SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

[Kytösavu]

Minä en pelkää pevisaa, toki se tarkastus aina omalla koiralla hiukan jännittää, tuleeko sanomista. Näin se taitaa olla suurimmalla osalla, varsinaisesti en taida tietää ketään, ainakaan kovin montaa jotka pelkäävät pevisaa. Kuten edellä joku viisaasti kertoi, ei parin epäilyn takia kannata tehdä suuria muutoksia ja vaikeuttaa asioita liikaa. Niihin voisi olla paremmatkin keinot.
Minusta suurin puute jämäkkien tekojen suhteen, on vähäiset järjestetyt joukkotarkastukset, joihin haalitaan koiria. Omalta osaltani olen tähän kekoon korteni kantanut aktiivisesti kolmesti. Kehottaisin kaikkia ryhdistäytymään samaan suuntaan.

Kytösavulla on jo valmis mielipide asiassa. Hän on perustellut kantaansa lähinnä yhdellä asialla eli 'toiveella' monimuotoisemman perimäaineksen toteutumisesta (mikä sinänsä on tärkeä). Muiden esittämät perustelut koirien tarkastamisesta ennen ensimmäistä astutusta hän on johdonmukaisesti sivuuttanut vähemmän merkityksellisinä.

En vähemmän merkityksellisenä, mutta tarkastelut viimeisen 10 vuoden perusteella, eivät ole peruste pakkopevisalle, koska ehkä 7, 27:sta polvisairaasta oli tullut tarkastamattomista yhdistelmistä. Vaiva periytyy yli sukupolvien, ja tarkastamattomista ei ole tullut millään mittarilla sellaista ongelmaa, että pakkopevisaa voisi millään mittarilla puolustaa.

Pysähdytäänpä pohtimaan käytäntöä tänä päivänä: Monimuotoisen perimän säilyttämisen kannalta tarkastamattomilla koirilla on erittäin rajoitetut mahdollisuudet parituksessa hyödyntää, säilyttää ja turvata rodun erilaista perimää. Tämä johtuu siitä, että tarkastamattomia ei juurikaan hyväksytä tarkastettujen osapuolisksi toteutettavissa yhdistelmissä. Ja tämä taas johtaa siihen, että joudutaan toimimaan suppeammalla suvullisella aineksella. Tarkastamattomilla toteutettujen yhdistelmien samasukuisuus ja riski sairaan perimän käyttämiestä jalostukseen kasvaa.

On erittäin helppoa tarkastella meidän aktiiviharrastajien tuottamaa koirakantaa viime vuosien metsästyskokeiden kermaan perustuvassa jalostuksessa, siitä on kirjoitettu muiden toimesta parikin kertaa muissa otsakkeissa parina vuotena. Silmämääräisellä tarkastelulla näistä silmä- tai polvitarkastamattomista vanhempien jälkeläisistä, en puhuisi väheksyvästi suppeammasta aineksesta. Nämä ovat korvaamattomia suomenpystykorva rodulle. Kyllä me poljemme ihan itse tämän tien tukkoon sokeuksissamme, ja lisävaatimukset pennuttamis- tai paremminkin rekisteröimisehtoina on se kaasupoljin tähän hommaan.
Tuohon tarkastamattomien yhdistelmien samankaltaisuuteen ajautumisesta ja niiden ilmiasussa maailmanloppuun sairastamisessa ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Itse tiedän tapauksia joissa nartun tai uroksen omistaja on patistanut toista yhdistelmän osapuolta tekemään pevisatarkastauksen astutuksen ehtona, tai kannustanut sen tekemään itse löytämälleen koiralle. Hyvää- ja kauaskantoista toimintaa.

Olisi hyvä selvittää poikkeaako tarkastamattomien yhdistelmien sukusiitos % ja mihin suuntaan rodun keskimääräisestä arvosta?

Tuntuuhan täällä näitä hakkereita olevan, tehkää sellainen, voin jo kertoa ettei heilahda mihinkään suuntaan. Mutta siinä heilahtaa, että ilman näitä suuret suvut korostuvat liikaa pentutuotannostamme. Jotain vastausta siihen saa, menemällä läpi esim. vuoden 2012 155 pentueesta ne 44, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat tarkastamattomia.

[Kytösavu]

Kertauksena tähän koko keskustelun tärkein kohta, ettei mene keneltäkään ohi:
Minusta suurin puute jämäkkien tekojen suhteen, on vähäiset järjestetyt joukkotarkastukset, joihin haalitaan koiria.
= Töihin!

[Haapajärvi]

Vuoden 2012 viimeinen viesti. Pekalta TAAS erinomainen "pyyntö" Tarkastuksia tilaisuuksiin joissa on koirija koolla, haukkukokeet,näyttelyt jne.Luulisi järjestöllä olevan resusseja panostaa näihin yhteisiin tapahtumiin, olihan vasta lehdessä juttu jossa tuotiin esille talouden parantuneen. Hyvää tulevaa vuotta kaikille, niin tohtoreille kuin metsureillekkin.

[peija04]

Jos jokainen kasvattaja velvoittaisi, mikä ei ainakaan omalla kohdallani (ns. valistuksen aikakaudella) ole tuottanut minkäänlaista vastustusta, ongelmasta puhumattakaan, kaikki kasvattinsa ( se että muutaman oman kasvattini terveystutkimustulokset eivät näy Kennelliiton jalostusteitojärjestelmässä joohtuu siitä, että ne ovat menneet Ruotsiin, vaikkakin ovat siellä sikäläisten vaatimusten mukaan tarkastettuja), ja nimenomaan niin, että pentujen ostajat tekevät sen mielihyvin ymmärryksestä koiriemme tulevaisuuden parhaaksi, tarkastuttamaan kaikki kasvattinsa ns. vuotisrokotuksen yhteydessä, oltaisiin kolmen, viimeistään neljän koirasukupolven, eli n. kahdeksan - kymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa tätäkin keskustelua pidettäisi vähintään outona, ja syitä tämän tyyppisen keskustelun synnyttäneille syille erityisen tuomittavina.
Suomennettuna ed. tarkoittaa, että kasvattajien niin halutessa ei kymmenen vuoden kuluttua ole enää olemassakaan tarkastamattomia Suomenpystykorvia.

Jos kasvattajalla ei ole rohkeutta, toisin sanoen jos hänellä on pelko, että pentukauppa jää toteutumatta muutoin kenties hyvinkin potentiaalisen ostajakandidaatin kanssa sen johdosta, että kasvatin PEVISA:ssa käyttäminen nousee kynnyskysymykseksi, olisi hänen syytä tarkastella, ja mielestäni hyvinkin tarkasti, omaa kasvatusfilosofiaansa.

Kuten ed. voi päätellä, niin jälleen, ja ties kuinka monennen kerran, korostan kasvattajan vastuuta, myös Pekka Salomäen vastuuta, tekemisistään. En tarkoita, että Pekka olisi tehnyt mitään väärin, mistään pahasta puhumattakaan, vaan sitä, mistä kerran hänen kanssaan ennen Kiirun astuttamistakin oli puhetta, tai minä puhuin, että kasvatustyössä olisi rodun kannalta suureksi eduksi, jos pystyttäisi ihan oikeasti keskittymään oman toimintansa seurauksena syntyneisiin pentuihin, ja ennen kaikkea niiden merkitykseen rodun ja harrastuksemme tulevaisuudelle.

Ja edelleen itseäni toistaen, ties kuinka monennen kerran, niputin edellä taas rodun, eli koiramme ja harrastuksemme. Ainakaan itse en voisi kuvitelle nykyistä harrastustani ilman koiraa. Harrastukseni on minulle, kuten myös vaimolleni ja lapsilleni erityisen merkittävä osa koko elämää. Minulle ja Eevalle se on ollut suorastaan elämäntapa jo yli 20 vuotta. Jos minulla ei syystä tai toisesta olisi enää mahdollista pitää Suomenpystykorvaa, ei elämänikään olisi enää samanlaista. Eikä ed. todettuun liittyen lie väärin veikattu, kun arvaa olevansa sitä mieltä, että suurimmalla osalla lukijoista on sama tilanne.

Meidän nykyharrastajien kannalta on erittäin harmillista, että 80-luvulla tapahtui, syystä tai toisesta, se mikä tapahtui. Meidän tämän päivän harrastajien mahdollisuudet reaalikoiranjalostukseen tuhottiin ainakin Suomenpystykorvan osalta tuolloin totaalisesti. Meille ei jäänyt, ja jos joku muuta väittää niin valehtelee, muuta keinoa kuin yrittää väistellä pahimpia karikoita. PEVISA:t ym. vastaavat ovat seurausta nimenomaan aiempien toimijoiden ajattelemattomasta / tietämättömästä toiminnasta. Enkä todellakaan toivo, että joukossamme olisi vieläkin henkilöitä, jotka toimivat ja toimintaansa perustelevat kuten aikaisemmatkin ”tietämättömät” ovat tehneet.

Vaikka populismi onkin yksi, ja nykyään verrattain hyväksikin havaittu keino saada kannatusta niin tavoitteelleen kuin itsellekin, niin veikkaan (olen varma), että uusi PEVISA-ehdotus ei tule menemään läpi, ellei siinä edellytetä pentujen rekisteröinnin ehdoksi PEVISA-ohjelman mukaista, ja sen edellyttämää hyväksyttyä tarkastustulosta molemmilta vanhemmilta ennen ensimmäistä astutusta.

Politiikasta (yhteisiin asioihin vaikuttamisesta) saa ja pitää pystykorvamiehenkin olla kiinnostunut. Se kuitenkin pitää muistaa, että politiikka on ihmisiä (ainoita ajattelevaan kykeneviä luontokappaleita) varten, eikä sitä pidä sotkea koiriin. Koiraharrastus ei nimittäin ole politiikkaa, se on jokapäiväistä 365 vrk / vuosi elämää.

[Timo Kettunen]

Kytösavu:

Annat ymmärtää minun sanoneen tai tarkoittaneen:
”Tuohon tarkastamattomien yhdistelmien samankaltaisuuteen ajautumisesta ja niiden ilmiasussa maailmanloppuun sairastamisessa ei ole mitään todellisuuspohjaa.”

Minähän sanoin mm:
”Tarkastamattomilla toteutettujen yhdistelmien samasukuisuus ja riski sairaan perimän käyttämiestä jalostukseen kasvaa.”

Se mitä sanot minun sanoneen tai tulkitset on aivan jotain muuta mitä kirjoitin. Vääristeletkö tahallasi sanomisiani vai onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Tai aliarvoitko lukijoita? Yritetään pysyä asiassa.

TKe

[enp]

Merkityksettömiä ovat kasvattajien kommentit, jotka eivät osaa vastata omin perusteluin edes neljään esitettyyn kysymykseen. Kehnoja ovat sellaiset, joissa perustellaan asioiden ratkaisematta jättämistä sillä, etteivät kasvattajat halua noudattaa yhteisiä tavoitteita. Hienoja ovat sellaiset, joiden takaa löytyy todellista pohdintaa rodusta mutta myös vastuuta myös omista tekemisistä.

…kasvatustyössä olisi rodun kannalta suureksi eduksi, jos pystyttäisi ihan oikeasti keskittymään oman toimintansa seurauksena syntyneisiin pentuihin, ja ennen kaikkea niiden merkitykseen rodun ja harrastuksemme tulevaisuudelle.

Suomenpystykorvan tulevaisuus on mielestäni nyt ja tulevaisuudessa sen varassa, että uudempi kasvattaja sukupolvi sisäistää sen mitä edellisiltä on jäänyt huomaamatta .

Olisi hyvä selvittää poikkeaako tarkastamattomien yhdistelmien sukusiitos % ja mihin suuntaan rodun keskimääräisestä arvosta?

Tuntuuhan täällä näitä hakkereita olevan, tehkää sellainen, voin jo kertoa ettei heilahda mihinkään suuntaan. Mutta siinä heilahtaa, että ilman näitä suuret suvut korostuvat liikaa pentutuotannostamme. Jotain vastausta siihen saa, menemällä läpi esim. vuoden 2012 155 pentueesta ne 44, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat tarkastamattomia.

Jos tarkastellaan jalostuksellisesti kulunutta vuotta, ei vastaus kysymykseen ihan siltä näytä. Koirat ovat pääsääntöisesti tarkastettuja mutta osalle kasvattajista ei ole näköjään auennut JTo:n tavoite laajapohjaisista yhdistelmistä. Tarkastelussa havaitaan myös, että nämä suurimmat ssa:n käyttäjät eivät olekaan mitään kokemattomia kasvattajia. On mielestäni perusteltu syy kysyä, miksi rodun tulevaisuus ei heitä kiinnosta? Erityisesti rotujärjestön jäsenille, mutta myös kaikille kasvattajille on rodun JTO:ssa ohjeistettu, kuinka monimuotoisuutta suomenpystykorva rodussa tulee vaalia.

Geenipohjan laajuuden turvaamiseksi ja terveyden edistämiseksi pyritään saamaan uusien pentueiden sukusiitosaste (SSA) alle rodun nykytason 3,0% laskettuna 7 sukupolvesta, (suositeltava SSA alle 2,0 %) ja yhden koiran jälkeläisten osuus koirakannassa alle 2% (10 vuoden kanta). Yhdistelmässä yksilömäärän tulisi olla vähintään 180 eri yksilöä laskettuna 7 sukupolvessa.

Tästä KoiraNetin otannasta näkyy kaikki kahdeksan vuoden aikana lisääntyneet nartut. Valtaosa nartuista on lisääntynyt vain sen sallitun yhden kerran. Miksi meillä on tällainen tilanne? Joidenkin mielestä se on johtunut siitä, että se on ollut ilman Pevisa tarkastusta mahdollista. Itse uskaltaisin esittää myös niin, että se on jäänyt yhteen pentueeseen koska raja yleensäkin on olemassa. Otannasta voi myös jokainen kasvattaja omalta kohdaltaan puntaroida kuinka ”ansioitunutta” on kasvatustyö tarkastusten osalta ollut. Näyttäisi siltä, että ainakin Olli on tältä osin toiminut esimerkillisesti.

[Kytösavu]

Kytösavu:

Annat ymmärtää minun sanoneen tai tarkoittaneen:
”Tuohon tarkastamattomien yhdistelmien samankaltaisuuteen ajautumisesta ja niiden ilmiasussa maailmanloppuun sairastamisessa ei ole mitään todellisuuspohjaa.”

Minähän sanoin mm:
”Tarkastamattomilla toteutettujen yhdistelmien samasukuisuus ja riski sairaan perimän käyttämiestä jalostukseen kasvaa.”

Se mitä sanot minun sanoneen tai tulkitset on aivan jotain muuta mitä kirjoitin. Vääristeletkö tahallasi sanomisiani vai onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Tai aliarvoitko lukijoita? Yritetään pysyä asiassa.

TKe

En minä vääristele mitään, käsitin vain asian kertomanasi niin kuin kirjoitin ja käsitän yhä. Tee Kettunen miehen työ, ja pidä edes kerran elämäsi aikana silmä- ja polvitarkastus. Puhetta sinulta piilostasi on aina riittänyt.

[peija04]

Anteeksi vaan, mutta minä en pysty sisäistämään ajatusta, että minun koirieni, ja etenkään minun kasvattieni terveystarkastusten, tai minkään muunkaan asian hoitamisen vastuu olisi jollain muulla taholla kuin minulla itselläni. Etenkin ajatus, että rotujärjestö (nykytoimintamalliaan noudattaen), johon kuuluminen on kuitenkin vapaaehtoista ja tietenkin myös maksullista, hoitelisi nämä hommat, tuntuu äkkiä kuultuna lähes pelottavalta. Arvostan suuresti Pekan ja muiden hänen kaltaistensa toimintaa heidän pyrkiessä varta vasten tätä tarkoitusta varten järjestämillään tilaisuuksilla asiaa oikeille raiteille saattamaan. Moni tällaisiin tilaisuuksiin osallistunut saattaa ”herätä” ajattelemaan asioita, ja ottaa jatkossa niiden hoitamisen omaksi kunnialliseksi tehtäväkseen.

Anteeksi vaan edelleen, mutta minä en ymmärrä sitäkään, että jos on varaa ostaa ja elättää koira, niin miten ne varat loppuvat juuri silloin, kun on kyse tulevien koirasukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta ja harrastuksemme jatkumisesta. Enkä sitä, että jokin osa koiranomistajista voisi hyvin omintunnoin tuudittautua ajatukseen, että on olemassa jokin "kolmas" taho, jolle metsästyskoiran "normaalikäytön" ulkopuoilisten asioiden hoito kuuluu.

Ja anteeksi kolmannen kerran, minulla on lievää suurempia vaikeuksia ymmärtää sellaista koirankasvatusta, jonka tavoitteena on jokin muu, kuin tuottaa syntyneiden pentujen välityksellä mahdollisimman pitkäaikaista iloa, välitöntä ja vilpitöntä kiintymyksen tunnetta, unohtumattomia elämyksiä ja ihmisen omaavan ymmärryksen ylittävää yhteenkuuluvuuden ja uskollisuuden tunnetta pennun ostajalle.

Ja vielä kerran. Kun tänne kirjoittavat ihmiset saattavat kirjoituksensa tietoisesti mahdollisimman monen muun ihmisen julkisesti luettavaksi, niin miksi niistä sitten jonkun kirjoituksen lukeneen lausumien mielipiteiden / tulkintojen takia provosoidutaan. Koira-asiat ovat sen suhteen samanlaisia, kuin mitkä tahansa muutkin asiat, että yhtä ja ainoaa totuutta ja oikeaa tapaa ei ole olemassa. Oikeaksi kokemaansa saa ja kannattaa puolustaa, mutta ei väärin perustein.

[Artsi]

Jos tarkastellaan jalostuksellisesti kulunutta vuotta, ei vastaus kysymykseen ihan siltä näytä. Koirat ovat pääsääntöisesti tarkastettuja mutta osalle kasvattajista ei ole näköjään auennut JTo:n tavoite laajapohjaisista yhdistelmistä. Tarkastelussa havaitaan myös, että nämä suurimmat ssa:n käyttäjät eivät olekaan mitään kokemattomia kasvattajia. On mielestäni perusteltu syy kysyä, miksi rodun tulevaisuus ei heitä kiinnosta? Erityisesti rotujärjestön jäsenille, mutta myös kaikille kasvattajille on rodun JTO:ssa ohjeistettu, kuinka monimuotoisuutta suomenpystykorva rodussa tulee vaalia.

Tuossa edellisellä sivulla sanoin

Sanotaan ettei vanha koira uusia temppuja opi, siksi en käyttäisi hirveästi energiaa sen miettimiseen jos on joitakin vanhoja kasvattajia jotka toimivat vanhoilla metodeilla, vastoin nykytietämystä. Luonnollinen poistuma hoitanee asian. Uusien harrastajien ja uusien kasvattajien pitäisi olla tiedotuksen ja tuen painopistealueita koska näistä kuitenkin pystykorvan tulevaisuus riippuu

Enkä toistaiseksi näe tarvetta muutta mielipidettäni tuolta osin. Tukea, ohjausta ja neuvoja. Painopistealueena uudet kasvattajat ja harrastajat

Tästä KoiraNetin otannasta näkyy kaikki kahdeksan vuoden aikana lisääntyneet nartut. Valtaosa nartuista on lisääntynyt vain sen sallitun yhden kerran. Miksi meillä on tällainen tilanne? Joidenkin mielestä se on johtunut siitä, että se on ollut ilman Pevisa tarkastusta mahdollista. Itse uskaltaisin esittää myös niin, että se on jäänyt yhteen pentueeseen koska raja yleensäkin on olemassa

Mikähän olisi noiden yhden pentueen tehneiden tilanne jos olisi ollut tarkastuspakko? Miten moni olisi käynyt tarkastuksessa, miten moni olisi tehnyt rekisteröimättömän pentueen ja miten moni olisi jäänyt kokonaan lisääntymättä? Ei voi tietää.... Ja olisiko ollut se pienempi paha jos eivät olisikaan lisääntyneet... Kyllä tuota polvivikaa pitää saada kitkettyä pois ja etenkin tarkastettujen koirien määrää lisättyä huomattavasti, se on ihan selvä. Siitä en ole täysin vakuuttunut (vielä ) että onko tuo pakko paras keino kokonaisuuden kannalta, saattaa olla. Keskustelussa on vähälle huomiolle Kennelliiton ohje polvitutkimuksesta, se on ollut nyt voimassa vuoden ja siirtymäajan jälkeen se alkaa oikeastaan toimia vasta nyt vuodenvaihteessa. Mikä sen vaikutus tulee olemaan?
Kyllähän kasvattajalla on vastuu siitä mitä kasvattaa, se on ihan selvä. Mutta miten saadaan tietoa lisää etenkin harrastusta aloittaville. Siinä olisi työsarkaa rotujärjestölle ja käyttöä hyville ideoille. Yksi keino olisi ainakin jonkinlainen tietopaketti kaikille jotka hakevat rotujärjestöltä lausuntoa kennelnimeä varten. Kunhan ei ole niin sairauksiin keskittyvä että säikäyttää lopettamaan homman heti alkuunsa... Mitä muuta?

[virve]

Anteeksi vaan, mutta minä en pysty sisäistämään ajatusta, että minun koirieni, ja etenkään minun kasvattieni terveystarkastusten, tai minkään muunkaan asian hoitamisen vastuu olisi jollain muulla taholla kuin minulla itselläni. Etenkin ajatus, että rotujärjestö (nykytoimintamalliaan noudattaen), johon kuuluminen on kuitenkin vapaaehtoista ja tietenkin myös maksullista, hoitelisi nämä hommat, tuntuu äkkiä kuultuna lähes pelottavalta. Arvostan suuresti Pekan ja muiden hänen kaltaistensa toimintaa heidän pyrkiessä varta vasten tätä tarkoitusta varten järjestämillään tilaisuuksilla asiaa oikeille raiteille saattamaan. Moni tällaisiin tilaisuuksiin osallistunut saattaa ”herätä” ajattelemaan asioita, ja ottaa jatkossa niiden hoitamisen omaksi kunnialliseksi tehtäväkseen.

Anteeksi vaan edelleen, mutta minä en ymmärrä sitäkään, että jos on varaa ostaa ja elättää koira, niin miten ne varat loppuvat juuri silloin, kun on kyse tulevien koirasukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta ja harrastuksemme jatkumisesta. Enkä sitä, että jokin osa koiranomistajista voisi hyvin omintunnoin tuudittautua ajatukseen, että on olemassa jokin "kolmas" taho, jolle metsästyskoiran "normaalikäytön" ulkopuoilisten asioiden hoito kuuluu.

Ja anteeksi kolmannen kerran, minulla on lievää suurempia vaikeuksia ymmärtää sellaista koirankasvatusta, jonka tavoitteena on jokin muu, kuin tuottaa syntyneiden pentujen välityksellä mahdollisimman pitkäaikaista iloa, välitöntä ja vilpitöntä kiintymyksen tunnetta, unohtumattomia elämyksiä ja ihmisen omaavan ymmärryksen ylittävää yhteenkuuluvuuden ja uskollisuuden tunnetta pennun ostajalle.

Ja vielä kerran. Kun tänne kirjoittavat ihmiset saattavat kirjoituksensa tietoisesti mahdollisimman monen muun ihmisen julkisesti luettavaksi, niin miksi niistä sitten jonkun kirjoituksen lukeneen lausumien mielipiteiden / tulkintojen takia provosoidutaan. Koira-asiat ovat sen suhteen samanlaisia, kuin mitkä tahansa muutkin asiat, että yhtä ja ainoaa totuutta ja oikeaa tapaa ei ole olemassa. Oikeaksi kokemaansa saa ja kannattaa puolustaa, mutta ei väärin perustein.

Terveisin Virve

[sepedeus]

Ja anteeksi kolmannen kerran, minulla on lievää suurempia vaikeuksia ymmärtää sellaista koirankasvatusta, jonka tavoitteena on jokin muu, kuin tuottaa syntyneiden pentujen välityksellä mahdollisimman pitkäaikaista iloa, välitöntä ja vilpitöntä kiintymyksen tunnetta, unohtumattomia elämyksiä ja ihmisen omaavan ymmärryksen ylittävää yhteenkuuluvuuden ja uskollisuuden tunnetta pennun ostajalle.

Muutenkin tuossa kirjoitat asiaa, mutta minuun kolahti erityisesti tuo.
Minullakin on mielipiteeni aiheesta, mutta en usko että ne maailmaa parantaisivat, siksi en niistä tämän enempää.

[Kytösavu]

Muistakaa että Kennelliiton asettama muutos polvilausunnon voimassaoloon, eli siirtymäaika on ohi ja 2013 alkaen pennutusta suunnittelevien pitää muistaa että alle kolme(3)vuotiaalle tehty polvitarkastus on voimassa vain kaksi(2) vuotta! Eli jos suomenpystykorvalla on olemassa jo yksi pentue, on se polvitarkastettava uudelleen, mikäli se on tehty alle kolmevuotiaana ja tarkastuksesta on yli kaksi vuotta.

[Uimonen]

Ja anteeksi kolmannen kerran, minulla on lievää suurempia vaikeuksia ymmärtää sellaista koirankasvatusta, jonka tavoitteena on jokin muu, kuin tuottaa syntyneiden pentujen välityksellä mahdollisimman pitkäaikaista iloa, välitöntä ja vilpitöntä kiintymyksen tunnetta, unohtumattomia elämyksiä ja ihmisen omaavan ymmärryksen ylittävää yhteenkuuluvuuden ja uskollisuuden tunnetta pennun ostajalle.

Muutenkin tuossa kirjoitat asiaa, mutta minuun kolahti erityisesti tuo.

Yksittäisen koiran (lue: perheenjäsenen ja kaverin) omistajana samaistun Sepedeuksen tavoin vahvasti myös tuohon Ollin kolmanteen teesiin!

Hieno rotu, hieno harrastus!

[enp]

Anteeksi vaan edelleen, mutta minä en ymmärrä sitäkään, että jos on varaa ostaa ja elättää koira, niin miten ne varat loppuvat juuri silloin, kun on kyse tulevien koirasukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta ja harrastuksemme jatkumisesta. Enkä sitä, että jokin osa koiranomistajista voisi hyvin omintunnoin tuudittautua ajatukseen, että on olemassa jokin "kolmas" taho, jolle metsästyskoiran "normaalikäytön" ulkopuoilisten asioiden hoito kuuluu.

Minut taas innoitti tämä "Ollin kolme teesiä" toinen lause tutkimaan, kuinka hyvin on polvi-tarkastukset kasvatettujen suomenpystykorvien osalta hoidettu. Tästä KoiraNetin otannasta näkyvät kaikki nykyisen ja kahden edellisen Pevisan ajalta narttujen jälkeläistilastot. Otanta on vuosilta 2003-2012 ja se on rajattu vähintään kaksi pentuetta tehneisiin narttuihin, joten jonkinlaista kasvatustoimintaa on niillä silloin harrastettu. Tilasto on järjestetty siten, että alimmaisena löytyvät ne kasvattajat, jotka ilmeisesti parhaiten ovat huolehtineet kasvattiensa tarkastuttamisesta.

Vuosien 2003-2012 aikana on tehty pentuja 630 nartulla. Jos hakua rajaa siten, että asettaa nartulle ehdoksi vähintään yhden tutkitun jälkeläisen putoaa tulos masentavaan 222 narttuun. Toinen tutkittu jälkeläinen pudottaa narttujen määrän 112kpl:een. Jos haetaan siten, että nartulla on vähintään kaksi pentuetta ja jälkeläisistä on vähintään kaksi tarkastettu jää jäljelle vain 79 narttua.

Tarkastamattomien koirien valtaisaa määrää katsellessa tulee väkisin johtopäätökseen, ettei ainakaan koiratoiminnassa ole kyse tulevien koirasukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta ja harrastuksemme jatkumisesta.

[Timo Kettunen]

Kirjoittaja peija04 » 29 Joulu 2012, 23:57
”Anteeksi vaan, mutta minä en pysty sisäistämään ajatusta, että minun koirieni, ja etenkään minun kasvattieni terveystarkastusten, tai minkään muunkaan asian hoitamisen vastuu olisi jollain muulla taholla kuin minulla itselläni.”

Kirjoittaja enp » Eilen, 16:54
”Tarkastamattomien koirien valtaisaa määrää tulee väkisin johtopäätökseen, ettei ainakaan koiratoiminnassa ole kyse tulevien koirasukupolvien hyvinvoinnin turvaamisesta ja harrastuksemme jatkumisesta.”

Ollin kanssa olen samaa mieltä asiassa. Ensisijainen vastuu on suomenpystykorvan omistajalla ja kasvattajalla. Se ei kuitenkaan vie vastuuta rotuyhdistykseltä ja sen tulee toimia sääntöjensä mukaan ja edistää ja tukea koirien terveyden tutkimista ja seuraamista. Se edellyttää informaation jakamisen lisäksi rahallista panostusta ja tarkastuksien järjestämistä. Tämä on yksi tärkeimmistä rotuyhdistyksen tehtävistä!

Eeron kokoama tilasto veti minut hiljaiseksi, kun tutustuin siihen. Joutui miettimään, että voiko vielä tänä päivänä olla suomenpystykorvan tarkastamiset näin kapealla pohjalla ja huonolla tolalla?
Asenteita on syytä tarkistaa. Rotuna meistä kukaan ei omista Suomenpystykorvaa. Olemme saaneet omat koiramme lainaksi edellisiltä sukupolvilta ja sitä kautta meillä on vastuu sen elinkelpoisuuden ja ominaisuuksien siirtymisestä tai siirtämättä jättämisestä tuleville harrastajille.

Tarkastamattomien koirien jalostusmahdollisuuteen ja rekisteröintikelpoisuuteen on puututtava.
Kun teemme oman koiramme osalta jalostuspäätöksiä on kysymys koko rotuun vaikuttavista ratkaisuista. Siitä tässä on kysymys.

TKe