Kaksi Pystäriä?

[recon]

Ajattelin hankkia toisen pystykorvan. Miten sukupuolen kanssa onko parempi että ovat samaa sukupuolta? Miten häkin kanssa pitääkö olla molimme oma häkki? Tällähetkellä häkin koko on 25m^2. Molemmille tietenkin oma mökki. Mitä muuta huomioitavaa on jos laittaa kaksi pystäriä?

[Hunter87]

Meillä ainakin kun on äiti ja tytär, niin ne ei tule toistensa kanssa toimeen. Tytär yrittää edelleen (keväällä ikää tulee 6v)kiusata äitiään kaikin mahdollisin keinoin, ja tästähän ei mitään tule, joten molemmat on omissa tarhoissaan ja tarhojen välissä kulkee polku syvemmälle metsään.

[iiroS]

Uros ja narttu olis varmaan koirien mielestä paras yhdistelmä

Nartuilla hieman kiivaampaa tuo keskinäinen kärhämöinti, varsinkin jos alempi ei meinaa hyväksyä paikkaansa. Laumasta karkoitus ei tarhassa onnistu, ja saattaa johtaa hengen menoon jommallakummalla, vanhempihan se vissiin pitäisi alfana pitää. Saattaa vaatia isännältä reippaitakin toimia jos eivät tule toimeen keskenään. Urokset ottavat taatusti yhteen kanssa, mutta hyväksyvät tilanteen useimmiten kerrasta.

Kamulla pystärisiskokset ja nuilla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa, keskenään tulevat juttuun loistavasti. Joten aika yksilökohtaista se sitten lienee.

[irbe]

meillä on kaksi narttua, vanhempi 10vee ja nuorempi 3vuotta. Kaksi tarhaa ovi välissä, auki muulloin paitsi ruoka-aikana, koska vanha omii nuoremmankin safkat. Välillä on pientä kisailua, ärinääkin mutta koskaan ei mitään oikeaa tappelua ole ollut. useimmiten aamulla tulee ulos samasta kopista.

[Heini]

^ Voihan olla että nuilla siskoksilla se arvojärjestys on tullut selväksi jo ihan pienestä asti, kun ovat yhdessä kasvaneet, niin ei ole tarvinut myöhemminkään nahistella. Tai sitten sattunut muuten vaan hyvä tuuri, hyväluontoiset ja sopeutuvat koirat.

Meillä on kaks urosta, isä ja poika, ikäeroa 3v (pentue kasvanut meillä). Hyvin ovat tulleet aina toimeen, joitakin pikku kärhämiä vaan on välillä, ja nuorempi joka on myös kooltaan isompi, on aikalailla pomo. Mutta isukki on myös melkoinen jääräpää ja kuvittelee olevansa isompi kuin onkaan, eikä yleensä koskaan kenellekään alistu, niin en tiedä onko niillä kuitenkaan ihan selvillä arvojärjestys. Suunnilleen se kuitenkin väistää nuorempaa ja sisällä sen varsinkin huomaa selvästi. Mutta tosiaan, samassa häkissä asuvat ja lenkillä kulkevat yhtäaikaa, yleensä ongelmia tulee vaan jos on häkkiin ruokaa jäänyt syömättä tai toinen on ollut pitempään reissussa = saattavat hetken kyräillä ja irvistellä toisilleen kun taas joutuvat samaan häkkiin. Koko 9v aikana ei ole tullut kuin muutaman kerran joku pieni naarmu koiralle, yleensä korvalehteen tms, mutta ei mitään isompaa joka olis tarvinut hoitoa. Ja ne riidat on tullut lähinnä ruuasta tai reviiristä ja osassa on ollut itse aiheuttajana.

En tiedä miten meidän olis pitänyt toimia, kun aikoinaan tietenkin vanhempaa kohdeltiin pomona, mutta joku vuosi sitten hoksasin, että pitääkin alkaa antaa nuoremmalle ruoka ensin, koska vaikuttas enemmän pomolta. Mutta perheessä taitaa jokainen tehdä eri tavalla, eli ei ole oikein väliä sillä mitä me tehdään...

[aaa]

Meillä nyt on jätetty omasta pentueesta äidin rinnalle tytär kasvamaan ja tarhoja ei ole kuin yksi, jonka tosin saa verkolla helposti puolitettua jos jatkossa tarve niin vaatii. Tällä hetkellä eivät ole yhdessä tarhassa oikeestaan kuin vaan leikkimässä. Pentu jamuaa äitinsä kimpussa ja eivätkä malta levätä. Meillä on ratkaistu tämä asia juoksulangalla. Vuorotellaan niissä koiria vuoron perään. Sit kun juoksulanka lähtee aivan oven pielestä, niin pentuakin on helppo usein pihalle laskee ja taas takas sisään peuhaamaan. Juoksulangassa vaan pentuna ainakin saa vähän pitää silmällä, ettei pääse hirttäytymään. Emä usein siinä yötkin tykkää olla, kun leikkimökki on toisessa päässä suojana.

[Mimi-AK]

Meillä on kaksi pystäriä: 2-vuotias uros ja narttu vajaa puolitoistavuotias. Uros on aikamoinen rähisijä välillä ja narttu ei ole rähissyt ikinä kenellekään. Elelevät yöt ja päivisin tarhassa ja väen kotona ollessa irti aidatulla pihalla. Uros on pomo, ja yhteiselo sujuu mutkitta. Leikkiä ja laukan riemua on riittänyt. Kolmatta pystäriä haaveilen ja sitä nyt mietinkin, että miten toinen narttu sopisi porukkaan.

[Emma]

Meillä on neljä urosta ja yksi narttu, kaikki eri rotua. Tähän mennessä olemme päättäneet antaa tämän yhden nartun olla porukan "kuningatar" juuri siitä syystä, että narttujen yhteenotot tahtovat olla verisempiä kun uroksilla. Lisäksi tälle yhdelle nartulle on olemassa hoitopaikka kun sillä on pahin juoksuaika mutta toinen narttu voisi olla jo hankalempi.
Meillä vanhin uros on arvovaltaisin vaikka onkin pieni, sitä kunnioittaa kaikki. Sen jälkeen tulee seisojauros joka pitää nuoremmat tiukasti kurissa. Pystäripentu ja toinen nuori uros ovat aika tasapaksuja keskenään. Käytännösssä kaikki tulevat tosi hyvin toimeen keskenään ja voivat esim. syödä toistensa ruokakupeilta. Tärkeintä on olla itse se vahvin johtaja joka pitää lauman koossa ja kurissa.

[viketti]

Kesällä olisi sitten tulossa toinen pystäri taloon, jossa jo ennestään 7v uros.. Olisiko väellä hyviä vinkkejä miten koirat saisi totutettua? Seniori herra kun on niin mustasukkaista sorttia että hyvät vinkit on enemmän kun tarpeen!

[Vilperi]

Jos se pentuna tulee, niin ei pitäisi tulla suurempia ongelmia ennenkuin tämä uusi tulokas tulee "teini-ikään"; rajoja koitellaan pennusta lähtien ja se vanhempi on valtias siihen asti kunnes nuori kaveri on ohittanut sen voimiltaan. Kun molemmille antaa huomiota tasapuolisesti, niin voipi olla että niistä tulee hyvätkin kaverit keskenään ja mitään konfliktiä ei edes synny.

[viketti]

Ollaan nyt penskan kanssa käyty joka pvä moikkaamassa ja vähän haistelemassa tuota körilästä. Vaavi haluais kovasti leikkimään ruveta, vaan ukko ihmeissään haisteloo ja haukkuu, penskakun liian innokkaasti haistelee niin meinaa vähän jäykäks männä tuo ukko , vuan kovasti sitä kiinnostaa tuommonen pien möökky..

[Pikku.Pyy]

Meillä nuorin pystis (narttu, kohta 7 kk) potee nyt jonkinlaista uhmaikää. Selvästi hakee asemaa kahden aikuisen pystykorvan ja ajokoiran laumassa. Kärsivällisin näyttää olevan ajokoiranarttu, joka usein vain seisoo paikallaan ja antaa pennun teluta kimpussaan. Sitten "jyrähtää" ja antaa pennulle lähdöt, mutta muisti on tällä noin sekunnin pituinen, kun taas on isompansa kimpussa. Eniten pentu tekee kiusaa urospystikselle, on melkein koko ajan sen niskassa. Nujakka on melkoista, mutta uros ei kyllä ole satuttanut pentua, vaikka näyttääkin tosi julmalta. Aina kun pentu tulee liki, menee kuonon päällys ruttuun ja hampaat tulevat näkyviin ärinän kera. Vanhempi pystykorvanarttu on myös varsin kärsivällinen, kulkee muina tyttöinä, vaikka pentu roikkuu kaulakarvoissa. Mutta kun mitta tulee täyteen, antaa nuoremmalleen äkäiset lähdöt. Tämäkään ei pysy nuorella muistissa, vaan on taas pian yrittämässä uudelleen. Jännä seurata, miten nuori koira tekee alistumiseleitä, tulee matalana luo ja alkaa nuoleskella suupieliä, mutta kuitenkin on mielessä tehdä itselle asema.
Tässä kuvassa menossa hampaitten pesu - uros näyttää hampaita ja murisee, mutta pentu ei välitä moisesta himpun vertaa, kun tietää, että ei uros sitä kuitenkaan satuta. Vaatii kyllä urokselta tämä tervettä päätä..