Sorsan haukkuminen

[laikja]

Ensimmäinen metsästyskausi edessä ja olen huomannut että kotimaan edustajani meinaa päästään lähteä jos näkee sorsan, Haukkuu kuin mikä ja painaa pitkin rantoja niin kauas ettei haukkuakaan kuulu. Tulee kyllä pois jos jaksaa viheltää.

Kysyisin teiltä kokoneemmilta että uskallanko ampua sorsia koiralleni veteen vai kärsiikö kanalintuhaukku. Hae komentoa olemme kovin harjoitelleet ja hienosti noutaa pallot ja muut kunhan ei montaa kertaa perätysten visko kun tuntuu ettei pitkäjänteisyys ole koirani vahvin puoli.

Vähän olen pihalla mitä saa tehdä ja mitä ei. Kiva se olisi lintuhaukku kokeissakin käydä jos koira muuten pelittäisi.

[Pystykoira]

Ei nyt ihan välttämättä kannata niitä sorsia ensimmäisenä ampua, vaan hoitaa se mehtälintuhomma ensin kunnolla alkuun. Toki muuten voi Pystärille ampua sorsia, siinä missä muutakin riistaa, eikä se koiraa sen enempää sotke. Onhan Pystykorvaa käytetty hanhen pyyntiin iät ja ajat. Harmi vain, että se tarina alkaa nyt rajoitusten takia olla taputeltu. Meidän Punaisille ollaan ammuttu niin mehtähanhia, kuin sorsiakin, ja hyvää vaihtelua se on tilanteen tullen niin koiralle, kuin miehellekkin. Hanhijahti soilla oli itsessään niin mukavaa metätystä, jotta.

[Roippakoipi]

Meillä kans kolme vuotias urokki ihan huima nuitten vesilintujen kanssa. Perästä ui pitkin järven selkää kaks syksyä. Viime syksy oli kaikista kiivainta. Ei siis mikään rapakko pidelly varsinkin jos linnut äänteli. Kanalintuja on nyt ammuttu pari per syksy ( 3 syksyä) ja viime syksynä sitten veli lopulta ampu sille tavin haukkuun. Kielti noutamasta vaan niin oli koira suo lammessa käyny kiekon uimassa ( ja oli kyllä sen näkönenkin!). Nyt keväällä eräs vanha koira ihminen sano, että jos koiraa kiinnostaa niin ammu vain, pystykorva ite valitsee sitten mihin se haluaa suuntautua. Kaiken riistankoiriahan ne on iät ajat olleet.

Tässä sitten mietin ja mietin, koska muut sanoo, että se pilaa kanalinnustusta vaikka tuskin niitä sorsia tuolla umpimetässä on. Eläinlääkäri reissu kuiteskin avarti silmiä sen verran, että otan kyllä koiran tuleva syksynä sorsan metälle. Koira luotti selvästi minuun vaikka oli ihan rauhotuksesta sekasin, joten vasta palvelukseks minäkin voin luottaa siihen, että se ei niitä kanalintuja hylkää ja tietää mitä tehään millonkin. Lentoon en ammu, vaan ainoastaan haukkuun.

Minusta tuntuu, että tuo näätä jahti häiritsee enemmän sillä nyt kun kaks näätää on ammuttu saa oravat kauhu kyytiä koiralta. Ei tule pois sitten millään ja narussa pitää kävelyttä puolen kilometrin päähän ainaskin, jotta ei mene takas.

Syksyllähän sen sitten näkee, että mikä meni pieleen....

[Riku]

Mukaan vaan sorsajahteihin se koira, alkuun en avaukseen ottaisi, ellei olla jossain metsälammilla itekseen. Koira kuntoutuu hyvin ennen varsinaista leipälajia ja eikä jää lintuja hukkaan.
Mielestäni ei ole mitään väliä ammutko lentoon vaiko pelkkään haukkuun, koska pystykorvaa ei sinällään sorsat innosta yhtä paljoa kuin metsäkanalinnut. Kaksi koiraa mulla ollut sorsahommissa mukana pienestä asti, eikä mitään haittaa ole ollut sitten kanalintujahdeissa. Osaavat erottaa mitä milloinkin ollaan jahtaamassa.
Nykyisellään ei ole mielekästä pitää koiraa pelkästään metsälintujahteja varten, on ne metästysajat niin naurettavia. Pystykorvasta on kaikkeen, se pitää kuitenkin muistaa nimim. kokemusta on, että kaikenriistan koira ei ole se paras koekoira. Toisaalta, paljon mukavampaa on kokeissakin hipsiä haukulle katsomaan, että onko tällä kertaa jokin muu kuin metso/teeri. Toisinaan sieltä löytyy hirvi, näätä, supi.
Rentoa mieltä koko touhuun, yhdestä asiasta kuitenkin itse olen aika tiukalla linjalla, pudotus vain tarkasta haukusta

[Kytösavu]

Hyviä neuvoja tullut jo paljon. Itsellä on samanlaisia kokemuksia sorsakiinnostuksesta, ilman muuta mukaan jahtiin. Tärkeää on huomioida tuo edellä mainittu aloituspäivän sota suosituimmilla alueilla, ettei tule takapakkia paukkuarkuuden kanssa. Lisäksi kaikki ei tykkää jos vieras koira omii alueen kaikki tiputetut sorsat:)
Paljon hienoja muistoja menneitten pikinokkien kanssa sorsajahdeista, metsälammilla ja jokivarsissa. On mukavaa hiipiä haukulle ja odottaa tai antaa karkko. Nykyinen ei ikävä kyllä kiinnostu lättänokista ollenkaan, mutta jospa uudesta syntyneestä polvesta taas siihenkin:)

[laikja]

Pitääpä ottaa sitten jokivarrelle mukaan kun jahtikausi alkaa. Itse h-hetkeen en töiltäni pääse mutta viikonloppuna isomman ruudinkatkun laskettua lähdetään nuorenherran kanssa koluamaan ns. ottipaikkoja..

Eilen sattui iltalenkillä suosirri kiljumaan jokirannassa ja koira yli joen että vesi roiskui. Kirosin mielessäni että voi keleen kele miten sen nyt tuolta takaisin saa ? Aloin sitten kutsumaan koiraa luokseni .Hetken emmittyään alkoikin sitten varovasti hivuttautumaan veteen ja tietysti jäi majavankarahkaan pannastaan kiinni, jolloinka sain taas uuden manaamisaiheen, että nyt tuli äijälle uintiretki! Koira pääsi kuin pääsikin veteen riuhdottuaan itsensä irti ,jolloinka taputtelujen määrällä ei ollut rajaa, tosin sen mitä nyt uitettua koiraa viitsii paijata . Koiran pisteet nousivat taivaisiin siinä vaiheessa, kun tajusin että se jumankauta tulee kutsuttuna yli joen.

Tarinan opetuksena oli että kaulapannat ovat -piip-. Tästälähin ellei käytössä ole gepsipantaa en pantaa laita ollenkaan ettei turhia jää kaulastaan roikkumaan.

[Samm]

Toisaalta se panta voi olla hirmusen kiva olla koiralla kaulassa siinä vaiheessa, kun koira häviää eikä tulekaan takasin. Nimellä ja puh.numerolla varustettuna varsinkin (: Mahollisimman repsuttamaton ja sopivasti istuva panta niin ei tule turhia jumeja. Meillä eivät koskaan ole jääneet pannoistaan mihinkään kiinni, saa nähdä miten käy gepsin kanssa kun iskemättömässä pajuryteikössä painelevat.

Meillä on tuo viisvuotias ollut kans syksyllä hanhenmetällä isän mukana. Veteen sitä ei kyllä saa niin uinti/soutureissu tulee isännälle jos vedestä jotakin pitää hakea. Lättänokkalinnutkin kiinnostaa kovasti. (: