Vuosi-kaksi sitten oli pulaa suomenpystykorvan pennuista ja kampanjoitiin kovasti että saadaa lisää pentuja maailmaan. Kampanja taisi purra, pentueita on ilmestynyt pentupalstalle ja facebookin spj pentupalstalle.
Itselle on ainakin tullut se kuva että pentuja ei varata kovin hyvin. Onko kysyntä jo lopussa? Ainakin viime syksyn huono lintutilanne vaikuttaa, moni varmaan lykkää (lyhytnäköisesti) pennun ottoa ja odottaa parempia aikoja.
Moni nartun omistaja varmaan pähkäilee (ainakin minä) että tekisikö pennut seuraavasta kiimasta? Onko muilla minkälainen näkemnys, joko suomenpystykorvasta on ylitarjontaa? Kannattaako pennuttaa?
Suomenpystykorvan pentutilanne
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Suomenpystykorvan pentutilanne
Pekka Kumpukallio
Retki-Rekun kennel
Retki-Rekun kennel
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Hei,
minä mietin aivan samaa...
Ehkä tähän joku asiasta tietävä jossain vaiheessa reagoi?
terv. Elina
minä mietin aivan samaa...
Ehkä tähän joku asiasta tietävä jossain vaiheessa reagoi?
terv. Elina
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Kyselin samaa facebookin vastaavalta palstalta, hiljaista on sielläkin. Pitää varmaan ottaa yhteyttä jalostusneuvojiin, ehkä heillä on parempaa tietoa.
Pekka Kumpukallio
Retki-Rekun kennel
Retki-Rekun kennel
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Tein erästä juttua varten kyselyn niille kasvattajille, joilla tiesin olevan/olleen/olevan tulossa pentuja tänä keväänä ja joiden s-postiosoitteen löysin. Viitisentoista vastasi. Kokeneillakin kasvattajilla kysyntä oli keskimäärin heikompaa kuin aiempina vuosina, mutta kutakuinkin kaikki joille pentuja oli jo syntynyt, olivat saaneet ne kaupaksi. Puolentoista tonnin pentuja tuskin ostetaan ja joillekin pennunottajille useamman sadan kilometrin hakumatka tuntui olevan liikaa. Joiltakin kasvattajilta oli toivottu enemmän uroksia, toisilta taas narttuja suhteessa siihen mitä syntyi. Joku oli hämmästynyt siitä, miten huonosti kauppa kävi facebookin kautta, kuulemma puhelin alkoi heti soida kun oli laitattanut ilmoituksen SPJ:n pentupörssiin. 
Minusta nyt ei pitäisi julkaista tällaisia juttuja http://yle.fi/uutiset/pentukato_pienia_ ... le/8895497 vaan ihan päinvastaisia. Valtakunnallisesti pentuja on nyt hyvin saatavilla ja lisää narttuja astutetaan koko ajan. Jos tänä keväänä jollekin pennutuskampanjasta innostuneelle ensikertalaiselle jää pentuja käteen, niin voi olla aika vaikeaa houkutella häntä toista kertaa näihin talkoisiin.
Yksi kyselyssä silmään pistänyt juttu oli se, että kaikki pyydetyssä ajassa vastanneet kasvattajat vaativat ostajalta koiran käyttämistä metsästykseen. Eilen sain vielä myöhästyneen vastauksen, jossa tuotiin esille toinen näkökulma. Kasvattaja tuskin pahastuu, jos nimettömänä lainaan tähän hänen ajatuksiaan: "Mielellään tietenkin metsästävään kotiin, mutta itse tiedän ns. "metsästäjiä", jotka käyttävät koiraa muutaman kerran vuodessa metsällä ja loppuajan koira on tylsistyneenä häkissä ilman lenkitystä tai minkään sortin virikettä. Eli metsästävä koti ei ole automaattisesti synonyymi hyvälle kodille!"
Minusta nyt ei pitäisi julkaista tällaisia juttuja http://yle.fi/uutiset/pentukato_pienia_ ... le/8895497 vaan ihan päinvastaisia. Valtakunnallisesti pentuja on nyt hyvin saatavilla ja lisää narttuja astutetaan koko ajan. Jos tänä keväänä jollekin pennutuskampanjasta innostuneelle ensikertalaiselle jää pentuja käteen, niin voi olla aika vaikeaa houkutella häntä toista kertaa näihin talkoisiin.
Yksi kyselyssä silmään pistänyt juttu oli se, että kaikki pyydetyssä ajassa vastanneet kasvattajat vaativat ostajalta koiran käyttämistä metsästykseen. Eilen sain vielä myöhästyneen vastauksen, jossa tuotiin esille toinen näkökulma. Kasvattaja tuskin pahastuu, jos nimettömänä lainaan tähän hänen ajatuksiaan: "Mielellään tietenkin metsästävään kotiin, mutta itse tiedän ns. "metsästäjiä", jotka käyttävät koiraa muutaman kerran vuodessa metsällä ja loppuajan koira on tylsistyneenä häkissä ilman lenkitystä tai minkään sortin virikettä. Eli metsästävä koti ei ole automaattisesti synonyymi hyvälle kodille!"
Heidi Lahtinen, Höyheneukon kennel
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Pentuja on tosiaan nyt saatavilla enemmän kuin vuosiin. Itse laskeskelin että maaliskuun loppuun pentumäärä on kasvussa.
Pentumäärän kasvu jatkuu. 1.1.2015- 31.3.2015 43 pentuetta, 165 pentua.
1.1.2016- 31.3.2016 62 pentuetta, 269 pentua.
Pentuekoko keskiarvo 3.9 pentua 2015, nyt ka 4.3 pentua 2016.
Nyt on myös varaa valkata pentueista. Ei ole pakko maksaa linnun- tai hirvenhaukkukoe tuloksettomien, tai pevisan silmä- ja polvitarastamattomien vanhempien pennuista tonnia ja ylikin. Hyvän pennun pitäisi saada 700- 800 eurolla, vähän enemmän vaivaa nähdyn kasvatustyön eteen tehdystä työstä voisi maksaa sen 900 ja tonninkin.
Suurin osa pentueista on hyviä ja sopivia keskenään, mutta kysykää ennen pennun hakupäätöstä jalostusryhmältä arvio kasvattajasta ja pennun vanhemmista, sekä niiden sopivuudesta yhteen.
Kaikkea ei kannata uskoa tonnin ja ylikin maksavien rakkaudesta rotuun toimivien nk. kasvattajien satuilusta. Allekirjoittakaa Kennelliiton kauppasopimus, ja vaatikaa kasvattajaa kertomaan taustalla olevista asioista. Se on kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneen kasvattajan velvollisuus.
http://www.spj.fi/wp-content/uploads/20 ... uminen.pdf
Tuolta pentueet, tai astutetut.
http://www.spj.fi/?frm_display=pentue-suomenpystykorva
http://www.spj.fi/suomenpystykorva/
Pentumäärän kasvu jatkuu. 1.1.2015- 31.3.2015 43 pentuetta, 165 pentua.
1.1.2016- 31.3.2016 62 pentuetta, 269 pentua.
Pentuekoko keskiarvo 3.9 pentua 2015, nyt ka 4.3 pentua 2016.
Nyt on myös varaa valkata pentueista. Ei ole pakko maksaa linnun- tai hirvenhaukkukoe tuloksettomien, tai pevisan silmä- ja polvitarastamattomien vanhempien pennuista tonnia ja ylikin. Hyvän pennun pitäisi saada 700- 800 eurolla, vähän enemmän vaivaa nähdyn kasvatustyön eteen tehdystä työstä voisi maksaa sen 900 ja tonninkin.
Suurin osa pentueista on hyviä ja sopivia keskenään, mutta kysykää ennen pennun hakupäätöstä jalostusryhmältä arvio kasvattajasta ja pennun vanhemmista, sekä niiden sopivuudesta yhteen.
Kaikkea ei kannata uskoa tonnin ja ylikin maksavien rakkaudesta rotuun toimivien nk. kasvattajien satuilusta. Allekirjoittakaa Kennelliiton kauppasopimus, ja vaatikaa kasvattajaa kertomaan taustalla olevista asioista. Se on kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneen kasvattajan velvollisuus.
http://www.spj.fi/wp-content/uploads/20 ... uminen.pdf
Tuolta pentueet, tai astutetut.
http://www.spj.fi/?frm_display=pentue-suomenpystykorva
http://www.spj.fi/suomenpystykorva/
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
-
Tulenliekki
- Viestit: 4
- Liittynyt: 17 Touko 2016, 19:01
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Hei,
ajattelin kertoa yhden uuden suomenpystykorvanomistajan näkökulman asiaan.
Päätimme hankkia suomenpystykorvan, koska se oli jossain määrin minun pitkään kypsynyt haaveeni - koirasta oli kyllä puhuttu, mutta rotua pohdimme vuosia. Asumme kaupungissa, on lapsiperhe, emme metsästä - mutta liikumme paljon luonnossa. Lisäksi muut aktiiviharrasteemme liittyvät jollakin tavalla luontoon (mm. hevoset, motocross).
Katselin pentuja vain Suomen Pystykorvajärjestön sivuilta, en muualta kuten Facebookista. Halusin saada terveen pennun luotettavalta kasvattajalta.
Ensivaikutelma suomenpystykorvan hankkimisesta oli haastava: ellet metsästä, et "saa" pentua. Ainakin tältä tuntui, kaiken tiedon pohjalta mitä luin ja löysin. Järjestön infovideot olivat lyömättömiä! Tosin niissäkin puhuttiin vain metsästämisestä valmiin koiran kanssa - ei mistään muista koiraharrasteista, mitä keskiverto (uusi) koiranomistaja pohtii. Minulla esim. on agilityharrastustausta edellisen koiran kanssa. Päättelin vain lopulta itse, että kyllä ketterä ja näpärä spk siihen taipuu - ja taipuukin, tämä 3kk pentu jo osaa
Lisäksi olisin kaivannut videota uudelle spk-omistajalle, esim. "ensimmäinen vuosi suomenpystykorvan kanssa" olisi yhä aivan tarpeeseen. Metsästys kun ei ole mitenkään poissuljettu juttu, vaikka vielä ei ole siitä kokemusta. Nyt onneksi on pari koiran kanssa metsästävää kaveripiirissä, joilta on koittanut udella koulutuksen perusteita - melkoista salapoliisityötä tuntuu olevan (on niin itsestään selvää kaikille kokeneille, ettei näistä edes jutella foorumeilla?). Kasvattaja tietysti tukee, mutta välimatkaa on sen verran että toivoisin löytäväni paikallista sidosryhmää. Ihana kasvattaja tosin suostui myymään meille koiran, vaikka ei ole äkkiseltään "metsästävä koti" - avarakatseisuus kunniaan!
Noh, tästä sitten aasinsilta pohtimaanne pentujen kysyntään. Tähänkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki (sanoo markkinointia työkseen tekevä). Jos koiralle on luotu maine, että se on _vain_ metsästyskoira eikä muille myydä niin ei se kysyntä tule räjähtämään. Uinuvaa kiinnostusta varmasti olisi, mutta viestintä ei kohtaa.
Tarkoitan tällä sitä että nyt kasvattajat hakevat _jo_ metsästävää kotia sen sijaan, että haettaisiin tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä (koiran hankinnan myötä) metsästävää kotia. Tällainen pikku ero hihavakiolla vähintäänkin triplaisi kysynnän. Sillä metsästävistä kodeista kilpailevat kaikki metsästyskoirarotujen kasvattajat. Uusia harrastajia sen sijaan olisi helpompi houkutella oman rodun pariin - ja suomenpystykorva on tässä kultaa, kirjaimellisesti.
Tällaisiksi potentiaalisiksi harrastajiksi lasken vaikkapa Suomen 65 000 partiolaista, 170 000 ratsastajaa ja 210 000 raviharrastajaa. Tämä perustuu erä- ja maalaishenkisyyteen. Lisäksi on tunnettu fakta, että lähes joka toisella hevosenomistajalla on myös koira...joka ei saa olla paimentava, jottei pyöri hevosen jaloissa.
Jos rotu siis halutaan erilaiseen tietoisuuteen ja kukoistukseen, niin pitää miettiä sen soveltuvuutta muihin elämänalueisiin metsästyksen rinnalla. Ennakkovaikutelma täällä taajamassa liikkuessa pentua tervehtivien suusta on: "erikoinen rotuvalinta...", "tekeekö se paljon tuhoja kotona?" (ei!) ja "haukkuuko se ihan kokoajan?" (ei todellakaan!).
Toisaalta ihmiset ovat poikkeuksellisen liikuttuneita koirasta. Suomenpystykorva herättää syviä tunteita. Monet ovat sanoneet sitä ohikulkiessaan maailman kauneimmaksi koiraksi, liikuttuneet lähes kyyneliin koiran silittämisestä ja sen luontoisasta rohkeudesta. Se on ollut todella hienoa ja olen ylpeä pennun omistaja.
Tässä nyt joitakin ajatuksia. Itse toivoisin, että suomenpystykorvan monipuolisuus pääsisi paremmin esiin koirana eikä vain metsästyskoirana. Minua viehättää rodussa erityisesti sen älykkyys ja terve ja kaunis ulkomuoto. Luonne on ihan kymppi perhekoiralle ja mikäs sen parempaa, jos tuleva ekaluokkalainen partiolaisemme innostuu eränkäynnistä myös metsästyksen muodossa Kukaan ei hukuttele ihmistä paremmin luontopoluille kuin koira, jonka iloa saa katsella kun se peuhaa metsässä intoa täynnä.
ajattelin kertoa yhden uuden suomenpystykorvanomistajan näkökulman asiaan.
Päätimme hankkia suomenpystykorvan, koska se oli jossain määrin minun pitkään kypsynyt haaveeni - koirasta oli kyllä puhuttu, mutta rotua pohdimme vuosia. Asumme kaupungissa, on lapsiperhe, emme metsästä - mutta liikumme paljon luonnossa. Lisäksi muut aktiiviharrasteemme liittyvät jollakin tavalla luontoon (mm. hevoset, motocross).
Katselin pentuja vain Suomen Pystykorvajärjestön sivuilta, en muualta kuten Facebookista. Halusin saada terveen pennun luotettavalta kasvattajalta.
Ensivaikutelma suomenpystykorvan hankkimisesta oli haastava: ellet metsästä, et "saa" pentua. Ainakin tältä tuntui, kaiken tiedon pohjalta mitä luin ja löysin. Järjestön infovideot olivat lyömättömiä! Tosin niissäkin puhuttiin vain metsästämisestä valmiin koiran kanssa - ei mistään muista koiraharrasteista, mitä keskiverto (uusi) koiranomistaja pohtii. Minulla esim. on agilityharrastustausta edellisen koiran kanssa. Päättelin vain lopulta itse, että kyllä ketterä ja näpärä spk siihen taipuu - ja taipuukin, tämä 3kk pentu jo osaa
Lisäksi olisin kaivannut videota uudelle spk-omistajalle, esim. "ensimmäinen vuosi suomenpystykorvan kanssa" olisi yhä aivan tarpeeseen. Metsästys kun ei ole mitenkään poissuljettu juttu, vaikka vielä ei ole siitä kokemusta. Nyt onneksi on pari koiran kanssa metsästävää kaveripiirissä, joilta on koittanut udella koulutuksen perusteita - melkoista salapoliisityötä tuntuu olevan (on niin itsestään selvää kaikille kokeneille, ettei näistä edes jutella foorumeilla?). Kasvattaja tietysti tukee, mutta välimatkaa on sen verran että toivoisin löytäväni paikallista sidosryhmää. Ihana kasvattaja tosin suostui myymään meille koiran, vaikka ei ole äkkiseltään "metsästävä koti" - avarakatseisuus kunniaan!
Noh, tästä sitten aasinsilta pohtimaanne pentujen kysyntään. Tähänkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki (sanoo markkinointia työkseen tekevä). Jos koiralle on luotu maine, että se on _vain_ metsästyskoira eikä muille myydä niin ei se kysyntä tule räjähtämään. Uinuvaa kiinnostusta varmasti olisi, mutta viestintä ei kohtaa.
Tarkoitan tällä sitä että nyt kasvattajat hakevat _jo_ metsästävää kotia sen sijaan, että haettaisiin tulevaisuudessa suurella todennäköisyydellä (koiran hankinnan myötä) metsästävää kotia. Tällainen pikku ero hihavakiolla vähintäänkin triplaisi kysynnän. Sillä metsästävistä kodeista kilpailevat kaikki metsästyskoirarotujen kasvattajat. Uusia harrastajia sen sijaan olisi helpompi houkutella oman rodun pariin - ja suomenpystykorva on tässä kultaa, kirjaimellisesti.
Tällaisiksi potentiaalisiksi harrastajiksi lasken vaikkapa Suomen 65 000 partiolaista, 170 000 ratsastajaa ja 210 000 raviharrastajaa. Tämä perustuu erä- ja maalaishenkisyyteen. Lisäksi on tunnettu fakta, että lähes joka toisella hevosenomistajalla on myös koira...joka ei saa olla paimentava, jottei pyöri hevosen jaloissa.
Jos rotu siis halutaan erilaiseen tietoisuuteen ja kukoistukseen, niin pitää miettiä sen soveltuvuutta muihin elämänalueisiin metsästyksen rinnalla. Ennakkovaikutelma täällä taajamassa liikkuessa pentua tervehtivien suusta on: "erikoinen rotuvalinta...", "tekeekö se paljon tuhoja kotona?" (ei!) ja "haukkuuko se ihan kokoajan?" (ei todellakaan!).
Toisaalta ihmiset ovat poikkeuksellisen liikuttuneita koirasta. Suomenpystykorva herättää syviä tunteita. Monet ovat sanoneet sitä ohikulkiessaan maailman kauneimmaksi koiraksi, liikuttuneet lähes kyyneliin koiran silittämisestä ja sen luontoisasta rohkeudesta. Se on ollut todella hienoa ja olen ylpeä pennun omistaja.
Tässä nyt joitakin ajatuksia. Itse toivoisin, että suomenpystykorvan monipuolisuus pääsisi paremmin esiin koirana eikä vain metsästyskoirana. Minua viehättää rodussa erityisesti sen älykkyys ja terve ja kaunis ulkomuoto. Luonne on ihan kymppi perhekoiralle ja mikäs sen parempaa, jos tuleva ekaluokkalainen partiolaisemme innostuu eränkäynnistä myös metsästyksen muodossa
Kukaan ei hukuttele ihmistä paremmin luontopoluille kuin koira, jonka iloa saa katsella kun se peuhaa metsässä intoa täynnä.Johanna Valkama
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Tulenliekiltä asiaa !En malta olla kirjoittamatta vaikka ei varsinaisesti kuulu pentutilanteeseen, mutta kun mainitsit tuosta agilitystä.
Sinulla taitaa olla tämän "agilitykoiran" siskonpoika ?
https://www.youtube.com/watch?v=BZdD50XepiM
Esko Taivalkoski
-
Tulenliekki
- Viestit: 4
- Liittynyt: 17 Touko 2016, 19:01
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Kiitos!punakone kirjoitti:
En malta olla kirjoittamatta vaikka ei varsinaisesti kuulu pentutilanteeseen, mutta kun mainitsit tuosta agilitystä.
Sinulla taitaa olla tämän "agilitykoiran" siskonpoika ?
https://www.youtube.com/watch?v=BZdD50XepiM
Voi, siinäpä verraton aituri
Meidän pentu on harjoitellut hyppyjä ja kiipeää pihakiven päälle, joka on kuin agilityn A-este. Putkeen ja pussiinkin varmasti menee, koska viettää mielellään aikaa pihaterassin alla (korkeus 25cm)....saas nähdä kuinka kauan se vielä mahtuu änkemään sinne.Johanna Valkama
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Tulenliekiltä hyvä kirjoitus pystykorvasta
Varmasti lähes 90% pystykorvista viettää suurimman osan vuotta tavallista koiran elämää. Metsästyskäyttö lintua haukkuvalla on parhaimmillaankin max 51 vuorokautta vuodessa. Monet kerkiää vain pariksiviikoksi pohjoiseen metsälle koiran kanssa. Ei oikein mielestäni täytä kriteeriä metsästyskäytöstä.
Myöskään kokeisiin osallistuminen ei edellytä metsästyskäyttöä ja se voisi olla mukava harrastus ei metsästäjälle pystykorvan omistajalle.
Kansalli koira on paljon muutakin, kuin lintua puuhun haukkuva koira, vaikka se on tärkeä osa sen käyttöä ja jalostusta, mutta ei se sulje pois sitä muuta elämää.
Terveisin Virve
Varmasti lähes 90% pystykorvista viettää suurimman osan vuotta tavallista koiran elämää. Metsästyskäyttö lintua haukkuvalla on parhaimmillaankin max 51 vuorokautta vuodessa. Monet kerkiää vain pariksiviikoksi pohjoiseen metsälle koiran kanssa. Ei oikein mielestäni täytä kriteeriä metsästyskäytöstä.
Myöskään kokeisiin osallistuminen ei edellytä metsästyskäyttöä ja se voisi olla mukava harrastus ei metsästäjälle pystykorvan omistajalle.
Kansalli koira on paljon muutakin, kuin lintua puuhun haukkuva koira, vaikka se on tärkeä osa sen käyttöä ja jalostusta, mutta ei se sulje pois sitä muuta elämää.
Terveisin Virve
Virve Keravuori
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Kansalli koira= kansalliskoira, jäi s välistä pois 
Terveisin Virve
Terveisin Virve
Virve Keravuori
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Miksi sillä pystykorvalla pitäisi metsästää vain 51 vuorokautta vuodesta ja pelkkää metsäkanalintua. Aika monilla kausi alkaa elokuun 20 päivä vesilinnuilla ja supinpoikien pyynnillä. Syyskuu mennään metsälinnun perässä, lokakuulla samoin, osa hirven ja karhunkin perässä. Talvi taas keväthankiin asti näädän ja supin perässä. Minkkiä ja majavaa pyydetään innokkaimpien harrastajien toimesta. Kausi kestää pystykorvalla seitsemän kuukautta.
Meitä useamman riistan harrastajia alkaa olla taas uudelleen enemmän ja enemmän, ja julkeamme tulla taas esiinkin, kun ei koko ajan hoeta, että suomenpystykorva on ainoastaan lintua haukkuva koira. Netti, varsinkin Facebook on täynnä erilaisia onnistuneita ja hienoja jahtihetkiä.
Suomenpystykorvan tulevaisuuden ja suosion määrittää monikäyttöisyys, ei seurakoiramarkkinat. Myös sen löytyminen yhteiseksi perheiden harrastuskoiraksi.
Hienoa että ihmiset pitävät suomenpystykorvan ulkonäöstä ja siitä niin paljon että hankkivat itselleen sellaisen. Silti on hiukan itsekästä hankkia täysiverinen metsästyskoira seurakoiraksi tai lenkkikaveriksi.
Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä, että monilla kasvattajilla tai itseään sellaiseksi kutsuvilla, on liian kovat kriteerit pennun myymiseen. Itse ei juurikaan käydä missään, mutta pennun ottajan pitäisi olla metsältä haiseva karvalakkinen partasuu. Ehdottomasti pentuja pitäisi myydä uusille harrastajille, kunhan edes lupaavat hommata metsästyskortin, tai koiralle oikeita metsästysmahdollisuuksia.
Suomenpystykorva herää riistan kanssa henkiin. Ei sitä edes tunne pohjimmiltaan, ellei ole nähnyt sen intoa ja riemua saaliilla. Maailman kauneimmat silmät ovat suurella ja koko sen naama hymyilee hännän päähän asti.
Meitä useamman riistan harrastajia alkaa olla taas uudelleen enemmän ja enemmän, ja julkeamme tulla taas esiinkin, kun ei koko ajan hoeta, että suomenpystykorva on ainoastaan lintua haukkuva koira. Netti, varsinkin Facebook on täynnä erilaisia onnistuneita ja hienoja jahtihetkiä.
Suomenpystykorvan tulevaisuuden ja suosion määrittää monikäyttöisyys, ei seurakoiramarkkinat. Myös sen löytyminen yhteiseksi perheiden harrastuskoiraksi.
Hienoa että ihmiset pitävät suomenpystykorvan ulkonäöstä ja siitä niin paljon että hankkivat itselleen sellaisen. Silti on hiukan itsekästä hankkia täysiverinen metsästyskoira seurakoiraksi tai lenkkikaveriksi.
Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä, että monilla kasvattajilla tai itseään sellaiseksi kutsuvilla, on liian kovat kriteerit pennun myymiseen. Itse ei juurikaan käydä missään, mutta pennun ottajan pitäisi olla metsältä haiseva karvalakkinen partasuu. Ehdottomasti pentuja pitäisi myydä uusille harrastajille, kunhan edes lupaavat hommata metsästyskortin, tai koiralle oikeita metsästysmahdollisuuksia.
Suomenpystykorva herää riistan kanssa henkiin. Ei sitä edes tunne pohjimmiltaan, ellei ole nähnyt sen intoa ja riemua saaliilla. Maailman kauneimmat silmät ovat suurella ja koko sen naama hymyilee hännän päähän asti.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com
pekka.salomaki(at)gmail.com
-
Tulenliekki
- Viestit: 4
- Liittynyt: 17 Touko 2016, 19:01
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Meillä on lähipiirissä myös metsästäjiä, joilla ei ole itsellä mahdollisuutta ottaa koiraa työn ja jatkuvan liikematkustuksen takia. Tällaisen metsästäjän kanssa on tarkoitus käydä pennun kanssa metsällä, kun on aika. Koira saa myös mahdollisuuden harjoitella vapaana metsässä erään maanomistajan luvalla. En ole siis mielestäni itsekäs, vaikka olen ottanut "täysverisen metsästyskoiran" perheeseemme. Tämä asia jäi mainitsematta.
Toisekseen, raviharrastajana ymmärrän kasvattajan murheen siitä, jos koira ei pääse suorittamaan luontonsa mukaan. Ravihevosta ei myydä mielellään varsana harrastekotiin, sillä jokainen kasvattaja toki toivoo että juuri tuo varsa olisi se tuleva ikäluokkavoittaja... Toisaalta hevoselle halutaan "loppuelämän koti". Se ei aina kumminkaan mene käsikädessä, jos ostajakin tahtoo sen ikäluokkavoittajan. Jos tuo hevonen menee rikki (huom. vain n. 30% varsoista edes selviää radalle ja niistäkin muutama prosentti koskaan voittaa) tai tulee parempia ja useampia varsoja kiikariin, niin hevosen kohtalo on kehno. Se joutuu pahimmillaan kiertolaiseksi tai kilpailu-uran pysäyttävästä vammasta teuraaksi, kun harrastearvoa ei nähdä - näitä ex-ravureita on markkinoilla paljon. Tappoon laitto voi silti olla armeliaampi kohtalo kuin kiertolaisuus ja hevosen taustaa ymmärtämätön koti. Harrastajan kodissa yksilö saa useimmiten erilaisen huomion: painopiste on siinä, että mennään hevosen, ei kilpailu-uran, ehdoilla. En tiedä korreloiko tällainen lainkaan metsästyskoiriin. Voisin silti kuvitella, että joillakin metsästäjillä on useita koiria ja rajallinen aika toimia yhden yksilön kanssa? Harrastaja voi siis lopulta tarjota koiralle suhteessa enemmän virkkeitä ja parhaassa tapauksessa hän päätyy metsästämään itsekin.
Asenteita kannattaisi ehkä siis lieventää siinä määrin, että käy ainakin jokaisen ostajaehdokkaan kanssa muutaman kysymyksen keskustelun eikä sano "ei-VIELÄ-metsästävälle-kodille" suoralta kädeltä ei. Varmasti jokainen kasvattaja tunnistaa keskustelun aikana, tietääkö tämä ostajaehdokas millaista koiraa on hankkimassa ja mitä aikoo sille tarjota? Kasvattaja voi myös haistella, onko ostajaehdokkaalla orastavaa kiinnostusta metsästysharrasteen pariin
Luulen, että suomenpystykorva valitsee pitkälti "itse oman omistajansa". Sohvaperunaa hakeville kun on sitä tarjontaa satojen rotujen verran - myös pystykorvissa, jos ne viehättävät ulkomuodollaan. Jos ostaja ei pelästy aktiivisen ja "täysverisen" metsästyskoiran mainetta, niin eikö hän ole jo aika vahva kandidaatti omistajaksi? Me kaikki suomalaiset kun olemme aikanaan olleet metsästäjiä, vaikka joillakin tuo perinne on omien vanhempien kohdalla katkennut...
Toisekseen, raviharrastajana ymmärrän kasvattajan murheen siitä, jos koira ei pääse suorittamaan luontonsa mukaan. Ravihevosta ei myydä mielellään varsana harrastekotiin, sillä jokainen kasvattaja toki toivoo että juuri tuo varsa olisi se tuleva ikäluokkavoittaja... Toisaalta hevoselle halutaan "loppuelämän koti". Se ei aina kumminkaan mene käsikädessä, jos ostajakin tahtoo sen ikäluokkavoittajan. Jos tuo hevonen menee rikki (huom. vain n. 30% varsoista edes selviää radalle ja niistäkin muutama prosentti koskaan voittaa) tai tulee parempia ja useampia varsoja kiikariin, niin hevosen kohtalo on kehno. Se joutuu pahimmillaan kiertolaiseksi tai kilpailu-uran pysäyttävästä vammasta teuraaksi, kun harrastearvoa ei nähdä - näitä ex-ravureita on markkinoilla paljon. Tappoon laitto voi silti olla armeliaampi kohtalo kuin kiertolaisuus ja hevosen taustaa ymmärtämätön koti. Harrastajan kodissa yksilö saa useimmiten erilaisen huomion: painopiste on siinä, että mennään hevosen, ei kilpailu-uran, ehdoilla. En tiedä korreloiko tällainen lainkaan metsästyskoiriin. Voisin silti kuvitella, että joillakin metsästäjillä on useita koiria ja rajallinen aika toimia yhden yksilön kanssa? Harrastaja voi siis lopulta tarjota koiralle suhteessa enemmän virkkeitä ja parhaassa tapauksessa hän päätyy metsästämään itsekin.
Asenteita kannattaisi ehkä siis lieventää siinä määrin, että käy ainakin jokaisen ostajaehdokkaan kanssa muutaman kysymyksen keskustelun eikä sano "ei-VIELÄ-metsästävälle-kodille" suoralta kädeltä ei. Varmasti jokainen kasvattaja tunnistaa keskustelun aikana, tietääkö tämä ostajaehdokas millaista koiraa on hankkimassa ja mitä aikoo sille tarjota? Kasvattaja voi myös haistella, onko ostajaehdokkaalla orastavaa kiinnostusta metsästysharrasteen pariin
Luulen, että suomenpystykorva valitsee pitkälti "itse oman omistajansa". Sohvaperunaa hakeville kun on sitä tarjontaa satojen rotujen verran - myös pystykorvissa, jos ne viehättävät ulkomuodollaan. Jos ostaja ei pelästy aktiivisen ja "täysverisen" metsästyskoiran mainetta, niin eikö hän ole jo aika vahva kandidaatti omistajaksi?
Me kaikki suomalaiset kun olemme aikanaan olleet metsästäjiä, vaikka joillakin tuo perinne on omien vanhempien kohdalla katkennut...Johanna Valkama
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Mukava viestiketju, joskin on taipunut vähän sivuun tuosta otsikosta. Erityisesti pitää kiittää Tulenliekkiä poikkitieteellisistä ajatuksista harrastajakunnan laajentamisesta uusille valloittamattomille vesille; juuri tällaisia rajat rikkovia ideoita tarvitaan rodun elinvoimaisuuden tueksi.
Hyvän mielen tuotti Tulenliekin kappale:
Hyvän mielen tuotti Tulenliekin kappale:
Ja Kytösavun (!) kaunis lopputiivistys:Tässä nyt joitakin ajatuksia. Itse toivoisin, että suomenpystykorvan monipuolisuus pääsisi paremmin esiin koirana eikä vain metsästyskoirana. Minua viehättää rodussa erityisesti sen älykkyys ja terve ja kaunis ulkomuoto. Luonne on ihan kymppi perhekoiralle ja mikäs sen parempaa, jos tuleva ekaluokkalainen partiolaisemme innostuu eränkäynnistä myös metsästyksen muodossa
Suomenpystykorva herää riistan kanssa henkiin. Ei sitä edes tunne pohjimmiltaan, ellei ole nähnyt sen intoa ja riemua saaliilla. Maailman kauneimmat silmät ovat suurella ja koko sen naama hymyilee hännän päähän asti.
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Re: Suomenpystykorvan pentutilanne
Näin kävi minullekin aikoinaan.
Otimme ensimmäisen pystärimme v-97 ihan vain kotikoiraksi, mitä olin ihaillut ulkomuodon ja luonteen suhteen "pienen ikäni". Olihan niitä pystykorvaisia lapsuudessani lähes joka talossa, mistä sitä kytöä oli jäänyt myös.
Tämä ensimmäinen oma koirani oli pystykorvaisten tapaan hyvin riistaviettinen ja ihmeen hyvä linnunhaukkuja, mukä näkyi heti pennusta. Tämä koira teki minusta mehtämiehen ja mikä hienointa pystykorvamiehen.
Onneksisain silloin pennun, vaikka en metsästänytkään.
Otimme ensimmäisen pystärimme v-97 ihan vain kotikoiraksi, mitä olin ihaillut ulkomuodon ja luonteen suhteen "pienen ikäni". Olihan niitä pystykorvaisia lapsuudessani lähes joka talossa, mistä sitä kytöä oli jäänyt myös.
Tämä ensimmäinen oma koirani oli pystykorvaisten tapaan hyvin riistaviettinen ja ihmeen hyvä linnunhaukkuja, mukä näkyi heti pennusta. Tämä koira teki minusta mehtämiehen ja mikä hienointa pystykorvamiehen.
Onneksisain silloin pennun, vaikka en metsästänytkään.
Hannu Korhonen