Ruokana ohiammuttua metsoa.

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

laikja
Viestit: 24
Liittynyt: 30 Tammi 2012, 00:41

Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja laikja » 19 Syys 2012, 00:26

Mitenkä kauan pystykorva jaksaa yrittää ilman pudotusta. Eka syksy menossa ja metsohaukusta ohilaukaus ja koiran syyttävä katse. Samana päivänä toinen metso haukkuun ja vasten aurinkoa en huomannut ajoissa joten karkkohan siitäkin tuli. Useita muitakin lyhyitä yrityksiä ollut mutta en ole ehtinyt haukulle kun on jo karkonnut.

Kyllä kävi koiraa sääliksi kun niin komean metsopaikan tarjoili isännälle ja se jumankauta ampui ohi vuorenvarmasta paikasta lisäksi puusilmä ei nähnyt toista metsohaukkua vaikka etäisyys oli n 30 m. Varmaankin koira mietti että metsästä tässä nyt amatöörien kanssa.

Olenkin pohtinut että mitä jos eka syksynä ei tule pudotusta ollenkaan vaan pelkästään ulkoilmaa ja reipasta mieltä. Kyllästyykö koira yrittämään ? Pitääkö tässä viritellä siimalla kuollut lintu puuhuna ja sitä nyppiä ja sitten ikäänkuin ampua se kuollut lintu alas ?

Kyllä niitä pomppulintuja ja lentoon saisi karkoista ammuttua mutta kun lentoon ei saanut ampua jos vaikka koira näkee.
Jani Laikkoja

Artsi
Viestit: 509
Liittynyt: 07 Tammi 2006, 19:56
Viesti:

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja Artsi » 19 Syys 2012, 06:38

laikja kirjoitti:Mitenkä kauan pystykorva jaksaa yrittää ilman pudotusta.
-----
Olenkin pohtinut että mitä jos eka syksynä ei tule pudotusta ollenkaan vaan pelkästään ulkoilmaa ja reipasta mieltä. Kyllästyykö koira yrittämään ? Pitääkö tässä viritellä siimalla kuollut lintu puuhuna ja sitä nyppiä ja sitten ikäänkuin ampua se kuollut lintu alas ?
Oikeampi kysymys on miten kauan isäntä jaksaa yrittää ja kyllästyykö se. Suurempi todennäköisyys on että isännältä menee hermot ja pilaa koiran hätäilyllä kuin että koira kyllästyisi. Nuo siimaviritykset auttavatkin enemmän isäntää kuin koiraa.
Hyväähän se pudotus nuorelle koiralle tekee muttei siitä pidä stressiä ottaa.
Arto Sikiö

kertalaaki
Viestit: 93
Liittynyt: 06 Elo 2004, 01:48

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja kertalaaki » 19 Syys 2012, 10:39

Laikja:lla on se hyvä mielikuvitus. Keksii jutunaiheen toisensa jälkeen.
Nyt hän asettuu vasta-alkajan asemaan ja yrittää lähestyä haukkua vasta-aurinkoon.
Antti Mäkinen

recon
Viestit: 59
Liittynyt: 09 Syys 2006, 00:07

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja recon » 19 Syys 2012, 12:52

etkö sä tuossa paukkukauhu viesteissä sanonut että oot tiputtanut metson. Oletko jotenkin sairas vaan mistä sä revit näitä juttuja?
Markus Huuki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 19 Syys 2012, 19:48

laikja 13.9 kirjoitti:Heps taas.

Kyllä se vaan oli oikea toimenpide losautella ilmaan haulikolla zipaten nuo ilmakolla leikkimiset. Koira on pohjalaasia joten ei pienestä hätkähdä. Losautin meton haukusta alas eikä lähtenyt karkuun. Ottipa vielä uuden haukun toiselle metolle mutta sitä en nähnyt tarpeeksi ajoissa joten piti tyytyä yhteen metsoon. Hienosti pelaa ja saa huoletta räisikiä joten kyllä se oli hyvä tuo haulikolla ilmaan räiskäyttäminen. Onneksi meitin koira on nopea oppimaan joten hakekaa muutkin koiranne pohjanmaalta ne ei pienistä hötkyile.
laikja 18.9 kirjoitti:Mitenkä kauan pystykorva jaksaa yrittää ilman pudotusta. Eka syksy menossa ja metsohaukusta ohilaukaus ja koiran syyttävä katse. Samana päivänä toinen metso haukkuun ja vasten aurinkoa en huomannut ajoissa joten karkkohan siitäkin tuli. Useita muitakin lyhyitä yrityksiä ollut mutta en ole ehtinyt haukulle kun on jo karkonnut.

Kyllä kävi koiraa sääliksi kun niin komean metsopaikan tarjoili isännälle ja se jumankauta ampui ohi vuorenvarmasta paikasta lisäksi puusilmä ei nähnyt toista metsohaukkua vaikka etäisyys oli n 30 m. Varmaankin koira mietti että metsästä tässä nyt amatöörien kanssa.

Olenkin pohtinut että mitä jos eka syksynä ei tule pudotusta ollenkaan vaan pelkästään ulkoilmaa ja reipasta mieltä. Kyllästyykö koira yrittämään ? Pitääkö tässä viritellä siimalla kuollut lintu puuhuna ja sitä nyppiä ja sitten ikäänkuin ampua se kuollut lintu alas ?

Kyllä niitä pomppulintuja ja lentoon saisi karkoista ammuttua mutta kun lentoon ei saanut ampua jos vaikka koira näkee.

Trollaatko vain, vai oletko oikeasti vakavissasi näiden juttujesi kanssa?
enp kirjoitti:
Kukkoaho kirjoitti: Minä konttaan, ryömin, konttaa ja sitten! Puussa 50m minusta istuu minuun selin PUIMURIN (ei puima koneen) kokoinen METSO! Konttaan pienen näreen taakse suojaan ja etenen edelleen ja pääsen ampuma etäisyydelle, (mokasin tilanteen raskaasti tyhmäilemällä)....
Ostanko köyttä ja rasvaa?
En oikein ymmärrä tuollaista touhua. Kivelläkö meinasit meton tappaa. Etkö omista minkäänlaista luotiasetta?

Tuo koysi olisi kyllä kohta tarpeen jos et ala tolkkuuntumaan ja palkitse koiraasi varsin hienoilta vaikuttavista töistä. :shock:
Tuollaisen opasteen minä sain aikoinani ja se onkin ehken parhaita palautteita kirjoituksistani. Lukija oli tavoittanut tunteen tekstistä. Täältä tavoittaa osaavia ihmisiä jotka opastavat pyytettä aloittelevia harrastajia kunhan nämä ovat avoimen rehellisiä, sinun tekstisi ovat nyt kyllä ristiriidassa keskenään ja epäilen etteivät osaavat siksi jaksa neuvoa/opastusta antaa.

Maltti on auttanut minua ehken eniten, sen oppiminen on edelleen pahasti kesken, kuten koko pystykorva metsästyksen. Ensi pudotuksen (jos sitä et nyt syksyyn saa) voi hoitaa kivuttomasti fasaaneilla.
Eero Honka
Helsinki

laikja
Viestit: 24
Liittynyt: 30 Tammi 2012, 00:41

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja laikja » 19 Syys 2012, 23:41

Kovinpa täällä on pipo joillakin piukalla joten turhan totista touhua.

Tuo "kivelläkö meinasit sen metson" oli päivän paras. Kyllä luotiase 308(onneksi koira totutettu paukkeeseen :D ) on mukana.
Jani Laikkoja

Roippakoipi
Viestit: 84
Liittynyt: 09 Tammi 2011, 14:08

Re: Ruokana "ohiammuttua" metsoa.

Viesti Kirjoittaja Roippakoipi » 20 Syys 2012, 18:21

tämä se vasta syö koiraa kun eilen mehto haukussa. Paljaalle oksalle isäntä ampu haulukolla ja ei vaan tipaha. Tänään sama juttu, ampu ja naavat pölähti vaan ei tipaha. Syö koiraa aika tavalla. No vika ei oo kuiteskaan isännässä vaan selvästi paukuissa, jotka viikko sitten ostettiin paikallisesta aseliikkeestä. Kuulemma oikein huippu laatua,vaan nuitten kahen tapauksen lisäks ite ammuin tuolle samalla koiralle teertä uusinnasta. Ei puonnu vaikka se tuli istumaan pään päälle.

Muutama muu on ampunu mehtoa kuulemma niillä lentoon ja ei kuole. Tosi "laatu" tavaraa ja no koiralle on nyt jo 3 "pummia" hyvistä töistä. Paukku kauppaan siis mentävä. Syö muuten yhtä paljon koiraa kun omistaja :|
Aina ei mene onnenlahjat tasan.
Kati Romppanen

Anatoli
Viestit: 227
Liittynyt: 20 Joulu 2004, 18:15
Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja Anatoli » 20 Syys 2012, 18:40

Eikös se rihla olekkaan koiramiesten aseena. Kivääripiipulla tippuu (hyvin myös tikan rihlan täyssuppealla)
Antti Turpeinen

laikja
Viestit: 24
Liittynyt: 30 Tammi 2012, 00:41

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja laikja » 20 Syys 2012, 18:46

Mitäs pateja olivat? Itse kannan nykyisin luotiasetta. Kokeileppa ampua pahviin ja testaa samalla upotus. Testailin 12/70 kaliberisella 4,2 mm hauleja ja 30 metrissä oli jo niin harva kuvio että jäniskin sopii väliin. Johtopäätelmänä oli että yli 4 mm hauleilla on kuin lottoa pelaisi varsinkin 70 mm. Miten sitten olisi 89:lla kuvio tuolla yli 4 mm.
Jani Laikkoja

erämies
Viestit: 125
Liittynyt: 16 Touko 2005, 15:17

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja erämies » 20 Syys 2012, 19:04

Ei oo tarkotus kääntää veistä haavassa, mutta tuo nyt on aivan perusasioita että kokeillaan haulikonkäynti uusilla paukuilla. Eikä oteta kesken kauden käyttöön uusia merkkejä, jossei ehitä kuviota kokeilemaan. Jokkainen raanakko on liikaa ja noissa tapauksissa ois ollu vältettävissä ihan vain parilla laukauksella sopivaan pahviin. Todennäköisesti noihinkin lintuihin kävi, vaikkeivat tippuneetkaan.

Ja 4,2mm on aivan liian karkea haulikoko. Tommosilla kuulalaakereilla tehdään niitä raanakoita, ko vielä luullaan että nyt se vasta kaukaa tippuu ko on haulissa kokoa.. Ruotsissa on metsäkauriin metsästyksessa kielletty haulikoot +3,5mm. jos kauriille riittää pienet haulit niin riittää ne metollekin. kohan pitää ampumaetäisyyden kohtuullisena ja testaa paukut niin tippuu kyllä. Itte käyttäny nyt 3,25mm haulia ja hyvin pelittänyt.
Teemu Huhtaniska, Ensilumen Mielikki

masa.k
Viestit: 47
Liittynyt: 01 Huhti 2008, 23:04

Re: Ruokana "ohiammuttua" metsoa.

Viesti Kirjoittaja masa.k » 20 Syys 2012, 19:43

Roippakoipi kirjoitti:tämä se vasta syö koiraa kun eilen mehto haukussa. Paljaalle oksalle isäntä ampu haulukolla ja ei vaan tipaha. Tänään sama juttu, ampu ja naavat pölähti vaan ei tipaha. Syö koiraa aika tavalla. No vika ei oo kuiteskaan isännässä vaan selvästi paukuissa, jotka viikko sitten ostettiin paikallisesta aseliikkeestä. Kuulemma oikein huippu laatua,vaan nuitten kahen tapauksen lisäks ite ammuin tuolle samalla koiralle teertä uusinnasta. Ei puonnu vaikka se tuli istumaan pään päälle.

Muutama muu on ampunu mehtoa kuulemma niillä lentoon ja ei kuole. Tosi "laatu" tavaraa ja no koiralle on nyt jo 3 "pummia" hyvistä töistä. Paukku kauppaan siis mentävä. Syö muuten yhtä paljon koiraa kun omistaja :|
Jos rihlalla ammut noin 20 metrin paikkeilta saattaapi haulisuihku mennä ohi alta ( siis mulla näin). Mulla tikan m77k ja siinä täyssuppee 12/70. Noilta metreitä jyvä linnun päähän ni alkaa tippumaan. 40 metristä jyvä keskelle lintua niin tulee alas rättinä. Kantapään kautta tuli iteki opittua ja radalla totuus selvisi lopullisesti.
Onko muilla täyssuppeella ampuvilla samansuuntasia kokemuksia että jos noin 20 metriin ampuu niin haulisuihku vie alle ( en ammu kiikarin läpi)
Matti Kinnunen
--Harrastukset maksaa-- ja pitääkin maksaa-- :)

mage
Viestit: 145
Liittynyt: 31 Loka 2009, 10:06
Paikkakunta: qsamo

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja mage » 20 Syys 2012, 20:10

Edellisiä mukaillen.. Oman rihlakkoni haulipiippu on sen verran "ronkeli" ja monta pahvia/patruunaa kokeiltuani on kaksi patruunaa jotka antaa riittävän peittävän kuvion ja uppouman. ELEYn HiFlyer 3mm 32gr ja Winsun SuperSpeed 3,25mm 36gr. Noilla on tullu alas metot ja teeret. Luotipiipussa tasaisin tehdaspati on ollu Lapuan 3,6gr 222rem.
Ja kyllä, ammun aina kiikarilla tähdäten, täyssuppeapiippu ja ristikko hieman yli kohteen haulipuolella ampuessa. Tuokin kokeiltu aikoinaan ensin pahviin eri matkoilta..
Suomenpystykorva, rihlakko ja vanhametsä
Terveisin Marko Liikanen

Roippakoipi
Viestit: 84
Liittynyt: 09 Tammi 2011, 14:08

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja Roippakoipi » 20 Syys 2012, 21:51

Ei oo tarkotus ollu vaihtaa kesken kauden vaan kun pikku kylässä asuu niin ei voi aina saada sitä mitä haluais. :| Paukkuja on kokeiltu. Kuvio on hyvä ja muita ominaisuuksia en kyllä tiiä, mutta testit on tehty ja radallakin on treenattu ( Ei sitä nyt niin tyhmiä olla :wink: ) Voihan se olla,että metässä kun tulee ne matkat niin eripituisiksi, että kuvio jotenkin leviää tai siinä on jotain muut hämminkiä. Ikinä ei oo kyllä ollu tällasta tilannetta, että osuma ei oo ollu kuolettava vai liekö ees osunu muualle kun siinä linnun ympärilla oleviin oksiin ja naavoihin kun ne on tippunu sieltä ihan nätisti alas.
Harmittavia nää tällaiset tilanteet, kun eihän tässä harrastuksessa todellakaan ole tarkoitus "satuttaa" nuita lintuja. haavikot on pahimpia, sillä kyllähän linnut siinä missä muutkin tuntevat kipua.

Viime syksynä tuli nähty jotain sellasta, että tuli ajatelleeks jättäskö pyssyn kotia. Koiraa kun oottelin hakulenkiltä, joku muljahti jalan alla ja samassa pupu sinkos kaks metriä ja jäi makuulle.Siinä sitten toljotettiin toisiamme ja ihmettelin, että onpa kesy. Siinä sitten yritin olla liikkumatta, jotta oisin saanu valokuvan otettua, mutta koira tuli siinä samalla luo ja jänö säntäs karkuun. Sillon huomasin,että ei hitto. Sillähän riippuu toinen takajalka vain pienen nahkasuikaleen varassa. Onneks koira sai sen kiinni, mutta ei tappanu. Kävin sitten lopettamassa sen ja tutkailin tarkemmin. Se katkennu jalka oli jo ihan kuiva ja keltanen. Voin kuvitella mitkä kivut sillä on ollu. Siinä kaiken rytäkän keskellä kerkesin jo soittaa paikalliselle ajokoiramiehelle, joka loppujen lopuksi otti sitten jänön ja käytti sitä pennunkouluttamiseen.

No, mutta otsikkoon viitaten, koira oli tässä lintujutussa nyt se pääosassa ja veti kyllä aikamoisen herneen nenään. Sinänsä ihan hyvä, jotta koirakin oppii, että paukku ei automaattisesti tarkoita saalista.

En viitti täällä julkisesti alkaa mollaamaan mitään tiettyä valmistajaa tai muuta, joten jääköön paukkujen valmistaja yms. auki. Kuiteskin ei mitään halvimpi "lintupaukkuja". JA voihan en olla jollain muulla ihan toimiviakin.

Pääasia olis, että tälle syksylle sais viimesenkin tavotteen eli tiputus uusintaan. (koiralla nyt yks tiputus ensihaukusta ja se tipahti heti. Paukku oli tosin ihan eri valmistajan, mutta ominaisuuksiltaan pitäs olla sama) Muuten antaa koiran treenata ja lintujen lennellä. :D
Aina ei mene onnenlahjat tasan.
Kati Romppanen

laikja
Viestit: 24
Liittynyt: 30 Tammi 2012, 00:41

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja laikja » 20 Syys 2012, 22:55

Eikös jokin lehti suositellut Ilveksellekin tuollaista 3,2mm luokkaa ja lyhyitä etäisyyksiä. Shokkivaikutus on paras eikä yhden tai kahden haulin haavakko jota ei löydä millään jos vetäisee yli puolenkilometrin loppuliidon.

Hieno homma että jotkut pohtii myös metsästyksen eettistä puolta ja pyrkii varmistamaan että riistalaukaus on aina harkittu ja tarkasti tähdätty. Eihän metsästys ketään kiinnostaisi jos riistan voisi hakea kuten Prisman kylmätiskiltä joten epäonnistumisen mahdollisuus on mukana joka laukauksessa. Virheitä saa tehdä mutta ei niitä pidä toistaa. Nakkaa ne uudenvuodenammukset poltettavan jätteen sekaan kierrätyskatokseen ja hae vihtavuorta taskut täyteen.
Jani Laikkoja

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Ruokana ohiammuttua metsoa.

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 21 Syys 2012, 09:56

erämies kirjoitti:Ei oo tarkotus kääntää veistä haavassa, mutta tuo nyt on aivan perusasioita että kokeillaan haulikonkäynti uusilla paukuilla. Eikä oteta kesken kauden käyttöön uusia merkkejä, jossei ehitä kuviota kokeilemaan.
Näinhän sen kait pitäisi mennä, mutta itselleni viime syksynä kävi seuraavasti.

Olin ostamassa paukkuja joiden tiesin toimivan aseessani, 3,25mm haulilla varsutettuja olivat. No ne olivat lopussa, mutta kauppiaalla oli samaa patruunaa 3,5mm haulilla. Ihmetykseni oli suuri kun ammuin pyytä oksalla ja karvaakaan ei pudonnut. Jostain syystä tuo 0,25mm ero haulin koossa teki näistä täysin toimimattomia aseeseeni. Jatkossa olen ehken vähän viisaampi ja ymmärrän, että pienikin ero saattaa rumasti muuttaa kuviota. Ase tuntuu muutoinkin kovasti ronkelille paukun suhteen ja saakin nyt ronkeloida tuolla kaapissa, vanha Leijona lähti mukaan tälle syksylle. On sen verran tuttu ase liki kaikille, että patruuna joka käy, löytyy suht helposti.
Eero Honka
Helsinki

Vastaa Viestiin