Jalostus uroksia esiin

[erjan]

Olipa outo piip. Onko sana m a n n e k i i n i n a kirosana?

[Kukkoaho]

Ajatelkaapa; kokematon ensimmäisen suomenpystykorvan omistaja pääkaupunkiseudun kerrostalosta saa VOI tuloksen koiralleen ja päälle Eeron tarinat kokemuksista ja kommelluksista suomenpystykorvan kanssa harrastuksen alkutaipaleella.
Koska me emme pysty muuttamaan maaseudun autioitumista niin meidän pitäisi muuttaa yleiskäsitystä suomenpystykorvasta. Suomenpystykorvan voi omistaa myös taajamissa ja kerrostaloissa asuvat henkilöt. Tätä emme välttämättä edes "me maaseutuomistajat" ymmärretä tai tajuta. Liian paljon ulkopuolisten ensimmäiset reaktiot ovat "Meilläkin oli ennen pystykorva maalla mummolassa..."

Kiitos kovasti mieltäni lämmittävistä sanoista, jotka ovat vähintäänkin imartelevia. "Päiväkirjaamme" saa vapaasti käyttää missä ikinä haluaa, onhan siitä vähän vahingossa muodostunut tarina "Pennusta metsästyskoiraksi".

Olen kanssasi kuitenkin samoilla linjoilla, meidän tulisi saada jotenkin ihmisiltä pois se myytti, ettei pystykorvaa voi kaupungissa omistaa. Mikäli tätä myyttiä ei olisi olemassa, olisi minulla ollut pystykorva jo monia vuosia sitten ennen Remua.

Törmään tällä aina aika-ajoin pystykorviin ja useinkin jään jutulle kyselemään koirasta. Liian usein koirat ovat erittäin hyvän näköisiä ja käyvät isäntänsä kanssa metsällä, lintujakin kuulemma saavat hyvinkin ja ovat omistajilleen erittäinkin mieleisiä kumppaneita, mutta se myytti pystykorvasta kaupungissa istuu niin lujassa, ettei edes omistajilla itsellään riitä uskoa lähteä kokeeseen koiran kanssa. "Ei ku tää on vaan tällänen metästys kaveri" on kommentti.

Isännillä täällä kaupungissa on useinkin käsitys, ettei kaupunkikoira voi menestyä kokeissa, että kokeessa täytyisi tehdä jotain uskomattomia "sirkustemppuja" eikä normaali linnun hakkuminen riittäisi.

Salomäen Pekka sanoi minulle aikoinaan hyvin "Sellainen koira jonka kanssa metsään lähtiessään voi olettaa tulevansa metsästä linnun kanssa pois, haukkuu helposti sen AVO1 tuloksen". Tuo olisi mielestäni se asia joka meidän täytyisi saada esille. Ettei se koe ole mikään sirkustemppujen sarja jossa ei ns "normaali" koira pärjää. Minulla oli onni olla niin tietämätön, että uskoin aikoinani Pekkaa enkä arkaillut kokeisiin menoa ja se on varmasti suurin syy miksi olemme "onnistuneet".

Toinen ongelma onkin sitten heti tarjolla. Miten saada tuomari + maasto metsästäjälle jonka metästys tapahtuu lähes tai kokonaan vieraskorteilla tai valtion mailla? Tämä oli itselleni suuri ongelma. On aivan toista kysyä "vain" tuomari, kuin soittaa tuomarille "Lähtisitkö tuomariksi ja löytyisikö sinulta maastokin?". Voin vakuuttaa, että se oli aikoinaan ihan noloakin, tämä on siiis ongelma kaupunkilaisella AVO kokeeseen lähtemisessä... Jotain kun pitäisi itseltäänkin löytyä koiran lisäksi, mutta kun ei löydy. Toki nämä järjestyivät kun vain ilkesi kysyä (Kiitos Pekalle, Reijolle ja Jannelle), mutta on siinä oikeasti kynnystä. Tämän kynnyksen kun saisi matalammaksi niin uskoisin koiria kokeisiin löytyvän taas vähän enemmän.

Tulisiko siis esim näihin koko kauden AVO kokeisiin laitella listaa sellaisista tuomareista jotka pystyvät ja haluavat tarjota myös maaston halukkaalle? Listaan esim "Tuomarit joilla maasto" kohta.

[virve]

Tulisiko siis esim näihin koko kauden AVO kokeisiin laitella listaa sellaisista tuomareista jotka pystyvät ja haluavat tarjota myös maaston halukkaalle? Listaan esim "Tuomarit joilla maasto" kohta.

Terveisin Virve

[Artsi]

Tulisiko siis esim näihin koko kauden AVO kokeisiin laitella listaa sellaisista tuomareista jotka pystyvät ja haluavat tarjota myös maaston halukkaalle? Listaan esim "Tuomarit joilla maasto" kohta.

Tässä kohden vierittäisin vastuuta pystykorvakerhoille. Jospa kerhot tavottaisivat alueensa koiranomistajat niin että nämä osaisivat hakeutua kerhojen jäseniksi. Ja kyllähän jokaisessa kerhossa löytyy tietoa mihin pääsee kokeilemaan koiraansa. Jos ei vielä tällä hetkellä löydy niin toimimaan niin että ensi syksynä löytyy...
Tämä jo siitä syystä ettei koiranomistaja välttämättä halua lähteä satojen kilometrien päähän, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Sitten kun jäänyt "koukkuun" niin...
Sitten pitäisi tuossa pitkän kokeen osalta päästä viemään järjestelyjä siihen suuntaan että kennelpiirit antaisivat kokeen järjestelyt kerhojen hoidettaviksi. Kerhot voisivat sitten hoitaa hinnoittelun houkuttelevaksi, vaikkapa siihen suuntaan että osallistumismaksu kokeeseen 10 euroa, kerhon jäsenille ilmainen. Kerhon jäsenmaksu 10 euroa... Näin mahdollisesti saataisi lisää jäseniä kerhoihin. Eihän pystykorvakerhojen jäsenmäärän lisääminen tietenkään oli mikään itsetarkoitus, mutta tässä on taas yksi tiedotuskanava lisää ja jos joku uusi jäsen lähtisi aktiivisemmin toimintaankin mukaan niin aina parempi.
Mielestäni kennelpiirit ovat tässä turhaan välikätenä rahastamassa. Kuitenkin pitkän kokeen tarkoitus olisi löytää uusia koiria esiin ja tämän pitäisi olla kennelpiirienkin tavoitteena. Mielestäni parasta olisi jos paikalliset pystykorvakerhot saisivat kennelpiiriltä järjestämisvastuun kokeiden järjestämisestä ja hoitaisivat järjestelyt ja hinnoittelun kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kennelpiirille tässä ei tulisi kuluja eikä myöskään tuloja mutta eihän kennelpiirinkään pitäisi olla voittoa tuottavia vaan sielläkin rahojen pitäisi palautua toimintaan.
Eli mikäli paikallisilla kerhoilla on halua ja kykyä hoitaa koejärjestelyt niin kannattaisi aloittaa keskustelut kennelpiirin kanssa siitä kävisikö tällainen järjestely.

[enp]

Miten olisi, jos kirjattaisiin kaikki oikean iän täyttävät elossa olevat urokset ja vaan ruvettaisiin soittelemaan omistajia läpi.

Suomenpystykorva urokset(234kpl), joilla on h/2 tai parempi näyttelyn laatuarvostelusta, AVO2 tai parempi LINT-kokeesta, ei ole merkitty kuolleeksi, alle 70 jälkeläistä ja ovat alle 12v. ikäisiä.

Suomenpystykorva urokset(40kpl), joilla on h/2 tai parempi näyttelyn laatuarvostelusta, AVO2 tai parempi HIRV-kokeesta, ei ole merkitty kuolleeksi, alle 70 jälkeläistä ja ovat alle 12v. ikäisiä.

Uroksien kohdalla tulee lisäksi huomioida, että Pevisa-tarkastus on hyväksytty sekä on uusien sääntöjen mukaisesti voimassa, mikä on uroksen epi-luku ja sukusiitos aste jos niille halutaan suositus jalostusneuvonnasta. Uroksen omistajienosoitetietoja ei saa tietosuojan takia julkaista rotujärjestön sivuilla.

... Itse törmännyt muutaamaan henkilöön jotka olivat alunperin kiinnostuneet suomenpystykorvasta mutta päätyivät toiseen rotuun. Ja juuri näitä pitäisi saada tekemään toinen valinta.

Siis pitäisi saada uusia ihmisiä ottamaan suomenpystykorva, ja tähän pitäisi tehdä "imagon kohotusta" (kukapa muu kissan hännän nostaa kuin kissa itse). ...

En tiedä tarvitseekokaan kaikki erinomaista lintukoiraa mutta juuri näistä ominaisuuksista syystä suomenpystykorvaa tulisi nostaa julkisuudessa ylöspäin. Puheilla tulee myös olla oikeasti katetta ja kysyntä laadukkaille ja terveille yhdistelmille lähtisi siitä sitten pelaavuuden myötä ilman muuta nousemaan.

... Pystykorvalle on lyöty iäksi epi- salamyhkäisyysleima otsaan ja siitä on vaikea päästä irti. Mahdolliset iudet kasvattajat eivät uskalla alkaa kasvattamaan vaan valitsevat toisen rodun. Pevisan tiukentaminen tulee laskemaan rekisteröintiä entisestään, kun peräkylän hiljaiset jättää sen ainoankin pentueen teettämättä tai rekisteröimättä. Pohjanpystykorva on menestynyt, koska siellä on saatu luotua kuva epivapaasta rodusta. ...

Tämä on perusteeton väite ja onneksi se on tälläkin foorumilla jo nähty vääräksi. Terveyden tai pelaavuuden takia takia ei ole mitään syytä vaihtaa rotua mutta myytäessä narttuja kannattaa kasvattajan kyllä tarkemmin harkita kenelle niitä pentuja tuottavia narttuja myydään. Nostetaan selvästi laatua ja tarkastetaan koirat ilman kehoitusta niin hyvä tulee.

...Rekisteröintien lisäämiseen tällä hetkellä ainakin osaksi on tärkeää saada uusia uroksia esiin, koska on tullut selväksi että merkittävä osa nartuista jää ja jäi nyt astuttamatta, koska nykyiset urosten omistajat panttaavat liikaakin koiriaan vain lukuarvoiltaan ja titteleiltään "huippunartuille".

En usko, että uroksia pantataan huippunartuille vaan yhdistelmissä on selviä puutteita tai nartuilla ei ole uroksen omistajan mielestä jalostuksellista arvoa. Myös heidän ratkaisujaan tulee kunnioittaa. Selviä riskinarttuja yritetään edelleen aina välillä astuttaa, eikä uroksen omistajia voi sellaisesta kieltäytyessään ainakaan moitiskella.

opettelin äskettäin etsimään indeksiuroksia,ensin kva tasosta ja sitten voi 1-tasosta ja lopulta huomasin tehneeni turhaa työtä,kun se epi on se ratkaiseva tekijä ja tajusin jotta nopeasti pitää saada epi-indeksiurosluettelo niin touhu sujuu viikossa eikä kuukaudessa,että voisi oikeesti vielä tutustua niihin harvoihin kelvollisiin...

Tässä on selvä kehityksen paikka mikä tulisi ottaa työn alle SPJ-tietokannassa.

...Kokonaan vain yksi luokka olisiko sitten avo tai voi.
Kaikille avoimia pitkiä kokeita, kuten hirvikoirilla, ykkösraja 70 p. (koirille onnitumisia enempi kuten omistajillekin).
Tutkan käyttö vapaaksi.
Uskoisin jo noista joidenkin uudistusten lisäävän koirien määrää kokeissa ja myöskin tietopohjaa ja laajuutta käytettävään jalostuskantaan enempi.
Mielestäni meilläkin pitäisi uudistua, ja katsoa tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Vaikka puhumme suomenpystykorvarodusta, perinnekoirasta, niin eihän meidän pidä linnoittautua mihinkään 1900-luvulle.

Olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä koekynnyksen madaltamisessa. Avo-luokka on aivan turha ja pitkistä kokeista tulisi hyväksyä tulokset valionarvoon (kuitenkin eri tuomareilta). Tällä saataisiin lisää "tittelikoiria", kun niiden perään tuntuvat osa olevan. Eräänkin nartun omistajan vaatimukset partnerille: "Joku valio se pitäisi olla...".

En oikein ymmärrä muuta kuin huumorina, kuinka pelaavien ja terveiden koirien kysyntään voidaan vastata pelaavuuden mittareita laskemalla. Ei kai laatua takaa tai rodun arvostusta nosta se, että kaikki halukkaat saisivat astuttaa narttunsa tittelin omaavilla tai tutka kaulassa haahuilevalla koiralla?

Samaa mieltä edellisten kanssa, AVO kokeisiin osallistumista helpommaksi, esim. kustannusvapaiksi....

Mielestäni AVO-kokeilu on jo nyt todettava epäonnistuneeksi. Täällä Lapissakin AVO-kokeessa käynnit tippuivat kolmannekseen mutta kukaan ei tunnu järjestössä piittaavan. Hyvin ilmeisesti menee kun aikaisemmin ilmaisena pidetyt AVO-kokeet ovat täälläkin taas maksullisia, eikä muissa kennelpiireissä asuvat ylituomarit voi ottaa vastaan koetuloksia.

...Törmään tällä aina aika-ajoin pystykorviin ja useinkin jään jutulle kyselemään koirasta. Liian usein koirat ovat erittäin hyvän näköisiä ja käyvät isäntänsä kanssa metsällä, lintujakin kuulemma saavat hyvinkin ja ovat omistajilleen erittäinkin mieleisiä kumppaneita, mutta se myytti pystykorvasta kaupungissa istuu niin lujassa, ettei edes omistajilla itsellään riitä uskoa lähteä kokeeseen koiran kanssa. "Ei ku tää on vaan tällänen metästys kaveri" on kommentti...

Tämä asia ei mielestäni muutu kummemmaksi pelkästään Pystykorva- tai Koiramme-lehteen juttua kirjoittelemalla. Toimiva strategia yhteiskuntakelpoisen ja metsällä toimivan Suomenpystykorvan esilletuomiseksi on mielestäni yksi tulevaisuuden menestymisen avaintekijöistä.

[Anatoli]

Enp:n lainaus:

HTHT kirjoitti: ...Kokonaan vain yksi luokka olisiko sitten avo tai voi.
Kaikille avoimia pitkiä kokeita, kuten hirvikoirilla, ykkösraja 70 p. (koirille onnitumisia enempi kuten omistajillekin).
Tutkan käyttö vapaaksi.
Uskoisin jo noista joidenkin uudistusten lisäävän koirien määrää kokeissa ja myöskin tietopohjaa ja laajuutta käytettävään jalostuskantaan enempi.
Mielestäni meilläkin pitäisi uudistua, ja katsoa tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Vaikka puhumme suomenpystykorvarodusta, perinnekoirasta, niin eihän meidän pidä linnoittautua mihinkään 1900-luvulle.


Anatoli kirjoitti:Olen Hannun kanssa täysin samaa mieltä koekynnyksen madaltamisessa. Avo-luokka on aivan turha ja pitkistä kokeista tulisi hyväksyä tulokset valionarvoon (kuitenkin eri tuomareilta). Tällä saataisiin lisää "tittelikoiria", kun niiden perään tuntuvat osa olevan. Eräänkin nartun omistajan vaatimukset partnerille: "Joku valio se pitäisi olla...".


En oikein ymmärrä muuta kuin huumorina, kuinka pelaavien ja terveiden koirien kysyntään voidaan vastata pelaavuuden mittareita laskemalla. Ei kai laatua takaa tai rodun arvostusta nosta se, että kaikki halukkaat saisivat astuttaa narttunsa tittelin omaavilla tai tutka kaulassa haahuilevalla koiralla?"

Eero on tässä kyllä joko tahallisesti tai tahattomasti ymmärtänyt väärin Hannun ja minun esittämiä asioita. Kysynkin kuinka moni järjestöjyrä on tyytyväinen yleiseen koeaktiivisuuteen linnunhaukkukokeissa? Minun mielestäni se on tällä hetkellä todella alhainen. Koko kennelliiton koejärjestelmä on jäykkä esimerkki byrokratian riemuvoitosta.
-kokeet pitää anoa kuukausitolkulla etukäteen
-koepapereiden pyörittämiseen pätevöityäkseen pitää suorittaa kaksi kurssia, jotta paperityöt sujuvat jne.

Minun mieleisessä järjestelmässä kokeiden järjestäminen tulisi olla huomattavasti joustavampaa, pitkän avo-kokeen tyylinen, jonne tulisi olla mahdollisuus mennä silloin kun isännällä on mahdollisuus ja keli kohdallaan. Kaikilla ei ole perhe-, työ- ym. menojen vuoksi mahdollisuutta kulkea kokeissa rajattomasti pitkin ja poikin valtakuntaa. Mielestäni avo-luokka on aivan turha, koska molemmissa luokissa arvostellaan koiria samoilla säännöillä. En ole mielestäni esittänyt pelaavuuden mittareiden laskemista vaan mielestäni nykyisillä rajoitteilla valtaosalta koiristamme tämä pelaavuus jää kokonaan mittaamatta kankean ja houkuttelemattoman koejärjestelmän takia. Itsellänikin on näitä edellä esilletuomiani kiireitä, jotka tällä hetkellä jättävät mahdollisuudet kokeissa käymiseen vähäisiksi. Toisaalta olen huomannut, että kökkätuomari kulttuuri on vähentynyt viimevuosina. Kilpailuverisimmät varaavat irtotuomarit itselleen jo hyvissä ajoin ja viimetipassa kokeisiin aikova joutuu soittelemaan kymmenet puhelut ennen kuin tuomari löytyy. Sen vuoksi en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että nykyinen koejärjestelmä valttämättä toisi esille koirakantamme kerman. Valitettavan moni huippuyksilö jää pimentoon. Nykyisellä järjestelmällä on turha odottaa koeaktiivisuuden lisääntymistä. Jos Eero saa vanhoilla eväillä tähän muutoksen lupaan tarjota vähintään nisukahvit.

[enp]

...Minun mieleisessä järjestelmässä kokeiden järjestäminen tulisi olla huomattavasti joustavampaa, pitkän avo-kokeen tyylinen, jonne tulisi olla mahdollisuus mennä silloin kun isännällä on mahdollisuus ja keli kohdallaan. Kaikilla ei ole perhe-, työ- ym. menojen vuoksi mahdollisuutta kulkea kokeissa rajattomasti pitkin ja poikin valtakuntaa..... Itsellänikin on näitä edellä esilletuomiani kiireitä, jotka tällä hetkellä jättävät mahdollisuudet kokeissa käymiseen vähäisiksi.

Suomenpystykorvajaoston yksimielinen tahtotila on ollut että AVO-kokeen kynnystä laskettaisiin ja se olisi kaikille ilmaista. Me emme kuitenkaan ole saaneet esityksillemme vastakaikua vaan nykyiset ratkaisut on tehty jossain muualla. Se, että kohtuullisesti toimiva AVO-koejärjestelmä korvattiin enemmän byrokraattisella ja tilastojen perusteella vielä toimimattomammalla järjestelmällä on sitten oma lukunsa. Jos tämä asia laitettaisiin jo ennen tulevaa syksyä kuntoon niin kokeisiin tulo voisi houkuttaa niitäkin, jotka eivät sinne muuten ensi kertaa uskalla tulla.

Eiköhän tämä koe-järjestelmä ole olemassa, että yli-ja maastotuomareillakin on perhe-, työ- ym. menojen lisäksi aikaa myös omille koirilleen ja itse harrastukselle. En usko, että moisesta "vapaudesta" seuraisi muuta kuin kaaos. Kokeet ovat niissä käyville hieno harrastuksen jatke ja säännöt ovat luomassa tähän touhuun edes jonkinlaista uskottavuutta.

[Uimonen]

Kukkoaho kirjoitti:
listaa sellaisista tuomareista jotka pystyvät ja haluavat tarjota myös maaston halukkaalle

Kukkoahon ajatelma on uusien, kenties rohkaisua ja/tai mahdollisuuksia kaipaavien harrastajien näkökulmasta erinomaisen kannatettava. Miten ja missä ko. tarjonta sitten toteutettaisiin, niin sitäpä pitäisi hieman miettiä. Artsi tuo esille hyvän vaihtoehdon l. paikalliset kerhot, mutta sitten pitäisi vielä pohtia miten paikallisen kerhon olemassaolo ja sen tarjoamat hienot mahdollisuudet, sekä alan ihmiset saadaan kattavasti uusien harrastajien tietoisuuteen. Kasvattajat lienevät tässäkin avainasemassa.

Joka tapauksessa, jos tällaisia "tuomari-joilla-on-maasto" -listoja aletaan uusille harrastajille kasaamaan, niin ilmoittaudun itse heti vapaaehtoiseksi tuomariksi tällaiselle listalle! Minua itseäni on autettu ja neuvottu harrastukseni alkutaipaleella kasvattajien ja paikallisen pystykorvakerhon väen toimesta niin hienosti , että haluan itse tietysti osaltani jatkaa tällaista solidaarista tukitoimintaa.

* * * * *
Jos sitten palataan tämän ketjun otsikon pääaiheeseen, niin olen hiukan hämilläni keskustelun sisällöstä. Täällä on peräänkuulutettu lisää jalostusuroksia, mikä asiallisesti tarkastellen onkin aivan oikein. Keskustelun ytimessä on tietysti aito ja oikea huoli rodun geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä (todellista laajentamistahan ei voi tapahtua ilman rotuunottoa). Samalla kiinnittyy kuitenkin oma huomioni jalostusurosten listaan, joka on kylläkin oikeellisesti valikoitunut hyvin harkitusti määritellyn PEVISA:n perusteella, mutta on kovinkovin lyhyt. Ja silti tästä pienestäkään urosjoukosta noin kolmasosa ei ole astunut yhtään pentuetta, ja kahdella kolmasosalla on korkeintaan kaksi pentuetta. Kyseessä on kuitenkin valtakunnallinen jalostusurosten lista...

Toki on niin, että sukusiitosasteen kertymistä tai epi-yhdistelmää ei voi listalle ennakoida, mutta silti on tosiaankin tarpeen pohtia miten jalostusurosten listalla olevia uroksia saataisiin paremmin käytöön, ja miten suositusurosten määrää saadaan kasvatettua? Mitään varjolistaa on aika järjetöntä tehdä (silloinhan PEVISAN määritelmät jalostusuroksesta olisivat epäonnistuneet), ja omasta mielestäni PEVISA:n määritelmää ei myöskään kannata valtavasti löysätä, jotta rodullinen hyvä terveystaso säilytetään (pl. urosten jälkeläisten määrä, jota pitäisi pudottaa radikaalisti).

Näillä reunaehdoilla palataan siis kuitenkin taas takaisin siihen perusongelmaan l. millä keinoilla saadaan eri tavoin testaamattomat koirat (käyttöpuoli, näyttely, terveys; myös nartut) testeihin. Yksinkertaista mutta ilmeisesti kovin vaikeaa.

Hieno Koira, Hieno harrastus!

[Kukkoaho]

Kukkoaho kirjoitti:
listaa sellaisista tuomareista jotka pystyvät ja haluavat tarjota myös maaston halukkaalle

Kukkoahon ajatelma on uusien, kenties rohkaisua ja/tai mahdollisuuksia kaipaavien harrastajien näkökulmasta erinomaisen kannatettava. Miten ja missä ko. tarjonta sitten toteutettaisiin, niin sitäpä pitäisi hieman miettiä. Artsi tuo esille hyvän vaihtoehdon l. paikalliset kerhot, mutta sitten pitäisi vielä pohtia miten paikallisen kerhon olemassaolo ja sen tarjoamat hienot mahdollisuudet, sekä alan ihmiset saadaan kattavasti uusien harrastajien tietoisuuteen. Kasvattajat lienevät tässäkin avainasemassa.

Joka tapauksessa, jos tällaisia "tuomari-joilla-on-maasto" -listoja aletaan uusille harrastajille kasaamaan, niin ilmoittaudun itse heti vapaaehtoiseksi tuomariksi tällaiselle listalle! Minua itseäni on autettu ja neuvottu harrastukseni alkutaipaleella kasvattajien ja paikallisen pystykorvakerhon väen toimesta niin hienosti , että haluan itse tietysti osaltani jatkaa tällaista solidaarista tukitoimintaa.

Tähän ajatelmaani vielä tarkennusta sen verran, että tarkoitin toki noita paikallisten kerhojen tuomari listoja.

Kun minä sain sen pistoksen tähän lajiin, niin mitä minulla oli edessä?

Kokesiin kun piti päästä löysin ensin kokeen ja sitten "tuomari listan" http://www.uudenmaanpystykorvakerho.fi/node/4 kynnys sitten soittaa täysin tuntemattomille tuomareille olikin jo liian suuri johtuen siitä, ettei minulla itselläni ollut kuin koira ja halu kokeeseen. Nyt olen kuitenkin saanut kuulla, että useat tuomarit lähtevät mielluummin siihen omaan maastoon 0-20km päässä, kuin koiran ohjaajan maastoon etäämpänä. Korjatkaa toki, jos olen käsittänyt tämän väärin!

Noihin listoihin jos sellaisiet tuomarit jotka mielellään/mieluummin menevät siihen omaan maastoonsa laittaisivat siitä merkinnän. Ehkä minäkin sitten olisin uskaltanut soitella?!?

[Timo Kettunen]

Re: Mielikuvitusta jalostusvalintoihin

Kirjoittaja MikaP » 17 Touko 2009, 14:13
Kylläpä se noin tahtoo käytännössä olla kun TikkaM66 kirjoitteli... Toivoisin itseki narttujen omistajilta hieman enempi "rohkeutta" kokeilla näitä vähän käytettyjä sukuja kun niitä kuitenki vielä joitain on jäljellä. Nyt kun nartulla saa teettää viisi pentuutta niin kyllähän siinä johonki pentueeseen voi ihan hyvin valita oudomman uroksen ja jolleki pentueelle sitten erinsukuisen uroksen. Vaan taitaapa olla hyvin suuri houkutus teettää yhdistelmä uudelleen jos ensimmäinen pentuus on menny hyvin, pääseepä kasvattaja "parrasvaloihin" mutta jos sitten myöhemmin alkaa tuleen ongelmia niin siinä menee sitten mahdollisesti useampi koira samaan kuoppaan. Näitten vieraampien urosten hakemiseen tarvii kyllä nartun omistajalta itseltään aktiivisuutta, jos tämmönen jollain pistää silmään niin siitä kyllä kannattaa kysellä jalostusryhmäläisiltä. Jos ei sovi omalle nartulle niin mahdollisesti sitten sille naapurin koiralle.
Mika Pajari

Re:Suvunjatkaminen

Kirjoittaja Kytösavu » 16 Huhti 2005, 01:29
Välillä ihmetyttää, kun nuoria narttuja joilla ei ole edes näyttelykäyntiä, astutetaan. Onkohan nämä todettu jotenkin erinomaisiksi esim. metsässä vai mitähän perusteita tälle varhaiselle suvunjatkamiselle on? Huonoimmassa tapauksessa mahdollinen puhkeava epilepsiakin on vasta myöhemmin edessä, kun ei se välttämättä toisella vuodella tule esiin.

Muutenkin olisi parempi antaa nartun nauttia nuoruuden päivistään ja touhata sen kanssa kaikkea sille mukavaa, kun sillä silloin on siihen eniten tarvetta..

Re: SPK uroksen kohtuullinen jälkeläismäärä ???

Kirjoittaja Timo Kettunen » 29 Tammi 2013, 18:12
Niin kauan kuin meillä on jalostukseen käyttämättömiä uroksia niinkin paljon kuin on, ei kuulosta oikein uskottavalta, että ongelma on mm. siinä, että uroksen omistajat eivät huoli astutuksille. Jalostuspäivillä väitettiin, että meillä jäisi kymmeniä narttuja astuttamatta urosten omistajien kieltäytymisen vuoksi. Eiköhän se ongelma piilene siinä, että nartun omistajat eivät kelpuuta nartuilleen eri uroksia riittävän laajasti ja käytä olemassa olevaa potentiaalia. Kyllä puheet monimuotoisuuden turvaamisesta voi unohtaa, jos ei käytännössäkin - parituksissa toimita sen mukaisesti.

Kirjoittaja enp » Eilen, 15:45
En usko, että uroksia pantataan huippunartuille vaan yhdistelmissä on selviä puutteita tai nartuilla ei ole uroksen omistajan mielestä jalostuksellista arvoa. Myös heidän ratkaisujaan tulee kunnioittaa. Selviä riskinarttuja yritetään edelleen aina välillä astuttaa, eikä uroksen omistajia voi sellaisesta kieltäytyessään ainakaan moitiskella.

Kirjoittaja Uimonen » Eilen, 21:38
Jos sitten palataan tämän ketjun otsikon pääaiheeseen, niin olen hiukan hämilläni keskustelun sisällöstä. Täällä on peräänkuulutettu lisää jalostusuroksia, mikä asiallisesti tarkastellen onkin aivan oikein. Keskustelun ytimessä on tietysti aito ja oikea huoli rodun geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä (todellista laajentamistahan ei voi tapahtua ilman rotuunottoa). Samalla kiinnittyy kuitenkin oma huomioni jalostusurosten listaan, joka on kylläkin oikeellisesti valikoitunut hyvin harkitusti määritellyn PEVISA:n perusteella, mutta on kovinkovin lyhyt. Ja silti tästä pienestäkään urosjoukosta noin kolmasosa ei ole astunut yhtään pentuetta, ja kahdella kolmasosalla on korkeintaan kaksi pentuetta. Kyseessä on kuitenkin valtakunnallinen jalostusurosten lista...

Arvostuksia, tavoitteita ja asenteitakin tulee mielestäni saada muuttumaan ennen kuin päästään käytännössäkin laajempaan jalostuspohjaan. Kasvattajat ovat tässä asiassa avainasemassa. Uimonen hämmästeli aivan oikein, että käyttämätöntä urospotentiaalia on.

Sellainen toive käytännöstä, että urokset olisivat ”vapaata riistaa” parituksen suunnittelussa ja toteutuksessa kumpuaa jostain menneisyydestä. Jotkin tahot haikailevat vielä sen perään. Se ei ole tätä päivää. Urosten jalostuskäyttö on säänneltyä ja se tulee ymmärtää, hyväksyä ja ottaa huomioon, kun suunnitellaan pennutusta.

Jalostusuroslistaa olisi nyt hyvä päivittää useammin, koska polvitarkastusmääräyksistä ja tarkastuksista johtuen sinne tulee viikottain uusia jalostussuositukset
täyttäviä uroksia.

[enp]

Suomenpystykorvaansa jalostukseen suunnittelevan tulisi ottaa ensimmäiseksi selvää, mitkä ovat rodun jalostustavoitteet. Minkäänlaisia terveydellisiä riskejä ei enää tule hyväksyä. Suomenpystykorvien terveyden minimivaatimukset on määritelty jalostuksen tavoiteohjelmassa(sivu 39.) Tämän lisäksi on jokaisen koiranomistajan syytä tutkia tapauskohtaisesti mitä tietoa KoiraNet ja SPJ-tietokanta astutukseen tarjottavasta koirayksilöstä tarjoaa. Jos lähisuvuissa on viitteitä Pevisa sairauksista ja koiria ei ole tarkastettu tai niitä ei pyydettäessä haluta suorittaa, ei ylimääräisiä riskejä tule ottaa.

[pohjanmaanpoika]

Yksi "syy" nuihin käyttämättömiin uroksiin jalostusuros listalla on se, että nartut joille sitä kumppania haetaan, ovat hyvin pitkälle samoista "valtasuvuista" ts. jatkojalostus mahdollisuudet menevät tukkoon näillä koirilla äkkiä.
Sitä Timon ja Eeron peräänkuuluttamaa mielikuvitusta yhdistelmiin pitäis kasvattajien käyttää.
Toki pennut on helpompi saada markkinoitua, kun löytyy meriittejä takaa enemmän.
Koe käynti aktiivisuutta lisää, mutta miten käytännössä? Tästä on puhuttu iät ja ajat, mutta käytännön konsteja pitäis alkaa löytymään..

[Timo Kettunen]

Sellainen ”lainalaisuus” on nähtävissä ja nostettava keskusteluun, että kun uroksen jälkeläismäärä nousee yli 50:n niin jonkun yhdistelmän epilepsia-, silmä- tai polviriski on ollut liian korkea ja yhdistelmä tuottaa sairaan tai sairaita jälkeläisiä.
Vastaavasti vähemmän jalostukseen käytettykin uros voi tuottaa. Rodun kannalta on kuitenkin merkittävästi parempi se, että hajautetaan riskiä ja vähennetään keskittymistä.
Suosittelisinkin uroksen ja nartunomistajia tarkastelemaan ennen lopullista päätöksentekoa astutuksesta millaisten koirien kanssa partneria on jo käytetty jalostukseen. On syytä tiedostaa, että ongelmat, jos niitä tulee, nousevat esiin liian myöhään.
Kun ongelmia sitten syntyy sellaisen uroksen yhdistelmissä, jolla on jälkeläisiä n. 70 niin sen vaikutus rodun jalostuskäytölle muodostuu hyvin negatiiviseksi.
Keskittäminen on jo riski itsessään. Osan jälkeläisten jalostuskäyttö vaikeutuu merkittävästi ja osan loppuu käytännössä kokonaan.

Nämä mietelmät liittyvät myös keskuteluun muutoksen tarpeesta PEVISA 2014-2018.

[virve]

En nyt löytänyt parempaa otsikkoa tälle linkille. Selkokielinen juttu matadorijalostuksesta.

http://www.mydogdna.com/blog/pox-popula ... lostukseen

Treveisin Virve

[Uimonen]

Kiitos Virve linkistä, erittäin hyvä ja ymmärrettävällä tavalla laadittu artikkeli.

Kaikki siinä sanottu on kiistatonta totta, ja toteaa aika lakoonisesti sen faktan, että useiden koirarotujen terveysongelmien takana on ihmisten lyhytnäköinen ja omaan kunnianhimoon tai jopa ymmärtämättömyyteen pohjautunut astutustoiminta. En halua käyttää jalostustermiä, koska se antaa toiminnasta aika väärän kuvan. Tulee väistämättä mieleen Juha Kareksen luennot ja kirjoitukset luonnonvalinnasta, mikä jo periaatteena on terveempi tapa mille hyvänsä rodulle tai lajille.

Siltikin on energian tuhlausta syytellä loputtomiin menneisyyttä, ja onkin parempi tarttua ripeästi itse ongelmaan, sekä jatkaa laadukasta rodunpelastus ja -ylläpitotyötä. Siihen meillä on koko ajan paremmat kokemusperäiset ja tieteelliset mahdollisuudet.