Näyttelyarvostelusta

[Samm]

Pitääpä kyllä suoraan myöntää, että pystykorvilla on muutamia pieniä ominaisuuksia, kuten lievä äkäisyys tai ehkä jopa piilovihaisuus sekä aivan mieletön itsepäisyys, jotka ärsyttävät pystärinomistajaa ihan mielettömästi, ellei niitä saa kuriin. Ainut vain, että joitakin näistä ominaisuuksista ei saa kitkettyä pois kuin oikeasti ottamalla luulot pois.

Tämä meidän 10v narttu on osoittautunut ihan mielettömän itsepäiseksi, ja nuorempana jopa vihaiseksi. Yhtenä juhannuksena oltiin reissussa, koira tuolloin 3-4v oli irti ja meno oli ihan mieletöntä - lintujen perään kun tämä ei ole juuri oppinut, niin etsi ja haukkui metsästä kaikki pieneläimet. Joku sitten meni sitä metsästä pois hakemaan ja tuloksena kädessä nätti rivi syviä koiranhampaista tulleita verisiä reikiä. Tuolloin otettiin luulot pois varmaan turhankin selväsanaisesti ja koira on ollut suurin piirtein enkeli siitä asti, luunkin saa ottaa kun vähän varoo. Nyt vanhemmiten on osoittanut merkkejä lievästä piilovihaisuudesta kun on ollut hyvin stressaantunut; pari kertaa olen joutunut erottelemaan koiria kinaamasta ja olen kädellä ohjannut tätä vanhaa koiraa sivummalle koiran kylkeä koskettamalla. Koira on sormen tahallisesti napannut hampaiden väliin vaikka purrut ei silti ole; osoittaa kyllä, että jos tahtoisin, niin sormesi nappaisin. Huomaa selvästi, että jos ei olisi luonnetta otettu pois, niin olisi varmasti hyvinkin vihainen.

Saa nähdä, tämä 4v on erittäin ylivilkas ja unohtaa kaiken mahdollisen alta sekunnin. Vihaisuutta ei kyllä ikinä ole osoittanut, mutta ottaa kevyesti käden suuhun esimerkiksi leikkiessään ja pentuna imi aina peukaloa. Saa nähdä mitä tuosta tulee kun vanhenee, tarvitseeko kurinpalautuksen.

[enp]

... Valitettavasti harva tuomari pystykorvalla rokottaa äkäisyydestä - aggressiivisille ja tuomaria purevillekin on anettu luonteesta ykköstä eikä ole merkattu aggressiiviseksi eikä tällaisesta käyttäytymisestä ole merkintää edes kirjallisessa arvostelussa. Pystykorvat ovat toki varautuneita ja temperamenttisia, mutta vihaisia ne eivät saa missään nimessä olla. Vähän on vaikea ymmärtää tuomaria, joka antaa vihaiselle ja purevalle koiralle luonteesta 1 - vaikka monelle pystykorvalle vihaisuus on ominaista, niin sallittua se ei ole.

...Pitääpä kyllä suoraan myöntää, että pystykorvilla on muutamia pieniä ominaisuuksia, kuten lievä äkäisyys tai ehkä jopa piilovihaisuus sekä aivan mieletön itsepäisyys, jotka ärsyttävät pystärinomistajaa ihan mielettömästi, ellei niitä saa kuriin. Ainut vain, että joitakin näistä ominaisuuksista ei saa kitkettyä pois kuin oikeasti ottamalla luulot pois.

Aika rohkea yleistys suomenpystykorvista ja olen asiasta täysin eri mieltä. Kun todella oppii tuntemaan tämän erinomaisen metsästyskoirarodun rodunomaisen luonteen oppii sitä myös oikealla tavalla arvostamaan. Silloin syntyy todennäköisimmin koiran ja ihmisten välille keskinäinen luottamus, joka näkyy myös suomenpystykorvan käytöksessä. Selvästi agressiivinen suomenpystykorva käy näyttelyssä yleensä käsiksi ja tämä tulisi aina merkitä arvostelupaperiin. Muutoin suomenpystykorvalle tulee sallia jatkossakin rodun luonteen mukainen käyttäytyminen näyttelyssäkin, vaikka se ei niin sievää olisikaan. Agressiiviset suomenpystykorvat ovat näyttelyissä jo harvinaisuuksia ja syykin niiden "ongelmiin" yleensä selviää, joko omistajaa haastattelemalla tai terveystaustoja vilkaisemalla.

[virve]

Nyt vanhemmiten on osoittanut merkkejä lievästä piilovihaisuudesta kun on ollut hyvin stressaantunut; pari kertaa olen joutunut erottelemaan koiria kinaamasta ja olen kädellä ohjannut tätä vanhaa koiraa sivummalle koiran kylkeä koskettamalla. Koira on sormen tahallisesti napannut hampaiden väliin vaikka purrut ei silti ole; osoittaa kyllä, että jos tahtoisin, niin sormesi nappaisin. osoittanut, mutta ottaa kevyesti käden suuhun esimerkiksi leikkiessään ja pentuna imi aina peukaloa.

Olisiko vanhemiten tullut joitain kolotuksia ja siksi stressitaso noussut ja siksi pinna myös lyhentynyt

Terveisin Virve

[mage]

Kun ei ole kokemusta omista vihaisista koirista, niin väliin kysyisin onko "haukkuherkkä" merkintä näyttelyistä pystykorvilla kuinkakin yleistä? Niin ja mitä tarkoittaa haukkumaton pystykorva? Kait kinttaita..

[erjan]

Meillä Ronja toimii hienosti näyttelyissä, tosin on valmis taisteluun jos joku näyttää hampaansa, ja yleensä näyttää.
Lenkkimetsämme onkin sitten Ronjan oma, sieltä pitää köörätä kaikki nelijalkaiset pois, eli reviiritietoinen typykkä.
Ihmiselle ei kuitenkaan ole koskaan hammasta näyttänyt, saan ottaa luun pois, poistaa punkit ja tehdä kaikki hoitotoimenpiteet, tosin koirasta voi lukea, "onko pakko, on".
Eli uskomukseni mukaan pystykorvan kuuluukin olla hyvin reviiritietoinen, lähes aina vahtimassa jotain omaa, mutta ihmiseen ei saa kajota, ainakaan ilman syytä.
Korjatkaa jos olen väärässä.
Luonnetta saa, ja pitääkin olla.

[Roippakoipi]

Näyttelyissä ja muutenkin julkisilla paikoilla hyvä käytös on kyllä rodunmaineen kannalta parempi. Luonne on tässä rodussa hieno ominaisuus ja olipa kamalaa katsottavaa kun näyttelyharjoituksissa tuomari lähestyi koiraani selkäedellä. Siitäkös se pystykorvan riemu repesi ja ei ollut asiaa tuomarilla enää lähelle. Taispa jopa kerran merkata tuomarin lahkeen. no, tätäpä ei oikeessa tilanteessa oo vielä päässy tapahtumaan kun tuomarit yleensä ymmärtää rodun luonnetta ja lähestyykin oikein.

[Kukkoaho]

Kun todella oppii tuntemaan tämän erinomaisen metsästyskoirarodun rodunomaisen luonteen oppii sitä myös oikealla tavalla arvostamaan.

Muutoin suomenpystykorvalle tulee sallia jatkossakin rodun luonteen mukainen käyttäytyminen näyttelyssäkin, vaikka se ei niin sievää olisikaan.

Olisiko sinun mahdollista avata tätä hiukan enemmän, kuin mitä tuolla rotumääritelmässä sanotaan ja linkkaamassasi tekstissä? Eli kuinka esim SPKu:n tulee näyttelyssä käyttäytyä? Sellaninen konkreettinen esimerkkeihin nojaava kirjotus jonka tämmöinen uuvelokin tajuaa (ehkä?).

Sinänsä "virallista" kantaa et tietenkään voi asiasta antaa tai tehdä, mutta oman mielipiteesi kuitenkin?

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei koiria tule jalostaa näyttelyitä varten, vaan näyttelyiden tulee palvella jalostusta. (Jos ymmärsin oikein tuon viimeisen kohdan käyttäytymisen "sievyydestä"?)

Kuten Virvekin tässä sanoo:

Pitäisikö pystykorvilla hieman enemmän kiinnittää huomiota koirien sosiaallistamiseen a näyttelyssä pitää huolta, ettei koira joudu liian ahtaaseen paikkaan.
Se, että rotumääritelmässä on luonteesta varauksellinen ei ole synonyymi agressiivinen.
Terveisin Virve

Eli näyttelyiden pitää olla "koirien mukaisia", eikä koirien näyttelyiden mukaisia, jos ymmärsin oikein. Kait minkä tahansa koiran saa agressiiviseksi laittamalla se sellaisiin olosuhteisiin jotka aiheuttavat liikaa stressiä ja ovat koiran muun käytön ja ominaisuuksien vastaisia.

[enp]

Olisiko sinun mahdollista avata tätä hiukan enemmän, kuin mitä tuolla rotumääritelmässä sanotaan ja linkkaamassasi tekstissä? Eli kuinka esim SPKu:n tulee näyttelyssä käyttäytyä? Sellaninen konkreettinen esimerkkeihin nojaava kirjotus jonka tämmöinen uuvelokin tajuaa (ehkä?).

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei koiria tule jalostaa näyttelyitä varten, vaan näyttelyiden tulee palvella jalostusta. (Jos ymmärsin oikein tuon viimeisen kohdan käyttäytymisen "sievyydestä"?)

Eli näyttelyiden pitää olla "koirien mukaisia", eikä koirien näyttelyiden mukaisia, jos ymmärsin oikein. Kait minkä tahansa koiran saa agressiiviseksi laittamalla se sellaisiin olosuhteisiin jotka aiheuttavat liikaa stressiä ja ovat koiran muun käytön ja ominaisuuksien vastaisia.

Selkeää tekstiä, jonhon on helppo yhtyä löytyy Spk-sivuilta. Myös kaiman tulkinta ajatuksistani sattui kyllä aika samoille ajatuskuvioille.

Itselläni on aina ollut spk-uroksia ja aikuistuttuaan niille ominaista on uho muita uroksia kohtaan. Niistä saa halutessaan"tiettyyn rajaan" näyttelykelpoisia mutta koiran luonnetta se ei muunna miksikään. Suomenpystykorvan luonteessa on mielestäni terve varautuneisuus vierasta kohtaan mutta niiden kanssa kaveriksi päästyäsi luottamus on syvää. Teräväaistisena koirana spk aina luokittelee ihmiset ja myös osittaa sen. Jo nyt uudella pennullani näkee selvästi tämän käyttäytymisen. Rohkeana ja peräänantamattomana koirana varsinkin urokset ovat valmiita ottamaan koiramaailman haasteet vastaan ja silloin esittäminen kärsii. Se on jalostettu aikanaan teräväaistiseksi koiraksi ja sellaisena se on myös syytä pitää.

[pohjanmaanpoika]

Mielestäni pystykorva urokselle kuuluu annos "minä ihte" ajattelua! Isäntäväki antaa ne puitteet missä määrin se tulee ilmi. Toki sitä toisesta löytyy enemmän kun toisesta. Esimerkkinä oma nyt 9 vuotias uros. Pariin ikävuoteen mennessä käytin sitä junnuluokassa ja käyttöluokassa, molemmissa kerran, näyttelyssä. Kummastakin tuloksena EH. Tämä olis itselle "riittänyt", mutta tyttäret painosti viemään näytille koiran lähestyessä kolmea ikävuotta. Teinin Pekka "erehty" sertin antamaan, niin sittenhän sitä "joutu" taas rueta näytillä käyttämään. Koiran kanssa oli tullut vain mehtäpuolta treenailtua, sosialistamisen, hampaiden katsomisen, mittaamisen ja muun käsittelyn "unohtuessa". Niinpä seuraavassa näyttelyssä hampaiden katsomista väännettiin tosissaan. ( vähä punaistakin virtasi ) Tuloksena kuitenkin koiralle serti ja isännälle tuomari tarjoili hylättyä, kun ei ole koiraansa viitsinyt opettaa. Tästä sisuuntuneena loppu kesä "treenattiin" koiran kaikkinaista käsittelyä oman väen ja vieraiden voimin. "Luuloja" ei sen kummemmin tarvinut ottaa pois, osoittaa vain selvästi tälle voimakastahtoiselle koiralle sen paikka laumassa. Esim. kynnenleikkuu vietiin loppuun kerralla vaikka koira yritti muka hammasta esitellä, tässäkin näki sen ettei sillä ollut tarkoitustakaan purra, kunhan yritti olla"pomona". Loppukesästä kuitattiin kesän treenistä tili sen kolmannen sertin muodossa moitteettomalla näyttelykäyttäytymisellä suuressa kaikkienrotujen näyttelyssä. Mielestäni jos pystykorvasta aletaan tekemään täysin "salonki kelpoista" menetetään siinä samalla jotain arvokasta, Pystykorvan perimmäinen luonne, sen kuuluu vähän itsepäinen jurrikka ollakkin, pullakoirat on sitte erikseen !
Tv: Pete S

[virve]

Tuota juuri tarkoitin.
Kun pystykorvat ovat yleensä ulkona esitettäviä koiria niin voisiko näyttelyn rakentajia velvoittaa rakentamaan sen verran väljästi ne kehät (Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa), että siellä pystyy kohtuullisesti kulkemaan koiran kanssa, eikä ole heti vasta toisen koiran purukalusto.
Suurin osa koirista stressaa muutenkin näyttelytilanteessa ja sitten vielä niin kapeat käytävät kehien välissä, ettei ole mitään mahdollisuutta väistää edes 10 cm.

Toinen mitä aina kaipaan näyttelyihin on se, että saisin itse esittää koiran hampaat. Minusta ei ole kohtuullista vaatia varsinkin varautuneilla roduilla saati jollain laumanvartia koirilla, että ne päästävät kenen hyvänsä kopeloimaan suutaan. Sitäpaitsi ne tuomarit ei pese käsiään siinä kehässä kertaakaan ja jos sitten jollain koiralle on kennelyskä niin se on sitten kaikissa koirissa sen jälkeen jos ei ole rokotetta.

Minusta me maksamme sen verran paljon näyttelykäynnistä, että pitäisi sille rahalla saada jo jotain katettakin.

Terveisin Virve

[erjan]

Virve puhui asiaa, niin kuin Kukkoahon kaimapoikakin.
Kun takavuosina etsin kumppania, yksinäisyyteen kyllästyneenä, niin lopullisen valinnan emännän kumppanin valinnassa teki pystykorva, hiemanhan se kesti, vasta kolmas ehdokas läpäisi pystykorvan kriteerin.
Todistetuksi tuli, että koirani ÄO on suurempi kuin minun.

Miten mahtaa olla tuomarikollegioiden laita, järjestetäänkö niitä?
Pohjana arvosteluissa pitää olla rotumääritelmä, sen jälkeen voi tuomarilla olla omat mieltymykset, mutta rotumääritelmä on kaiken a ja o.

Ehkäpä voisimme vaikuttaa järjestömme kautta ja todella saada näyttöoikeuden hampaille omistajan käsiin.
Eikä olisi pahitteeksi opettaa leipääntyneille tuomareille oikeaa lähestymistä koiriamme kohtaan.

[PM]

Yllä erjan painotti rotumääritelmän tärkeyttä koiran arvostelussa. Sen mukaan arvostelun tuleekin ehdottomasti tapahtua. Muutoin syntyy paikallisia rotukuppikuntia ja pennun ostaja saattaa yllättyä ajan myötä ostamastaan tuotteesta. Koiran koko on yksi rotumääritelmän oleellinen osa. Sen verran hyväksyn teknillisten apuvälineiden käyttöä, että mittakeppi kelpaa näyttelyihin ja kello kokeisiin. Koiran koko on mielestäni yksi helpommin arvosteltavista asioista.

Kun katsoin verraten nykyisin näille sivuille ilmestyneen kirjoittajan nimimerkki Tuutikin omistamaa järjestömme koiriin kuuluvaa koiraa, niin päädyin -piip- kennelnimen omaaviin koiriin. Koiranet kertoo aika karua kieltä kennelin kasvattamien koirien rodunomaisuudesta. Usea on hylätty näyttelyssä kokonsa puolesta. Ja onko pahimmat tapaukset jätett suosolla näyttelytoiminnan ulkopuolelle ? Niinkin on käynyt.

Mutta kun tutkii tarkemmin esim yhden EH:n saaneen koiran näyttelyhistoriaa, niin huomaa koiran hylätyn liiallisen korkeutensa vuoksi parisen viikkoa ennen EH:ta. Kumpi tuomareista on antanut rotumääritelmän mukaisen arvostelun ? Minä uskallan luottaa hylätyn antaneeseen. Olen nähnyt niin useasti hänen arvostelun ja uskon vielä tarkkuutta lisättävän siinä vaiheessa, ennenkuin hylättyä arvostelua annetaan.

[Tuutikki]

Kun mainitaan niin sallittaneen vastata En tiedä kuinka monta näyttelykäyntiä on tässä torpassa takana. En usko että puhutaan kymmenistä. Paremminkin kolminumeroisilla luvulla. Koirien mittaus näyttelyissä, varsinkin ulkonäyttelyissä epätasaisilla alustoilla on täysin hallelujaa hommaa. Ei siis mitään merkitystä. Mittatulokset vaihtelevat näyttelystä, alustasta ja tuomarista riippuen niin paljon, että se mittaus enemmänkin on näyttely käytäntö sutaisu jota vaaditaan rotujärjestöjen tahoilta kuin että koiran todellinen koko sillä saataisiin selville. Voi sanoa että samanlaista arvailua kuin sen kellon ja gepsin vertailu koe tapahtumissa

Toinen asia on että se kookkaammalta näyttävä ryhdikäs koira voi olla tosiasiassa viraapeli mittauksessa pienempi kuin se vetelehtivä pienemmältä näyttävä koiruus. Eli silmä pettää. Kokoon vaikuttaa myös koiran ikä eli parhaassa nuoren koiran turpeassa iässä kokoa on enemmän kuin jo kuivahtamaan alkavan aikuisen koiran iässä.

Mitä tulee Tuutikkiin niin en tiedä mitä PM tarkoittaa tuolla -piip- koirilla, koolla ja hylätyillä kokonsa puolesta. Ovatko liian isoja vai pieniä? Jos PM väittää että Tuutikki olisi liian iso niin siinä hän pahasti erehtyy (taas kello vastaan gps): Tuutikki nimittäin on alarajan koira kokonsa puolesta.

Minäkin olen nähnyt tuomaria purevan pystykorvan olevan lopulta RYP 1, mutta ymmärrän sen nyt kun isojen koirien jälkeen on tuollainen käsikassara, että sille antaisi ( painotan antaisi) niin paljon enemmän anteeksi kuin samanluonteiselle isommalle itsepäiselle jurrikalle. Toisin sanoen pienen koiran ärhäkkyyttä jopa agressiviisuutta ei pidetä todellisena verrattuna ison koiran pelkkään pahantahtoiseen mulkaisuun joka antaa heti hylätyn.

Totean vielä että Tuutikki ei ole vielä ikinä murahtanut millekkään eikä kellekkään oli kyseessä toinen koira tai ihminen.

[PM]

En kylläkään kirjoittanut mitään Tuutikin koiran koosta, vaan osin suvun koirista. Liian kookkaita löytyy suhteettoman paljon, jotta olisi kysymys rodunomaisten koirien kasvattamisesta. Mitähän asiasta sanoo kennelnimeen vaadittava kasvattajasitoomus. Sekä, että sieltä löytää esimerkin näyttelyarvostelun kirjavuudesta.

Olen kyllä täysin täysin varma siitä, että silloin kun koira saa näyttelystä arvostelun hylätty, ja syynä on liian suuri koko, on ratkaisulle olemassa todella vankat ja kestävät perusteet. Kyllä koira tulee silloin mitattua sellaisissa olosuhteissa ja sellaisella tarkkuudella, että turhat spekulaatiot on syytä jättää lausumatta.

Tarkemmat koe- ja näyttelyarvostelut löytyy osoitteesta : http://www.metsastyspystykorvat.com
Klikkaamalla Etsi koiraa , avautuu osio, johon koiran tiedot.
Etsi kohtaa klikkaamalla, tulee koiran lyhyet perustiedot esille.
Koiran rekkaria klikkaamalla saa koe- ja näyttelytiedot esille.
Kuljettamalla hiiren ao. näyttelyn kohdalle, tulee koiran saama arvosteluteksti esille.

[Jeppe]

Keskustelu ajautuu hieman sivuraiteelle, mutta ehkä tuota Suvantobikin vaikutusta pohjanpystykorvakantaan pitää arvioida vasta useamman sukupolven jälkeen. Tällöin oikeilla jalostusvalinnoilla halutessaan voi tuota ylikorkeutta näissä suvuissa karsia. Enemmän olisin huolissaan siitä, jos sukuhaarat osoittautuisi riistaverettömiksi.

Näyttelyissä ylä- tai alarajan koiria tuomarit kyllä hilaavat armollisesti myös rajojen sisälle, joten taitaa loppujen lopuksi olla turhaa liikaa vaahdota mittaustuloksista. Selkeät rajarikkeet tulevat kyllä useimmiten esille.