saaga. Saagalla harrastamamme kasvatustyön kautta olen tutustunut rodun kapeaan jalostuspohjaan sekä haasteisiin, joita pieni kanta yhdessä rodussa esiintyvien sairauksien kanssa voi aiheuttaa. Osoittaakseni omilla toimillani esimerkkiä tämän rodun tulevaisuudesta halusin etsiä Saagan kolmannelle pentueelle harvinaisia sukulinjoja edustavan uroksen. Huhtikuun alussa syntyi pentue, jossa oli kolme narttua, valitettavasti ei kuitenkaan yhtään urosta, joten Sallasta 90-luvulla rotuunotetun Rikun uroslinja ei saanut vielä jatkajaa. Terhakat Saagan ja Sakun pennut ovat valloittavia persoonia, valitettavasti yhdellä niistä on toinen silmistä vaalean sininen. Tämä on pohjanpystykorvilla harvinainen resessiivisesti periytyvä ominaisuus, näyttelyissä todennäköistä on hylätty arvostelu.
Jaostomme ja jalostusryhmämme pyrkii kehittämään pystykorvatietokannan lisäksi jäsenillemme mahdollisuutta käyttää taulukoita omalla koneellaan, esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmalla. Tiedot voisivat sisältää mm koiran perustiedot, erinäiset terveys- ja käyttöindeksit, Pevisa-tulokset ja niiden voimassaolot sekä sukusiitoksen ja sukulaisuusasteen. Tietenkään kokemusperäistä tietoa koirien jalostuksessa ei saa unohtaa, mutta nämä tekniset apuvälineet helpottavat työtämme, niin meidän harrastajien kuin jalostusryhmäläistenkin.
Jalostusryhmän vetäjänä olen teidän harrastajien käytettävissä, ottakaa yhteyttä puhelimella, facessa, sähköpostitse tai vaikka tavatessamme esim pohjispäivillä. Kysykää mieltänne askarruttavista asioista, jos vastausta ei tule apteekin hyllyltä, koetan parhaani mukaan etsiä tietoa esim. kokeneelta jalostusryhmältämme.
Jos tiedossanne on rotuunoton kriteerit täyttävä, metsässä pelaava maatiaiskoira, kannustakaa omistajaa olemaan meihin jalostusryhmäläisiin yhteydessä tai vinkatkaa suoraan meille. Josko rotupohjaamme saataisiin sitä kautta lisää laajuutta.
Olkaamme avoimia niin koirissamme esiintyvistä hyvistä kuin huonoista puolistakin. Älkäämme salatko koirissamme esiintyviä vikoja. Facebookissa on ryhmä "Pohjisten avoin terveystietokanta" jonne kukin meistä harrastajista voi kertoa koiriensa terveydellisiä tietoja. Voit myös ottaa meihin jalostusryhmäläisiin yhteyttä jotta saamme mahdollisimman paljon ajantasaista tietoa ja voimme näin auttaa teitä kasvattajia yhä paremmin.
Kuinka saadaan jäsenet puhaltamaan yhteen hiileen? Järjestön ja rotujemme kehityksen kannalta katsottuna kannattaa nyt keskittyä toimimaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tähän toimintaan tarvitaan meitä kaikkia harrastajia.
t Janne
Janne Kontkanen
Re: Jaoston esittely
Hei, olen Anni Takala, 24-vuotias pohjanpystykorvaharrastaja Lieksasta. Koirat ja luonto ovat olleet aivan pienestä pitäen suuri innostukseni. Metsästys reissuilla tullut oltua isän mukana siitä lähtien kun rinkassa kestin ja siitä se innostus metsästykseenkin on isän innostamana ja avustamana syttynyt. Kiinnostus koiriin lisääntyi kun ikää tuli lisää ja tuli tutustuttua rotuihin ja kasvattajiin tarkemmin.
Pohjanpystykorva harrastus lähti käyntiin vuonna 2003, jolloin vanhempieni ja veljieni kanssa käytiin hakemassa meille ensimmäinen pohjis Sulkavalta. Sohvin kanssa alkoi innostus lintukokeisiin, vaan kaikenriistan koirana metsästykseen käytettynä, kokeet jäivät hyvin äkkiä taka-alalle, kun kaikkea riistaahan sitä piti niillä koereissuillakin haukkua. Sohvin myötä myös kasvatustoiminta alkoi kiinnostaa. Kasvattajan peruskurssi tuli suoritettua ja myöhemmin kun ikää karttui itselle riittävästi, tuli isän kennelnimeen haettua minullekin lisäys. Sohvilla teetettiin kolme pentuetta Tuomirinteen kennelnimellä. Myöhemmin omaan kotiin muutettua tuli eteen kennelnimen muutoksen aika ja nyt mieheni kanssa kasvatamme Ukonvuoren kennelnimellä. Tällä hetkellä omasta tarhasta löytyy kaksi pohjista, 5 vuotias narttu Naavan Senna ja Sennan poika, oma kasvattimme Ukonvuoren Enska, jolla ikää nyt 10 kuukautta.
Palkintotuomarin oikeudet minulta löytyy linnun- ja hirvenhaukkukokeisiin. Myöhemmin mielenkiinto koiriin lisääntyi niin että opiskelin klinikkaeläinhoitajaksi ja vuoden työskentelin opiskelujen jälkeen klinikalla Lappeenrannassa. Tällä hetkellä työskentelen kuitenkin Lähihoitajana.
Omalta osaltani haluan olla viemässä eteenpäin tätä hienoa rotuamme tämän mukavan harrastajajoukon kanssa, johon olen vuosien kuluessa tutustunut. On mukava ollut huomata kuinka vuosien saatossa edeltäjämme jaostossa ovat tehneet loistavaa työtä ja koirien käyttö kokeissa ja näyttelyissä on lisääntynyt. Myös rodun terveyteen on kiinnitetty hyvin huomiota ja omistajat ovat aktiivisesti käyttäneet koiria pevisa-tarkastuksissa. Jatkakaamme tätä hienoa rodun eteenpäin viemistä puhaltamalla kaikki harrastajat yhteen hiileen. Minuun saa rohkeasti ottaa yhteyttä ja kertoa ajatuksistaan ja uusista ehdotuksista, jos sellaisia mieleen juolahtanut. Toivottavasti näemme sankoin väki- ja koirajoukoin pohjispäivillä Nurmeksessa tulevana kesänä.
Keväisin terveisin Anni
Pohjanpystykorva harrastus lähti käyntiin vuonna 2003, jolloin vanhempieni ja veljieni kanssa käytiin hakemassa meille ensimmäinen pohjis Sulkavalta. Sohvin kanssa alkoi innostus lintukokeisiin, vaan kaikenriistan koirana metsästykseen käytettynä, kokeet jäivät hyvin äkkiä taka-alalle, kun kaikkea riistaahan sitä piti niillä koereissuillakin haukkua. Sohvin myötä myös kasvatustoiminta alkoi kiinnostaa. Kasvattajan peruskurssi tuli suoritettua ja myöhemmin kun ikää karttui itselle riittävästi, tuli isän kennelnimeen haettua minullekin lisäys. Sohvilla teetettiin kolme pentuetta Tuomirinteen kennelnimellä. Myöhemmin omaan kotiin muutettua tuli eteen kennelnimen muutoksen aika ja nyt mieheni kanssa kasvatamme Ukonvuoren kennelnimellä. Tällä hetkellä omasta tarhasta löytyy kaksi pohjista, 5 vuotias narttu Naavan Senna ja Sennan poika, oma kasvattimme Ukonvuoren Enska, jolla ikää nyt 10 kuukautta.
Palkintotuomarin oikeudet minulta löytyy linnun- ja hirvenhaukkukokeisiin. Myöhemmin mielenkiinto koiriin lisääntyi niin että opiskelin klinikkaeläinhoitajaksi ja vuoden työskentelin opiskelujen jälkeen klinikalla Lappeenrannassa. Tällä hetkellä työskentelen kuitenkin Lähihoitajana.
Omalta osaltani haluan olla viemässä eteenpäin tätä hienoa rotuamme tämän mukavan harrastajajoukon kanssa, johon olen vuosien kuluessa tutustunut. On mukava ollut huomata kuinka vuosien saatossa edeltäjämme jaostossa ovat tehneet loistavaa työtä ja koirien käyttö kokeissa ja näyttelyissä on lisääntynyt. Myös rodun terveyteen on kiinnitetty hyvin huomiota ja omistajat ovat aktiivisesti käyttäneet koiria pevisa-tarkastuksissa. Jatkakaamme tätä hienoa rodun eteenpäin viemistä puhaltamalla kaikki harrastajat yhteen hiileen. Minuun saa rohkeasti ottaa yhteyttä ja kertoa ajatuksistaan ja uusista ehdotuksista, jos sellaisia mieleen juolahtanut. Toivottavasti näemme sankoin väki- ja koirajoukoin pohjispäivillä Nurmeksessa tulevana kesänä.
Keväisin terveisin Anni
Anni Takala
Ukonvuoren kennel
Ukonvuoren kennel
Re: Jaoston esittely
Hei kaikki pohjanpystykorvaharrastajat!
Olen monelle jo tuttukin ”uusi vanha jalostusneuvoja” Milla Mäki-Karjalainen. Vuoden tauon jälkeen on mukava palata työskentelemään rakkaan pohjanpystykorvarodun parissa vastuullisessa jalostusneuvojan tehtävässä, jossa aloitin työskentelemään ensimmäisen kerran vuonna 2007.
Aktiivisen koiraharrastamisen olen aloittanut jo 27 vuotta sitten noutajapuolella. Sen jälkeen vaihdoin rotua ja jatkoin palveluskoiraharrastusten parissa suursnautsereideni kanssa. Ensimmäinen pohjanpystykorva tuli taloon vuonna 2004 ja tälle tielle ei näy loppua – rotu on vienyt sydämeni. Pohjanpystykorvien lisäksi talosta löytyy tällä hetkellä muitakin metsästyskoiria – venäjänajokoiria, suomenajokoiria, saksanmetsästysterrieri sekä vastapainoksi myös kolme kääpiösnautseria. Kasvatustyötä teemme kennelnimellä Koivunevan ja äskettäin syntyi meidän kahdeksas pohjanpystykorvapentueemme.
Olen aktiivitoimija muutaman eri rodun parissa, minulta löytyy palkintotuomarikortti LINT- ja KEAJ-kokeisiin, koetoimitsijakortti LUT- sekä LINT-kokeisiin. Luottamustehtävistä mainittakoon kennelneuvojan työ Suomen Kennelliitto ry:n palveluksessa vuodesta 2006 lähtien. Lisäksi olen tunnistusmerkitsijä ja virallinen DNA-näytteenottaja. Jalostusasioista kiinnostuneena olen suorittanut jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssit, sekä luonnollisesti myös kasvattajan perus- ja jatkokurssit.
Pohjanpystykorvien kohdalla minulle tärkeitä asioita ovat rodun uhkien ja mahdollisuuksien, heikkouksien ja vahvuuksien visioiminen. Sanomattakin on selvää, että terveysasioihin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ja terveystulokset on saatava entistä julkisemmiksi. Korostan myös sitä, että jokainen vastuullinen kasvattaja pyytäisi jalostusneuvonnan riskilaskelmat ja hyväksynnän suunnittelemalleen pentueelle. Näin pienen geeniperimän omaavan rodun kanssa ei tule ottaa sellaisia riskejä, jotka ovat minimoitavissa asiantuntevan jalostusneuvonnan toimilla. Koskaan koiranjalostus ei ole riskitöntä ja lupaavista laskelmista huolimatta saattaa syntyä sairaita pentuja, mutta tällöin voi kuitenkin olla hyvillä mielin siitä, että yritti parhaansa. Jos laskemat laiminlyödään välinpitämättömästi on se suuri uhka koko rodulle. Ja tätähän me kukaan emme halua. Myös uhanalaisia sukulinjoja tulisi vaalia ja miettiä mahdollisia uusien koirien rotuunottoja.
Nähdään Pohjispäivillä Hyvärilässä ja ottakaa rohkeasti yhteyttä suunnitellessanne koirienne pennuttamista!
Terveisin, Milla
Olen monelle jo tuttukin ”uusi vanha jalostusneuvoja” Milla Mäki-Karjalainen. Vuoden tauon jälkeen on mukava palata työskentelemään rakkaan pohjanpystykorvarodun parissa vastuullisessa jalostusneuvojan tehtävässä, jossa aloitin työskentelemään ensimmäisen kerran vuonna 2007.
Aktiivisen koiraharrastamisen olen aloittanut jo 27 vuotta sitten noutajapuolella. Sen jälkeen vaihdoin rotua ja jatkoin palveluskoiraharrastusten parissa suursnautsereideni kanssa. Ensimmäinen pohjanpystykorva tuli taloon vuonna 2004 ja tälle tielle ei näy loppua – rotu on vienyt sydämeni. Pohjanpystykorvien lisäksi talosta löytyy tällä hetkellä muitakin metsästyskoiria – venäjänajokoiria, suomenajokoiria, saksanmetsästysterrieri sekä vastapainoksi myös kolme kääpiösnautseria. Kasvatustyötä teemme kennelnimellä Koivunevan ja äskettäin syntyi meidän kahdeksas pohjanpystykorvapentueemme.
Olen aktiivitoimija muutaman eri rodun parissa, minulta löytyy palkintotuomarikortti LINT- ja KEAJ-kokeisiin, koetoimitsijakortti LUT- sekä LINT-kokeisiin. Luottamustehtävistä mainittakoon kennelneuvojan työ Suomen Kennelliitto ry:n palveluksessa vuodesta 2006 lähtien. Lisäksi olen tunnistusmerkitsijä ja virallinen DNA-näytteenottaja. Jalostusasioista kiinnostuneena olen suorittanut jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssit, sekä luonnollisesti myös kasvattajan perus- ja jatkokurssit.
Pohjanpystykorvien kohdalla minulle tärkeitä asioita ovat rodun uhkien ja mahdollisuuksien, heikkouksien ja vahvuuksien visioiminen. Sanomattakin on selvää, että terveysasioihin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ja terveystulokset on saatava entistä julkisemmiksi. Korostan myös sitä, että jokainen vastuullinen kasvattaja pyytäisi jalostusneuvonnan riskilaskelmat ja hyväksynnän suunnittelemalleen pentueelle. Näin pienen geeniperimän omaavan rodun kanssa ei tule ottaa sellaisia riskejä, jotka ovat minimoitavissa asiantuntevan jalostusneuvonnan toimilla. Koskaan koiranjalostus ei ole riskitöntä ja lupaavista laskelmista huolimatta saattaa syntyä sairaita pentuja, mutta tällöin voi kuitenkin olla hyvillä mielin siitä, että yritti parhaansa. Jos laskemat laiminlyödään välinpitämättömästi on se suuri uhka koko rodulle. Ja tätähän me kukaan emme halua. Myös uhanalaisia sukulinjoja tulisi vaalia ja miettiä mahdollisia uusien koirien rotuunottoja.
Nähdään Pohjispäivillä Hyvärilässä ja ottakaa rohkeasti yhteyttä suunnitellessanne koirienne pennuttamista!
Terveisin, Milla
Re: Jaoston esittely
Olen 50 -vuotias Kangaslammilla, Savossa asuva myynti-/vientiassistentti, jolla on pitkä kokemus haastavista ja nopeatempoisista tehtävistä viennin ja myynnin parissa kehittäen monenlaisten ihmisten kanssa toimeentuloa ja toimimista sekä stressisietokykyä.
Toimin Kangaslammin Metsästäjät ry:n sihteerinä sekä tiehoitokuntani sihteerinä.
Metsästyskortti on minulla ollut vuodesta 1982. Olen vastikään suorittanut LINT-koetoimitsija –kurssin ja LINT-tuomarikortti on harjoitteluja vailla.
Luonto on minua aina kiinnostanut ja ensimmäiset luontomuistoni liittyvätkin ison veljen kanssa räksän pesille tehtyihin ryöstöretkiin:olihan meillä linnunmunakokoelma.
Isoveljeni tutustutti minut myös turkiseläinten käsittelyyn, taito, joka on valitettavasti päässyt harjoituksen puuttuessa rapistumaan.
Lapsuuden kodissani ei harrastettu metsästystä, mutta äidinäitini suku, mummo mukaan lukien ovat olleet metsästäjiä.
Henkilökohtaisesti sain viimeisen kipinän harrastuksen aloittamiseen käytyäni Kanadassa vierailulla erään naapurikylältä lähteneen naisen luona, joka on koko ikänsä, eli jo Suomessa ollessaankin, harrastanut metsästystä. Vielä 30 –vuotta sitten oli Suomessakin metsästävä nainen harvinainen näky ja ihmetyksen aihe.
Metsästysmaiden puuttuessa aloitin harrastuksen vesilintujen metsästyksellä ja vuosien saatossa siirryin kanalinnun metsästykseen, joka on minulle tänä päivänäkin mieleisintä.
Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että tästä puuttuu jotakin ja alkoi selvittely, että mikä koirarotu mahtaisi olla se minulle sopivin. Jostakin löytyi kuvaus pohjanpystykorvasta, joka tuntui olevan juuri sellaista, mitä minä olin hakemassa.
Pennut olivat kiven alla, kuten ne nykyäänkin ovat, mutta niin vain minun ja pikku-Peten tiet kohtasivat kohta 9 vuotta sitten. Ja sen jälkeen on ollut aivan selvää, että tältä tieltä ei ole paluuta; mutta en kadu sitä hetkeäkään.
Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu 2 pohjanpystykorvaa, joiden kanssa metsästän sekä nartun kanssa käyn myös kokeissa ja näyttelyissä (uros kastroitu).
Toisen (aikuisena hankitun) koiran hankinnan myötä ovat rodun asiat ruvenneet kiinnostamaan minua enemmän ja enemmän. Narttuni pennutuksen suunnittelun ja toteutuksen myötä erityisesti rodun terveys- ja monimuotoisuusasiat, harvinaisine sukuineen, ovat todella tulleet sydämenasiakseni.
Kun on perusteellisemmin tutustunut rodun tilanteeseen, on tulevaisuuden uhkakuvat
tulleet myös selkeästi esiin. Jos pohjanpystykorvarodussa ei pikapuoliin tehdä samankaltaisia korjausliikkeitä kuten suomenpystykorvien puolella on tehty, saattaa pienen rotumme tulevaisuus olla hyvinkin synkkä.
Haluaisin omalla pienellä panoksellani olla vaikuttamassa, ettei niin pääsisi tapahtumaan tälle maailman parhaimmalle koirarodulle!
Katson, että harrastajien aktiivinen informointi ja -opetus on hyvin tärkeää; erityisesti koiranomistajien, joilla on siitoskäytössä olevia koiria sekä siitoskäyttöä koirilleen suunnittelevien, unohtamatta niitä uuden luojia, tulevia harrastajia eli pennunottajia.
Tulkaa juttusille, nykäiskää hihasta, soittakaa puhelimella tai meilatkaa; olen käytettävissänne!
Terveisin Raija Tiilikainen
Toimin Kangaslammin Metsästäjät ry:n sihteerinä sekä tiehoitokuntani sihteerinä.
Metsästyskortti on minulla ollut vuodesta 1982. Olen vastikään suorittanut LINT-koetoimitsija –kurssin ja LINT-tuomarikortti on harjoitteluja vailla.
Luonto on minua aina kiinnostanut ja ensimmäiset luontomuistoni liittyvätkin ison veljen kanssa räksän pesille tehtyihin ryöstöretkiin:olihan meillä linnunmunakokoelma.
Isoveljeni tutustutti minut myös turkiseläinten käsittelyyn, taito, joka on valitettavasti päässyt harjoituksen puuttuessa rapistumaan.
Lapsuuden kodissani ei harrastettu metsästystä, mutta äidinäitini suku, mummo mukaan lukien ovat olleet metsästäjiä.
Henkilökohtaisesti sain viimeisen kipinän harrastuksen aloittamiseen käytyäni Kanadassa vierailulla erään naapurikylältä lähteneen naisen luona, joka on koko ikänsä, eli jo Suomessa ollessaankin, harrastanut metsästystä. Vielä 30 –vuotta sitten oli Suomessakin metsästävä nainen harvinainen näky ja ihmetyksen aihe.
Metsästysmaiden puuttuessa aloitin harrastuksen vesilintujen metsästyksellä ja vuosien saatossa siirryin kanalinnun metsästykseen, joka on minulle tänä päivänäkin mieleisintä.
Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että tästä puuttuu jotakin ja alkoi selvittely, että mikä koirarotu mahtaisi olla se minulle sopivin. Jostakin löytyi kuvaus pohjanpystykorvasta, joka tuntui olevan juuri sellaista, mitä minä olin hakemassa.
Pennut olivat kiven alla, kuten ne nykyäänkin ovat, mutta niin vain minun ja pikku-Peten tiet kohtasivat kohta 9 vuotta sitten. Ja sen jälkeen on ollut aivan selvää, että tältä tieltä ei ole paluuta; mutta en kadu sitä hetkeäkään.
Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu 2 pohjanpystykorvaa, joiden kanssa metsästän sekä nartun kanssa käyn myös kokeissa ja näyttelyissä (uros kastroitu).
Toisen (aikuisena hankitun) koiran hankinnan myötä ovat rodun asiat ruvenneet kiinnostamaan minua enemmän ja enemmän. Narttuni pennutuksen suunnittelun ja toteutuksen myötä erityisesti rodun terveys- ja monimuotoisuusasiat, harvinaisine sukuineen, ovat todella tulleet sydämenasiakseni.
Kun on perusteellisemmin tutustunut rodun tilanteeseen, on tulevaisuuden uhkakuvat
tulleet myös selkeästi esiin. Jos pohjanpystykorvarodussa ei pikapuoliin tehdä samankaltaisia korjausliikkeitä kuten suomenpystykorvien puolella on tehty, saattaa pienen rotumme tulevaisuus olla hyvinkin synkkä.
Haluaisin omalla pienellä panoksellani olla vaikuttamassa, ettei niin pääsisi tapahtumaan tälle maailman parhaimmalle koirarodulle!
Katson, että harrastajien aktiivinen informointi ja -opetus on hyvin tärkeää; erityisesti koiranomistajien, joilla on siitoskäytössä olevia koiria sekä siitoskäyttöä koirilleen suunnittelevien, unohtamatta niitä uuden luojia, tulevia harrastajia eli pennunottajia.
Tulkaa juttusille, nykäiskää hihasta, soittakaa puhelimella tai meilatkaa; olen käytettävissänne!
Terveisin Raija Tiilikainen
Re: Jaoston esittely
Olen Teemu Niemi Kiimingistä Pohjois-Pohjanmaalta. Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi 2 lasta. Työurani olen tehnyt puolustusvoimien palveluksessa -99 lähtien. Metsästystä olen harrastanut yli 20 vuotta, laidasta laitaan, tällä hetkellä häkissä asuu 2 pohjanpystykorvaa ja sijoituskoira on synnyttämässä pentuja kohtapuolin. Kokeissa ja näyttelyissä on tullut kuljettua lähinnä Kauppilanjoen Moskun kanssa, joista kilpailullisesti parhaimpana saavutuksena voi pitää pääsyä SM-kilpailuun kolmena vuonna.
Toimin tällä hetkellä Oulun seudun pystykorvakerhon puheenjohtajana neljättä kautta. Taskusta löytyy palkintotuomarikortti ja koetoimitsijakortti. Pohjanpystykorvajaostossa alkaa minulla nyt toinen kausi koe ja näyttelyvastaavan tehtävissä. Huolestuneena olen seurannut harrastajien eripuraa, nyt olisi hyvä aika haudata sotakirveet ja aloittaa työt tämän hienon rodun eteen.
Terveisin Teemu
Toimin tällä hetkellä Oulun seudun pystykorvakerhon puheenjohtajana neljättä kautta. Taskusta löytyy palkintotuomarikortti ja koetoimitsijakortti. Pohjanpystykorvajaostossa alkaa minulla nyt toinen kausi koe ja näyttelyvastaavan tehtävissä. Huolestuneena olen seurannut harrastajien eripuraa, nyt olisi hyvä aika haudata sotakirveet ja aloittaa työt tämän hienon rodun eteen.
Terveisin Teemu
Re: Jaoston esittely
Olen 53 vuotias rakennusinsinööri Äänekoskelta. Metsästysharrastus aloitettu vuonna 1975 seropi pystykorvan kanssa.
Kaksi koiraa 8 vuotias spk ja 2 vuotias PPK, molemmat uroksia. Koirilla harrastetaan kanalintumetsästystä aktiivisesti Suomessa ja Ruotsissa. Myös Lint-kokeissa käydään aktiivisesti ja tuomaroidaan muiden koiria.
Rekisteriaineistosta tehtynä monimuotoisuustutkimuksia viidelle rodulle,koiria tutkimuksessa kaikkiaan ollut n. 400-500 000:tta,joista kuolleet suvut karsittu laskennasta. Spk;n ja PPK:n osalta olen yhdistänyt Suomen ja Ruotsin rekisteritietokannat.
Lisäksi tehtynä jalostusneuvonnan käyttöön työkaluja. Mm. sukusiitoslaskuri, jolla spk:n ja PPK:n osalta mahdollista saada kaikki sukusiitokset vastakkaisen sukupuolen koirien kanssa Suomessa ja Ruotsissa, jotka ovat syntyneet 2002-2013.
”Haluan edistää avoimuutta spj-järjestössä ja että kaikki mahdollinen tieto on mahdollisimman kattavasti kasvattajien käytössä, jotta he voivat tehdä tärkeää työtään harrastajien hyväksi. Vastuu on aina kasvattajilla tietojen soveltamisesta, mutta meillä yhdessä on vastuu antaa heille paras mahdollinen ajantasainen tieto ratkaisujen tueksi.
Emme saa tiedottamisessa unohtaa myöskään harrastajia, varsinkaan sitä ensimmäisen koiran ostajaa, jolla ei ole useinkaan riittävästi riippumatonta tietoa saatavilla. Uudet tyytyväiset harrastajat, joilla arvot ovat kohdillaan takaavat pohjikselle valoisan tulevaisuuden.
Työmme on pitkäjänteistä puurtamista, voitot otetaan hitaasti ja tappiot kuitataan nopeasti.”
Terveisin Mauri Kumpulainen
Kaksi koiraa 8 vuotias spk ja 2 vuotias PPK, molemmat uroksia. Koirilla harrastetaan kanalintumetsästystä aktiivisesti Suomessa ja Ruotsissa. Myös Lint-kokeissa käydään aktiivisesti ja tuomaroidaan muiden koiria.
Rekisteriaineistosta tehtynä monimuotoisuustutkimuksia viidelle rodulle,koiria tutkimuksessa kaikkiaan ollut n. 400-500 000:tta,joista kuolleet suvut karsittu laskennasta. Spk;n ja PPK:n osalta olen yhdistänyt Suomen ja Ruotsin rekisteritietokannat.
Lisäksi tehtynä jalostusneuvonnan käyttöön työkaluja. Mm. sukusiitoslaskuri, jolla spk:n ja PPK:n osalta mahdollista saada kaikki sukusiitokset vastakkaisen sukupuolen koirien kanssa Suomessa ja Ruotsissa, jotka ovat syntyneet 2002-2013.
”Haluan edistää avoimuutta spj-järjestössä ja että kaikki mahdollinen tieto on mahdollisimman kattavasti kasvattajien käytössä, jotta he voivat tehdä tärkeää työtään harrastajien hyväksi. Vastuu on aina kasvattajilla tietojen soveltamisesta, mutta meillä yhdessä on vastuu antaa heille paras mahdollinen ajantasainen tieto ratkaisujen tueksi.
Emme saa tiedottamisessa unohtaa myöskään harrastajia, varsinkaan sitä ensimmäisen koiran ostajaa, jolla ei ole useinkaan riittävästi riippumatonta tietoa saatavilla. Uudet tyytyväiset harrastajat, joilla arvot ovat kohdillaan takaavat pohjikselle valoisan tulevaisuuden.
Työmme on pitkäjänteistä puurtamista, voitot otetaan hitaasti ja tappiot kuitataan nopeasti.”
Terveisin Mauri Kumpulainen
Re: Jaoston esittely
Tervehdys lukijoille!
Minut on varmaan useammankin kerran vuosien varrella esitelty. Kertauksena tässä vielä kerran:
Tällä hetkellä olen reilu kuusikymppinen, 40v. naimisissa ollut, viiden aikuisen lapsen äiti ja kahdeksan lapsenlapsen mummu. Koiraharrastusta takana on ollut vuodesta 1971, jolloin hankin ensimmäisen oman koirani, mustan cockerspanielin nimeltä Sylvi. Sen kanssa harrastettiin koepuolella verijälkeä ja näyttelyissäkin käytiin ahkerasti. Kennelliiton jäsen olen ollut siitä lähtien - nykyään jo vapaajäsenenä.
Koiranomistuksessa oli useampien vuosien tauko puolison ulkomailla työskentelyn takia, jolloin perhe oli mukana.
Vuonna 1984 Lappiin muuton yhteydessä hankittiin uudelleen koiria, tällä kertaa valjakkokoiria - siperianhuskyja. Niitä oli parhaimmillaan tarhassa 12 yksilöä ja siperialaispentueitakin syntyi yhteensä 11. Nyt valjakkoharrastus on jäänyt ja viimeinenkin siperianhuskymme viettää eläkepäiviään Angelin "Siperiassa" (siperia.eu).
Vuonna 1994 poikamme täytti 15 vuotta, hankki metsästyskortin ja toivoi omaa metsästyskoiraa. Valinta osui silloin pohjanpystykorvaan, josta oli ollut Koiramme lehdessä vuonna 1989 juttua. Jotain hyvää "tärkeiden" artikkelien säästämisessä leikekirjaan tälläkin kertaa oli. Joitakin pohjanpystykorvakasvattajia silloinkin löytyi, mutta pennut olivat kiven takana. Lopulta onnisti ja saimme hankittua Leo Terolta Tuulikummun kennelistä Ransun ja Veeran ainokaisen pennun uroksen, Hallin. Seuraavana vuonna Leo houkutteli meitä ottamaan myös nartun Tuulikummun Nätin. Näille syntyi kolme pentuetta, joista yksi ylsi KVA-arvoon. Muita käytettiin ahkerasti metsässä, mutta kokeissa ei kuitenkaan koskaan.
Tällä hetkellä Hallin ja Nätin ensimmäisestä pentueesta on elossa vielä mahdollisesti tällä hetkellä Suomen vanhin pohjanpystykorva Saman’s Peni, joka tätä kirjoitettaessa on 16v. 3kk. Pojallamme on Hallin ja Nätin tyttären Äimän tyttären Tuulikummun Lunan tytär Saman's Täplä Tuulispää jatkamassa suvun pohjanpystykorvaharrastusta.
Kaikki koiraharrastuksen vuodet ovat täyttyneet myös aktiivisella kiinnostuksella genetiikkaa ja koiranjalostusta kohtaan. Spanieliaikana mielenkiinto kohdistui koirien värigenetiikkaan, eikä se innostus ole vieläkään laantunut. Siperianhuskyaikana olin SH-seuran jalostusneuvojana 20 vuotta ja sinä aikana rodulle laadittiin jalostuksen tavoiteohjelma - vanhimman kaavan mukaan jo vuonna 1998. Olin aikani mukana myös SH-lehden toimituksessa, toimittajana, kääntäjänä ja taittajana. Vuosien varrella olen kirjoittanut artikkeleja ja käännöksiä myös ulkolaisiin koira-alan julkaisuihin (mm. Norja ja USA). Kirjoituksiani on lisäksi julkaistu useiden eri rotujärjestöjen lehdissä.
Vuonna 2001 olin mukana suunnittelemassa uutta koirien jalostuksen ja hyvinvoinnin tutkimuksen tukemista edistävää yhdistystä "Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki - HETI ry:tä", josta voidaan käyttää epävirallista lyhennettä HETI.
Olin myös Suomen Koirankasvattajien (SuKoKa) jäsen sen perustamisvuodesta aina vuoteen 2013. Yhdistyksen ideologia ja linja kuitenkin muuttui olennaisesti vuosien varrella, enkä enää saanut sitä perustavanlaatuista tietoa, jota jokainen kasvattaja todella tarvitsee, joten päätin irtisanoa jäsenyyteni.
Vuodesta 2003 olen ollut aktiivisemmin mukana pohjistenkin jalostuksessa. Pohjanpystykorvakin sai silloin uuden jalostuksen tavoiteohjelmansa SKLn mallin mukaan. Aiempi olikin ollut vain jaoston/jalostusneuvonnan hallussa. Jalostusneuvojana olen ollut siis aiemminkin. Yhdessä aiempien jaostojen ja jalostusneuvontojen kanssa on kehitelty erilaisia analyysejä, joilla voidaan arvioida laskettavien yhdistelmien sopivuutta ja sairausriskejä. Yksi tavoite onkin saavutettu. Pohjanpystykorvien silmäsairaudet on saatu ”kuriin”, mutta nurkan takana odottavat jo uudet uhat. Polviviat ovat lisääntyneet ja epilepsian esiintyvyys näyttää olevan aivan muuta, kuin aiemmin ajateltiin. Vuosikaudet olen myös ollut pohjanpystykorvien ulkomaan"kirjeenvaihtaja" - voisi nykyään olla vaikka ulkomaan kontaktihenkilö.
Toivottavasti tämäkin kausi yhteisessä pohjisporukassa sujuu yhtä mallikkaasti, kuin aiemminkin. Ottakaa vain rohkeasti yhteyttä, jos on kysyttävää mistä vain koiriin tai vain pohjikseen liittyvää. Sähköposti toimii aina, puhelinyhteydet taas voivat olla monesti katveen puolella.
Inkeri Kangasvuo samans@saunalahti.fi
Minut on varmaan useammankin kerran vuosien varrella esitelty. Kertauksena tässä vielä kerran:
Tällä hetkellä olen reilu kuusikymppinen, 40v. naimisissa ollut, viiden aikuisen lapsen äiti ja kahdeksan lapsenlapsen mummu. Koiraharrastusta takana on ollut vuodesta 1971, jolloin hankin ensimmäisen oman koirani, mustan cockerspanielin nimeltä Sylvi. Sen kanssa harrastettiin koepuolella verijälkeä ja näyttelyissäkin käytiin ahkerasti. Kennelliiton jäsen olen ollut siitä lähtien - nykyään jo vapaajäsenenä.
Koiranomistuksessa oli useampien vuosien tauko puolison ulkomailla työskentelyn takia, jolloin perhe oli mukana.
Vuonna 1984 Lappiin muuton yhteydessä hankittiin uudelleen koiria, tällä kertaa valjakkokoiria - siperianhuskyja. Niitä oli parhaimmillaan tarhassa 12 yksilöä ja siperialaispentueitakin syntyi yhteensä 11. Nyt valjakkoharrastus on jäänyt ja viimeinenkin siperianhuskymme viettää eläkepäiviään Angelin "Siperiassa" (siperia.eu).
Vuonna 1994 poikamme täytti 15 vuotta, hankki metsästyskortin ja toivoi omaa metsästyskoiraa. Valinta osui silloin pohjanpystykorvaan, josta oli ollut Koiramme lehdessä vuonna 1989 juttua. Jotain hyvää "tärkeiden" artikkelien säästämisessä leikekirjaan tälläkin kertaa oli. Joitakin pohjanpystykorvakasvattajia silloinkin löytyi, mutta pennut olivat kiven takana. Lopulta onnisti ja saimme hankittua Leo Terolta Tuulikummun kennelistä Ransun ja Veeran ainokaisen pennun uroksen, Hallin. Seuraavana vuonna Leo houkutteli meitä ottamaan myös nartun Tuulikummun Nätin. Näille syntyi kolme pentuetta, joista yksi ylsi KVA-arvoon. Muita käytettiin ahkerasti metsässä, mutta kokeissa ei kuitenkaan koskaan.
Tällä hetkellä Hallin ja Nätin ensimmäisestä pentueesta on elossa vielä mahdollisesti tällä hetkellä Suomen vanhin pohjanpystykorva Saman’s Peni, joka tätä kirjoitettaessa on 16v. 3kk. Pojallamme on Hallin ja Nätin tyttären Äimän tyttären Tuulikummun Lunan tytär Saman's Täplä Tuulispää jatkamassa suvun pohjanpystykorvaharrastusta.
Kaikki koiraharrastuksen vuodet ovat täyttyneet myös aktiivisella kiinnostuksella genetiikkaa ja koiranjalostusta kohtaan. Spanieliaikana mielenkiinto kohdistui koirien värigenetiikkaan, eikä se innostus ole vieläkään laantunut. Siperianhuskyaikana olin SH-seuran jalostusneuvojana 20 vuotta ja sinä aikana rodulle laadittiin jalostuksen tavoiteohjelma - vanhimman kaavan mukaan jo vuonna 1998. Olin aikani mukana myös SH-lehden toimituksessa, toimittajana, kääntäjänä ja taittajana. Vuosien varrella olen kirjoittanut artikkeleja ja käännöksiä myös ulkolaisiin koira-alan julkaisuihin (mm. Norja ja USA). Kirjoituksiani on lisäksi julkaistu useiden eri rotujärjestöjen lehdissä.
Vuonna 2001 olin mukana suunnittelemassa uutta koirien jalostuksen ja hyvinvoinnin tutkimuksen tukemista edistävää yhdistystä "Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki - HETI ry:tä", josta voidaan käyttää epävirallista lyhennettä HETI.
Olin myös Suomen Koirankasvattajien (SuKoKa) jäsen sen perustamisvuodesta aina vuoteen 2013. Yhdistyksen ideologia ja linja kuitenkin muuttui olennaisesti vuosien varrella, enkä enää saanut sitä perustavanlaatuista tietoa, jota jokainen kasvattaja todella tarvitsee, joten päätin irtisanoa jäsenyyteni.
Vuodesta 2003 olen ollut aktiivisemmin mukana pohjistenkin jalostuksessa. Pohjanpystykorvakin sai silloin uuden jalostuksen tavoiteohjelmansa SKLn mallin mukaan. Aiempi olikin ollut vain jaoston/jalostusneuvonnan hallussa. Jalostusneuvojana olen ollut siis aiemminkin. Yhdessä aiempien jaostojen ja jalostusneuvontojen kanssa on kehitelty erilaisia analyysejä, joilla voidaan arvioida laskettavien yhdistelmien sopivuutta ja sairausriskejä. Yksi tavoite onkin saavutettu. Pohjanpystykorvien silmäsairaudet on saatu ”kuriin”, mutta nurkan takana odottavat jo uudet uhat. Polviviat ovat lisääntyneet ja epilepsian esiintyvyys näyttää olevan aivan muuta, kuin aiemmin ajateltiin. Vuosikaudet olen myös ollut pohjanpystykorvien ulkomaan"kirjeenvaihtaja" - voisi nykyään olla vaikka ulkomaan kontaktihenkilö.
Toivottavasti tämäkin kausi yhteisessä pohjisporukassa sujuu yhtä mallikkaasti, kuin aiemminkin. Ottakaa vain rohkeasti yhteyttä, jos on kysyttävää mistä vain koiriin tai vain pohjikseen liittyvää. Sähköposti toimii aina, puhelinyhteydet taas voivat olla monesti katveen puolella.
Inkeri Kangasvuo samans@saunalahti.fi
Re: Jaoston esittely
Olen 39 vuotias rakennusmestari Ylöjärveltä. Kotoisin olen Lapista Muoniosta, josta ovat ensimmäiset kokemukset valkoruskeista pystykorvista 80-luvulta. 90-luvun alussa olen aloittanut metsästyksen suomenpystykorvalla ja hirvikoirilla.
Opiskelun ja työn perässä Etelä-Suomeen muuton jälkeen tutustuin uudelleen pohjanpystykorviin vuonna 2000. Ensimmäinen oma pohjanpystykorva on 7-vuotias narttu ja pihasta löytyy myös tämän 4-vuotias tytär ja lisäksi tarhassa on 3-vuotias karjalankarhukoira. Kasvatamme vaimoni kanssa pieni muotoisesti pohjanpystykorvia Vuontisrovan kennelin nimissä. Olen Hämeen pystykorvakerho Ry:n ja Satakunnan Pystykorvakerho Ry:n jäsen. Olen aktiivinen koetuomari linnun- ja hirvenhaukun koemuodoissa. Olin vuoden 2013 Satakunnan pystykorvakerhon vuoden lintutuomari. Olen toiminut SPJ:n Tampereen talvipäivien päänäyttelyn järjestelytoimikunnassa ja Juupajoen pohjanpystykorvien Sm-Haukkujen järjestelytoimikunnassa.
Omat ajatukseni ovat tuoda lisää käyttöpuolen ominaisuuksien esiin. Nuorten ja uusien harrastajien aktivointi koetoimintaan on yksi haaste lähitulevaisuudessa, jota pyrin viemään eteenpäin, terveyttä ja rodunomaisuutta myöskään unohtamatta.
Terveisin Tomi Sieppi, Ylöjärvi
Opiskelun ja työn perässä Etelä-Suomeen muuton jälkeen tutustuin uudelleen pohjanpystykorviin vuonna 2000. Ensimmäinen oma pohjanpystykorva on 7-vuotias narttu ja pihasta löytyy myös tämän 4-vuotias tytär ja lisäksi tarhassa on 3-vuotias karjalankarhukoira. Kasvatamme vaimoni kanssa pieni muotoisesti pohjanpystykorvia Vuontisrovan kennelin nimissä. Olen Hämeen pystykorvakerho Ry:n ja Satakunnan Pystykorvakerho Ry:n jäsen. Olen aktiivinen koetuomari linnun- ja hirvenhaukun koemuodoissa. Olin vuoden 2013 Satakunnan pystykorvakerhon vuoden lintutuomari. Olen toiminut SPJ:n Tampereen talvipäivien päänäyttelyn järjestelytoimikunnassa ja Juupajoen pohjanpystykorvien Sm-Haukkujen järjestelytoimikunnassa.
Omat ajatukseni ovat tuoda lisää käyttöpuolen ominaisuuksien esiin. Nuorten ja uusien harrastajien aktivointi koetoimintaan on yksi haaste lähitulevaisuudessa, jota pyrin viemään eteenpäin, terveyttä ja rodunomaisuutta myöskään unohtamatta.
Terveisin Tomi Sieppi, Ylöjärvi
Re: Jaoston esittely
Pystykorvaisille harrastajille!
Kuka minä olen?
38 vuoden ikään ehtinyt perheellinen miehen alku, nimeltäni Marko Herraniemi. Minulla on kaksi lasta, vaimo ja kaksi Pohjanpystykorvaa. Asuinpaikkana on ollut viimeiset 15 vuotta Oulu. Minut on juuri nimitetty yhdeksi pohjanpystykorvien jalostusneuvojista
Koiraharrastuksen alku:
Kun synnyin 38 vuotta sitten, meillä oli kotona saksanpaimenkoira. Lisäksi mummolassa sedälläni, oli rotuunotettu pohjanpystykorva Viku U250002/114. Myöhemmin siellä oli muutama pohjanpystykorva enemmän. Mummolassa tuli vietettyä paljon aikaa, näin ollen pystykorvat tulivat tutuksi pienestä asti. Pikkupojan mielenkiinnolla korvat höröllä kuuntelin kasvattajien mietteitä ja suunnitelmia, yrittäen imeä mahdollisimman paljon tietoa.
Ensimmäinen oma pohjanpystykorva saapui kotiimme vuonna 1982 Retu SF16454U/82. Kyseisellä koiralla opettelin myöhemmin metsästyksen saloja, virheiden kera. Kuten sanotaan virheistä oppii ja pikkuhiljaa sitä kehittyi itsekin oikeaksi pystykorvalla pyytäjäksi.
SPJ:n jäsen olen ollut noin 7 vuotta, lisäksi Oulun seudun Pystykorvakerhon hallituksen jäsen muutaman vuoden. Tätä ennen olin niin sanottu reppumies, jota ei järjestö- eikä koeasiat kovin kiinnostaneet, riitti kun sai syksyisin koiriensa kanssa kulkea linnunpyynnissä.
Innostus kasvoi toisten yllytyksestä, niin että nykyään käyn LINT-kokeissa ja jopa näyttelyissä
Lisäksi toimin LINT-tuomarina. Näitä yllyttäjiä tahtoisin löytyvän yhä enemmän!
Ajatuksia jalostusneuvonnasta, miten voin palvella jäseniä ja mitä voin heille antaa?
Kuten tiedetään, en voi luvata kuuta taivaalta! Jokaiseen yhdistelmään liittyy oma riskinsä. Kuitenkin koko jalostusryhmä omalta osaltaan yrittää parhaansa mukaan pienentää tätä riskiä sekä samalla laajentaa jalostuspohjaa, unohtamatta myöskään käyttöominaisuuksia. Jalostusneuvonnan lisäksi tähän tarvitaan koko harrastajakunta osalliseksi, joka rehellisesti on yhteydessä meihin SPJ:n jalostusneuvojiin! Omalta osaltani uskon ja toivon, että valintani pienentää kynnystä olla yhteydessä jalostusneuvontaan, tunnenhan erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteet ja ihmiset.
Yhteistyöllä viemme Pohjanpystykorvan kohti parempaa tulevaisuutta, se on meistä kaikista kiinni! Ketään sortamatta tai väheksymättä!
Rohkeasti vain yhteyttä!
Ystävällisin terveisin;
Marko Herraniemi
Kuka minä olen?
38 vuoden ikään ehtinyt perheellinen miehen alku, nimeltäni Marko Herraniemi. Minulla on kaksi lasta, vaimo ja kaksi Pohjanpystykorvaa. Asuinpaikkana on ollut viimeiset 15 vuotta Oulu. Minut on juuri nimitetty yhdeksi pohjanpystykorvien jalostusneuvojista
Koiraharrastuksen alku:
Kun synnyin 38 vuotta sitten, meillä oli kotona saksanpaimenkoira. Lisäksi mummolassa sedälläni, oli rotuunotettu pohjanpystykorva Viku U250002/114. Myöhemmin siellä oli muutama pohjanpystykorva enemmän. Mummolassa tuli vietettyä paljon aikaa, näin ollen pystykorvat tulivat tutuksi pienestä asti. Pikkupojan mielenkiinnolla korvat höröllä kuuntelin kasvattajien mietteitä ja suunnitelmia, yrittäen imeä mahdollisimman paljon tietoa.
Ensimmäinen oma pohjanpystykorva saapui kotiimme vuonna 1982 Retu SF16454U/82. Kyseisellä koiralla opettelin myöhemmin metsästyksen saloja, virheiden kera. Kuten sanotaan virheistä oppii ja pikkuhiljaa sitä kehittyi itsekin oikeaksi pystykorvalla pyytäjäksi.
SPJ:n jäsen olen ollut noin 7 vuotta, lisäksi Oulun seudun Pystykorvakerhon hallituksen jäsen muutaman vuoden. Tätä ennen olin niin sanottu reppumies, jota ei järjestö- eikä koeasiat kovin kiinnostaneet, riitti kun sai syksyisin koiriensa kanssa kulkea linnunpyynnissä.
Innostus kasvoi toisten yllytyksestä, niin että nykyään käyn LINT-kokeissa ja jopa näyttelyissä
Lisäksi toimin LINT-tuomarina. Näitä yllyttäjiä tahtoisin löytyvän yhä enemmän!Ajatuksia jalostusneuvonnasta, miten voin palvella jäseniä ja mitä voin heille antaa?
Kuten tiedetään, en voi luvata kuuta taivaalta! Jokaiseen yhdistelmään liittyy oma riskinsä. Kuitenkin koko jalostusryhmä omalta osaltaan yrittää parhaansa mukaan pienentää tätä riskiä sekä samalla laajentaa jalostuspohjaa, unohtamatta myöskään käyttöominaisuuksia. Jalostusneuvonnan lisäksi tähän tarvitaan koko harrastajakunta osalliseksi, joka rehellisesti on yhteydessä meihin SPJ:n jalostusneuvojiin! Omalta osaltani uskon ja toivon, että valintani pienentää kynnystä olla yhteydessä jalostusneuvontaan, tunnenhan erityisesti Pohjois-Suomen olosuhteet ja ihmiset.
Yhteistyöllä viemme Pohjanpystykorvan kohti parempaa tulevaisuutta, se on meistä kaikista kiinni! Ketään sortamatta tai väheksymättä!
Rohkeasti vain yhteyttä!
Ystävällisin terveisin;
Marko Herraniemi
Janne Kontkanen
Re: Jaoston esittely
Asun Konnevedellä vaimon ja kahden lapsen kanssa. Päivätyönä työskentelen laadunvalvojana Kurikka Timberillä mekaanisen
metsäteollisuuden palveluksessa ja sivutoimisesti jatkamme vanhan sukutilan toimintaa maa- ja metsätalouden merkeissä.
Pohjanpystykorvien kanssa olen touhunnut vuodesta 2005 ja kasvattanut tänä aikana kolme pentuetta. Tällä hetkellä tarhasta löytyy kaksi Pohjanpystykorvaa.
Jalostusneuvojan tehtävä oli uusi ja mielenkiintoinen haaste, johon lähdin mukaan nöyrin mielin. Tulevan vuoden aikana pyrin kehittämään
omia tietoja ja taitoja, jotta pystyn omalta osaltani palvelemaan kasvattajia parhaalla mahdollisella tavalla. Pennuttamista suunnittelevilta
kasvattajilta haluaisin kuulla ajatuksia ja tavoitteita mitä ominaisuuksia haluatte tulevien pentueiden kautta kehittää ja korostaa.
Mielestäni kasvatustyössä tulisi olla aina tavoitteita mihin pyrkiä.
Terveisin Antti Poikonen
metsäteollisuuden palveluksessa ja sivutoimisesti jatkamme vanhan sukutilan toimintaa maa- ja metsätalouden merkeissä.
Pohjanpystykorvien kanssa olen touhunnut vuodesta 2005 ja kasvattanut tänä aikana kolme pentuetta. Tällä hetkellä tarhasta löytyy kaksi Pohjanpystykorvaa.
Jalostusneuvojan tehtävä oli uusi ja mielenkiintoinen haaste, johon lähdin mukaan nöyrin mielin. Tulevan vuoden aikana pyrin kehittämään
omia tietoja ja taitoja, jotta pystyn omalta osaltani palvelemaan kasvattajia parhaalla mahdollisella tavalla. Pennuttamista suunnittelevilta
kasvattajilta haluaisin kuulla ajatuksia ja tavoitteita mitä ominaisuuksia haluatte tulevien pentueiden kautta kehittää ja korostaa.
Mielestäni kasvatustyössä tulisi olla aina tavoitteita mihin pyrkiä.
Terveisin Antti Poikonen
Re: Jaoston esittely
Olen Jani Karttunen, ikää 40. Asustelen Lahdessa ja koulutukseltani olen ohjelmistotekniikan insinööri ja työskentelen kansainvälisen IT yrityksen toiminnanohjausjärjestelmien teknisenä arkkitehtina. Perheeseen kuuluu vaimo ja 4 lasta, pohjis narttu Alma, cairnterrieri Siri ja maatiaiskissa 'Manninen'. Koirien kanssa olen touhunnut koko ikäni.
Olen siis tullut valituksi uuteen PPK jaostoon. Pohjis harrastukseni alkoi kolme vuotta sitten hieman sattumalta, vaikkakin rotuvalinta oli jo itänyt perheessämme vuosia metsästysharrastukseni vuoksi. Oiva valinta reppumiehen kaveriksi, olinhan jo kulkenut lintumetsillä kyllin pitkään yksikseni. Oiva valinta myös perhekoiraksi ja lenkkikaveriksi, ja veihän tuo mukanaan aina koe touhuihin saakka ja sai kiinnostumaan rodusta perinpohjin. Jaostotyöskentelyssä haluan painottaa asioita, jotka auttavat meitä yhteisönä tekemään työtä rodun eteen. Jaoston tulee toimia harrastajakuntaa palvelevana elimenä. Sen tulee pyrkiä edesauttamaan harrastajien välistä vuorovaikutusta ja luoda ilmapiiri jossa voimme toimia yhdessä, erilaisina, yhteisen päämäärän eteen. Mielestäni kaikkein tärkein päämäärä on terve koira. Iloinen ja energinen, fyysisesti ja mieleltään oiva kumppani. Terveestä koirasta on moneksi. Rodun kannalta on myös tärkeää että pidämme yllä ja pyrimme kehittämään toimintakulttuuria, jossa koiralle tarjoutuu mahdollisuus sen rodunomaisten taipumusten käyttämiseen.
Terveisin Jani Karttunen, Lahti
Olen siis tullut valituksi uuteen PPK jaostoon. Pohjis harrastukseni alkoi kolme vuotta sitten hieman sattumalta, vaikkakin rotuvalinta oli jo itänyt perheessämme vuosia metsästysharrastukseni vuoksi. Oiva valinta reppumiehen kaveriksi, olinhan jo kulkenut lintumetsillä kyllin pitkään yksikseni. Oiva valinta myös perhekoiraksi ja lenkkikaveriksi, ja veihän tuo mukanaan aina koe touhuihin saakka ja sai kiinnostumaan rodusta perinpohjin. Jaostotyöskentelyssä haluan painottaa asioita, jotka auttavat meitä yhteisönä tekemään työtä rodun eteen. Jaoston tulee toimia harrastajakuntaa palvelevana elimenä. Sen tulee pyrkiä edesauttamaan harrastajien välistä vuorovaikutusta ja luoda ilmapiiri jossa voimme toimia yhdessä, erilaisina, yhteisen päämäärän eteen. Mielestäni kaikkein tärkein päämäärä on terve koira. Iloinen ja energinen, fyysisesti ja mieleltään oiva kumppani. Terveestä koirasta on moneksi. Rodun kannalta on myös tärkeää että pidämme yllä ja pyrimme kehittämään toimintakulttuuria, jossa koiralle tarjoutuu mahdollisuus sen rodunomaisten taipumusten käyttämiseen.
Terveisin Jani Karttunen, Lahti
Re: Jaoston esittely
Pohjanpystykorvan pentuneuvoja
Pikkulikkana istuin karhukoira Pikin kanssa marjapensaan alla salaa syömässä voileipää. Vuoron perään nappasimme palasen yhteisestä leivästä, kaverukset.
Sieltä se koirainnostus taisi jo lähteä. Piki oli Usvalaisten jälkeläisiä, isäni muisteli Usvan ukon pitäneen hyvää huolta kasvateistaan Savukosken metsäreissuilla. Lapsuudenkodissani oli myös saksanseisojia, joilla veljeni metsästivät. Ensimmäinen oma koira oli suomenpystykorva 80-luvulla, sen jälkeen metsästyskavereina ovat olleet monirotuiset koirat vuoteen 2008 saakka, jolloin taloomme tuli ensimmäinen pohjanpystykorva laikan kaveriksi. Tällä hetkellä meillä täällä Kemijärvellä asustaa kolme pohjanpystykorvaa ja yksi valkoinen ruotsinhirvikoira. Pohjanpystykorvapentueita olen kasvattanut kaksi ja viimeisimmästä pentueesta pidettiin itsellä yksi narttu.
Olen kennelliiton sekä suomenpystykorvajärjestön jäsen ja hankin oman kennelnimen vuonna 2011. Koulutukseltani olen tietotekniikan mekaanikko ja matkailuvirkailija joten atk-taidot ja asiakaspalvelu ovat hanskassa. Metsästysseuramme hallituksessa, sihteerinä ja rahastonhoitajana olen toiminut aktiivisesti jo 11 antoisaa vuotta ja olen edelleen rahastonhoitajana, kunnes saan tilalleni opastettua uuden henkilön. Tämä osoittaa sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä asioiden hoidossa. Ampumakokeiden valvojana ja vahi- tehtävissä olen ollut myös. Lint- tuomarikortin sain v. 2010 ja hirv- kortin v. 2012. Molempia koemuotoja olen sittemmin joka syksy myös tuomaroinut. Koetoimitsijakurssin kävin pari vuotta sitten. Olemme elvyttäneet paikallisen koirakehon pystykorvajaoston kanssa lint-kokeiden pitoa Kemijärvellä. Koemaastojen valinta lintulaskentoineen oli yllättävän kova homma, mutta kokeita on pidetty jo kahtena syksynä. Linnustuksen ja hirvestyksen lisäksi muita harrastuksia ovat kalastus, marjastus ja harrastevalokuvaus ja sekä seuran että omien nettisivujen tekeminen.
Pohjanpystykorvien pentuvälittäjänä toivon voivani auttaa kaikkia pennunetsijöitä löytämään itselleen sopivan metsästys-koe- ja näyttelykaverin ja neuvomaan mistä saa lisää tietoa rodusta ja sen terveydestä sekä innostaa uusia jäseniä liittymään suomenpystykorvajärjestöön.
Terveisin Eija Karppila
Pikkulikkana istuin karhukoira Pikin kanssa marjapensaan alla salaa syömässä voileipää. Vuoron perään nappasimme palasen yhteisestä leivästä, kaverukset.
Sieltä se koirainnostus taisi jo lähteä. Piki oli Usvalaisten jälkeläisiä, isäni muisteli Usvan ukon pitäneen hyvää huolta kasvateistaan Savukosken metsäreissuilla. Lapsuudenkodissani oli myös saksanseisojia, joilla veljeni metsästivät. Ensimmäinen oma koira oli suomenpystykorva 80-luvulla, sen jälkeen metsästyskavereina ovat olleet monirotuiset koirat vuoteen 2008 saakka, jolloin taloomme tuli ensimmäinen pohjanpystykorva laikan kaveriksi. Tällä hetkellä meillä täällä Kemijärvellä asustaa kolme pohjanpystykorvaa ja yksi valkoinen ruotsinhirvikoira. Pohjanpystykorvapentueita olen kasvattanut kaksi ja viimeisimmästä pentueesta pidettiin itsellä yksi narttu.
Olen kennelliiton sekä suomenpystykorvajärjestön jäsen ja hankin oman kennelnimen vuonna 2011. Koulutukseltani olen tietotekniikan mekaanikko ja matkailuvirkailija joten atk-taidot ja asiakaspalvelu ovat hanskassa. Metsästysseuramme hallituksessa, sihteerinä ja rahastonhoitajana olen toiminut aktiivisesti jo 11 antoisaa vuotta ja olen edelleen rahastonhoitajana, kunnes saan tilalleni opastettua uuden henkilön. Tämä osoittaa sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä asioiden hoidossa. Ampumakokeiden valvojana ja vahi- tehtävissä olen ollut myös. Lint- tuomarikortin sain v. 2010 ja hirv- kortin v. 2012. Molempia koemuotoja olen sittemmin joka syksy myös tuomaroinut. Koetoimitsijakurssin kävin pari vuotta sitten. Olemme elvyttäneet paikallisen koirakehon pystykorvajaoston kanssa lint-kokeiden pitoa Kemijärvellä. Koemaastojen valinta lintulaskentoineen oli yllättävän kova homma, mutta kokeita on pidetty jo kahtena syksynä. Linnustuksen ja hirvestyksen lisäksi muita harrastuksia ovat kalastus, marjastus ja harrastevalokuvaus ja sekä seuran että omien nettisivujen tekeminen.
Pohjanpystykorvien pentuvälittäjänä toivon voivani auttaa kaikkia pennunetsijöitä löytämään itselleen sopivan metsästys-koe- ja näyttelykaverin ja neuvomaan mistä saa lisää tietoa rodusta ja sen terveydestä sekä innostaa uusia jäseniä liittymään suomenpystykorvajärjestöön.
Terveisin Eija Karppila
Re: Jaoston esittely
Olen 36-vuotias maaseutuyrittäjä Oittilasta joka on kylä Jyväskylässä. Isännöin
vuodelta 1561 olevaa sukutilaa 15. sukupolvessa ja vapaa-aikani menevät pitkälti erityyppisissä koira- ja metsästysharrastuksissa.
Perheessämme on ollut jo syntymästäni lähtien metsästyskoiria ja suurriistan pyyntiin erikoistuneita pystykorviakin yhtäjaksoisesti lähes kolmekymmentä vuotta. Alkuaikoina suomenpystykorvia ja nyt jo 12 vuotta pohjanpystykorvia.
Metsässä olen ollut isän mukana jo aivan poikasesta asti ja aktiivisesti harrastanut metsästystä ala-asteikäisestä.
Pohjanpystykorvia perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 3 kappaletta ja muita eläimiä erinäinen määrä kissoista alpakoihin. Koirien kanssa harrastan metsästyksen lisäksi monipuolisesti erilaisia käyttökoelajeja sekä näyttelyitä.
Koiramme ovatkin niittäneet menestystä näillä osa-alueilla kohtuullisesti mutta tärkeintä niiden on kuitenkin olla rakastettuja lauman jäseniä. Koira-aktiviteetteihimme kuuluvat jäljestys,- linnunhaukku ja hirvenhaukkukokeet, näyttelyt, agility ja VAHI-toiminta.
Olemme kasvattaneet puolisoni kanssa muutaman pentueen Vaarunvuoren-kennelin nimellä ja tavoitteemme on ollut jalostaa terveitä ja rotumääritelmän mukaisia pohjanpystykorvia mutta myös ylläpitää ja vahvistaa rotumme suurristaominaisuuksia. Suurin ylpeydenaiheemme onkin kasvattimme pääseminen hirvenhaukun SM-kisoihin ja jo kolme peräkkäistä sukupolvea pohjanpystykorvia joilla metsästetään menestyksekkäästi hirveä.
Olemme käyneet kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä muutenkin kouluttautuneet aktiivisesti.
Kasvatustyötä tulemme pienimuotoisesti jatkamaan myös tulevaisuudessa mikäli koiramme antavat siihen aihetta.
Minut valittiin jatkamaan jo useamman vuoden kestänyttä tointa pohjanpystykorvien hirviyhteyshenkilönä ja tätä pestiä pyrin edelleen parhaan
taitoni mukaan hoitamaan. Tavoitteita tässä työssä on pohjanpystykorvan suurristaominaisuuksien esille tuonti ja harrastajien auttaminen kaikissa
niihin liittyvissä kysymyksissä. Toki minuun voi olla yhteydessä kaikissa muissakin koiriin sekä metsästykseen liittyvissä asioissa niin etsitään yhdessä
oikea taho josta paras tieto on saatavilla. Otan vastaan hirvenhaukkutaipuvuustestien lomakkeet ja myös mielelläni omistajien
kertomuksia koiriensa hirvi tai karhutyöskentelyistä koska virallisia koe- tai testituloksia on toistaiseksi vain muutamilla yksilöillä.
Vuosia kestäneen hirviyhteyshenkilön toimeni lisäksi olen toiminut pohjanpystykorva jaostossa sekä useissa spj:n tapahtumissa erityyppisissä
tehtävissä. Nyt olen mm. tulevan syksyn Hirvenhaukun sm-ottelun toimikunnassa maastovastaavana sekä majoitus,- ja ruokailuvastaavana. Linnun,- sekä
hirvenhaukkukokeita olen ollut järjestämässä usean eri seuran nimissä jo useita vuosia. Toimin paikallisen vajaa 100 jäsentä käsittävän metsästysseuran
puheenjohtajana, RHY:n hallituksessa, Keskisuomen Punamustat ry:n hallituksessa sekä muutamassa muussa metsästys- ja kennelseurassa aktiivisena jäsenenä ja mm.
metsästyksenvalvojana Tuomarioikeudet löytyvät linnulle, karhulle ja hirvelle sekä haukussa, että jäljestyksessä.
Samuel Uusitalo
040-5211078
samuel.uusitalo@pp1.inet.fi
vuodelta 1561 olevaa sukutilaa 15. sukupolvessa ja vapaa-aikani menevät pitkälti erityyppisissä koira- ja metsästysharrastuksissa.
Perheessämme on ollut jo syntymästäni lähtien metsästyskoiria ja suurriistan pyyntiin erikoistuneita pystykorviakin yhtäjaksoisesti lähes kolmekymmentä vuotta. Alkuaikoina suomenpystykorvia ja nyt jo 12 vuotta pohjanpystykorvia.
Metsässä olen ollut isän mukana jo aivan poikasesta asti ja aktiivisesti harrastanut metsästystä ala-asteikäisestä.
Pohjanpystykorvia perheeseemme kuuluu tällä hetkellä 3 kappaletta ja muita eläimiä erinäinen määrä kissoista alpakoihin. Koirien kanssa harrastan metsästyksen lisäksi monipuolisesti erilaisia käyttökoelajeja sekä näyttelyitä.
Koiramme ovatkin niittäneet menestystä näillä osa-alueilla kohtuullisesti mutta tärkeintä niiden on kuitenkin olla rakastettuja lauman jäseniä. Koira-aktiviteetteihimme kuuluvat jäljestys,- linnunhaukku ja hirvenhaukkukokeet, näyttelyt, agility ja VAHI-toiminta.
Olemme kasvattaneet puolisoni kanssa muutaman pentueen Vaarunvuoren-kennelin nimellä ja tavoitteemme on ollut jalostaa terveitä ja rotumääritelmän mukaisia pohjanpystykorvia mutta myös ylläpitää ja vahvistaa rotumme suurristaominaisuuksia. Suurin ylpeydenaiheemme onkin kasvattimme pääseminen hirvenhaukun SM-kisoihin ja jo kolme peräkkäistä sukupolvea pohjanpystykorvia joilla metsästetään menestyksekkäästi hirveä.
Olemme käyneet kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä muutenkin kouluttautuneet aktiivisesti.
Kasvatustyötä tulemme pienimuotoisesti jatkamaan myös tulevaisuudessa mikäli koiramme antavat siihen aihetta.
Minut valittiin jatkamaan jo useamman vuoden kestänyttä tointa pohjanpystykorvien hirviyhteyshenkilönä ja tätä pestiä pyrin edelleen parhaan
taitoni mukaan hoitamaan. Tavoitteita tässä työssä on pohjanpystykorvan suurristaominaisuuksien esille tuonti ja harrastajien auttaminen kaikissa
niihin liittyvissä kysymyksissä. Toki minuun voi olla yhteydessä kaikissa muissakin koiriin sekä metsästykseen liittyvissä asioissa niin etsitään yhdessä
oikea taho josta paras tieto on saatavilla. Otan vastaan hirvenhaukkutaipuvuustestien lomakkeet ja myös mielelläni omistajien
kertomuksia koiriensa hirvi tai karhutyöskentelyistä koska virallisia koe- tai testituloksia on toistaiseksi vain muutamilla yksilöillä.
Vuosia kestäneen hirviyhteyshenkilön toimeni lisäksi olen toiminut pohjanpystykorva jaostossa sekä useissa spj:n tapahtumissa erityyppisissä
tehtävissä. Nyt olen mm. tulevan syksyn Hirvenhaukun sm-ottelun toimikunnassa maastovastaavana sekä majoitus,- ja ruokailuvastaavana. Linnun,- sekä
hirvenhaukkukokeita olen ollut järjestämässä usean eri seuran nimissä jo useita vuosia. Toimin paikallisen vajaa 100 jäsentä käsittävän metsästysseuran
puheenjohtajana, RHY:n hallituksessa, Keskisuomen Punamustat ry:n hallituksessa sekä muutamassa muussa metsästys- ja kennelseurassa aktiivisena jäsenenä ja mm.
metsästyksenvalvojana Tuomarioikeudet löytyvät linnulle, karhulle ja hirvelle sekä haukussa, että jäljestyksessä.
Samuel Uusitalo
040-5211078
samuel.uusitalo@pp1.inet.fi
Re: Jaoston esittely
Olen Timo Järvinen, 53-vuotias tullilaitoksella työskentelevä tekniikasta vastaava ylitarkastaja, koulutukseltani olen sähköteknikko.
Pohjisharrastukseni alkoi viime vuosisadan lopulla kun olimme Valjuksen Tuomon kanssa metsällä, silloin ihastuin Tuomon lapista hankkimaan Homenokan Tähti -nimiseen pohjikseen. Sanoin Tuomolle että jos joskus teetät koirallasi pentuja niin varaan jo nyt ensimmäisenä syntyvän narttupennun. Tuo em. tapahtui sitten vuoden 2000 alussa jolloin sain ensimmäisen oman pohjikseni josta tuli Kuuskannan kennelin kantanarttu Hilla.
Asun kaakkois-Suomessa Virolahdella, perheeseeni kuuluvat avovaimo Kirsin ja Hillan lisäksi ppkn Kuuskannan Salli ja pk-mäyrisnarttu Tytti (Tappijalan Äkkilähtö)
Aktiiviharrastukseni järjestössä alkoi vuonna 2002 pohjisten pentuneuvojana ja vuotta myöhemmin sain kutsun Lehtosen Jarin johtamaan jaostoon. Kirjoitin siihen aikaan järjestön keskustelupalstalla että pohjisjaosto tulisi mielestäni koota lohkojaon perusteella kuten muittenkin rotujen kohdalla. Sain ajatukselleni julkista kannatusta ja kesällä Kalajoen Jahtijaukuissa SPJ:n silloinen pj Antti Aarnio sanoi minulle, "kun keksit noin loistavan idean niin joudut hommiin".
Näin syntyi Jarin "dream team" ja alkoi minun vuosia kestänyt jaostotyö, joten Millaa lainatakseni olen minäkin ns. "uusivanha" ja monelle entuudestaan tuttu.
SPJ:n hallitus on nimittänyt minut pohjanpystykorvien koulutusvastaavaksi. Omistan ylituomarioikeudet joten koulutus ja neuvonta koeasioissa kuuluvat jo velvollisuuksiini. Toivon että otatte yhteyttä kaikissa LINT-kokeisiin littyvissä asioissa ja toki kaikissa muissakin koiriin ja metsästykseen liittyvissä asioissa opastan parhaan kykyni mukaan. Jatkossa tulen vetämään ainakin kesäpäivillä tapahtuvat LINT-tuomarikurssit.
Nykyiseen jaostoon en kuulu joten toivatan sille onnea ja menestystä, muistetaan jokainen se "vanhemman valtiomiehen neuvo", katsotaan asioita ja elämää eteenpäin, ei taaksepäin koska eilinen meni jo.
Facebookista minut löytää ihan omalla nimelläni.
Timo Järvinen
050-563 8811
timo.j.jarvinen@gmail.com
Pohjisharrastukseni alkoi viime vuosisadan lopulla kun olimme Valjuksen Tuomon kanssa metsällä, silloin ihastuin Tuomon lapista hankkimaan Homenokan Tähti -nimiseen pohjikseen. Sanoin Tuomolle että jos joskus teetät koirallasi pentuja niin varaan jo nyt ensimmäisenä syntyvän narttupennun. Tuo em. tapahtui sitten vuoden 2000 alussa jolloin sain ensimmäisen oman pohjikseni josta tuli Kuuskannan kennelin kantanarttu Hilla.
Asun kaakkois-Suomessa Virolahdella, perheeseeni kuuluvat avovaimo Kirsin ja Hillan lisäksi ppkn Kuuskannan Salli ja pk-mäyrisnarttu Tytti (Tappijalan Äkkilähtö)
Aktiiviharrastukseni järjestössä alkoi vuonna 2002 pohjisten pentuneuvojana ja vuotta myöhemmin sain kutsun Lehtosen Jarin johtamaan jaostoon. Kirjoitin siihen aikaan järjestön keskustelupalstalla että pohjisjaosto tulisi mielestäni koota lohkojaon perusteella kuten muittenkin rotujen kohdalla. Sain ajatukselleni julkista kannatusta ja kesällä Kalajoen Jahtijaukuissa SPJ:n silloinen pj Antti Aarnio sanoi minulle, "kun keksit noin loistavan idean niin joudut hommiin".
Näin syntyi Jarin "dream team" ja alkoi minun vuosia kestänyt jaostotyö, joten Millaa lainatakseni olen minäkin ns. "uusivanha" ja monelle entuudestaan tuttu.
SPJ:n hallitus on nimittänyt minut pohjanpystykorvien koulutusvastaavaksi. Omistan ylituomarioikeudet joten koulutus ja neuvonta koeasioissa kuuluvat jo velvollisuuksiini. Toivon että otatte yhteyttä kaikissa LINT-kokeisiin littyvissä asioissa ja toki kaikissa muissakin koiriin ja metsästykseen liittyvissä asioissa opastan parhaan kykyni mukaan. Jatkossa tulen vetämään ainakin kesäpäivillä tapahtuvat LINT-tuomarikurssit.
Nykyiseen jaostoon en kuulu joten toivatan sille onnea ja menestystä, muistetaan jokainen se "vanhemman valtiomiehen neuvo", katsotaan asioita ja elämää eteenpäin, ei taaksepäin koska eilinen meni jo.
Facebookista minut löytää ihan omalla nimelläni.
Timo Järvinen
050-563 8811
timo.j.jarvinen@gmail.com