Viesti
Kirjoittaja kepu » 05 Touko 2011, 22:47
Olen kerran nähnyt näyttelyssä, kun nuorelta urokselta katsottiin väkisin hampaat. Tuomari piti koiraa jalkojensa välissä ja väänsi leuat auki väkisin. Takuu varmaa, että tuon koiran näyttelykäynnit oli sitten käyty. Tuomaria enemmän syytän tilanteesta kuitenkin koiran omistajaa, jonka olisi pitänyt opettaa koiransa näyttämään hampaat tai viimeistään yrittää näyttää hampaat itse tai luopua leikistä. On kyllä käsittämätöntä käytöstä tuomariltakin, joka tuollaiseen syyllistyy, vaikka varmasti hyvin tietää millaisen karhunpalveluksen tekee sekä koiralle että omistajalle
En kadehdi tuomareiden osaa, enkä siihen itse haluaisi. Ei niinkään, etten luottaisi koiriin, vaan en luota niiden isäntiin ja emäntiin, jotka eivät ole valmistelleet koiriaan tarpeeksi näyttelyä varten. Sosiaalistaneet koiraansa, opetelleet hampaiden katsomiset yms. Toki vikaa on tuomareissakin ja olen monesti toitottanut sitä, että varsinkin nuorien koirien kohdalla tuomareilla pitäisi olla hiukan enemmän aikaa koiriin tutustumisessa. Kovin moni lähestyy koiraa liian nopeasti, uhkaavasti ja saa herkemmän koiran puolustuskannalle tai pelkäämään.
Joku mainitsi, ettei suomenpystykorvan tarvitse olla näyttelykoira. Olen eri mieltä, jos haluat itsellesi toimivan käyttökoiran, vaatii se myös näyttelyihin osallistumista ja sieltä riittävän hyvien arvostelujen saamista. Mukava Rotumääritelmän mukainen koira on myös terve ja jaksaa tehdä työnsä metsässä.Tämä tietenkin jää useimmissa tapauksissa kasvattajien kontolle, mutta mukava olisi, jos kaikki koirien omistajat kantaisivat sen verran kortta yhteiseen kekoon, että käyttäisivät koiriaan muutamia kertoja näyttelyissä.
Näyttelyt ovat suurimmalle osalle näyttelyssä käyville koiran omistajille ja etenkin kasvattajille paljon muutakin kuin kauneuskilpailu. On hyvä nähdä monenlaisia koiria ja arvioita (joita valitettavasti ei pääse juuri seuraamaan, kun on itse esittelemässä koiraa). Jokainen meistä pitää omaa koiraansa kaikkein parhaana ja kauneimpana, mutta näyttelyissä näkökulma saattaa avartua. Olisiko tässä sitten yksi syy joidenkin näyttelyvastaisuuteen, että pelätään kuulla, ettei se meidän Rekku olekaan täydellinen?
Näyttelyissä on sekin hyvä puoli, että näyttelyihin valmistautuminen, koiran opettaminen on mukavaa puuhaa ja lähentää isännän/emännän ja koiran suhdetta.
ira honkonen
www.leimuviita.fi