Moi! Kuten tiedetään,punaisemme on pääasiassa lintukoira. Mutta miten yleistä onkaan,että selkeistä lintutaustoista huolimatta koiramme haukkuvat myös hirveä?? Uusi punaiseni tulee heinäkuun lopulla,ja ajatuksena olisi myös hirven haukuttaminen.
Laittakaa kokemuksianne asiasta riville. Miten suuri "ongelma" hirvi on koirillenne ollut!
Pystykorvien hirvihaukut
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Oma pystäriuros täytti juuri kolme vuotta. Olen suunnannut mettäkoulutuksen koko ajan vain linnulle, ja ihan hyvin koira toimiikin. Koko ajan se on kuitenkin ollut kiinnostunut myös hirvistä, ja pölläyttänyt aina eteen sattuvat kauemmas lyhyellä seurannalla (200-800m).
Päättyneenä keväänä lähes viimeisillä mettäreissuilla sattui sitten niin, että koira lähti hankikelillä hakemaan soivia teeriä noin 350 m:n päästä, ja törmäsi samalla mäellä, jolla teeret olivat, makuulla olevaan hirviurokseen. En tiedä aloittiko koira haukun linnuilla vaiko suoraan hirvellä, mutta ensimmäinen seisontahaukku kesti noin 40 minuuttia ennen kuin ehdin itse paikalle (hankikeli kantoi koiran, mutta ei jalkamiestä). Teeret olivat vielä edelleen samalla mäellä tuossa vaiheessa, ja luulin siihen asti, että koiralla on lintuhaukku. Kun pääsin paikalle otti hirvi hatkat, ja koira perään! Hirvi siirtyi noin 3,5 km suon laitaan, jonne jämähti aloilleen. Koira aloitti uuden haukun, joka kesti tällä kertaa noin 2 tuntia! Kuulostelin haukkua tieltä noin 600m:n päästä. Kun näin kepsistä, että koira alkaa irtoamaan haukulta, niin vihelsin pillilä sen luokseni. Tähän asti olen näistä hirvipölläytyksistä vähän torunut koiraa, mutta nyt päätin kehua hienosta haukusta. Ei minua lopunperin haittaa, vaikka hirvi tulisikin mukaan, joskin lintu on edelleen ykkönen.
Kotiin tultuani meni heti koiratietokantaan tarkastamaan mistä tuo hirviveri tulee (molemmat vanhemmat koiralla ovat lintupuolen käyttövalioita), ja löytyyhän sieltä sukupuusta emän puolelta parikin hirvihaukkujaa; jopa hirviherra -97! Ja isän puolellakin löytyi yksi hirvihaukkuja. Eli veret kyllä löytyy. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä ensi syksy tuo tullessaan eli pitääkö tässä alkaa opetteleman myös hirvikoepuolen sääntökirjaa...
Eräterveisin,
Päättyneenä keväänä lähes viimeisillä mettäreissuilla sattui sitten niin, että koira lähti hankikelillä hakemaan soivia teeriä noin 350 m:n päästä, ja törmäsi samalla mäellä, jolla teeret olivat, makuulla olevaan hirviurokseen. En tiedä aloittiko koira haukun linnuilla vaiko suoraan hirvellä, mutta ensimmäinen seisontahaukku kesti noin 40 minuuttia ennen kuin ehdin itse paikalle (hankikeli kantoi koiran, mutta ei jalkamiestä). Teeret olivat vielä edelleen samalla mäellä tuossa vaiheessa, ja luulin siihen asti, että koiralla on lintuhaukku. Kun pääsin paikalle otti hirvi hatkat, ja koira perään! Hirvi siirtyi noin 3,5 km suon laitaan, jonne jämähti aloilleen. Koira aloitti uuden haukun, joka kesti tällä kertaa noin 2 tuntia! Kuulostelin haukkua tieltä noin 600m:n päästä. Kun näin kepsistä, että koira alkaa irtoamaan haukulta, niin vihelsin pillilä sen luokseni. Tähän asti olen näistä hirvipölläytyksistä vähän torunut koiraa, mutta nyt päätin kehua hienosta haukusta. Ei minua lopunperin haittaa, vaikka hirvi tulisikin mukaan, joskin lintu on edelleen ykkönen.
Kotiin tultuani meni heti koiratietokantaan tarkastamaan mistä tuo hirviveri tulee (molemmat vanhemmat koiralla ovat lintupuolen käyttövalioita), ja löytyyhän sieltä sukupuusta emän puolelta parikin hirvihaukkujaa; jopa hirviherra -97! Ja isän puolellakin löytyi yksi hirvihaukkuja. Eli veret kyllä löytyy. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä ensi syksy tuo tullessaan eli pitääkö tässä alkaa opetteleman myös hirvikoepuolen sääntökirjaa...
Eräterveisin,
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Hieno Koira, hieno Harrastus!
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Hieno juttu! Näyttäisi olevan ainesta hirven haukkumiseen 
! Monipuolisuus onkin mielenkiintoinen valttikortti rodussamme. Annappa vaan haukkua kaikkia,ei se haittaa jos metsästäjän koira toimii useammalle riistalle. Itse olen aikonut tukea koiraani lähinnä hirven ja pienpetojen metsästykseen. Edellinen hyvä pystykorva toimi pedoille 136:den yksilön verran,ei sitä hävetä tarvitse...
! Monipuolisuus onkin mielenkiintoinen valttikortti rodussamme. Annappa vaan haukkua kaikkia,ei se haittaa jos metsästäjän koira toimii useammalle riistalle. Itse olen aikonut tukea koiraani lähinnä hirven ja pienpetojen metsästykseen. Edellinen hyvä pystykorva toimi pedoille 136:den yksilön verran,ei sitä hävetä tarvitse...Pasi Ruohola
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Meiän 4½-vuotias narttu viime syksynä tapas ensimmäistä kertaa hirven kun oli isä sitä metässä käyttämässä. Kiinnostihan se ja haukkuikin hetkosen, sitten oli tullut isännältä kyselemään että mitä tolle pittäis tehä. Tänä syksynä kahtelemaan tarkemmin. Kunto vaan ei koiralla taida vielä hirven perässä kestää (ne kuuluisat mammakilot jotka on tiukassa kiinni (: ) ja vaikka luonteesta löytyy se älyttömän kova puoli, niin on sen verran herkkä, että en tiedä miten reagoi jos sattuu äkäisempi yksilö metsässä vastaan. Suvussa parikin hirviherraa ja muitakin hirveä haukkuneita.
Sitten on pihassa tuon äskösen nartun pentu, tänään vuoden. Ei olla saatu hirvikosketusta, mutta hajut ja jälet kiinnostaa, hirvenkorvaan tykästyi kovasti ja pitkään sitä pohti. Karhunjälet oli myös kovin kiinnostavia, samoin yksi siskoista 8-viikkoisena karhunjälet ja jätökset kävi tarkkaan läpi eikä karhunliha 7-viikkosta urkkia tainnut juur hetkauttaa vaikka syömättä kyllä jäi. Kahdella sisaruksella hirvikosketus ja ovat oikein hyvin tulleet juttuun ja haukkuneetkin. Vauhtia piisaa hajun perässä. Toiveissa tuon uroksen omistajalla saada koiraa hirvelle, ja mieluusti tämän oman nartunkin haluaisin hirveä kokeilevan. Luonnetta riittää, mutta on vaan niin kiintynyt minuun että pitää toivoa että löytyy sitä itsenäisyyttä mettässä.
Onko vinkkejä miten tommosta kannattaa lähteä hirvelle viemään? Linnulle nyt tänä syksynä ainakin, mutta missä vaiheessa ihan viemällä hirvelle jos ei satu vastaan? Luonteeltaan kyllä touhukas ja vilkas, mutta hyvin tasapainoinen. Luottamus ja kiintymys minuun älyttömän kova, mutta sitä kuuluisaa omaa tahtoa ja tahdonlujuutta löytyy kyllä reilusti. (: Ei ole arka, toruille jurnottaa takasin, mutta sopivan herkkis kuitenkin.
Monipuolisuuttapa
Lisäksi pihassa on siis 11v. narttu joka ei ole eläessään lintua kunnolla haukkunut, pieneläimet kyllä kiinnostaa senkin edestä ja veljensä taitaa olla kovakin näädänkaivaja. Hirvelle ei ole päässyt, mutta on paukuttanut mäyrän, supikoiran ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Itse saalistaa päivällisensä kun irti pääsee. Pysyy pihan pupukanta kurissa, siilikannasta puhumattakaan.
Sitten on pihassa tuon äskösen nartun pentu, tänään vuoden. Ei olla saatu hirvikosketusta, mutta hajut ja jälet kiinnostaa, hirvenkorvaan tykästyi kovasti ja pitkään sitä pohti. Karhunjälet oli myös kovin kiinnostavia, samoin yksi siskoista 8-viikkoisena karhunjälet ja jätökset kävi tarkkaan läpi eikä karhunliha 7-viikkosta urkkia tainnut juur hetkauttaa vaikka syömättä kyllä jäi. Kahdella sisaruksella hirvikosketus ja ovat oikein hyvin tulleet juttuun ja haukkuneetkin. Vauhtia piisaa hajun perässä. Toiveissa tuon uroksen omistajalla saada koiraa hirvelle, ja mieluusti tämän oman nartunkin haluaisin hirveä kokeilevan. Luonnetta riittää, mutta on vaan niin kiintynyt minuun että pitää toivoa että löytyy sitä itsenäisyyttä mettässä.
Onko vinkkejä miten tommosta kannattaa lähteä hirvelle viemään? Linnulle nyt tänä syksynä ainakin, mutta missä vaiheessa ihan viemällä hirvelle jos ei satu vastaan? Luonteeltaan kyllä touhukas ja vilkas, mutta hyvin tasapainoinen. Luottamus ja kiintymys minuun älyttömän kova, mutta sitä kuuluisaa omaa tahtoa ja tahdonlujuutta löytyy kyllä reilusti. (: Ei ole arka, toruille jurnottaa takasin, mutta sopivan herkkis kuitenkin.
Monipuolisuuttapa
Lisäksi pihassa on siis 11v. narttu joka ei ole eläessään lintua kunnolla haukkunut, pieneläimet kyllä kiinnostaa senkin edestä ja veljensä taitaa olla kovakin näädänkaivaja. Hirvelle ei ole päässyt, mutta on paukuttanut mäyrän, supikoiran ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Itse saalistaa päivällisensä kun irti pääsee. Pysyy pihan pupukanta kurissa, siilikannasta puhumattakaan.Salla Kettunen
"The best kind of friend is the kind you can sit on a porch swing with, never say a word,
then walk away feeling like it was the best conversation that you ever had."
"The best kind of friend is the kind you can sit on a porch swing with, never say a word,
then walk away feeling like it was the best conversation that you ever had."
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Pitääkö mäyrän ihan paikallaan haukussa? Silloin luonto piisaa hyvin hirvellekin. Koloon tai rakennuksen alle haukkuminen koiralle jo helpompaa. Linnuille ei monella tuommoisella herkkyys ole usein riittävä ihan huippusuorituksiin, poikkeuksiakin onneksi löytyy.Samm kirjoitti: Monipuolisuuttapa
Tommi Kontunen
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Kyllä Salla saa vielä hirvihaukkua kuunnella,kun vaan hirvimaita kulkee:)! Muista ottaa kivääri mukaan,että saat vahvistettua koiran käsityksiä aiheesta:)!!
Pasi Ruohola
Re: Pystykorvien hirvihaukut
En tiedä tarkemmin kun en ole itse ollut paikalla, isän koira ja kun ei linnulle lämmennyt niin vanhemmiten ei ole juur päässyt miehen kanssa mettästämään niin on jäänyt mäyrätkin ja suurriistat harvinaisemmiksi. Niin itsenäinen luonne on tuo vanha rouva ettei pysy ja hae lenkkiä metsästäjän lähellä niin kuin pystykorvan pitäisi, eikä isällä ollut pieneläinmetsästykseen kiinnostusta sillon kun tuo koira olisi vielä kunnolla ollut käyttöikäinen. 
Mitä olen tuosta mäyrästä kuullut, niin koira meni hajun perässä ihan sisälle johonkin helppoon koloon/luolaan, paikallaan piti siellä ja otalsivat, isä repi jossain välissä koiran hännästä ulos luolasta (vissiin vähän säikäytti kun ei vielä sillon tienny että noin kovapäinen koira pihassa ja kun tuo hurtta ei vapaaehtoisesti pois tule) ja mäyrä tuli perässä kunnes sai kuulan ottaansa. Nahkakin mäyrästä nähty ja varmaan tallellakin. Uskomattoman kovapäinen koira.
Tuolla 4½-vuotiaalla muuten myös hyvä supihaukku viime syksyltä. Nokakkain toisilleen rähisivät siihen asti että kerettiin tulla taimikon läpi 400 metriä paikalle ja jatkui huuto sen jälkeenkin. Tämä koira vaan hieman ääniherkkä, kovat suhinat säikäyttää eikä ammunnasta tykkää, vaikka ei se metässä haittaa kun on riistaa näkyvillä. Tuo vuotias 8kk-ikäisenä otti vierellä päiväunta kun harjoittelin ampumista.
Mitä olen tuosta mäyrästä kuullut, niin koira meni hajun perässä ihan sisälle johonkin helppoon koloon/luolaan, paikallaan piti siellä ja otalsivat, isä repi jossain välissä koiran hännästä ulos luolasta (vissiin vähän säikäytti kun ei vielä sillon tienny että noin kovapäinen koira pihassa ja kun tuo hurtta ei vapaaehtoisesti pois tule) ja mäyrä tuli perässä kunnes sai kuulan ottaansa. Nahkakin mäyrästä nähty ja varmaan tallellakin. Uskomattoman kovapäinen koira. Tuolla 4½-vuotiaalla muuten myös hyvä supihaukku viime syksyltä. Nokakkain toisilleen rähisivät siihen asti että kerettiin tulla taimikon läpi 400 metriä paikalle ja jatkui huuto sen jälkeenkin. Tämä koira vaan hieman ääniherkkä, kovat suhinat säikäyttää eikä ammunnasta tykkää, vaikka ei se metässä haittaa kun on riistaa näkyvillä. Tuo vuotias 8kk-ikäisenä otti vierellä päiväunta kun harjoittelin ampumista.
Salla Kettunen
"The best kind of friend is the kind you can sit on a porch swing with, never say a word,
then walk away feeling like it was the best conversation that you ever had."
"The best kind of friend is the kind you can sit on a porch swing with, never say a word,
then walk away feeling like it was the best conversation that you ever had."
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Minun vanha koira oli just tuollainen kovaluonteinen pökö. Pisin työskentely luolassa oli yli 9 tuntia. Siinä ei mitään hauskaa ole...
Hirveä se haukkui vuosikkaana hyvin,monta hirveä olisin saanut haukkuun ammuttua.Silloin vaan ei asia kiinnostanut. Koeta Salla sen vuosikkaan kanssa saada hirvi haukkuun ja sitten jahdissa nutulleen:)! Hirvipystykorvia tarvitaan!
Hirveä se haukkui vuosikkaana hyvin,monta hirveä olisin saanut haukkuun ammuttua.Silloin vaan ei asia kiinnostanut. Koeta Salla sen vuosikkaan kanssa saada hirvi haukkuun ja sitten jahdissa nutulleen:)! Hirvipystykorvia tarvitaan!
Pasi Ruohola
-
Roippakoipi
- Viestit: 84
- Liittynyt: 09 Tammi 2011, 14:08
Re: Pystykorvien hirvihaukut
Tästä taloudesta löytyy tuolle sallan koiralle ( mäyränhaukkuja koiralle) "puoli"veli. Luonnetta on ihan haitaks asti. Riistan päältä on kyllä aika ärhäkkä ja ei kyllä haittaa vaikka näätä puree. Suuttuu vaan kahta kauheammin ja käsiks kyllä käy heti kun vähänkin karvat reiässä vilahtaa. Nuorena haukku myös hirveä tunti tolkulla ja kaatoakin jokunen kerta yritettiin, mutta ei saatu ja hyvä kun ei saatu. Ois voinu haku vähän laajeta entisestään kun ikinä ei oo kunnolla pysyny miehen lähellä. Viime syksy oli poikkeus kun tais jo vähän pumpusta ottaa, mutta kohan se koko syksyn ol juossu niin sitten kyllä taas vipelti ihan omia reittejä. Tästä koirasta ois kyllä hirvi koiran saanu. Pienet pedot on kyllä ihan erikois alaa ja lintuhaukkukin luonnistuu, mutta ei selvästi oo niin mieleistä puuhaa.
Sain tässä karhun kylestä palan jämyn pennun treenausta varten ja annoin vanhemman pystärin sitä haistella niin iski heti kiinni. Viereisessä tarhassa oleva kolme vuotias uros haisteli hyvin varovasti ja tarkasta. Karhun jälkeä menee loistavasti hihnassa jäljitettynä vaan entäs kun se hirvi tulee metässä vastaan. Suunta on sillon vastakkainen tai haukahtaa kaikki karvat pystyssä ja jatkaa lintuhommia. Ei siis hirvikoiraks tästä nuoremmasta ole vaikka äitinsä ja isänsä haukkuu hyvin hirveä (ei haittaakun sitä varten on jämyt hommattu). Näätä jahissa on ollu ja kaks on saatu. Käsiks ei kyllä uskalla käyä, ois nimittäin jo reikä nenässä, jos ois luonne niinkun tuolla vanhemmalla koiralla. Sinänsä ei haittaa, kun on se niin mukava kun linnut säilyy ehjänä pudotuksen jälkeen ja ei tarvii tapella siitä, että se on yhteinen saalis.
Minä kyllä uskon ainaskin, että jos koira haukkuu hirveä niin se tarvitsee siihen jonkunlaista luonnetta. Voihan se olla maailman kiltein koira, mutta se "isoriista" saa sen syttymään. Tämmöset on ainaskin omat kokemukset nyt kun on jo neljäs koira talossa. Hirveä haukkunu 2/4 :stä.
Sain tässä karhun kylestä palan jämyn pennun treenausta varten ja annoin vanhemman pystärin sitä haistella niin iski heti kiinni. Viereisessä tarhassa oleva kolme vuotias uros haisteli hyvin varovasti ja tarkasta. Karhun jälkeä menee loistavasti hihnassa jäljitettynä vaan entäs kun se hirvi tulee metässä vastaan. Suunta on sillon vastakkainen tai haukahtaa kaikki karvat pystyssä ja jatkaa lintuhommia. Ei siis hirvikoiraks tästä nuoremmasta ole vaikka äitinsä ja isänsä haukkuu hyvin hirveä (ei haittaakun sitä varten on jämyt hommattu). Näätä jahissa on ollu ja kaks on saatu. Käsiks ei kyllä uskalla käyä, ois nimittäin jo reikä nenässä, jos ois luonne niinkun tuolla vanhemmalla koiralla. Sinänsä ei haittaa, kun on se niin mukava kun linnut säilyy ehjänä pudotuksen jälkeen ja ei tarvii tapella siitä, että se on yhteinen saalis.
Minä kyllä uskon ainaskin, että jos koira haukkuu hirveä niin se tarvitsee siihen jonkunlaista luonnetta. Voihan se olla maailman kiltein koira, mutta se "isoriista" saa sen syttymään. Tämmöset on ainaskin omat kokemukset nyt kun on jo neljäs koira talossa. Hirveä haukkunu 2/4 :stä.
Aina ei mene onnenlahjat tasan.
Kati Romppanen
Kati Romppanen