Onhan pihassa tarha, mutta on myös naapureita. Olen tehnyt heistä varmaan alkoholisteja, eihän tuota ulvontaa jaksa montaa tuntia kuunnella selvinpäin. Eihän se Mörkö siellä ole muuta kuin sen ajan, kun on pakko olla pois kotoa, mutta eiköhän se riitä.
Meille, perheen ihmisille tekee hyvää nuo tuplaantuneet, pitkät lenkit, nekin tosin vuorotellen.
Kun narttu toisessa huoneessa liikahtaa, nousee uros toisessa huoneessa pystyyn ulvoo ja itkee. Sitten niitä narttujakaan ei voi pitää yhdessä, nuorempi kun astuu vanhempaa ja sillä eivät jalat kestä. Meiltä loppuvat huoneet.
Ronja, Mörkön äiti on poikaansa viksumpi. Vaikka sillä on parhaat päivät, ei päästä poikaansa lähelle, kaikki muut urokset kelpaisivat kyllä. Ei en minä tuohon luota, eivät saa olla yhdessä ilman pöksyjä ja tiukkaa valvontaa.
Mutta olen minä onnellinen, kun tämä kolme viikkoinen on lusittu ja saan taas oman pystispoikani takaisin ja se inhokkiuros on taas poissa, -seuraavaan juoksuun asti.
Kolme narttua pihassa ja kun yhdellä alkaa juoksut niin toiset seuraavat perässä vähän viiveellä, eli joku viisi viikkoa noihin kuluu. Onneksi ovat vaan kerran vuoteen juoksussa ja yleensä keväisin... Keskimmäisestä tulee tuhat kertaa arkiduracelia pahempi, räksyttää vanhimmalle, leikkii, astuu, riehuu, huutaa ja kiusaa. Samaan aikaan ei voi pitää sisällä, ellei keskimmäistä johonkin hihnalla köytä kiinni, ja silloinkin mekkala on melkoinen. Sikäli varmaan uroksen oloinen kun parkuminen on lähes samanmoista. 
Naapurit viime keväänä menetti yöunensa meidän narttujen juoksujen takia enkä edes muistanut asiasta informoida. Heidän uros kuulemma vonkui ja ulvoi, lopetti syömisen ja hyvä että edes joi, öisinkin parin tunnin välein ulos (pitävät yöt sisällä ja päivät ulkona), ruikki sisälle jnejne. Käyttivät ellillä kun ajattelivat että onko sillä pusseissa taas tulehdusta, ja oli ell tuumannu että teillä vaan taitaa olla kiimasia narttuja jossain naapuritalossa.