Piekko, Eetu & Minta
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Piekko, Eetu & Minta
Perustetaanpa uusi ketju näille meidän karvaturreille, kun mm. Pantsella ja Suomallakin on omansa. Yritän joskus aina kirjoitella kuulumisia ja laitella kuvia.
Meillä ovat Piekko ja Eetu saaneet elellä jo kymmenen vuotta kahdestaan, mutta huomenna siihen tulee muutos. Pikkuinen Minta-tyttönen astuu remmiin illalla, kunhan erämessuilta pennun hakuun joudetaan.
Pienet esittelyt meidän koirista:
Piekko, eli Pakkasrustan Piekko, on meidän perheen ja minun ensimmäinen koira. Piekko täytti reilu kuukausi sitten 13 vuotta ja porskuttaa edelleen reippaasti eteenpäin. Vähän alkaa ikä painaa, mutta pakkohan sen jossain välissä on alkaa näkyäkin. Piekko on ollut pääosin kotikoirana, mutta harrastuksina mainittakoon, että mätsäreissä on käyty ehkä noin 12 vuoden ajan ja agilityn alkeetkin opeteltiin aikoinaan. Myös Junior Handler -harrastukseni aloitin Piekon kanssa. Vieläkin jatketaan mätsäreissä käyntiä, koska Piekko niitä rakastaa! Kunhan vain kasvaisi karvat takapuoleen takaisin..
Eetu on Piekon poika, meidän oma kasvatti. Eetu täytti sunnuntaina kymmenen vuotta, sillä ikä ei näy vielä missään vaan Eetu on loistavassa kunnossa. Herralla on ollut hieno näyttelyura ja se alkaa nyt olla sitten ohi. Päänäyttely Kuortaneella oli Eetun viideskymmenes (50.) virallinen näyttely Suomessa!! Siihen päälle neljä Ruotsin näyttelyä, yksi pentunäyttely Suomessa ja kaikki mätsärit! Niitähän onkin kertynyt tässä vuosien varrella varmaan samaa luokkaa kuin virallisiakin, että ihan kiitettävästi on tullut käytyä.. Ensimmäiseen mätsäriin Eetu osallistui noin 5kk ikäisenä, toisessa kilpailussaan oli jo BIS-ykkönen! Mutta tosiaan, vielä jos jotakin kisoja Eetun kanssa haluaisin käydä, niin yksi lintukoe voisi vielä olla paikallaan ja se agility. Haluaisin kovasti, mutta se voi jäädä silti haaveeksi. Näyttelyistä Eetu sai jäädä nyt eläkkeelle, mutta en voi luvata, ettenkö joskus sitä vielä kehiin veisi jos oikein houkuttava näyttely tulee ja poika pysyy kunnossa.
Minta onkin sitten juuri nyt seitsemän viikkoa täyttänyt Eetun ja Taikan tyttö. Kolmannen koiran ottaminen on ollut kauan aikaa vähän tuolla aivojen perällä, mutta kahdessa on riittänyt kuitenkin hommaa ihan riittävästi. Nyt kun Piekon kanssa ei enää tarvi metsäänkään lähteä, sekä Eetun kanssa loppui aktiivinen näyttelyissä käynti ja silläkin alkaa olla ikää, niin mikä ettei ottaisi vihdoin sitä kolmatta. Etenkin kun pentueeseen syntyi yllättävän monta pentua ja saatiinkin sitten astutuspalkkana yksi. Heti syntymähetkellä valitsin jo pennun, ja kummasti se valinta pysyi koko tämän seitsemän viikon ajan, vaikka varsinaista päätöstä pennun otosta ei tehtykään kuin loppuvaiheessa. Kuitenkin kun suunnilleen viisiviikkoisena taas näin Mintan, ei ollut pienintäkään mahdollisuutta enää jättää sitä ottamatta! Katsokaa vaikka tuota yhtä kuvaa... Saa nyt sitten nähdä mitä Mintasta tulee. Nyt kun minulla on ollut yksi mahtava näyttelykoira, toivottavasti tästä neidistä tulisi sitten vaihteeksi oikein hyvä metsä-/koekoira. Näyttelyissä tullaan myös käymään, mutta se on sitten sen ajan "murhe"
Pikku-Minta ollut maailmassa ehkä minuutin?
Viikon iässä emännän sylissä
Viisiviikkoinen pallero
No niin, jospa nämä esittelyt riittäisivät. Saa nähdä miten tuo alkaa yhteiselo Oulunsalossa sujumaan. Luulen että Piekko on oikein esimerkillinen isoisä, Eetulla voi mennä aikaa ennen kuin se uuden tulokkaan hyväksyy. Lisäksi vielä se, kun ei itsellä ole kymmeneen vuoteen ollut pentua, niin miten sitä voi enää osata kasvattaa! Etenkään narttua, kun on nuihin jästipäisiin uroksiin tottunut! Apua!
Kuulumisiin!
Meillä ovat Piekko ja Eetu saaneet elellä jo kymmenen vuotta kahdestaan, mutta huomenna siihen tulee muutos. Pikkuinen Minta-tyttönen astuu remmiin illalla, kunhan erämessuilta pennun hakuun joudetaan.
Pienet esittelyt meidän koirista:
Piekko, eli Pakkasrustan Piekko, on meidän perheen ja minun ensimmäinen koira. Piekko täytti reilu kuukausi sitten 13 vuotta ja porskuttaa edelleen reippaasti eteenpäin. Vähän alkaa ikä painaa, mutta pakkohan sen jossain välissä on alkaa näkyäkin. Piekko on ollut pääosin kotikoirana, mutta harrastuksina mainittakoon, että mätsäreissä on käyty ehkä noin 12 vuoden ajan ja agilityn alkeetkin opeteltiin aikoinaan. Myös Junior Handler -harrastukseni aloitin Piekon kanssa. Vieläkin jatketaan mätsäreissä käyntiä, koska Piekko niitä rakastaa! Kunhan vain kasvaisi karvat takapuoleen takaisin..
Eetu on Piekon poika, meidän oma kasvatti. Eetu täytti sunnuntaina kymmenen vuotta, sillä ikä ei näy vielä missään vaan Eetu on loistavassa kunnossa. Herralla on ollut hieno näyttelyura ja se alkaa nyt olla sitten ohi. Päänäyttely Kuortaneella oli Eetun viideskymmenes (50.) virallinen näyttely Suomessa!! Siihen päälle neljä Ruotsin näyttelyä, yksi pentunäyttely Suomessa ja kaikki mätsärit! Niitähän onkin kertynyt tässä vuosien varrella varmaan samaa luokkaa kuin virallisiakin, että ihan kiitettävästi on tullut käytyä.. Ensimmäiseen mätsäriin Eetu osallistui noin 5kk ikäisenä, toisessa kilpailussaan oli jo BIS-ykkönen! Mutta tosiaan, vielä jos jotakin kisoja Eetun kanssa haluaisin käydä, niin yksi lintukoe voisi vielä olla paikallaan ja se agility. Haluaisin kovasti, mutta se voi jäädä silti haaveeksi. Näyttelyistä Eetu sai jäädä nyt eläkkeelle, mutta en voi luvata, ettenkö joskus sitä vielä kehiin veisi jos oikein houkuttava näyttely tulee ja poika pysyy kunnossa.
Minta onkin sitten juuri nyt seitsemän viikkoa täyttänyt Eetun ja Taikan tyttö. Kolmannen koiran ottaminen on ollut kauan aikaa vähän tuolla aivojen perällä, mutta kahdessa on riittänyt kuitenkin hommaa ihan riittävästi. Nyt kun Piekon kanssa ei enää tarvi metsäänkään lähteä, sekä Eetun kanssa loppui aktiivinen näyttelyissä käynti ja silläkin alkaa olla ikää, niin mikä ettei ottaisi vihdoin sitä kolmatta. Etenkin kun pentueeseen syntyi yllättävän monta pentua ja saatiinkin sitten astutuspalkkana yksi. Heti syntymähetkellä valitsin jo pennun, ja kummasti se valinta pysyi koko tämän seitsemän viikon ajan, vaikka varsinaista päätöstä pennun otosta ei tehtykään kuin loppuvaiheessa. Kuitenkin kun suunnilleen viisiviikkoisena taas näin Mintan, ei ollut pienintäkään mahdollisuutta enää jättää sitä ottamatta! Katsokaa vaikka tuota yhtä kuvaa... Saa nyt sitten nähdä mitä Mintasta tulee. Nyt kun minulla on ollut yksi mahtava näyttelykoira, toivottavasti tästä neidistä tulisi sitten vaihteeksi oikein hyvä metsä-/koekoira. Näyttelyissä tullaan myös käymään, mutta se on sitten sen ajan "murhe"
Pikku-Minta ollut maailmassa ehkä minuutin?
Viikon iässä emännän sylissä
Viisiviikkoinen pallero
No niin, jospa nämä esittelyt riittäisivät. Saa nähdä miten tuo alkaa yhteiselo Oulunsalossa sujumaan. Luulen että Piekko on oikein esimerkillinen isoisä, Eetulla voi mennä aikaa ennen kuin se uuden tulokkaan hyväksyy. Lisäksi vielä se, kun ei itsellä ole kymmeneen vuoteen ollut pentua, niin miten sitä voi enää osata kasvattaa! Etenkään narttua, kun on nuihin jästipäisiin uroksiin tottunut! Apua!
Kuulumisiin!
Re: Piekko, Eetu & Minta
No voi vitsi miten hieno pentu Manta on !! Meillekkin oli vähällä tulla oikein näppärä tyttö, mutta jouduttiin yllättäen joksikin aikaa reissuun. Terveisiä Etelä-Afrikasta!
-susanna
-susanna
Re: Piekko, Eetu & Minta
Lämpimät onnittelut Minta-vauvan johdosta Oulunsaloon!
Re: Piekko, Eetu & Minta
Niin, Minta!! Serkkutytöllä karjalankarhukoira Manta, ja automaattisesti nimi tuli mantaksi, sori...
Re: Piekko, Eetu & Minta
Onnea teille sinne uuden koiruuden johdosta! On kyllä todella hyvännäköinnen pentu tuo teidän Minta!
On siinä varmaan aluksi vanhoilla herroilla ihmettelemistä
On siinä varmaan aluksi vanhoilla herroilla ihmettelemistä
Samuel Uusitalo
www.yla-tihtari.fi
www.yla-tihtari.fi
Re: Piekko, Eetu & Minta
Nyt tuli kyllä paha pentukuume tännekkin. On tuo Minta NIIIIN suloisen näköinen. Toivottavasti kaikki menee hyvin myös jatkossa. Eiköhän vanhat herrat ota tulokkaan melko nopeasti mukaan touhuihinsa. Onhan siinä tietysti sekin, että Minta on narttu, joten se saattaa helpottaa asioiden kulkua jatkossa .
-
- Viestit: 73
- Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15
Re: Piekko, Eetu & Minta
Onnea uudesta hauvavauvelista.Tulee aina koirakuume kun noita kuvia kattelee mutta näiden kahden kanssa on ihan tarpeeksi puuhaa tällähetkellä.
Jarkko Pukki
Re: Piekko, Eetu & Minta
Onnittelut meitin pesueelta. Hiljaistahan täällä on ollut, että kyllä hyvin mahtuu lisää luettavaaHeini kirjoitti:Perustetaanpa uusi ketju näille meidän karvaturreille...
Re: Piekko, Eetu & Minta
Kiitos onnitteluista!
Mintan pentueessa oli yhteensä kuusi pentua, kolme urosta ja kolme narttua. Pari kuvaa löytyy tuolta kuvaketjustakin, sivulta 13.
Ihan hyvin mennyt pari ekaa päivää ja yötä, yllättävän rauhassa pentu ollut. Auttaa varmasti, kun Minta jo minut tunsi ja lisäksi oli meidän pojatkin nähnyt aiemmin ja ne on nyt vähän seurana. Vaikka ne ovatkin vielä omassa häkissään, niin näkeehän Minta ne ja aina välillä käydään moikkaamassa.
Ainoa ongelma on tällä hetkellä pannan pitäminen. Siihen tuo ei näytä rupeavan millään, on vielä pahempi tapaus kuin Eetu aikoinaan. Eetu sentään jähmettyi vain liikkumattomaksi ja lopulta tottui pantaan, kun mm. metsässä oli sitten pakko juosta perään kun meinas omistaja karata liian kauas. Mutta tämä kiljuu ja rapsuttaa ja pyörii ympyrää ja nukkuu ihan masentuneena. Hyvä jos syö tai tekee tarpeitakaan panta kaulassa. Muuten ei olisi niin mahdoton kiire pannan opettamisella (pakko kuitenkin joskus, kun taajamassa asutaan ja remmissä on pakko oppia pian kulkemaan), mutta kun eka punkki löytyi jo eilen ekan lenkin jälkeen, niin punkkipannat piti ostaa koirille. No, onhan nuita joitain muitakin hankalampia vaihtoehtoja punkkilääkkeeksi, mutta panta olis mielestäni paras.
Tässäpä reilun viikon takaisia kuvia, kun käytettiin Piekkoa ja Eetua moikkaamassa pentuja. Eetu ei tosiaan oikein lämmennyt pennuille, Piekko taas oli eniten kiinnostunut emosta ja varoi pentuja.
Roope-veljen kanssa Mintan oli hyvä ahdistaa Piekko-isoisä nurkkaan
Äsken pojat aloitti ulkona hirveän mekkalan, kun fasaani taas kipitti tuosta pihan poikki, ehkä 10 metrin päästä häkistä. Mentiin Mintan kans käymään pihalla, mutta ei lintua enää näkynyt eikä neiti vielä hoksannut hajuakaan, jos nyt osasin ihan oikealle kohdalle sitä edes kuskata. Saas nähdä, minä lähden taas kaupunkiin nyt ma-pe, kun pitää töihin lähteä, jospa Minta pärjäisi täällä vanhempieni kanssa. Pitää yrittää aina välillä töidenkin jälkeen polkaista katsomaan tyttöä =)
Mintan pentueessa oli yhteensä kuusi pentua, kolme urosta ja kolme narttua. Pari kuvaa löytyy tuolta kuvaketjustakin, sivulta 13.
Ihan hyvin mennyt pari ekaa päivää ja yötä, yllättävän rauhassa pentu ollut. Auttaa varmasti, kun Minta jo minut tunsi ja lisäksi oli meidän pojatkin nähnyt aiemmin ja ne on nyt vähän seurana. Vaikka ne ovatkin vielä omassa häkissään, niin näkeehän Minta ne ja aina välillä käydään moikkaamassa.
Ainoa ongelma on tällä hetkellä pannan pitäminen. Siihen tuo ei näytä rupeavan millään, on vielä pahempi tapaus kuin Eetu aikoinaan. Eetu sentään jähmettyi vain liikkumattomaksi ja lopulta tottui pantaan, kun mm. metsässä oli sitten pakko juosta perään kun meinas omistaja karata liian kauas. Mutta tämä kiljuu ja rapsuttaa ja pyörii ympyrää ja nukkuu ihan masentuneena. Hyvä jos syö tai tekee tarpeitakaan panta kaulassa. Muuten ei olisi niin mahdoton kiire pannan opettamisella (pakko kuitenkin joskus, kun taajamassa asutaan ja remmissä on pakko oppia pian kulkemaan), mutta kun eka punkki löytyi jo eilen ekan lenkin jälkeen, niin punkkipannat piti ostaa koirille. No, onhan nuita joitain muitakin hankalampia vaihtoehtoja punkkilääkkeeksi, mutta panta olis mielestäni paras.
Tässäpä reilun viikon takaisia kuvia, kun käytettiin Piekkoa ja Eetua moikkaamassa pentuja. Eetu ei tosiaan oikein lämmennyt pennuille, Piekko taas oli eniten kiinnostunut emosta ja varoi pentuja.
Roope-veljen kanssa Mintan oli hyvä ahdistaa Piekko-isoisä nurkkaan
Äsken pojat aloitti ulkona hirveän mekkalan, kun fasaani taas kipitti tuosta pihan poikki, ehkä 10 metrin päästä häkistä. Mentiin Mintan kans käymään pihalla, mutta ei lintua enää näkynyt eikä neiti vielä hoksannut hajuakaan, jos nyt osasin ihan oikealle kohdalle sitä edes kuskata. Saas nähdä, minä lähden taas kaupunkiin nyt ma-pe, kun pitää töihin lähteä, jospa Minta pärjäisi täällä vanhempieni kanssa. Pitää yrittää aina välillä töidenkin jälkeen polkaista katsomaan tyttöä =)
-
- Viestit: 73
- Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15
Re: Piekko, Eetu & Minta
Punkkikarkotteista/Itse ostin koirilleni viime keväänä myös punkkipannat eikä punkeista ollut haittaa.Jossakin vaiheessa kesää ostin apteekista punkkikarkoitetta jota laitettiin koiran niskaan ja hännän tyveen hiukan selkäpuolelle.Helppo homma eikä punkeista tietoakaan,varmasti molemmat hyviä mutta itse laitan koirilleni tästälähtien karkoitetta.Bayvantic Vet näkyy olevan merkkiä.
Jarkko Pukki
Re: Piekko, Eetu & Minta
Ekana topicin aiheesta: on älyttömän söpö tuo Minta-pikkuinen. Sen katseen edessa sulaa kuka vaan....
On meilläkin puhuttu nartun otosta (nartun siksi, että olisi varmempaa koirien keskenään toimeentulo, vaikka kyllä Pietu melkein kaikkien uroksienkin kanssa toimeen tulee) ja tämä topic ei tuota halua ainakaan heikennä.
Tokana aiheen vierestä; Marseljeesi, vai laitoit karkotetta myös hännän tyveen? Sieltähän koira ylettää sitä vaikka litkaista....huh-huh.
On meilläkin puhuttu nartun otosta (nartun siksi, että olisi varmempaa koirien keskenään toimeentulo, vaikka kyllä Pietu melkein kaikkien uroksienkin kanssa toimeen tulee) ja tämä topic ei tuota halua ainakaan heikennä.
Tokana aiheen vierestä; Marseljeesi, vai laitoit karkotetta myös hännän tyveen? Sieltähän koira ylettää sitä vaikka litkaista....huh-huh.
Raija Tiilikainen
Re: Piekko, Eetu & Minta
Muistaakseni niissä punkkikarkoitteissa neuvotaan ainakin isoille koirille laittamaan aine sekä niskaan että hännän tyveen selkäpuolelle, että leviää koko koiraan. Isommalle koiralle sitä ainetta pitää laittaa yleensä useampi ampulli, niin olisi niin paljon ainetta yhteen kohtaan.
Pikkuhiljaa se Minta kai alkaa tottua pantaan, eilen kokeilin remmiä, niin eipä taas liikkunut mihinkään. Voi tulla melko haasteellinen opetettava taas tästäkin ainakin nuiden suhteen. Valjaat varmaan saa tältäkin koiralta unohtaa, mutta ei passaa ihan vielä luopua toivosta..
Ekan selkäsaunan pikkuneiti sai jo Eetulta, kun molemmat oli irti pihalla ja Minta erehtyi nappaamaan Eetua takajalasta, kun Eetu oli minulta makupalaa hakemassa. Eetu pyöräytti pennun ympäri, mutta onneksi kohtalaisen nätistä, jospa sekin jopa tajuaisi että toinen on ihan pikkuinen. Eli tuo ei ollut vakavaa. Myös Piekolta Minta jo on saanut palautetta, vaikka en olis oikeastaan uskonut. Mutta niin se näyttää Piekkokin tulleen vanhaksi ja ei jaksa paljon ollenkaan pennun roikkumista hännässä ym Kyllä ne välillä juoksee kilpaa häkissä (Piekko lähinnä karkuun) ja joskus kun Piekko pakenee koppiin, Minta jää ulkopuolelle räksyttämään. Mutta jos Piekko haluaa olla rauhassa, se kyllä murahtaa tai haukahtaa ihan kunnolla ja kyllähän se Minta uskoo. Hyvää koulutusta vaan!
Toisaalla tuolla Sepedeus kertoi, että Lordin eka automatka oli ollut vähän huono kokemus ja pahoinvointi ym. oli jatkunut myöhemminkin. Saa nähdä miten tällä neidillä, kahdella ekalla automatkalla on oksentanut.. Pitäisi nyt yrittää käyttää pikkumutkia aina välillä, mutta taitaa jäädä treenaaminen, kun sunnuntaina jo pitää lähteä Sotkamon suunnalla käymään. No, ei passaa ennen matkaa antaa ruokaa ja pitää yrittää saada pentu nukkumaan autossa. Eetun kanssa kävi aikoinaan hyvin, kun kuljetettiin jo muutaman viikon ikäisiä pentuja paljon autolla, ei kyllä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Piekko ei autossa pelkää eikä muuta, mutta se ei ole yleensä hetkeäkään autossa hiljaa
Pikkuhiljaa se Minta kai alkaa tottua pantaan, eilen kokeilin remmiä, niin eipä taas liikkunut mihinkään. Voi tulla melko haasteellinen opetettava taas tästäkin ainakin nuiden suhteen. Valjaat varmaan saa tältäkin koiralta unohtaa, mutta ei passaa ihan vielä luopua toivosta..
Ekan selkäsaunan pikkuneiti sai jo Eetulta, kun molemmat oli irti pihalla ja Minta erehtyi nappaamaan Eetua takajalasta, kun Eetu oli minulta makupalaa hakemassa. Eetu pyöräytti pennun ympäri, mutta onneksi kohtalaisen nätistä, jospa sekin jopa tajuaisi että toinen on ihan pikkuinen. Eli tuo ei ollut vakavaa. Myös Piekolta Minta jo on saanut palautetta, vaikka en olis oikeastaan uskonut. Mutta niin se näyttää Piekkokin tulleen vanhaksi ja ei jaksa paljon ollenkaan pennun roikkumista hännässä ym Kyllä ne välillä juoksee kilpaa häkissä (Piekko lähinnä karkuun) ja joskus kun Piekko pakenee koppiin, Minta jää ulkopuolelle räksyttämään. Mutta jos Piekko haluaa olla rauhassa, se kyllä murahtaa tai haukahtaa ihan kunnolla ja kyllähän se Minta uskoo. Hyvää koulutusta vaan!
Toisaalla tuolla Sepedeus kertoi, että Lordin eka automatka oli ollut vähän huono kokemus ja pahoinvointi ym. oli jatkunut myöhemminkin. Saa nähdä miten tällä neidillä, kahdella ekalla automatkalla on oksentanut.. Pitäisi nyt yrittää käyttää pikkumutkia aina välillä, mutta taitaa jäädä treenaaminen, kun sunnuntaina jo pitää lähteä Sotkamon suunnalla käymään. No, ei passaa ennen matkaa antaa ruokaa ja pitää yrittää saada pentu nukkumaan autossa. Eetun kanssa kävi aikoinaan hyvin, kun kuljetettiin jo muutaman viikon ikäisiä pentuja paljon autolla, ei kyllä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Piekko ei autossa pelkää eikä muuta, mutta se ei ole yleensä hetkeäkään autossa hiljaa
Re: Piekko, Eetu & Minta
Hups, tuonnehan olikin sattunut väärä pentu kuvaan aiemmin Eetun kanssa tuossa pikkukuvassa onkin se Roope-veli, ei Minta. Nyt vasta huomasin, vaikka luulisihan ne erottavan kun kyljen väritys on ihan erilainen.
-
- Viestit: 73
- Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15
Re: Piekko, Eetu & Minta
Tänään laitoin koirilleni kesän ensimmäiset punkkikarkoitteet ehkä liian rohkeasti selkäpuolellekin hännäntyveen,en tiedä vaikka saattaisi hieman litkaistakin. Luotan kuitenkin että aine meni pikaisesti verenkiertoon laitoin kuitenkin omastamielestäni tarkasti koiran nahkaan.Toivotaan ja jännitetään ettei litkaise huh huh.
Jarkko Pukki