WWW.PYSTYKORVA.INFO

Miten pelaa metsassa toimenpiteen jalkeen? Loppuuko tyhjan haukkuminen pihassa? Onko suositeltavaa paikkaa suorittaa toimenpide pohjois-suomessa?

Sama kiinnostaisi minua, kivesvikainen koira kyseessä.

Eikö tähän löydy kokemuksia tai edes mielipiteitä? Miten muuten on, seurataanko tätä kivesvikaisuutta mitenkään järjestelmällisemmin? Eli kannattaisiko kivesviasta ilmoittaa johonkin?

^ Varmaan rodun jalostusryhmälle kannattaa ilmoittaa asiasta, uskoisin, että ottavat ilomielin tiedon vastaan.

Oma pohjis kastroitiin kolmisen viikkoa sitten Oulussa eräällä eläinlääkäriasemalla. Koira oli melkein 13v ja juuri ennen leikkausta ekan kerran kuuli lääkäri sivuäänen sydämessä, mutta leikkaus onnistui onneksi hyvin ja koira toipui nopeasti. Vielä en osaa leikkauksen vaikutuksista sanoa paljoakaan, mutta oletan, että koirasta tulee jonkin verran rauhallisempi ja ainakin lenkkien jälkeiset tyttöjen perään ulvonnat pitäisi jäädä pois.

Vanhuksen kohdalla ei enää ehdi näkemään metsässä pelaamisen suhteen eroja, joten siihen en osaa sanoa. Monethan tuntuvat pelkäävän, että koira leikkauksen jälkeen lakkaisi pelaamasta, mutta sekin on varmasti niin yksilökohtaista. Veikkaisin, että osalla koirista leikkaus saattaa jopa parantaa pelaamista, kun turhat hötkyilyt jää pois. Ei satu lähipiirissäkään olemaan leikattuja metsästyskoiria, että osaisin kertoa jonkun kokemuksista. No yksi leikattu hirvikoiranarttu löytyy ja se on leikkauksenkin jälkeen pelannut erittäin hyvin metsällä.

Vain ilmeisesti mies voi kuvitella, että kastroinnilla on jotain vaikutusta metsästysintoon.

Metsästyskäytös on sisäsyntyinen ominaisuus ja jos se kastroinnista vähenee, niin siihen on joku muu syy silloin, kun kastrointi.
Moni koira rupeaa lihomaan ja se vähentää tietysti intoa liikkua. Samoin yleensä koira on siinä vaiheessa myös jo vanhempi niin se ikä vaikuttaa metsästysintoon. Oli koira kastroitu tai ei.
Toinen yleinen metsästysintoa vähentävä tekiä on liikuntaelinten kipeytyminen. Jos aina vähän sattuu, kun hyppää metsässä, niin pian sen koiran into mennä metsään vähenee.

Minulla on 13 v oleva russeli joka on kastroitu 3 vuotiaana ja vielä eilen se oli 3 1/2 h supinpesässä. Ei sen eikä muidenkaan minun koirien kastrointi ole niiden metsästysintoa vienyt.
Vanhuus on kyllä tuonut järkeä ja varmuutta siihen hommaan. Eli ei lähdetä joka hajun perään vaan vain sellaisiin jossa tulostakin tulee.

Terveisin Virve

Onko muilla kokemuksia pystykorvaisen pelaamisesta kastroinnin jälkeen?
Miehenä mietityttää tehdä tuollainen temppu hyvälle ystävälle!

Tein omalle urokselleni toimenpiteen kun selvisi, että koira on epileptikko, ei vaikuttanut millään lailla metsästyskykyyn, muuttui hiukan rauhallisemmaksi ja tykkäsi ruoasta enemmän. Eli 14 vuotiaaksi. Voin suositella toimenpidettä omien kokemusten perusteella.

meillä pohjis narttu epilepsian vuoksi leikattu. Hieman lähemmältä hakee, mutta muuten ei käytöksessä eroa. Vähemmän ailahtelevainen on. Ei ole lihonut kun liikunta ja ruoka pidetty tasapainossa. ruokahalut kyllä on valtavat, ennen koira oli nirso. haukkukynnys ja kaikki säilyneet eli ei oo sen hiljaisempi pihassa kuin ennenkään. hieman ärhäkämpi ehkä muille koirille, mutta oli sitä kyllä ennenkin.....

Tervehdys kaikille !
Omistamme iloisen ja vilkkaan 3,8 vuotiaan pystykorva uroksen . Käytökseltään koira on normaali, paitsi nyt on tullut metsästys tilanteissa ongelmaa. Koiraa on alkanut kiinnostaa liikaa tiet ja kylien talot joissa on muita koiria. Olen vienyt koiran tiettömille alueille, mutta kyllä se on osannut sieltäkin kylille lähteä. Eli vietti vetää hakemaan vastakkaista sukupuolta. Kysyisin nyt, minkälaisia kokemuksia teillä muilla on leikatun uroskoiran käytössä metsästyksessä ? Vaikuttako leikkaus metsästysviettiin ja loppuuko kylille lähtö kesken metsästyksen?

Minun uroksellani oli eturauhasvaivoja 8-vuotiaana, tulehduksia jotka vaikeuttivat koiran liikkumista huomattavasti. Eläinlääkäri suositteli kastraatiota, tämä tuntui aluksi pahalta. Kastroinnin jälkeen haku ja metsästysinto paranivat. Ennen leikkausta Epeli karkasi joskus tyttökaverinsa luo jättäen minut yksin metsään, leikkauksen jälkeen tätä ei ole tapahtunut.
Turkin laatu on muuttunut, karva on pehmeämpää ja tuuheampaa. Massaakin on tullut lisää, ennen niin hoikka poika on nyt aikamoinen pötikkä, ikäkin voi toki vaikuttaa tähän. Luonnekkin on ihan yhtä ärhäkkä kuin ennenkin
Kiinnostus juoksullaan oleviin narttuihin ei ole hävinnyt, eikä merkkailukaan kävelylenkeillä. Tosin Epeli ei enää ulvo juoksuaikaisten narttujen vuoksi niin paljon kuin ennen leikkausta. Samassa huushollissa asustaa nuori narttu, jolla oli juoksuaika juuri jouluna. Vietimme aika hermojaraastavan joulun, kun en antanut herran astua nuorta narttua. Leikkaus ei tee urosta aivan haluttomaksi narttujen suhteen.
Kaikenkaikkiaan kastrointi ei ollut kovinkaan kummonen juttu. Pahinta tais olla alussa kaulurin kanssa, ennenkuin koira oppi liikkumaan tötterö päässä. Onneksi sitä aikaa ei kestänyt kovinkaan pitkään.

Kiitos Kaisulle vastauksesta.
Taitaa kyseisestä asiasta olla vähänlaisesti kokemusta, vastaus määrästä päätellen .Täytynee esim. talvilomalla teettää operaatio pojalle, jää näin aikaa olla potilaan kanssa enemmän. Voin sitten jatkossa antaa infoa miten koira on käyttäytynyt.

Mieheni mehtuukaverilla kastroitu uros suokki. Kastroitu sen vuoksi kun kuljeskelu ja muu kiinnosti enemmän kuin mehtuu. Kastroinnin jälkeen koirasta syttyi aivan jäätävän hyvä metsästyskoira. Tämän koiran kohdalla kastroinnista oli pelkästään positiivista kokemusta.

Aiemman vastaukseni jälkeen meiltä kastroitiin myös toinen vanhus, sekin tosin vasta 11,5-vuotiaana. Oli aina ollut helppo ja rauhallinen uros, ei hötkyillyt turhia narttujen perään, astui kun juoksut kohdillaan, muuten ei juuri välittänyt. Ihan hyvä metsäkoira oli ollut aina, kävi leikkauksen jälkeen vielä kaksi syksyä metsällä, eikä ollut mitään nähtävää vaikutusta. Toki sekä iän että kunnon ja kuulon huononemisen myötä metsäkäytös pikkuhiljaa muuttui joka tapauksessa.

Lisäksi tuo narttu on steriloitu 3,5-vuotiaana, leikkaus toipumisineen meni hyvin ja ei ole vaikuttanut narttuun juuri mitenkään, ei ainakaan metsällä. Loistokoira edelleen.

Kahden uroksen ja yhden nartun leikkauttamisista nyt siis vain hyviä kokemuksia ja tämä nykyinen nuori uroskin menettää kyllä pallinsa jossain välissä, varokoot vaan....

PS, leikkausta kuin leikkausta suosittelen itse tehtäväksi talvella, jolloin haavan puhtaanapito on helppoa eikä tarvi suojata esim. kurakelejä vastaan. Lisäksi tosiaan kannattaa varautua olemaan koiran seurana ainakin pari ensimmäistä päivää ja mahdollisuuksien mukaan varata leikkausaika alkuviikkoon, jolloin pääsee helpommin hoitoon, jos jotain komplikaatioita sattuisi tulemaan. Kauluriinkin on hyvä totutella edes muutaman kerran ennen leikkausta, jotta se ei tule niin shokkina koiralle sitten kun on valmiiksi lääkkeistä sekaisin ja kipeäkin vielä.

Moi kaikki.
Päätin alkaa kirjoittelemaan kokemuksistamme , vuosi koiran kastronoinnin jälkeen .Leikkaus meni hyvin ja päästiin kotiin toipumaan. Ensimmäinen virhe, valitsimme eläinlääkärissä liian pienen kaulurin. Koira on sen verran notkea , että pääsi nuolemaan haavaa.Paikat pääsi tulehtumaan ja sitä seurasi uusi eläinlääkäri reissu. Se oli raskasta aikaa koiralle ja meille . Paihinpaan aikaan säikähdimme kun koira oli päivän virtsaamatta joudutaanko katetroimaan. Onneksi illalla tuli pitkät iltapissit. Jami on vielä itsestään hyvin tarkka. Jos yritämme sitä lääkitä, voidella salvaa, tai muuta hoitoa. Ei onnistu kun kunnolla kiinnipitäen ja apujoukkoja käyttäen. Isännän ja koiran välillä oleva luottamus saataa saada kolauksen tämän laisesta toheloinnista. Toivottavasti muille ei satu tälläistä alokasmaista virhettä. Haavan parannettua päästiin normaalin elämään kiinni. Koirassa ei aluksi paljon muutosta havaittu. Karvan lähtö keväällä tapahtui mielestämme turhan aikaisin ja aivan kuin kesällä karva lähti vielä toisen kerran. Virtsa ei haissut enää voimakkaasti. Syksyn saapuessa päästiin taas metsään. Koira pysyi nyt isännän matkassa, eikä karannut kylille. Jos eksyi kauemmaksi tuli luokse pyytämällä ja antoi hyvin kiinni. Jami haukkui linnut ja välillä löysi hirvenkin. Tämmöinen ikävä piirre leikkauksen jälkeisessä elämässä huomattiin omakohteisesti. Koira alkoi pulskistua reippaasti. Liikuntaa se saa mielestäni riittävästi. Kevyt kuivamuonan kanssa on ollut ongelmaa. Luulimme aluksi , että koiralla on korvassa likaa tai jonkinlaista tulehdusta. Korva hieman punoitti ja viikon antibiootti tippaa tappelemalla korvaan. Ongelmana kuitenkin taitaa olla yliherkkyys viljatuotteille ja yms.Kokeilimme useampaakin erikoismuonaa. Nyt olemme antaneet pelkää puhdasta raakaa liharavintoa. Liharavinto on aika topakkaa ainetta ja siksi painoa tulee lisää. Välillä kokeilimme antaa maksalaatikkoa ja heti alkoi korva oireilla. Onko teillä muilla ollut koiran ravinnon kanssa samanlaista ongelmaa ja minkälaiseen ratkaisuun olette päässeet??? Jami on kiltti, mukava ja meille kovin rakas kaveri.

Minulla yksi koirista Super allerginen, ei voi syödä edes lehmän lihaa kun sitä ruokittu viljalla. Raapii kuonosta/korvista karvat ja korvat tulehtuu, alkaa kasvaa jotain sientä. Nyt reilu vuosi mennyt täysin ilman oireita. Kuivaruokana Valion kahta energisintä nappulaa vuodenajan mukaan, käyttöaikaan rankempi sapuska. Myös joku Pro Pet toimi ilman oireita.