Korkeusko este koemenestykseen vai lyhennetäänkö jalkoja ?

[Hirvipystis]

Minulla on 1v2kk vanha pk.uros, Säkäkorkeus 52cm eli yli sallitun,mitatiin näyttelyssä 50cm:n tuloksena oli 3=T.Muutkin ovat tuomineet koon.Kannattaako käytää enään näytteluissä, 2 olis havussa myöhemmin tulevia kokeita varten. koira on erittäin lupaava hirvenhaukkuja.
Onko koko esteenä myös siitokseen.

[Hirvipystis]

Ottakaa kantaa edelliseen viestiin. KIITOS.

[jahiukko]

Jos ei koirassa muuta vikaa ole, niin saattaa koirasi sen 2:n saada. Tiedän tapauksen, jossa juuri saman kokoinen koira sai H ja näinollen pääsi kokeisiin. muutoin em. koira oli moitteeton. Pienikokoisessa kehässä poikkeaa liiaksi?
Toisaalta jalostuskäyttöä ajatellen suuri koko on arveluttava. Mielestäni suuria ja jalkavia rotuja on jo tarpeeksi hirvenhaukuntaan.

[Metsämakuri]

Et sanonut tossa jutussas että moniko tuomari on antanut 3. Harmi homma jos touhu pysähtyy 2senttiin! Ulkomuodollisista seikoista eri tuomarit antaa erilaisia arvosteluja mutta mitta on kaikilla sama, harmi tässä tapauksessa! Toivottavasti joku joka tietää jalostus ja arvosteluhommista ottaa kantaa! Mutta sehän on selvä että koiras on ylikorkea ja rotumääritelmän ulkopuolella.

[Spu]

Urospystykorva on tuon ikäisenä "korkeimmillaan".Kun juoksetat ja metsästät koirallasi tuonne about kolmevuotiaaksi niin sen säkäkorkeus saattaa jo mahtua rajoihin.Lihakset pehmenee ja selkäjännitys pienenee yms.
Oma koirani mitattiin junnuluokassa ylärajalle mutta vuoden vanhempana noin keskikokoinen.

Kannattaa myös näyttelyssä pitää huoli että mittaus on varmaan oikean tuloksen antava.
Jos se on tosiaan liian suuri niin sille ei mitään voi ja se on otettava huomioon
jalostuksessa.
Ei se hyvää pitkää metsästysuraa haittaa.

[Metsämakuri]

Rupesin tässä vielä kirjottamaan koirien mittauksesta näyttelyssä.2003 vuonna olin oman koirani kanssa näyttelyssä mihin tuli myös tämän isä. Tuomari on oikein arvostettu ja kokenut ulkomuoto tuomari.Siinä odotellessamme vuoroamme oli aikaa vertailla isää ja poikaa.Kaikki siinä paikalla totesivat että poika on isäänsä reilusti kookkaanpi.Korkeudessa n.5cm. Paikalla oli kokeneita kasvattajia jotka sanoivat että alkaa olla ylärajoilla, itse olen mitannut 49-50cm.No sitten kehään,arvostelu pojalle keskikokoinen 47cm. Ei mitattu. Sitten isän vuoro:Keskikokoa kookkaanpi 48cm. Ei mitattu. Hirvipystärille neuvo:Vie koiras näyttelyyn missä on paljon koiria siellä on aina aika taulut myöhässä,tuomarit viljelee siellä paljon kakkosia kun on kiire! Katsoin vielä koirani isän muita arvosteluja. Joka toisessa sanottiin että keskikokoa kookkaanpi. Oikea arvostelu olisi keskikokoa pienenpi. Muuhun arvosteluun en ota kantaa koska ei ole koulutusta. Mutta kyllä koiran koon jokainen näkee!

[lintukoira]

Mielestäni koiran koon ei pitäisi olla este näyttelyihin eikä se saisi olla este harrastuksiin. Mielestäni isot pystärit ovat kaikkein komeimpia koiria. Meidän perheella oli tos joskus 70-luvun lopulla 55cm säkäkorkee pystis ja se oli todella hyvä lintukoira eriinomainen vahtikoira, se ei päästänyt lähelleen ketään muuta kuin oman perheen jäseniä. Se osas vahtia ja kaikki kyläläiset vähä pelkäs sitä. Vielä joskus haluasin tosi ison pystykorva uroksen itselleni.

[metsohaukku]

Itsellä keskikokoinen tai ehkä hieman pienempi spn,samalta tuomarilta riistiin menneet arvostelut,kun ei ole mitattu. Luonne onneksi hyvä! Ei ole vihainen jota pitäisi kyläläisten pelätä vähääkään! Metsässä kyllä luonnetta löytyy! Vihaista(piilovihaista) en edes huolisi,saatika kaipaisi!

[IhraEsa]

Hiihtoliitosta tahi muusta sellaisesta järjestöstä kannattaa kysellä vinkkiä, kuinka yhteisiä pelisääntöjä kierretään....meinaan jos koira on ylikokoinen, niin se on. Ei se siitä miksikään muutu eri paikoissa pyörittämisellä. Onhan Wanhaan hyvään aikaan ollut eri kokoisia pystäreitä, värejäkin ollut tsiljoona, ainakin minun käsityksen mukaan (vanhat historiikit jne.). Koirat ovat osanneet kaikenlaista. Pelastaneet karhun kynsistä, haukkuneet lintuja, leikkineet lasten kanssa jne. Nyt tilanne on kuitenkin se, että meillä on mainio monikäyttöinen pystykorva, jolla on rotumääritelmä, minkä minua viisaammat ja kokeneemmat on aikoja sitten nähneet sopivaksi.

Ja jos se oma koiruli ei sovi tuohon määritelmään, kannattaa miettiä onko sellaisen yksilön käyttö jalostukseen järkevää. Tämä tosin jo todettiin aiemmissakin viesteissä. Olenko minä idealisti, en käytä omaa koiraani jalostukseen jos siitä jotain ratkaisevaa vikaa löytyy. Rodun terveys ja yleinen tilanne pitäisi olla ainakin jonkinlainen tavoite siellä takana, vaikka se ideologiaa olisikin. Vihaisuus ei kuulu pystykorvalle. Suuri koko taas tuo muita ongelmia. Keveys on nimenomaan pystykorvan valtti, se jaksaa päivästä toiseen. Verratkaapa huviksenne vaikka saksanseisojiin! Rodunjalostuksessa on nimenomaan tehtävä valintoja, valitettavasti. Vanhoihin aikoihin ei ole paluuta.