Onnistumisprosentti haukusta?

[Kiekkohäntä]

Miten muilla noin suurinpiirtein onnistuu linnuntiputus haukulta.

Tuli harrastajana moinen mieleen kun tänä aamuna metsohaukku (8min) ja samanpituinen teerihaukku, molemmista lintu siivitti.

Lintuja en ehtinyt puista edes löytää kun ne siivittivät, metso n. 30 metristä samoin teeri, viime syksynä samanmoisia tilanteita, haukkuja piisasi mutta tiputuksia ei liiemmin.. prkl..

Tilanteet on toki aina erilaisia, mutta noin suurinpiirtein moneltako haukulta lintu tippuu?
Jostain joskus luin että noin joka neljäs haukku päättyy linnun tiputtamiseen?!

[Pekkis]

Mulla on ainakin aika hiljaista... ehkä 1 haukku kymmenestä johtaa ampumatilanteeseen.

[Roippakoipi]

Jos joka haukusta sais linnun tiputettua, niin se ei ois viisasta metätystä ja menis kyllä maku koko touhusta.
Kyllä se aina keljuttaa kun samalla reissulla voi olla usempikin haukkuja lintu karkkoaa, joskus ihan omaa kokemattomuuttani, mutta sen kerran kun sen sitten saa alas niin tuntuu ihan mahtavalta. Kovalla työllö hankitty tulos tuntuu hienolta ja jää parhaiten mieleen.

Tästä esimerkkinä kun viime syksynä koiran kanssa kuljeskelin yhen epäonnisen mehtäreissun.
Ensin karkotin ite meton ja sen jälkeen kokonaisen poikueen kun koira oli pitemmällä hakulenkillä, enkä malttanu vuotella, jotta tietäsin missä se viipottaa. Kyllä se ketutti vietävästi kun yhen ainoon kerran linnun läks ja koirasta ei tietoa. Seuraavaks meillä oli hyvä haukku. Kokemattomana sitä ei oikein ymmärrä miten tuonne haukulle menis, kun mehtä oli suht selkeää mäntykangasta ja mukana on vain haulikko. Siinä sitten just kun näit sen ison ja vanhan meton siinä oksalla, niin se läks. Oli vissiin koko ajan nähny minut ja ajatellu varmaan mielessään:" miten toivoton yksilö, mutta istunpa tässä nyt ihan kiusalla".

No sit siinä saatto päästä jokunen ärräpää, mutta ei auttanu kun lähteä kohti autoa. Koira oli niin nyrpeissään, että ei tullu ees luona käymään. Likastuin vielä happanevaan puun runkoon ja olin sitten siellä kun mikäkin meritähti pitkin sammalikkoa. Sitten kyllä ketutti vielä kovemmin. No matka jatkuu.
Koira huitelee omiaan ja yks kaks kiljahtaa ihan ihmeellisesti ( oltiin kävelty auton ohi toiselle puolelle tietä). Siitä lähtee oikein ärhäkkä haukku ja hiivit sinne kahtomaan, että mikäs karhu siellä nyt on. Koira haukkuu isoa kuusta, mutta kun ei järki sano, että voishan siinä lintukin olla. Kysyt koiralta, että miks sie tyhjää puuta haukut ja mehto lehahtaa lentoon. No, koira ei lähe seuraamaan pitkälle vaan tulee takas siihen puun alle ja alkaa haukkua. Siinä sitten muistat ensin kehua koiraa, kun sen meton siitä puusta oli löytäny, mutta sitten ihmettelet, että tyhmäkös se tyhjää puuta haukkuu. Sillon siiitä läks vielä toinen mehto ja mittari oli kyllä ihan täynnä sitä epäonnea ja tuli ihan toivoton olo. ---> pakko oli lähteä kotiin märehtimään nuita asioita

Miten yhteen reissuun voi mahtuakin niin paljon epäonnea. Ei sitten ollu riemulla rajaa kun loppusyksystä sai teeren tiputettua hienoon uusintaan vaikka se siitä ensihaukusta pääs taas karkaamaankin.
Nuo epäonniset reissut ei siinä hetkessä oo unohtunu, vaan niitten tuoma "harmitus" on kyllä vaihtunu sellaseks läpän heitoks ja omille toilailuilleen nauramiseks
Eli ei meilläkään mikään kovin kummonen tiputus prosentti oo.

[laikja]

Olipas Roippakoivella hieno reissu heh heh. Tuollaisia kun sattuisi muutama perätysten niin siinä saattaisi jo pohtia harrastuksen vaihtoa. Toisaalta taas kun ajattelee niin onhan se hienoa että edes on ollut teoreettiset mahdollisuudet tiputukseen. Itsellä kun on noita tyhjiä reissuja ettei näe edes lintua koko päivänä. Ennen jahtikautta poikueita ja lintuja näkyi mutta kun 10.9 koitti niin katosivat näkyviltä..

[Kiekkohäntä]

Mukava huomata ettei se tosiaan vaan ole niin simppeliä se homma. Tosiaan sitten se vasta tuntuukin mahtavalta kun vihdoin ja viimein onnistuu..

Viime syksynä kävin lähes joka päivä sen 1,5kk linnunpyynnissä, haukkuja saatii toistakymmentä mutta yhden ukkoteeren sain aivan kauden lopussa, ja mukava oli tapauksessa se, että se oli puustalöytö.

Nyt kauden alussa haaveilin että olisi mahtavaa jos saisi linnun heti kauden alkuun, niin voisi melkeinpä keskittyä koiran lenkittämiseen loppukaudeksi, kun olisi tietynlainen tavoite saavutettu.

Tänään tosiaan syletti niin paljon nämä tapahtumat että alkoi usko horjua, niinpä oli pakko ottaa mestareiden onnistumisprosenteista selvää

Eiköhän tämä tästä, ja toisaalta onhan se pelkän haukunkin kuunteleminen jotain käsittämättömän hienoa!

Nyt täytyy alkaa ladata ensimmäistä sarjaa Tikka M07:kan luotipiipulle (5,6x50r), hommasin juuri käytetyt holkkit saksan egun.de sivuilta, hinta oli lopulta huimat 39€ RBCS holkeista.
Jos sitä saisi tänään uuden kiikarin samalla kohdistettua, niin pääsisi sen lävitse lintuja tiirailemaan männynrungon takaa..

[virve]

Itsellä kun on noita tyhjiä reissuja ettei näe edes lintua koko päivänä. Ennen jahtikautta poikueita ja lintuja näkyi mutta kun 10.9 koitti niin katosivat näkyviltä..

Tuota minä olen kovasti ihmetellyt, että mistä meilläkin linnut tietää metsästysajat. Ennen 10.9:tä ja 31.10 jälkeen linnut näyttäytyy ja noina aikoina ne myös pysyy haukussa vaikka maailman tappiin.
Mutta taasen linnustus aikaan ne on joko piilossa tai lähtevät alta minuutin haukun jälkeen. Useimiten ottavat vielä niin pitkän karkon, ettei koiralla ole mitään mahdollisuutta saada uusintahaukkua.

Nuo epäonniset reissut ei siinä hetkessä oo unohtunu, vaan niitten tuoma "harmitus" on kyllä vaihtunu sellaseks läpän heitoks ja omille toilailuilleen nauramiseks

Tämä linnustus opettaa ainakin olemaan armollinen itselleen. Jos kaikki epäonnistumiset jäisi kaiveleen niin kai tän harrastuksen olisi jo lopettanut

Terveisin Virve

[Roippakoipi]

Kaikkee sitä sattuuki. Saalista siis tulee harvoin, mutta kun tarpeeks yrittää niin saa muutakin kun vettä kenkään. Mieki kävelin koiran kanssa viimesyksynä monta monituista kilometriä ja epäonnisia reissua, mutta kolme teertä sille sain. Monesti tultiin pois litimärkänä ja ihan väsyneenä, mutta kyllä kannatti. Tänä syksynä on ollu sorsan mehtuun aikaan tuollasia ihani "älä poistu sisältä"päiviä, eli siis ihan totaalista epäonnea.( mikähän on todennäkösyys sille, että kun hyppää veneestä liukastuu jokeen ja samana päivänä tipahtaa vyötäröä myöten johonkin maanalaiseen vesikuoppaan, niin, että jalat ei ees yllä pohjaan. Sitten koira vielä ui puolisen tuntia lammessa tavin kanssa ja on jo niin pimeä, että ei nää ampua. Koira ei tule pois ja on vähän kylmä kun oot hinautunu ensin tuolta vesikuopasta ylös. ) , mutta kun ei luovutettu niin saatiin sellanen onneton tavin "räätti" Ronin kanssa sitten parempana päivänä .

Tästä on hyvä jatkaa.

[mage]

Toisaalta "vastoinkäymiset" kasvattaa koiran sitkeyttä tai näin ollaan poikien kans aateltu. Eka syksynä isäntä mokailee, seuraavana vuonna aletaan jarrutella kun on opittu koiran touhuista.. tai luottamaan koiraan.

[Backwoods]

Juu, vaikeaa on välillä... Äsken tehtiin lyhyt iltapäivälenkki ja eikös vaan koira pöläyttänyt meton noin 100m päästä etumaastosta ilmaan. Pommari laskeutui rysähdyksen kera noin 20m metrin päähän. Pahaksi onneksi edessä oli juuri suuri kuusi, joten tarkka paikka jäi arvoitukseksi. Koira saapuu tuulispäänä paikalle ja aloittaa haukun, tosin vähän kyselevän ja mielestäni hieman sivussa. Pudottelin vaivihkaa repun selästä ja työnsin panosta pesään. Odottelin kusi sukassa, josko metto päästäisi edes vähän ääntä ja koira hoksaisi linnun puusta. 10 minuuttiin ei tapahtunut oikein mitään, muutakuin kyselevää haukkua ja levotonta pyörimistä. Koiraltakin alkoi jo usko loppua, joten ajattelin tehdä itse siirron ja lähdin etenemään hieman etuviistoon, että saisin edes itse linnun näkyviin. Ei löytynyt ja lopulta karkkosi koivusta lähes pään päältä.
1-0 metolle, mutta kausi jatkuu.

[erämies]

enpä osaa omaa rosenttia määrittää tarkemmin joskus onnistuu, useimmiten ei. Monestihan lintu voi siivittää jo alkuunsa, varsinkin jos löytö tapahtuu lähellä. jos lintu istuu 2min. pitempään niin mahdollisuudet heti paranee. Pari vinkkiä omasta kokemuksesta prosentin parantamiseksi: neliveto päälle jo hyvissä ajoin ennen kuin haukkupuu näkyy. kontaten, jopa ryömien, lintu ei ehkä miellä ihmiseksi/vaaralliseksi olennoksi maassa kiemurtelevaa pystärimiestä tai naista. Toinen vinkki: jahtijaktin 19€ maksava naamiolätsä on joka euron arvoinen. Pystyy aika avoimesti pällistelemään haukkupuuta, eikä lintu heti säikähän valkosta pärstää ja verenhimosia silmiä. Ja Camohanskat on kans käytössä ittellä.

[Uimonen]

Mukavia (?) ja myötäelettäviä kokemuksia. Muistan hyvin ja erittäin selkeästi erään kokeneen lintukoiramiehen sanat, kun hankin pystykorvan: "Meinaat tehdä sitten lintujahdista vaikeeta...?"

Tuore tilasto meiltä tähän kysymykseen. Oltiin Ruottissa aloituksessa. Kolme jahtipäivää, hienoja maastoja, koira haki koko ajan vaan paremmin. Kuusi (!) lintua, kolme haukkua ja yksi pudotus. Tosin unelmasellainen, mutta kuitenkin vain yksi. No, linnut oli toki siellä kattavasti tosi vähissä. Nyt ollaan Kuusamossa kolmatta päivää, ja vanhoja lintuja on ihan hyvin, kun menee vähän syrjempään; jokunen poikuekin maisemissa. 1. päivänä hyvin tilanteita; teeret ei pääosin kestäneet, mutta kolme haukkua kuitenkin: 15min/ukkoteeri, 25min/mustametto ja 2min/mustametto. em. Teertä en löytänyt, kun koira merkkasi huonosti, jälkimmäinen ukko karkasi omia aikojaan matalasta puusta, mutta keskimmäinen musta kesti hyvin. Koira merkkasi hienosti (1 metri puusta), mutta kesti tosi kauan löytää lintu. Kun sain lopulta linnun kiikarin ristikkoon, niin koira kyllästyi noin 30 sekunttia ennen tätä ja lähti haukulta! Odotin ukkometto ristikossa koiran paluuta pitkiä sekuntteja, kunnes metto kyllästyi ja siipesi. Voitte arvata miltä tuntui seuraavat hetket kuusen tyveen nojaten... Eilinen, toinen päivä meni lähinnä muita erämiehiä väistellessä, ja uusia maastoja ihmetellessä. Tänään saatiin muutaman minuutin akkateerihaukku, ja erittäin sitkeä poroajo (josta toki "keskusteltiin" koiran palattua hetkinen).

Eli summattuna tämän syksyn aloitus: seitsemän haukkua ja yksi pudotus.

Hieno rotu, hieno harrastus!

[Tuisku]

Tuo Uimosen kommentti on kyllä enemmän kuin naulan kantaan: "Meinaat tehdä sitten lintujahdista vaikeeta...?" Onhan tämä urheilua viimeisen päälle, ja hienoa sellaista!

Taas on kauan odotettu jahtikausi avattu ja mieli on tappion kärsinyt, aivan kuten niin monesti ennenkin. Kun koira yrittää kovasti ja saa hankituksi kaksi reilun puolen tunnin haukkua, olisi se NIIN mukava palkita pudotuksella! Mutta kun ei pysty eikä kykene.
Ekaa haukkua lähestyessäni oli jo tunne, että nyt saattaisi maastosta päätellen olla haukussa seuran mailla rauhoitettu koppelo, ja niinhän se sitten olikin. Erikoista oli se, että kun koira on aina tähän asti heti kohtapuoliin pitkän haukun jälkeen tullut kysymään, että ”No miltä se näytti?” ja kerjäämään hyvät kehut, taisi se tällä kertaa tuumata, että nyt oli lintu niin hyvin näkösällä, että ”TUON SINÄ ÄIJÄ TEIT TAHALLASI!” Sitä sain sitten makkaranpätkä kädessä viheltää ja huudella aivan rauhassa, että tulis nyt käväseen luona
Koira juoksi - kuin mieltä osoittaakseen – suorilta kilometrin päähän seuraavalle kankaalle, missä aloitti uuden haukun. Tein nyt lähestymisessä niin huolellista työtä kuin osasin. Mutta kun luonto ei ole antopäällä, niin koira haukkuu juuri mäenrinteen reunan takana näkymättömissä. Tein sitten saman virheen kuin niin monta kertaa aiemminkin, että etenin liian lähelle. Jo 20m:n päässä haukusta kuusen takana kiikaroidessani oli näkyvillä olevat puut tarkistettu moneen kertaan, mutta koirasta ei ensimmäistäkään näköhavaintoa koko haukun aikana. Kovan ja hikisen lähestymisurakan jälkeen ei riittänyt enää pinna peruuttaa takaisin ja lähestyä paremmasta suunnasta, vaan otin riskin ja lähdin sivusuunnassa ryömimään, että näkisin koiran ja puun, mitä se merkkaa. Silloin hyvin näkösällä olevassa harvassa männyssä teeripoika ojensi kaulansa, ja tiesin jo rihlakon piippuja kääntäessäni, että TUOHON EI ENÄÄ KERKIÄ!!