Pennusta pyyntikoiraksi

[Pekkis]

Pennun valinta on aina yhtä hankala ja mielenkiintoinen kysymys. Kysymys lähinnä kasvattajille ja miksei muillekin koirien kanssa touhunneille: Kun seuraatte pentuetta ensimmäiset pari kuukautta, niin tulee mielikuva, että millainen koira mistäkin tulee isona. Miten hyvin nämä mielikuvat ovat toteutuneet? Osaako useita pentueita kasvattanut kasvattaja sanoa pennuista, että mistä tulee todennäköisimmin pelikoira? Onko kasvattajan itselleen jättämä pentu yleensä se toimivin?

[Roippakoipi]

Aika hyvin pitää paikkansa, että jämäpentu on se paras pentu. Vaikka en nyt oo mikään kasvattaja niin kerronpa tähän oman kokemuksen.
Tämän talon ensimmäinen koira ei kellekkään muulle kelvannu. Kun koirat (koko pentue) tuotiin tänne jostain helsingin kupeesta, niin muut otti omansa ja meille jäi se peräkontin perällä nukkuva yksilö. Enpä tiiä mitä muut siinä näkivät vaan siitä tuli tämän talon huippu koira eikä vielä oo toista yhtä hyvää sattunu. Seuraava valittiin kahesta mohollisesta vaihtoehosta. Tulihan siitä ihan hyvä, mutta tietyissä asioissa ois toivomisen varaa.

Tämä viimesin koira eli siis minun ensimmäinen virallisesti oma koira päästiin valitsemaan päältä, kun pennut olivat 4 vko. No se kaikista pienin ja erikoisinhan sitä tuli valittua, kun se sydämen sulatti ihan totaalisesti. Haku päivänä koira karkasi heti kun sen pihalle laski ja oli mutenkin ihan mahoton, mutta selvästi esitti vain sen mitä todellinen luonne on. Tällöin kasvattaja kysyi haluammeko vaihtaa, koska pentueen suurinta ja vaaleinta urosta ei ollut kukaan vielä halunnut. No eipä vaihettu, koska minä näin tässä kirpussa jotain erikoista.

Ja tässä on loppu tulos: Loppujen lopuksi kasvattajalle jäänyt vaalea uros on pärjännyt näyttelyissä muotovalion arvon verran ja lintuhaukkukin maistuu. Luonteeltaa koira on niin kiltti ja rauhallinen, että ei meinaa välillä pystäriks uskoa.
Oma koira eli se silloinen kirppu (nykyisin koonsa puolesta toisten kanssa samaan muottiin mahtuva) on taas mahoton menijä ja yhtä rasavilli sekä erikoinen luonne kun sillon kun koiraa valittiin.Ykkösen haukku myöhemmin kokeessa kun veljensä vaikka heti ensimmäisenä syksynä tiputuksia tuli. Näyttelytkään ei oo ihan putkeen aina menny, joten vois ajatella, että kasvattajalle jäi se jämä ja siitä tuli paras. ( Kun tuloksia katellaan)

Kuitenkaan en ole katunut hetkeäkään, että otin sen pennun, mikä tuntui oikealta. Se on juuri täydellinen koira minulle ja onkin upottanut minut tämän harrastuksen pariin.

[Pystykoira]

Löysitkös Roippakoipi tuomarin sinne Ruukin kokeeseen, kun etsit?

[Samm]

Tuomo, solin minä kun soittelin siulle ja anelin lähtemään, mutta löysin lopulta sen kaksi tuomaria että saan nuo molemmat koirani siihen kokeeseen. (: Ensimmäisen tuomarin hankinta tarvitsi n. 20 soittoa ja toisesta selvisin puolella kymmenellä. Roippakoipi aka Kati on lähdössä eräälle meiän mentorimiehelle tuomariksi siihen samaiseen kokeeseen, raukkaparka kun sitä jännittää.

[Marseljeesi]

Haukivaaraan käy Roippiksen tie,ammattimies oppaana.Turha jännitys pois,ylituomarit on sitävarten kokeessa että asiat selviää.Varmasti meillä edessä mukavan koe.

[Pekkis]

Hienosti pomppasi OT:n puolelle

[Pystykoira]

Tuomo, solin minä kun soittelin siulle ja anelin lähtemään, mutta löysin lopulta sen kaksi tuomaria että saan nuo molemmat koirani siihen kokeeseen. (: Ensimmäisen tuomarin hankinta tarvitsi n. 20 soittoa ja toisesta selvisin puolella kymmenellä. Roippakoipi aka Kati on lähdössä eräälle meiän mentorimiehelle tuomariksi siihen samaiseen kokeeseen, raukkaparka kun sitä jännittää.

No niinhän se olikin, mutta kun sitä on aina pöteröllään, niin sotkee nimet ja kaikki . Hyvä kun löytyi tuomarit, osaa se lintukokeeseen nykyisin aika hankalaa olla. Hirvikokeeseen löytyy jo huomattavasti helpommin.

[Samm]

Sorge, Pekkis, tämmöstä tää on

Tuomo, noo, nyt on semmonen 50 tuomarin nimilista tossa työpöydällä kun tuli kerättyä nimiä ylös. Sit kun tulee tuomaritarvetta niin jostain päästä sitten alottaa... On siinä listassa vielä parikymmentä semmostakin joille en vielä kerenny soittaa, mutta saatan repästä ja sullekin soitella syksyllä toiseen otteeseen että joudut välillä lintuhommiinkin.

Mitä sitten tulee itse aiheeseen (jotta edes näyttäisin siltä etten kaikkea shaibaa kirjoita just tähän topaan) näin yhden oman pentueen nähneenä ja kun ovat vasta vuotiaita, niin tähän mennessä ennakko-odotukset on kyllä osuneet pennuilta kohdalleen. Ensimmäinen nartun valitsija valitsi pentunsa teeren siipeä käyttäen - ja täytyy sanoa, että tähän mennessä narttu on minusta ollut parhaiten toimivuuden merkkejä osoittava. Ko. pentu pääsi muutenkin sellaiseen kotiin, jossa pääsee paljon lintuja jahtaamaan metsään, joten asialla on varmasti vaikutusta. Toiseksi eniten siipeen tykästynyt on sekin hyviä merkkejä osoittanut, mutta on omistajalleen vähän turhan vinkeä luonteeltaan (samanlainen kun emonsa, niin kai sitä tietää mistä puhuu kun noin sanoo? D:). Hirvelle linnun lisäksi kokeilemaan valittu uros pääsi hirveä jahtailemaan jo nuorena ja siitä ilmeisesti tykkäskin.

Mitä tulee kaikkeen muuhun; Pentuluonteet osuu äärimmäisen hyvin koirien nykyluonteisiin, erityiseti 6-viikkosesta eteen päin luonne-erot näkyi erittäin hyvin. Toisaalta sitten muiden pentujen läsnäolo vaikuttaa suuresti pennun luonteeseen. 6-viikkoisena yksi pennuista oli oikein kiltti, helppo ja tarvitsi huomiota. Kyseinen pentu lähti meiltä toiseksiviimeisenä (tai no, viimeinen jäi itselle), ja kyllä luonne kerkesi muuttua kun viisi muuta pentua, joista kaksi oikein terroristia, pääsivät lähtemään sitä ennen uusiin koteihin. Paljastui paljon rohkeampi ja kovempi luonne sieltä alta, pomotti viimeistä pentua ja emoaan. Toisaalta tämä itselle jäänyt oli 3-viikkoisena oikea terrorisoija, mutta 6-viikkoisesta eteenpäin rauhoittui - on edelleen tulinen hetkittäin, mutta pääosin äärimmäisen tasapainoinen.
Ulkonäköerot näkyivät selvimmin kyllä vasta joskus 7-8 -viikkoisena noin pentuaikaa ajatellen. Yksi oli selvästi muita pienempi ja tummempi ja eroaa kyllä nykyisinkin selvästi porukasta, ja yksi oli selvästi pompampi ja vaaleampi. Nykyisin tämä pomppa on oikein komea, kuten kyllä jo silloinkin. Kyseisellä uroksella oli myös alusta asti täysin omanlaisensa kasvot, ja niiden puolesta erottuu nykyisinkin. Toisaalta neljä narttua oli minun silmiini 6-viikkoisiksi melko saman näköisiä pieniä eroja lukuunottamatta - näistä nykyisin kaksi on isänsä näköisiä ja kaksi emänsä näköisiä, ei voisi luulla sisaruksiksi kun keskenään vertaa.

En mene väittämään että kokenutkaan kasvattaja osaisi sanoa, mistä tulee pelikoira ja mistä ei. Enkä väitä sitä myöskään ulkonäön kohdalla, vaikka se toki näkyy paremmin kuin toimivuus. Vaikea on uskoa kitalakimerkkeihin taikka johonkin muihin vaikka oishan se niistä niin 'helppo' katsoa. Toimivuuteen kun vaikuttaa vaan moni muukin asia, mm. paljonko koira pääsee metsään ja minkä ikäisenä, miten siellä metsässä sen kanssa käyttäydytään jne. Tietynlainen koira sopii tietysti tietynlaiselle omistajalle. Villikosta saattaa saada ihan älyttömän hirviön, jos joutuu sellaiselle, joka ei koiraa saa hillittyä sopivasti. Kokenut kasvattaja varmasti osaa kertoa pennusta enemmän kuin kokematon kasvattaja, ja hyvä kasvattaja tutkii myös niin paljon taustoja, että osaa toimivuudestakin sanoa enemmän. Paljon on kuitenkin pennun omistajasta kiinni. Kasvattajatkin on vaan ihmisiä, ja onhan niitä kokeneita ihmisiä, joiden itselle jättämä pentu ei olekaan se hyvä, tai se jämäpentu joka ei kelpaa kellekään on se huippu, mutta on myös oikeita valintoja, kuten on sekin nähty. Asiat muuttuu nopeasti jos "huonoin" / jämäpentu pääsee "parhaalle" / sopivimmalle omistajalle. Ei niistä koirista koskaan tiedä mitä niistä tulee, se on ihan tutkimaton maailma.

Aattelisin kyllä ihan mielelläni että jämäpentu on se paras, kun tuo itselle jäänyt pentu oli sitten nimenomaan se jämäpentu, joka ei kellekään kelvannut. Ei suoraan sanottuna edes itelleni, ensimmäinen oikeasti aidon mukava kokemus tuosta pennusta tuli 6-viikkoisena ja sillon 8-viikkoisenakin melkein toivoin, että viimenen nartun ottaja ottais tuon eikä sitä, minkä loppupeleissä valitsi... Ekaa kertaa kun vein 8-viikkosena tuon naperon mettään juoksemaan niin ihastuin täysillä ja ollaan nykyisin molemmat toisillemme ihan sulaa vahaa.

Ja sitä pituutta ja huuhaata tuli vissiin sitten sen offtopicinkin edestä...