Viesti
Kirjoittaja Kytösavu » 07 Tammi 2013, 22:06
Pekan ajatukset, ainakin minusta tuntuu, ovat konkretisoitumassa vaarallisiksi Suomenpystykorva-rodulle. On eduksi ja kunniaksi pitää mielipiteensä, ja pyrkiä niitä puolustamaan. Pohojalaasille se lie erityisen tärkeää, sielläpäin ”kasvojensa menettäminen” on synneistä suurin. Olisi kuitenkin yleiselle edulle, kuin myös Pekalle itselleenkin, hyväksi, jos mielipiteen puolustelu perustuisi ”normaalijärjellä” ymmärrettäviin tosiasioihin. Nythän ei näin ole.
Minulla on sen verran luonnetta, että ei kasvojen menettäminen ole maailman loppu, mutta se olisi jos suomenpystykorvan kantaa supistetaan edelleen ja aiheutetaan lopullisia ja korjaamattomia ongelmia sitä kautta. Minä olen tässä keskustelussa perustellut useaan kertaan miksi yhden pentueen joutaa hyvinkin tehdä ilman silmä- ja polvitarkastusta eli pevisaa. Yksikään teikäläisten taulukko tai tarina ei tue tarkastuspakkoa ennen ensimmäistäkään pentuetta. Kertauksena että suurin osa polvisairaista tuli tarkastetuista vanhemmista, olikohan vain 7 polvivikaista 27:sta, jotka olivat tarkastamattomista vanhemmista. Tarkastamaton ei ole sairas, eikä tarkistettu periytä välttämättä tervettä.
Yhdessä sovitusta ja päätetystä, ja rodun parhaaksi tähtäävästä korien terveystarkastusmenettelykäytännöstä luopumaan tai pidättäytymään suositteleminen ei ole viisautta. Vai mihin muuhun sinä Pekka kirjoittamillasi mielipiteenilmauksilla pyrit. Koiranpito on vapaaehtoista ja jokainen voi pitää koiraansa miten parhaakseen näkee. Ketään ei voi, eikä pidäkään voida, pakottaa koiraansa tarkastuttamaan, käyttämään sitä kokeissa tai käyttämään sitä näyttelyssä.
Ainakaan minä en ole kehottanut luopumaan tai pidättäytymään terveystarkastus menettelykäytännöstä, päinvastoin. Tämän voivat todistaa kesällä myymäni pentujen omistajat, joita kehotin käymään pian niiden vuoden täytettyään käymään silmä- ja polvitarkastuksessa, vaikka alle kolmivuotiaan tarkastus ei olekaan voimassa kuin kaksi vuotta.
Vapaaehtoisuudesta ja siitä poispakottamisesta ymmärrän kyllä sen mitä tapahtuu jos rekisteröimisehtoja kiristetään. Ei ole ollenkaan järkevää vähentää enää suomenpystykorvien määrää ja sitä kautta jatkojalostusmahdollisuuksia. Olen varma että pakottamisen pevisaan sijaan, vapaaehtoisen yllyttämisen tarkastuksiin kokeisiin ja näyttelyihin, tekee paremman lopputuloksen. Vai pitääkö sitten koe- ja näyttelytulospakkokin laittaa pevisaan, yhtä tärkeä osa metsästyskoiranjalostusta sekin lie.
Nimenomaan koiranpito on vapaaehtoista ja sen kyllä huomaa varsinkin suomenpystykorvien omistajia ja kasvattajia seuratessa. Suurin sa suomenpystykorvista otetaan metsästyskavereiksi, suurimmalla osalla ei ole juurikaan jalostustarkoituksia. Ikävä kyllä, Suomen metsien suojiin jää piiloon paljon sopivaa ainesta, joilla hätyyteltäisiin arvokisojen kärkisijoja ja jalostustilastojen parantajia.
Tilanne muuttuu radikaalisti, kun koiranomistaja päättää astuttaa narttunsa tai antaa uroksensa astua siinä tarkoituksessa, että lopputuloksena syntyisi pennut, jotka sitten rahallista korvausta vastaan luovutetaan kolmannelle osapuolelle. Päättäessään lisätä harrastamansa rodun yksilömäärää koiranomistaja vaikuttaa suoraan rodun sen hetkiseen kokonaistilanteeseen, eli hänen päätöksensä vaikuttaa suoraan kaikkiin jo olemassa oleviin koiriin, kuten myös kaikkiin rotua harrastaviin ihmisiin. Ja tietenkin pahimmillaan myös isoon osaan tulevaisuuden koiria, kuten kaikki tiedämme 80-luvulla käyneen. Pentujen maailmaan saattaminen ei todellakaan ole vain itse kunkin oma asia. Toivon sinun Pekka antavan hiukan, ainakin tässä asiassa (kanahaukasta saat olla mitä mieltä haluat) periksi, ja julkisesti ilmoittavan, että sinustakin olisi parempi niin, että koirat olisivat yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti tarkastettu ja sukuaan jatkamaan kelvollisiksi todettu, ennen kuin ruvetaan ”hommiin”.
Tietenkin olisi parempi että tarkastettu, ihan selvä asia. Tällä hetkellä vain tarvitsemme tätä ei niin aktiivisen harrastajan osan koirakantaa kipeästi kannan riittävän laajana pitämiseen. Laajan kannan ylläpitäminen tällä hetkellä ajaa tärkeysasteikolla ohi silmä- ja polvitarkastuspakon jo ennen ensimmäistäkään pentuetta. Yksi sallittu tarkastamaton pentue koiralta ei vie suomepystykorvalta polvia alta, eikä silmiä päästä.
Annelin ilmaisema huoli pienehköstä jalostusuros listasta kertoo juuri tämän olennaisen mihin meidän on panostettava. Suurin osa suomenpystykorva harrastajista on metsien pimennossa, eikä tiedä yhtään mitään näistä meidän hienoista tavoitteistamme ja keskusteluistamme. Kasvattajat pitäkää yhteyttä niihin, joilta olette ne suuret rahanne saaneet pentukaupan kautta, puhukaa toimivat kasvatit kokeisiin, hommatkaa tuomarit, ja jos jotain kukkaroon on jäänyt, niin vaikka maksakaa se koe. Täällä meillä se on tehty avoimen luokan osalta ilmaiseksi, koska yhdistykset ovat koiria varten, eikä koirat yhdistyksiä varten. Lisäksi aivan varmasti jokainen tätäkin paatosta lukeva tietää jossain toimivan suomenpystykorvan, menkää puheisiin, menkää metsään, kirjoittakaa se koepaperi, ampukaa vaikka lintu haukulta ja juokaa vaikka nokipannukahvit, humaltukaa kämpällä ja nauttikaa elämästä.
Mutta älkää kirjoitelko netissä mitä pitäisi tehdä tekemättä mitään.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com