SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 16 Joulu 2012, 10:44

MIHIN SUUNTAAN UUDESSA SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA'N VASTUSTAMISOHJELMASSA?

Tuleva vuosikokous 2013 joutuu päättämään uudesta Suomenpystykorvan Pevisan vastustamisohjelmasta voimassa olevan päättyessä 31.12.2013.

Herättelen keskustelua, koska sitä olisi hyvä jäsenistön miettiä jo ennen 2013 Jalostuspäiviä ja Vuosikokousta. Pohjana joudutaan pitämään voimassa olevaa ohjelmaa, koska tulevasta esityksestä ei ole mitään tietoa.

Tässä muutamia kysymyksiä:

1) Pitäisikö vai ei molemmista vanhemmista olla polvi- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä astutusta, jotta pentue rekistöröidään?

2) Pitäisikö alle kolme vuotiaana annettu silmätarkastuslausunto uusia?

3) Yhdelle koiralle rekisteröidään enintään 50 jälkeläistä? Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan.

4) Tulisiko pentueen enimmäis sukusiitosastetta laskea 6,25 %:sta?


….ja miettimään! Tulevalla päätöksellä ohjataan ja vaikutetaan Suomenpystykorvan terveyteen ja jalostukseen tulevat 5 vuotta.

Timo Kettunen

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja enp » 16 Joulu 2012, 15:29

Tässä muutamia kysymyksiä:
1) Pitäisikö vai ei molemmista vanhemmista olla polvi- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä astutusta, jotta pentue rekistöröidään?

2) Pitäisikö alle kolme vuotiaana annettu silmätarkastuslausunto uusia?

3) Yhdelle koiralle rekisteröidään enintään 50 jälkeläistä? Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan.

4) Tulisiko pentueen enimmäis sukusiitosastetta laskea 6,25 %:sta?
1. Kyllä. Mielestäni tulisi myös vakavasti harkita tarviiko polvirajoitteisen suomenpystykorvan enää lisääntyä?

2. Kyllä. Se olisi linjassa myös polvivaatimuksen kanssa.

3. Kyllä. Tämä on erittäin tärkeää rodulle tulevaa monimuotoisuutta ajatellen. Lisäksi näkisin tärkeänä, ettei uroksia alettaisi käyttää jalostukseen, ennen kuin niiden terveydellinen status on edes jotenkin varmalla pohjalla. Koska Pevisa on uusittava alle kolme vuotiaina tarkastetuilla koirilla on niiden terveydellinen status vasta tämän jälkeen jotenkin varmalla pohjalla. Iäkkäämpien koirien jalostuskäyttö on myös positiivista epilepsiaa ajatellen. Ottaisinkin urokselle jalostusvaatimuksen, että sen ikä astutushetkellä on oltava 24kk.

4. Mielestäni tähän ei ole tarvetta. KoiraNettiä tutkimalla näyttää siltä, että suurta sukusiitosta käyttävät kennelit ovat ns. "vanhan hyvän tavan" oppineita kasvattajia. Heidän toimintatapaansa tuskin saadaan enää muutosta sukusiitoksen rekisteröintirajaa laskemalla. Suosituksilla ja neuvonnalla voidaan pentujen ottajat ohjata hakemaan tulevaisuuden jalostuskoiransa riskittömämmistä ja laajapohjaisemmista yhdistelmistä.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 16 Joulu 2012, 20:29

1. Ei, Tällä hetkellä on kaikista oleellisinta huolehtia että kaikki mahdollinen kelpoinen aines saadaan rekisteröityä, todella paljon suurempi uhka on pentumäärien liika väheneminen, pennuttamisesta ei saa tehdä enää yhtään vaikeampaa.

2. Ei, katso yllä. Silmätarkastajia on todella harvassa.

3. Ehkä, mutta paljon oleellisempaa on miettiä miten ehkäistään liian suurten sukujen muodostuminen. Tavallinen ongelma on tänä päivänä että uroksia pantataan liiaksikin, jolloin hyviä narttuja jää astuttamattakin. Vaikea tehtävä saada kokonaisvaltainen hyvä ratkaisu aikaan, huomioiden koirakannan liika supistuminen verrattuna sen samankaltaistumiseen. Toivottavasti momimuotoisuustutkimus ja -testit tuovat valoa ja ideoita kasvattajille.

4. Ei ehkä oleellista, koska niitä ei tehdä enää juuri ollenkaan. Vain muutama tapaus, ja nekin jopa hieman yli raja- arvosta, joka ei olisi estynyt, koska pennutaja ei ollut selvillä tämän päivän rekisteröimisehdoista.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 17 Joulu 2012, 10:56

Yleisesti ottaen voimassa oleva PEVISA on toiminut kohtuullisen hyvin ja sille asetetut tavoitteet ovat suurelta osin täyttyneet. Tulevassa ohjelmassa on kysymys enemmän hienosäädöstä kuin mistään suuremmasta muutoksesta. Eikä suuremmalle ole tarvettakaan.

Pari aiempaa vastausta antaisi olettaa ainakin 1-3 kysymysten osalta syntyvän keskustelua, kun niissä kannanotot poikkeavat suuresti toisistaan. Lisää mielipiteitä keskusteluun tarvitaan.

Kohtaan 1 omana mielipiteenäni (2-4 myöhemmin):
Suomenpystykorvan JTO lähtee siitä periaatteesta, että jalostukseen käytettävien koirien pitää olla tarkastettuja ja terveitä. Ja niin PEVISA’kin lähtee. Tämä ensimmäisen astutuksen poikkeus nykyisessä PEVISA:ssa on näin ollen perustavoitteen kanssa ristiriitainen - jalostussuosituksenkin kanssa.
Enemmistö jäsenistä toiminee jo suosituksen mukaisesti ja tarkastuttaa koiransa ennen ensimmäistä astutusta. Kun poikkeusta aikanaan pohdittiin niin sitä pidettiin jo lähtökohtaisesti tilapäisenä. Se on aikansa elänyt ja nyt olisi luontevaa siirtyä yhdenmukaiseen käytäntöön heti ensimmäisestä astutuksesta alkaen.
Kasvattajan ja uroksen omistajan näkökulmasta näkisin, että on tyhmää riskinottoa teettää tarkastamaton yhdistelmä. Tuskinpa valveutuneet pennun ottajat lähtevät jakamaan tätä riskiä!

Timo Kettunen

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 17 Joulu 2012, 18:53

3) Kun tarkastelee urosten jalostustilastoja 2007-2012 nähdään selvä muutos parempaan, mikä johtuu rekisteröinti kelpoisen jälkeläismäärän säätämisestä. Suositukset eivät toimineet. Joukossa on aina muutamia, jotka toimivat vain omien intressiensä pohjalta, jos rajoituksia ei ole.
Tähän yhteyteen sopii tilannetta kuvaamaan erään tuntemani kasvattajan lausuma eräästä uroksen omistajasta, jolla oli meritoitunut uros ja jota käytettiin liian paljon jalostukseen ja rodulle negatiivisin seurauksin: ”Hän olisi astuttanut vaikka sahapukin, jos joku olisi sellaisen ymmärtänyt tuoda astutettavaksi”.

Monilla kasvattajilla on edelleen "hinkua" saada astutettua narttunsa jonkin vuoden suosikki uroksella. Siinä ei suositukset, sukutaustat ja yhdistelmän sopivuus paljon paina.
Pennun ottajien valistuneisuus on selvästi lisääntynyt ja hyvä se! Se omalta osaltaan toimii hyvänä sparraajana, kun suunnitellaan tulevaa yhdistelmää.

Jos jälkeläismäärä lasketaan 50:n niin se tulee osaltaan vaikuttamaan siihen, että jalostukseen käytettävien urosten määrä tulee kasvamaan.Se vähentää aina keskittymistä ja valtasuvun syntymistä. Ja näin jälkeläisillä on vanhempiaan paremmat mahdollisuudet pysyä terveinä.

Timo Kettunen

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 18 Joulu 2012, 15:43

Kytösavu kirjoitti:



3. ”Ehkä, mutta paljon oleellisempaa on miettiä miten ehkäistään liian suurten sukujen muodostuminen. Tavallinen ongelma on tänä päivänä että uroksia pantataan liiaksikin, jolloin hyviä narttuja jää astuttamattakin. Vaikea tehtävä saada kokonaisvaltainen hyvä ratkaisu aikaan, huomioiden koirakannan liika supistuminen verrattuna sen samankaltaistumiseen. Toivottavasti momimuotoisuustutkimus ja -testit tuovat valoa ja ideoita kasvattajille.”

Viittaan edelliseen mielipiteeseeni ja: Urosten jalostuskäyttö tulee jo suositusohjeen mukaan jakaa tasaisesti sen elinvuosille. Rekisteröintirajoituksen enimmäis jälkeläismäärä edellyttää suunnitelmallisuutta. Tänä päivänäkin on vielä tapauksia, joissa astutuskysyntä kohdentuu joihinkin uroksiin siinä määrin, että jo yhtenä vuotena jälkeläismäärä ylittäisi enimmäis rekisteröinti rajan! En usko sitä, että tosiasiassa hyviä narttuja jäisi astuttamatta urosten ”panttaamisen” vuoksi.
Vaihtoehtoja on olemassa, vaikka ensimmäiselle sijalle asetettu uros ei olisi käytettävissä. Ja jonain toisena vuotena tilanne voi jo mahdollistaa sen, että tämä yhdistelmä on toteutettavissa, jos kapasiteetissa on varaa.
Näin toteutuu jalostukseen käytettävien urosten määrän kasvu ja se mahdollistaa populaation laajenemisen. Tähän suuntaan kehitys on viime vuosina kääntynytkin ja tähän PEVISA:ssa on pyritty ja näin tulisi toistaiseksi myös jatkaa.

Timo Kettunen

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja enp » 18 Joulu 2012, 21:32

Timo Kettunen kirjoitti:... Urosten jalostuskäyttö tulee jo suositusohjeen mukaan jakaa tasaisesti sen elinvuosille. Rekisteröintirajoituksen enimmäis jälkeläismäärä edellyttää suunnitelmallisuutta. Tänä päivänäkin on vielä tapauksia, joissa astutuskysyntä kohdentuu joihinkin uroksiin siinä määrin, että jo yhtenä vuotena jälkeläismäärä ylittäisi enimmäis rekisteröinti rajan!
Tulee ehdottomasti myös muistaa tarkastella minkä verran jokaisella uroksella on toisessa polvessa jälkeläisiä. Jos tarkastellaan kuluneen vuoden tuotantoa havaitaan, että 50 jälkeläisen rekisteröinnin yläraja on lähellä optimia, sillä se olisi rajoittanut vain viiden uroksen jalostuskäyttöä. Niillekin olisi varmasti löytynyt jo mielikuvituksellisempiakin vaihtoehtoja.

Lähes kaikilla tämän rajan ylittäneillä tai sitä lähestyvillä koirilla on saman tai moninkertainen määrä jälkeläisiä toisessakin polvessa ja koirien samantaustaisuudesta tulee jalostuskäytölle entistäkin visaisempi ongelma. Yksittäisen urosten jalostuskäyttöä säätämällä voimme parhaiten vaikuttaa siihen kuinka monimuotoinen on tuleva suomenpystykorvien populaatio.
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Uimonen
Viestit: 191
Liittynyt: 09 Tammi 2009, 22:29

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Uimonen » 19 Joulu 2012, 22:35

Timo Kettunen kirjoitti: 1) Pitäisikö vai ei molemmista vanhemmista olla polvi- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä astutusta, jotta pentue rekistöröidään?

2) Pitäisikö alle kolme vuotiaana annettu silmätarkastuslausunto uusia?

3) Yhdelle koiralle rekisteröidään enintään 50 jälkeläistä? Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan.

4) Tulisiko pentueen enimmäis sukusiitosastetta laskea 6,25 %:sta?
Timo avaa tässä todella tärkeän ja varmasti tunteita herättävän keskusteluaiheen! Hatunnosto hyvälle oivallukselle ja avaukselle...

Hän itse myöhemmissä viesteissään, sekä myös enp ja kytösavu esittävät hyviä argumentteja kaikista Timon esittämistä kysymyksistä. Tälläinen keskustelu (ei väittely), ja erityisesti sen pohjalta toivottavasti tehtävät mahdolliset lisäparannukset sekä JTO:n sisältöön että yleisiin asenteisiin ovat tervetulleita.

1) Kannatan ajatusta; miksipä ei?! Lisääntymiselle (=ihmisen päättämälle astuttamiselle) ei muutenkaan saisi olla niin kiire, että koirayksilön ikääntymisen myötä esiintulevia terveysrajoitteita ei jaksettaisi odottaa. Tällä hetkellä lääketieteellisten lausuntojen pohjalta tarkastellen ainakin polvi- ja epi-arvio antaa aiheen harrastaa mielenmalttia. Koko populaation kannalta tämä periaate kerralla käyttöön otettaessa aiheuttaisi toki pienen lisääntymisviiveen, mutta se olisi koko rodun yleisen terveydellisen kehittymisen kannalta siedettävämpää kuin näiden vallitsevien perinnöllisten sairauksien jatkumo.

2) En pysty ottamaan kantaa, sillä en tunne näiden silmäsairauksien koiran ikään liittyvää kehittymisprosessia.

3) Kannatan erittäin lämpimästi!!! Tässä kysymyksessähän on ladattuna koko rodun geeniperimän kaventumisen ydinajatus. Kiistämätön fakta on, että mitä laajempi on rodun hyvien ja terveiden geenien sekä eri linjojen käyttö, sitä paremmaksi rodun yleinen terveys kehittyy. En itse asiassa näe mitään järkevää perustetta vastustaa tätä ajatusta tiukemmasta jälkeläisrajoituksesta. Toivon, että genetiikkaan tai käytännön rodunjalostukseen minua paremmin perehtyneet kommentoivat tätä.

4) Sekä enp että kytösavu vastasivat tähän jo minua viisaammin ja vallitsevan tilanteen mukaan: vastuulliset kasvattajat (ja astuttajat) näyttävät ottavan jo nyt huomioon erittäin hyvin jalostusneuvojien suositukset, joten tuo raja-arvo ei taida juurikaan ylittyä.

Hieno koira, hieno harrastus!
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Artsi » 19 Joulu 2012, 23:15

Timo Kettunen kirjoitti: Tässä muutamia kysymyksiä:

1) Pitäisikö vai ei molemmista vanhemmista olla polvi- ja silmätarkastuslausunto ennen ensimmäistä astutusta, jotta pentue rekistöröidään?

2) Pitäisikö alle kolme vuotiaana annettu silmätarkastuslausunto uusia?

3) Yhdelle koiralle rekisteröidään enintään 50 jälkeläistä? Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kokonaisuudessaan.

4) Tulisiko pentueen enimmäis sukusiitosastetta laskea 6,25 %:sta?
Ensi tuumailulla kaikkiin muihin vastaisin kyllä paitsi viimeinen kohta voisi olla ennallaan. Mutta tarkemmin tuumailtuani ja yrittäessäni miettiä huonoja ja hyviä puolia niin asia ei kenties olekaan noin selkeä... eli

1) Pitäisi kyllä olla mutta... pitäisikö ottaa huomioon ne "syrjemmällä" asuvat joilla ei ole mitenkään helppoa käydä tutkimuksissa ja pennuttaminen on sitä että teetetään yhdet pennut että pysyy koira talossa. Nyt jos tiukennetaan rekisteröinnin ehtoja niin lisääntyyko rekisteröimättömien koirien määrä? Joka taas vähentää tulevaisuudessa jalostukseen käytettävien koirien määrää? Toki jotkut "vempulat" saattavat käyttää tätäkin väärin mutta kumpi on se pienempi paha?

2) Sama kuin edellä, silmätarkastuslääkäreitä on selvästi vähemmän kuin polvitarkastuksen omaavia, kumpi on se pienempi paha?

3) 50 jälkeläistä riittää. Tästä kuitenkin noussee suurin keskustelu ja onko tämä kuitenkään tällä hetkellä niin suuri ongelma että ehdottomasti tähän pitäisi päästä?

4) Käytännössä valtaosa pennuista on selkeästi tuon alle, onkohan pentujen keskiarvo jossain 2 - 3 prosentin välillä? Ja niille muutamille ei kuitenkaan mahda mitään... Eli ihan ok raja mielestäni.

Eli eivät nämä välttämättä niin yksiselitteisiä asioita ole ja siksi näistä kannattaa keskustella ja aina parempi mitä useampia mielipiteitä tulisi
Arto Sikiö

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 20 Joulu 2012, 15:23

enp kirjoitti:
"Tulee ehdottomasti myös muistaa tarkastella minkä verran jokaisella uroksella on toisessa polvessa jälkeläisiä. Jos tarkastellaan kuluneen vuoden tuotantoa havaitaan, että 50 jälkeläisen rekisteröinnin yläraja on lähellä optimia, sillä se olisi rajoittanut vain viiden uroksen jalostuskäyttöä. Niillekin olisi varmasti löytynyt jo mielikuvituksellisempiakin vaihtoehtoja.
Lähes kaikilla tämän rajan ylittäneillä tai sitä lähestyvillä koirilla on saman tai moninkertainen määrä jälkeläisiä toisessakin polvessa ja koirien samantaustaisuudesta tulee jalostuskäytölle entistäkin visaisempi ongelma."

Kommenttini:
Nykyisin jalostusneuvontaa käytetään suhteellisen hyvin. Siinä kuitenkin mennään vielä ”toinen pyörä ojassa”. Suosituksen saaminen kasvattajan etsimälle yhdistelmälle on liian monessa tapauksessa se ensisijainen ja ainoa tavoite. SE näyttäisi elättävän edelleen tätä toisen polven kasautumisongelmaa, minkä Eero nosti esiin ja kantaa siitä syystä huolta. Millä tähän voidaan vaikuttaa? Vastaan, että jalostusneuvojien valitsemien yhdistelmien toteutumis % pitäisi saada tulevina vuosina selvästi nousemaan nykyisestään. Tämä vaikuttaisi siihen, että jälkeläisten tulevan jalostuskäytön mahdollisuudet ja partnerien valinta helpottuisi jatkossa.

Kasvattajien ja jalostukseen käytettävien urosten omistajien on tärkeä miettiä ja tiedostaa tämä vallitseva toisen polven ongelma ja laajentaa näkökulmaansa ja vastata omassa mielessään kysymykseen:
Onko suunnitellun yhdistelmän jälkeläisillä suvullisesti vanhempiaan suppeammat vai laajemmat mahdollisuudet jalostuskäytössä?

Timo Kettunen

Avatar
enp
Viestit: 998
Liittynyt: 02 Elo 2004, 18:47
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja enp » 21 Joulu 2012, 13:26

Artsi kirjoitti:1) Pitäisi kyllä olla mutta... pitäisikö ottaa huomioon ne "syrjemmällä" asuvat joilla ei ole mitenkään helppoa käydä tutkimuksissa ja pennuttaminen on sitä että teetetään yhdet pennut että pysyy koira talossa. Nyt jos tiukennetaan rekisteröinnin ehtoja niin lisääntyyko rekisteröimättömien koirien määrä? Joka taas vähentää tulevaisuudessa jalostukseen käytettävien koirien määrää? Toki jotkut "vempulat" saattavat käyttää tätäkin väärin mutta kumpi on se pienempi paha?
Tässäkään Pevisa-asiassa ei ole kysymyksessä rekisteröinnin ehtojen tiukennus vaan rodun sairauksien ennaltaehkäisy. Mielestäni jokainen tarkastamattomista vanhemmista syntyvä esim. polvivikainen pentu nakertaa uskottavuutta siltä, toimiiko kasvattaja vastuuntuntoisesti tai että tämäkin ikävä asia olisi rotujärjestössä haluttu hoitaa kuntoon. Meillä Lapissa on Suomen pisimmät matkat Pevisa-tarkastuksiin, eikä täälläkään ole nähty ylivoimaisena ongelmana sitä jos yhdessä sovitaan kaikille samat pelisäännöt.

Suomen Kennelliitto tiedottaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman ohjeessaan rotujärjestöille mm. seuraavaa:
- Rodulle hyväksytään tarvittaessa rotukohtainen PEVISA-ohjelma rotujärjestön ja Kennelliiton hyväksymän rodun jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näiden ohjelmien tulee siten olla sopusoinnussa keskenään ja lisäksi Kennelliiton muun säännöstön kanssa.

- Rodunjalostuksen pääpainon tulee aina olla terveyteen ja luonteeseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyssä. Jalostuksessa tulee huomioida myös rotumääritelmän mukaiset rotuominaisuudet ja -erityispiirteet.

- PEVISA-ohjelman tarkoituksena on sairauksien ennaltaehkäisyn lisäksi turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen edelleen ja tuettua rodun kestävää kehitystä. Geneettistä monimuotoisuutta voidaan arvioida rodun kannan ja yksilöiden välisten sukulaisuussuhteiden ja jälkeläisten seurannalla. Nämä tiedot perustuvat Kennelliiton koirarekisteriin. Arvioinnissa käytetään hyväksi myös rodulle laadittua JTO:aa.
Suomenpystykorvan JTO:ssa on Suomenpystykorvien jalostustoiminnan tavoitteeksi asetettu fyysisesti ja psyykkisesti terveen, normaalisti lisääntyvän, rotukohtaisilta käyttöominaisuuksiltaan erinomaisen, sekä ulkomuodoltaan rotumääritelmän mukaisen kansalliskoiramme säilyttäminen ja edelleen kehittäminen. Rodun terveyden vaalimiseksi suositeltavat jalostusurokset valitaan terveistä, PEVISA-tarkastetuista koirista.

Olen aina ihmetellyt sitä logiikkaa, miksi vain urosten tulisi olla tarkastettuja? Kuten KoiraNetin tilastoista näkee ei Pevisaan liitetyt sairaudet näin menetellen ole sen aikana ainakaan vähentyneet. Luulisi jäsenistöä kiinnostavan miksi näin on ja mielipiteitä satelevan. Onko niin, ettei yhteinen asia ja rodun tulevaisuus todellakaan kiinnosta?

Sairauksia periyttäneet koirat, tarkastuksissa sairaiksi todettujen koirien jälkeläiset tai sisarukset voivat meillä ilman tarkastuspakkoa lisääntyä. Viime vuosien tilastot esim. vakavien polvivikojen esiintuloista on ainakin minulle harmillista luettavaa. Jalostuskiellon polvien osalta on KoiraNetin tietojen mukaan vuosina 2007-2012 saanut 26 suomenpystykorvaa ja rajoitteisia on ollut 49kpl. Jos asiassa haluttaisiin ajaa rodun etua, eikä vain tyytyä nykyisin vallitseviin sairausprosentteihin, tulisi myös narttujen tarkastus ennen astutuksia ottaa hymyissä suin aivan normaaliksi käytännöksi. Näinhän onkin jo pohjanpystykorvilla ja ehkä juuri siksi myyntikäyrät ovat meidän rotuun verrattuna paljon paremmat. :thumbsdown:
Lopulta kyse on kuitenkin aina vain valinnoista. Niistä joita me teemme tai jätämme tekemättä.
Eero Niku-Paavo
http://www.rovapystis.net/

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 21 Joulu 2012, 19:42

Pohjanpystykorvasta on tullut muotirotu, jota on markkinoitu punaisen koiran vastakohtana räkyttämättönä perhekoirana. Pevisatarkastuksilla ei ole mitään tekemistä sen suosion kanssa. Päinvastoin sillä puolella on oltu hiljaa niistä samoista ongelmista, joita kummallakin rodulla esiintyy. Siis juuri toisin kuin me olemme toimineet vastuuntuntoisesti. Tulevaisuus tulee näyttämään kumpi on ollut se oikeampi tie, minä tiedän jo.

Minä en saa aivan yhtä synkkiä lukuja Koiranetistä ainakaan.
0= terve, 1= rajoitteinen, 2,3,4= polvisairas. Toki 2012 kannasta ei ole vielä tietoja.

2007-2012 0 1 2 3 4 Tarkastettuja
Yhteensä syntyneitä 4653 530 24 12 4 1 571 kpl

Tuolta yllä oleva: Terveystilastot, polvi ja halutut vuodet...
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... 49&Lang=fi

Tuolta kun katsoo kohdasta terveys, viimeiset 53 ensimmäisellä sivulla olevaa polvitarkastettua, niin näkee että 53:sta tarkastetusta kaksi on polvisairasta.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... 49&Lang=fi

Tuolta jos katsotaan viimeisen 10 vuoden aikana todettuja polvisairaita koiria, voi ne läpi käymällä huomata 27 sairaasta, että ehkäpä seitsemän olisi ollut estettävissä pevisan polvitarkastuksen perusteella, tai jompikumpi vanhempi on tarkistamatta, eli astutukselle ei edes olisi välttämättä ollut rekisteröimisestettä. Täytyy todeta että myös jalostusneuvontaa käyttämällä varmasti jokunen yhdistelmä olisi tehty toisin, tai jätetty tekemättä kokonaan.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... timaiset=0

Edellä olevaan huomioiden en henkilökohtaisesti näe suomenpystykorvan kannalta järkeväksi hankaloittaa pennuttamista, eli pentujen rekisteröimistä yhtään piirua. Ongelma on olemassa, mutta ei ole millään mittarilla niin merkittävä, että Perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelma Pevisa vaatisi kiristämistä tältä osaa. Kuulostaa pahalta joille ongelma on tuttu, mutta kokonaisuus huomioiden asia on näin, emmekä tule ikinä pääsemään täysin terveeseen koirakantaan, vaikka tarkastuttaisimme koiramme kahden viikon välein. Luonto hallitsee meitä, varsinkin yli sukupolvien periintyvien ongelmien kanssa. Silti kaikkien kannattaa aina tarkistuttaa koiransa, oli niitä tarkoitus käyttää suvunjatkamiseen eli ei.
Aivan varmasti suurempi ongelma tulee jatkossa olemaan pienenevät rekisteröintimäärät, yhdistettynä tuleviin suuriin sukuihin, jolloin jokaista kelpoista narttua ja urosta tarvitaan talkoisiin riittävän laajan elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi. Olen ollut aina sitä mieltä, mikä on meille päivänselvää, ei ole sitä kaikille Artsin mainitsemille ihmisille. Lie järkevämpää sallia heille se yksi pentue ilman tarkastusta, joita tarvittaessa voidaan käyttää hyväksi vielä paremman tulevaisuuden varmistamiseksi. Rekisteröimättöminä ne eivät hyödytä maailman hienoimpia koiriamme millään tapaa.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Timo Kettunen
Viestit: 324
Liittynyt: 07 Tammi 2012, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Timo Kettunen » 21 Joulu 2012, 22:58

Enp kirjoitti:
”Sairauksia periyttäneet koirat, tarkastuksissa sairaiksi todettujen koirien jälkeläiset tai sisarukset voivat meillä ilman tarkastuspakkoa lisääntyä.”

Tätä pitäisi kaikkien meidän miettiä rodun kannalta, eikä sen mikä minulle ja minun koiralleni on sopiva tai käyttökelpoinen vaihtoehto. Tässä tapauksessa en kannata vaihtoehtoisuutta ja spekulointia sillä, että tarkastutanko vaiko en!

Kytösavu kirjoitti:
”Lie järkevämpää sallia heille se yksi pentue ilman tarkastusta, joita tarvittaessa voidaan käyttää hyväksi vielä paremman tulevaisuuden varmistamiseksi. Rekisteröimättöminä ne eivät hyödytä maailman hienoimpia koiriamme millään tapaa.”

En oikein ymmärrä minkä tai mitä parempaa tulevaisuutta tämä varmistaisi, kun "käyttää hyväksi" potentiaalisuus perustuu muuhun kuin tutkittuun tietoon. Kyllä se tulevaisuus on tutkittujen koirien terveydessä ja sen tilan seurannassa ja tiedottamisessa.
Uskomuksia ja toiveita saa toki olla mutta niillä on vissi ero tutkitun ja tarkastetun tiedon kanssa. Päätöksiä rodun jalostuksesta niillä ei voi oikein uskottavasti perustella!

Timo Kettunen

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 22 Joulu 2012, 16:38

Timo Kettunen kirjoitti:
En oikein ymmärrä minkä tai mitä parempaa tulevaisuutta tämä varmistaisi, kun "käyttää hyväksi" potentiaalisuus perustuu muuhun kuin tutkittuun tietoon. Kyllä se tulevaisuus on tutkittujen koirien terveydessä ja sen tilan seurannassa ja tiedottamisessa.
Uskomuksia ja toiveita saa toki olla mutta niillä on vissi ero tutkitun ja tarkastetun tiedon kanssa. Päätöksiä rodun jalostuksesta niillä ei voi oikein uskottavasti perustella!


Edellisessä viestissäni perustelin rittävästi, ettei polvisairaita ole niin paljon, että yksi tarkastamaton sallittu pentue horjuttaisi suomenpystykorvan tulevaisuutta. Tarkistamaton ei ole myöskään sairas, se on tarkastamaton. Kertauksena että viimeisen 10 vuoden aikana 7:stä polvisairaasta 27:sta kaikkiaan oli tarkistamattomista, tai myöhemmin polvisairaaksi tarkistetuista vanhemmista. Näistäkin osa yhä tarkistamattomista ei olisi ehkä päätynyt jalostuskieltoon, koska tarkistettuna ne olisivat voineet näyttää 0/0, eli tervettä. Ei ole kyse uskomuksista, vaan kylmistä ja kaiken kertovista numeroista.
Emme me näitä luontokappaleita hallitse 100%:sti, tekisimme mitä tahansa.
Silti kaikkien kannattaa tarkistuttaa koiransa heti vuoden täytettyään, näin saamme poimittua vapaaaehtoisesti selviä riskejä pois. Tässä kohtaa kasvattajilla on suurin ja vaikuttavin pallo näpeissään, kannustaa pennunottajia toimimaan näin.
Kyllä se tulevaisuus on mahdollisimman laajassa eriperintäisessä koirakannassa. Vielä tiukemmilla rekisteröimisehdoilla tämä vaarantuu yhä vähempien pentueiden myötä. Tässä ajattelussa tarvitaan tasapainoa koko laajan harrastajakentän ja koiriemme ymmärtämisessä.
Tulevaisuuden suurin ongelma on, että moni kokenut kasvattaja on jäämässä sivuun, fiksuja ja avarakatseisia korvaajia tarvitaan. Laajuutta tekemiseen ja vaivaa terveyden eteen.
Tämä ei ollut markkinalause, kaikille nykyään nuoremmillekaan paljon "kasvattaville" tämä työ suomenpystykorvan eteen ei näytä sopivan, päinvastoin. (Virkalan).
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

peija04
Viestit: 264
Liittynyt: 27 Heinä 2011, 14:48

Re: SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018

Viesti Kirjoittaja peija04 » 23 Joulu 2012, 00:31

Laitetaanpa ensin esille suora lainaus Wikipediasta, joka kertoo mielestäni erinomaisesti sen mistä PEVISA:ssa on kysymys.

PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on Suomen Kennelliiton hyväksymä ohjelma, jolla pyritään ehkäisemään koirilla esiintyviä erityisen perinnöllisiä vikoja ja sairauksia. Ohjelman tavoitteena on vähentää pääasiassa sellaisten periytyvien vikojen tai sairauksien leviämistä rodun kantaan, jotka alentavat koiran elinkykyä tai -toimintoja tai aiheuttavat koiran elämän laadun alenemisen. Ohjelman pääpaino on ongelmien ennalta ehkäisemisessä.

Ehtona rotuyhdistyksen liittymiselle PEVISAan on, että sillä on Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan hyväksymä jalostuksen tavoiteohjelma, josta selviää rodun jalostukselle asetetut suuntaviivat ja painopisteet. Voidakseen ilmoittaa ohjelmaan kuuluvan rodun pentueen Kennelliiton rekisteriin, pentueen vanhempien on täytettävä rotukohtaiset ehdot. Nämä ehdot määritellään kullakin rodulla tyypillisesti tavattavien vikojen ja sairauksien mukaan. Ehtona voi olla esimerkiksi rekisteröintiä edeltävä pakollinen tutkimus näiden nimenomaisten ongelmien toteamiseksi. Esimerkiksi suomenlapinkoirapentueen vanhempien silmät ja lonkat on tutkittava ennen pentueen rekisteröintiä.


Tuon luettua ei kenenkään pitäisi tulla kuin yhteen lopputulokseen. Kyseessä on nimenomaan koiran hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin ja oikeisiin asioihin vaikuttamaan pyrkivä ohjelma. Onkin vaikea keksiä terveeseen ajatteluun perustuvaa syytä miksi ko. ohjelmaa pitäisi vastustaa. Ja edelleen, on lähtökohtaisesti vaikea ymmärtää sellaista ajattelutapaa, joka kannattaa ohjelmaa, mutta samalla edellyttää siihen sisällytettävän reunaehtoja, jotka mahdollistavat ohjelman tavoitteiden vesittämisen.

Ketä PEVISA-ohjelman ja sen sisällön tulisi erityisesti kiinnostaa?

Pennun ostoa harkitsevaa, sillä vaikka ohjelman mukaiset tutkimustiedot eivät vielä takaa mitään, eivätkä sinänsä kerro koirayksilön vanhempien ja esivanhempien terveystiedoista kuin pieneltä osin, on ohjelman olemassaolo pentua harkitsevalla merkkinä siitä, että rodussa esiin tulleet terveysongelmat on tiedostettu ja tunnustettu, ja siitä, että niin haluttaessa on niiden vähentämiseen mahdollista myös aktiivisesti vaikuttaa. Kennelliitto ylläpitää kaikkien vapaasti käytettävissä olevaa, PEVISA-ohjelmassa vastustettavien sairauksien terveystutkimustiedot sisältävää tietokantaa, joka avaa pentua miettivälle mahdollisuuden kartoittaa olemassa olevia terveysriskejä, ja tehdä pennun valinta mahdollisimman vähäriskisistä taustoista. Hänen on myös mahdollista vertailla kasvattajien toimintatapoja PEVISA-ohjelman suhteen, ja tehdä sen perusteella johtopäätöksiä heidän suhtautumisesta yleisemminkin koirien terveyteen vaikuttaviin asioihin.

Kasvattajaa, sillä lähtökohtaisesti hän on vastuussa harrastamansa rodun tulevaisuudesta. Hän on vastuussa käytännössä koko harrastuksen tulevaisuudesta. On turha luulla etteivätkö pennun ottajat reagoisi mahdollisesti kokemiinsa pettymyksiin. Etenkin jos on pennun ottajalle toista kertoen tehty jotain sellaista, mikä myöhemmin paljastuu täydelliseksi välinpitämättömyydeksi, salailuksi tai puhtaaksi kasvattajan oman edun tavoitteluksi.

Uroksen omistajaa, sillä häneen pätee käytännössä sama kuin kasvattajaankin. Uroksen omistaja ei välttämättä ole niin näkyvässä roolissa kuin kasvattaja, joka myös useimmiten on asiassa aloitteellinen osapuoli. Vastuutaan hän ei kuitenkaan voi välttää, sillä pennut saavat puolet perintötekijöistään hänen omistamalta urokselta.

Kaikkia oikeita harrastajia, sillä koiran etu on puhtaasti myös harrastajan oma etu. Ilman terveitä koiria ei harrastuksen jatkumiselle ole edellytyksiä.

Ja vastaukseni Timon ansiokkaasti esittämiin kysymyksiin:

1. Ehdottomasti pitäisi, ja mikäli haluttaisi asialta vielä enemmän, pitäisi koirien jalostukseen käyttö rajoittaa tiettyyn pentuemäärään kunnes saadaan tietoa syntyneiden jälkeläisten terveystutkimustuloksista. Esimerkiksi niin, että urosta ei saisi käyttää viiden pentueen jälkeen ennen kuin syntyneistä jälkeläisistä vähintään puolet on tarkastettu. Nartun kohdalla voisi olla niin, että kahden pentueen jälkeen tulisi ennen kolmatta pentuetta olla vähintään puolet syntyneistä jälkeläisistä tarkastettu. Tietenkin tämän ”karenssin” aikana saataisiin syntyneistä jälkeläisistä paljon muutakin tietoa.

2. Suoran vastauksen antamiseksi pitäisi tietää peruste sille, miksi ennen kolmen vuoden ikää tehdyn tutkimuksen tulos vanhenee juuri kolmen vuoden iässä.
Kasvattajan intressissä tulisi hänen oman kasvatustyönsä jatkon kannalta olla tärkeää saada tieto kasvatustyön tuloksista mahdollisimman nopeasti (vrt. vastaus 1.), eli heti, kun kasvatit ovat vuoden täytettyään kelpoisia tutkittavaksi. Kasvatin omistajan intressissä sen sijaan saattaa olla tavoite selvitä yhdellä koko koiran eliniäksi riittävällä tarkastuskäynnillä. Tästä seuraa eturistiriita, joka saattaa ilmetä kasvatin omistajan turhautumisena, tai pahimmillaan terveystarkastuksia vähättelevänä, jopa vastustavana käyttäytymisenä.

Vastaukseni tähän kysymykseen edellä esittämiini kommentteihini perustuen on, että kaikki koirat tulisi tarkastaa niiden täytettyä vuoden. Tämä olisi, niin tahdottaessa, helppo toteuttaa ns. vuotisrokotuksen yhteydessä. Tämän tarkastuksen kustannukset olisi tarkoituksenmukaista, ja helppo sälyttää kasvattajan kontolle. Tämä ensimmäinen tarkastus olisi sitten voimassa tietyn määräajan, esim. 36 kk.
PEVISA-ohjelman mukaisiin tavoitteisiin pääsemisen kannalta on merkityksellistä huomioida, että vaikka ensimmäinen tarkastus onkin tehty koiran täytettyä kolme vuotta, ei se tee ko. koirasta tämän nimenomaisen asian johdosta millään muotoa erilaista tarkasteltaessa myöhemmällä iällä esiin tulevaa aistien heikkenemistä.
Se, että polvitarkastuslausunnon voimassaoloon on Kennelliitolta tullut vastikään uusi ohje, ei ainakaan automaattisesti saisi olla ohjaamassa suhtautumistamme oman rotumme silmätarkastuslausunnon voimassaoloon.

3. En, kenties tyhmyyttäni, pystynyt hahmottamaan tätä kohtaa suoranaiseksi kysymykseksi. Siksi vastaankin, että mielipiteenäni esille tuotuun asiaan totean, että urokselle tulee sallia enintään 50 jälkeläistä jne. Nartulle nykyinen Kennelliiton sallima viisi pentuetta on mielestäni ehdoton maksimi. Jatkoa ajatellen toivoisin, että rotumme narttuja koskevissa pentuesuosituksissa tulisi tavoitteena olla enintään neljä pentuetta per narttu.

4. Tulisi, ja niin on tapahtunutkin. Tämä ei kuitenkaan ole johtunut PEVISA:sta, eli tämän suhteen tätä rajaa ei tarvitse laskea.
Ei ole kauaakaan, kun koiranjalostus, ja verrattain hyvin tuloksin, ja ennen kaikkea asiantuntijoiden näin toimimaan ohjatessa, perustui joko suku- tai linjasiitokseen. Sittemmin tämä toimintamalli on siitä koiran terveydelle haitallisiksi todettujen seuraamuksien johdosta todettu vääräksi.
6,25 %:n sukusiitos, eli serkkuparitus, on kuitenkin yksi keino, joka meidän kannattaa itsellämme yhtenä keinona rodun tiettyjä ominaisuuksia kehittämään pyrittäessä säilyttää
Olli Silvennoinen

Vastaa Viestiin