Haun opetus

[Hallakorpi]

Kokemuksia haun opettamisesta kaivataan.

Eli hakusuunnan pystyy opettamaan merkein, ja hieman sik-sak tyyppisellä etenemisellä saa hakuun "leveyttä.

Mutta miten omaehtoista hakua voi/kannattaa opettaa?

a) Normaalimpi tapa olisi vain käydä metsässä mahdollisiman paljon ja liikkua tarpeeksi hitaasti, sitä myöten koiralle tulee varmuutta liikkua kauempana.

b) Lähinnä tulee mieleen se, että koiran kanssa kun menee metsään, ja pysähtyisi istuskelemaan pitkäksikin aikaa, jotta koira lähtisi omatoimisesti kiertelemään ympäristöä. Olisiko hyödyksi?

Esim. hirvikoirapuolellahan on tärkeää koiran omatoiminen haku, eikä se että isäntä vie hirville.
Tästä mielipiteitä.
Vai tuleeko tarpeeksi laaja haku joka tapauksessa ajan myötä ilman sen kummempia opetuksia?

[Piippoj]

Tämäkin kiinnostaisi itseäni tosi paljon kun tuon oman pojun kanssa tuli liikuskeltua tuolla metässä kun vielä alle 5kk oltiin niin silloin meinasi haku olla melko lähellä tapahtuvaa. Johtuko tuo silloinen nuoresta iästä vai olenko itse ollen hieman hätäisempi ja kävellyt vain liian kovaa tahtia. No kohtahan sen näkee kun tuo kiinnipito aika loppuu.

[Pekkis]

Sekin riippuu paljon koirasta, jos koira pyörii jaloissa niin silloin pitää liikkua hyvin hitaasti vastatuuleen. Ja aina kun koira häviää näkyvistä, niin pysähdytään.

Jos taas koira liikkuu liiankin kaukana, niin silloin pitää kulkea vauhdilla, että koira joutuu itse aktiivisesti pitämään yhteyttä ukkoon.

Eli omalla liikkumisnopeudella pystyy säätelemään koiran hakua hyvinkin tehokkaasti.

[Jalmari Kolu]

Eli omalla liikkumisnopeudella pystyy säätelemään koiran hakua hyvinkin tehokkaasti.

Noinhan se menee. Ja helpointa on aloittaa avoimesta maastosta, siis harvennettu metsä, jossa koira näkee isännän kulkemisen ja osaa ottaa suuntaa.

[kertalaaki]

Kyllä Hallakorpi kuusalla asioista on, mutta en ole varma olekko osannut valita oikeat sanat tekstiisi.
Kohta a) kommentteja
....käydä metsässä mahdollisimman paljon....
Sanoosin, jotta sopivasti, riippuen pennun/nuoren koiran iästä ja kehittyneestä kunnosta, myös syykkisestä. Ei missään tapauksessa enempää kuin joka toinen päivä metsässä.

Kohta b) kommentteja
..... pysähtyisi istuskelemaan pitkäksikin aikaa, jotta....
Sanoosin jotta, ellei koiruus keksi muuta tekemistä ko isäntäänsä katella, niin silloo o isännänki syytä jatkaa matkaansa ja viedä koiransa uuteen maastokohtaan.

Geenithän sitten omalta osaltaan ratkaisevat minkä sortin hakija koirasta tulee. Jotaaki voi isäntäki vaikuttaa.

[Hallakorpi]

No niin. Nyt on tämä ensimmäinen koirani 4,5 vuotias. Tässä muutama kommentti näin jälkeen päin.
Isännällä oli liikaa intoa sekä uudet metsästysmaat, joten muutamia ylipitkiä reissuja tuli tehtyä mitkä eivät ainakaan edes auttaneet haun kehittymistä.
Selkein muutos haussa on tapahtunut nyt viime ja tämän vuoden välissä. Aikaisemminkin haku oli hyvää mutta tuli selkeitä suvantovaiheita joissa meni hieman nuppailuksi. Tänä vuonna haun laajuus on kasvanut ja suvantovaiheita ei ole tullut kun oikein pitkän reissun (> 6h) loppupuolella. Nuorena en kertaakan käyttänyt kahta päivää enempää peräkkäin, ja nyt jälkeenpäin ainoiksi virheiksi voisi sanoa niitä ylipitkiä reissuja. Seuraamiset (riippuu tosin tilanteesta ja linnusta) ja varsinkin puustalöydöt ovat olleet ovat olleet itseä hyvinkin tyydyttävällä tasolla.

Lopuksi voisi sanoa sen mitä kokenut pystykorvamies sanoi kun kuuli että tämä on ensimmäinen koirani: " Ai että, sinulla on se kaikki vielä edessä." Nyt ymmärrän mitä tällä hän tarkoitti. Eli kyllä tämä on ollut yhtä opettelun vuoristorataa, ja saanut äimistellä mitä erilaisenpia tilanteita ja koiran vaistoja (älyä?). Toivottavasti pieni kokemus ei tuo mukanaan kyynisyyden -piip-, vaan pystyy nauttimaan haukkujen helinästä tulevatkin vuodet!

[Samm]

Ilimeisesti voipi isäntä vaikuttaa paljonkin - viisi seittemästä pennusta viime kesän pentueesta on kuuleman mukaan pitkän linjan hakijoita, jopa häviävät jos niikseen sattuu, kuudeskin ilmeisesti myös mutta asuu perheessä jossa ei kovin paljoa pääse kirjaimellisesti metsälle, metsään kylläkin. Sitten tämä meille jäänyt, joka ei ole tarpeeksi vierottunut emosta kun asuvat samoissa tiloissa (selvästi ahdistuu esimerkiksi ollessaan yksin häkissä), on myös tuon minun vissiin liian pehmeän kasvatuksen saanut ja näkyy vähän perusluonteessakin tuollainen isännän tuen tarpeellisuus ja huomioläheisyys - haku on ollut tähän asti lähinnä säälittävää. Ikää siis vajaa 1v4kk.
Kiinnostusta löytyy, seuraa lintua ja hirvenjäljen hajut maistuu kanssa, mutta kun lintua seurattuaan 100-150m sille tulee mieleen että emäntä tais muuten jäädä, niin teköö uukkarit ja tulee kahtelemaan mihkä jäin. Hakukin metsässä 50-100m ulottuvuudeltaan ja vielä jotenkin hakee tarkoitustaan. Tutussa pihapiirissä kun lasken maalla irti (tutkapannan kanssa) niin painelee huoletta ulottuvuudeltaan 500-700m lenkkiä. Parhaat "hakulenkit" on ollut sillon kun olin mustikassa, löysäsin irti ja keräilin samaa kohtaa niin oli useempaan otteeseen poissa sen 10-15min - mutta epäilen, että ei se koira silloinkaan hyvin kaukana ollut. Hyvin paljoa ei olla vielä kyllä saatu metsää ja lintukosketuksia tänä syksynä, ja viime syksynäkin jäi lintukosketukset vähiin, vaikka metsässä oltiinkin.

Laajahakuinen koira on helpompi saada lähelle kun tämmönen, jotta tämmösen lähihakusenkin oikasuun kelpais vinkit. (: Onko sillä vaan liian vähän mehtää, vai johtuuko tuosta ettei olet" vieroitettu (jotta ei yksin uskalla mennä kauemmas kun on joku mukana)? Virtaa ja jaksamista on kyllä, ei ole siitä kiinni, ei millään tavalla säästele voimiaan tms.

[Artsi]

Laajahakuinen koira on helpompi saada lähelle kun tämmönen, jotta tämmösen lähihakusenkin oikasuun kelpais vinkit. (: Onko sillä vaan liian vähän mehtää, vai johtuuko tuosta ettei olet" vieroitettu (jotta ei yksin uskalla mennä kauemmas kun on joku mukana)? Virtaa ja jaksamista on kyllä, ei ole siitä kiinni, ei millään tavalla säästele voimiaan tms.

Jos tuo lähhakuisuus on sitä itsenäisyyden puutetta niin siihen saattaisi auttaa se ettet huomio koiraa metsässä ollenkaan, "pakotat" itsenäistymään eli ei ohjausta, ei vihellyksiä jne... Nuoremmalla koiralla oli noita oireita kun oli tottunut tarhassa vanhemman seuraan, metsässä kun erehtyi viheltämään ja näyttämään suunnan niin seuraavat n. puoli tuntia oltiinkin lähistöllä odottamassa seuraavaa ohjetta... Kun ei huomioinut niin haku parani. Nyt ei enää ole pahemmin tuota oiretta

[JKo]

Monessa tapauksessa lähhakuinen koira alkaa laajentaa lenkkejään kun saa koiralle onnistumisia pudotusten muodossa. Samoin liian laajalla kulkeva lähentää lenkkiään kun se huomaa että pudotuksiin tarvitaan sitä isäntää tai emäntää. Pystykorvat on hyviä oppimaan ja onnistumiset kehittävät. Vaikka toki niihin tarvitaan tuuriakin.
Koiran ikä ja metsäkokemukset vahvistavat koiran ja isännän yhteistyötä sekä luottamusta ja tärkeää onkin että nuorena ei tule epämiellyttäviä kokemuksia metsässä, esim eksymisen aiheuttamaa hätääntymistä.
Ja mielestäni koiran haussa ei kannata ihannoidakaan liikamoista laajahakuisuutta, kunhan koira kulkee niin kaukana että se löytää linnut sellaiselta etäisyydeltä ettei lintu tiedä isännästä tai emännästä mitään niin sellaisen koiran kanssa on jo kiva metsästellä kun silloin haukut kestää. Nämä on vaan erilaisten koirien kanssa saamiani kokemuksia mutta ehkäpä niistä on jotain apua.