Suomenpystykorva jäljestäjänä

[erjan]

En ole tiennyt, että se on niin yksinkertaista. Ronja sai haistaa kadoksissa olevan koiran valjaita (olimme paikassa, jossa koira oli varmuudella nähty) ja ei kun menoksi. Kun pääsimme heinäpellon laitaan, olin varma, että Ronja on kadottanut jäljen, vei minua ihan hölmöön (näkökulmastani) suuntaan. Sain puhelinsoiton, koira kulkee edessämme juuri Ronjan merkkaamaan suuntaan. Pääsimme lopuksi noin viiden metrin päähän koirasta, mutta en uskaltanut päästää typykkää irti, läheisestä tiestä johtuen, niinpä koira jäi tavoittamatta. Tarkoitus oli, että juoksuaikainen typykkäni saisi uroskoiran houkuteltua, kun siihen ei edes koiran kotiväki pystynyt, seuraavana päivänä iskenyt noidannuoli esti enemmät yritykset.
Kokemus oli sen kaltainen, että pistää kyselemään, miten laajasti olette käyttäneet koirianne jäljellä, kokemuksia, kertomuksia.

[Taitar]

Olis myös mielenkiintoista tietää, onko kukaan käyttänyt pystykorvaansa jälkikokeissa (Mejä)?
Erilaisissa jäljestystehtävissä varmaan on useampikin koira ollut (haavoittuneet hirvieläimet yms), mutta kokeissa?
Itse käytän mäyräkoiriamme jälkikokeissa käyttötuloksia varten, ja rotukirjo on nykyään melko laaja, suomalaisista ainakin lappalaisrotuja on kokeissa näkynyt.
Meillä ei aika eikä energia enää riitä pystykorvillamme kokeilemaan jäljestystä, linnunhaukkukokeissa on tarpeeksi , kun on useampi koira.

[st]

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... .aspx?R=49

Koiranet on vekkuli apulainen; Tulostilastoista löytyy heti nämäkin tiedot raksimalla "metsästyskoirien jäljestämiskoe" koemuodoksi ja valitsemalla halutun aikajanan!
SP:lle löytyi 11 tulosta viim. 20 v aikana, PP:lle vain 1.

Nettiterkuin,
Soile

[Pyrykoira]

Kahdessa MeJä harkkarissa olen pystikseni kanssa käynyt. Radat tehneen ko.lajin tuomarin mukaan koira selvitti radat " tosi hyvin ". Voisivat kyllä katsella vähän ihmeissään, jos kokeeseen pystykorva ilmestyisi räksyttämään

[erjan]

Kahdessa MeJä harkkarissa olen pystikseni kanssa käynyt. Radat tehneen ko.lajin tuomarin mukaan koira selvitti radat " tosi hyvin ". Voisivat kyllä katsella vähän ihmeissään, jos kokeeseen pystykorva ilmestyisi räksyttämään

Hei Pyrykoira. Voitko kertoa tarkemmin ko. tapahtumasta. Onko kyseessä verijälki, vai jotain muuta. jospa löytäisin alueeltammekin harjoitusryhmän, olisi kiva kokeilla, pysyykö typykkä jäljellä, vai sekoittaako iso lintu pystykorvan pään. Nyt kun Metsoa ei saa täällä metsästää ja teerikin on piukassa, voisi pystikselle kehittää jotain muuta.

[Taitar]

Erjan, esim.Suomenmäyräkoiraliiton etusivulla on linkki , harrastukset ja siellä linkki mejä, sitä klikkaamalla löytyy tarkat ohjeet ja kaaviot verijäljen teosta, sekä avo että voittajajäljelle.Koemuoto on aika raskas, siinä menee aina koko viikonloppu aamusta iltaan, jäljet näet tehdään edellisenä päivänä .
En usko että kukaan enää ihmettelisi pystykovienkaan osallistumista, rotukirjo on tosiaan niin laaja, vielä parikymmentä vuotta sitten jolloin harrastuksen aloitin rotuja oli mukana vain muutamia. Pääasiassa mäyräkoiria ja spanieleja.

[Pystykoira]

En usko, ettäkö pystykorva olisi yhtään sen huonompi jälelle koulutettava, kuin moni muukaan rotu. Olen treenaillut tuota karhukoiraa pikkuhiljaa vahi-kokeeseen ja kun sitten joskus on menty pystykorvien kanssa jostain jo valmiiksi karhukoiralla useita päiviä sitten ajetusta jälestä yli, niin kyllä ne hirmu tohinalla yrittää sitä lähteä seuraamaan. Toki niinhän sitä sanotaan, että verijälki alkaa vanhetessaan haista paremmin. Mutta pitäisi ihan asiakseen tehdä noille punaisille joku verijälen pätkä jonain päivänä ja kokeilla ajaa se vaikka 12-20h vanhana. Verijälen ajaminen voi tuntua äkikseltään helpolta, mutta kun se viedään pitemmälle, niin esim. pystykorvalla ja karhukoiralla se ei ole aivan niin yksiselitteistä miltä tuntuu. Kaksi suurinta ongelmaa on pikaisesti mietittynä älytön riistavietti ja motivointi. Riistavietti aikaan saa sen, että koiran keskittyminen herpaantuu jälellä tosi helposti, mikäli maastossa ilmasta tulee esim. hirven tai mehtälinnun hajua. Koira luonnollisesti yrittää vaihtaa jäleltä siihen, koska se on sille koiralle aivan varmasti kiinnostavampaa ja tyypillisempää toimintaa. Ja eipä siinä paljon kehtaa koiralle pakotteita tuosta antaa, jos päätehtävänä on kuitenkin hirven tai linnunhaukkuminen. Olen seurannut, kun meillä firman koiramiehet treenaa koirilla ihmisen jälen ajoa, ja pakko on sanoa, että on se riistavietittömillä koirilla se homma aika helv etin paljon helpompaa. Tietysti jos ei se pystykorvakaan ole kiinnostunut linnuista ollenkaan, niin sittenhän sitä on helppo treenata. Motivointi puolestaan on juuri se kysymys, millä koira saadaan kulkemaan tuota jälkeä niin suurella innostuksella, että se ei vaihda sitä mihinkään muuhun. Onhan se mahdollista, eikä sillä edes tuhota koiran luontaisia taipumuksia, koska tuskin siellä metässä vapaana juostessa joka päivä verijälkiin törmää. Nälkä se on se koiran paras motivaattori. Eli ruoka odottaa aina jälen päässä, ja jos ei sinne asti päästä, niin huomenna uudelleen, antaa mahan kurnia. Toki koiran pitää aina tietää, eli on oppinut jonkun helpomman kautta, että siellä jälen päässä se palkka odottaa. Pari viikkoa sitten tein kkk:lle puolitoista kilometriä pitkän jälen, aika vaikean monella kulmalla ja kulkien monen erilaisen pohjatyypin kautta, ja annoin sen vanheta noin 10h. Heti jälen alkupäässä oli aivan tuoreet vasaporukan jäljet ja koira meni aivan levottomaksi ja jälkihän katosi heti. Sain sen kuitenkin nostettua vähän matkan päästä uudelleen, niin sitten oli jo karhu kulkenut illalla aivan meidän jälkeen siitä jälen yli. Karhun jälki haisi huonosti, mutta riitti koiran keskittymisen siirtymiseen siihen, taas verijälki kateisiin. Pätkitellen sain kuitenkin ajettua sen jälen semmoseen vanhan metsän kuvioon, niin eikö siinä -piip- e ollut vielä teeren poikue jälellä, ja arvatahan voi, minkälainen härdelli siitä syntyi, kun koira sai sen emän melkein kiinni. Siinä piti jo antaa vähän kuritusta, ja sitten pitikin koko jälki lopettaa, kun se treeni oli jo tuhottu. Tuntia myöhemmin kaveri meni kokeilemaan samaa jälkeä mäyräkoiralla ja sehän ajoi se aivan niettuilematta loppuun asti ilman mitään häiriötä. Olisikohan mäyräkoiralle tuo jälitys vähän lajinomaisempaa?

[Anatoli]

Kumpaako se mäyris seurasi, teidän (koiran+miehen) tunnin vanhoja jälkiä vai sitä 11 h vanhaa veri/ihmisenjälkeä?

Monesti olen miettinyt näitä tehtyjä jälkiä ja sitä mihin koira lopulta oppii. Aina puheissa käytetään ilmaisua tehty verijälki, eikä puhuta tekijän hajujäljestä samassa yhteydessä. Sen verran olen kokeillut itse tehtyjä verijälkiä suomenpystykorvalla, että tokihan verijäljelle painutaan "sukkana" , eikä normaalissa tilanteessa ihmisen jäljelle tormata. Nykyiselle urokselle tein ensimmäisenä syksynä hirvenroippeilla erimittaisia jälkiä, jotka koira selvitti ongelmitta. Loppuun sopiva nokare palkinnoksi. Vein aluksi hihnassa vähän matkaa pitkin jälkeä ja päästin sitten irti antaen koiran itsenäisesti selvittää lopun. Luonnon hirvenjäljet on myös hyvä harjoituskohde ja seuraaminen onnistuu sopivassa maastossa lumettomaankin aikaan siten, että ohjaaja voi tietää koiran olevan aidosti jäljillä.

[Pyrykoira]

Kahdessa MeJä harkkarissa olen pystikseni kanssa käynyt. Radat tehneen ko.lajin tuomarin mukaan koira selvitti radat " tosi hyvin ". Voisivat kyllä katsella vähän ihmeissään, jos kokeeseen pystykorva ilmestyisi räksyttämään

Hei Pyrykoira. Voitko kertoa tarkemmin ko. tapahtumasta. Onko kyseessä verijälki, vai jotain muuta. jospa löytäisin alueeltammekin harjoitusryhmän, olisi kiva kokeilla, pysyykö typykkä jäljellä, vai sekoittaako iso lintu pystykorvan pään. Nyt kun Metsoa ei saa täällä metsästää ja teerikin on piukassa, voisi pystikselle kehittää jotain muuta.

Hei

Verijälki oli kyseessä molemmilla kerroilla. Ikää läljellä yli 10 tuntia ja mittaa 300 - 400 m en muista tarkkaan . Toisen jäljen lopussa lähti maasta teeripoikue ja sen perään koirakin tietenkin hihnassa kovasti yritti koskoa.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, jota voi joutua hirvimetsällä tositoimissa ( toivottavasti ei ) kokeilemaan.
Kannattaa kuitenkin käydä kokeilemassa, koska ihan kivaa hommaa tuo on, vaikkakin ilmeisesti mäyristen lajia.
Ainakin tuo minun tuttavatuomari oli tosi avomielinen, ja jopa kiinnostunut muillekin roduille mejään.

[Pystykoira]

Kumpaako se mäyris seurasi, teidän (koiran+miehen) tunnin vanhoja jälkiä vai sitä 11 h vanhaa veri/ihmisenjälkeä?

Ehdottomasti verijälkeä, koska jouduin itse nostamaan sen jälen kolme kertaa uudestaan ihan reilun matkan päästä, että saatiin taas se yhtään kulkemaan ja mäyris ajoi koko matkan.

[erjan]

No niin, Ihan pikkuinen verijälki harjoitus pihassa. Hajunotto ja seuranta kaksi metriä ja armoton haukku, siili oli vesiaiheella juomassa, kun mami ei antanutkaan pystykorvalle lupaa siilipaistiin, se turhautuneena tappoi sammakon. Verijälki sai nolon lopun, kun perheen shetlanninlammaskoira- vanhus löntysti kuono maassa jäljen tyynen rauhallisesti alusta loppuun.

[Elkku]

Me ollaan treenailtu mejää omissa porukoissamme kolmatta kesää enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Aika luova jäljestäjä on meidän koira, mutta se nyt on astetta luovempi yksilö yleensä muutenkin.

[NiFa1]

Onko sillä väliä että minkä eläimen verta käyttää, kun kaupoissahan myydään sianverta, mutta nyt hirvijahdin aikaanhan saa kyllä helposti hirvenverta? Onko muuten kellään tietoa miten tuon hirvenveren saa pidettyä juoksevana, ilman että hyhmettyy?

[Taitar]

Mejä kokeisiin seurat ostavat verta usein suoraan teurastamoilta, taitaa silloin olla naudan verta.
Hirven veri käy hyvin.
Vatkaamalla ja suolaamalla (merisuolaa) se saadaan pysymään juoksevana, veren voi pakastaa esim. pulloihin ja käyttää tarvittaessa.
Kaupastahan veren löytää pakastealtaasta.

[NiFa1]

Mulla olis tuossa vielä yksi rusakonraato, kun oli kaverilla jäänyt auton alle ja toi sen mulle juurikin sitä varten että jos haluan koiraa opettaa sillä.. Onko tietoa että miten spk lähtee semmoista hajua seuraamaan?