Jalostusneuvojat eivät oel aktiivisesti osallistuneet tämän palstan kirjoitteluun, ja hyvä näin. Mielestäni jalostusneuvojien on parempi kirjoittaa asiasta Pystykorva lehdessä, kuin täällä nettipalstalla, joka ei aina ole ollut suopea heitäkään kohtaan anonyymien nokittelusta ja arvostelusta johtuen. Ymmärrän hyvin, ettei täällä netissä tarkempaa analysointia vaativista ja lukijalta malttia ja asiallisuutta vaativissa asioissa ole intoa vastata, kuten kävi joskus, jolloin palsta muistutti enemmän mestauslavaa tunnistettavaa henkilöä(jalostusneuvojaa) kohtaan, kuin asiallista keskustelua.
Mitä merkitystä sillä on tuohon epi luvun julkiseksi tekemiseen onko kohtaus tullut perinnöllisenä vai josta muusta syystä? Eli jos ajatellaan että minulla olisi koira joka olisi esim. ruvennut saamaan epilepsia kohtauksia jonkin onnettomuuden jälkeen niin eikö tuo muka nostaisi minun koiran epi lukua? Eikö se ole se ja sama mistä syystä se kaatumatauti on tullut, koska tuskimpa semmoisella koiralla astutetaan joka kaatuilee vai olenko väärässä? EN VAAN TODELLAKAAN YMMÄRRÄ TUOTA SALAILUA JA MIELESTÄNI SE ON VÄÄRIN.
Ulkopuolisen syyn esim. päähän kohdistuneen iskun, tai pidentyneen synnytyksen aiheuttaman happivajeen pennulla takia aiheutuvat epilepsiatyyppiset kohtaukset eivät periydy, eli niitä ei huomioida epi-luvussa. Että suomenpystykorva saa epi- tietokannassa sairas statuksen, on sen saatava vähintään kaksi kohtausta. Tehdyt ilmoitukset käsitellään kolmen eläinlääkärin työryhmän toimesta Helsingin yliopistolla ja he määrittelevät luokitellaanko koira perinnöllistä epilepsiaa sairastavaksi. Sitä ennen olisi tärkeää välittömästi tärinäkohtauksen huomattuaan painua eläinlääkäriin, jossa otattaa vähintään veri- ja virtsanäyte, joiden perusteella voidaan tutkia ja sulkea muun ulkopuolisen aiheuttajan mahdollisuus oireiluun, kuten verensokeri, tulehdukset ym ym.
Omasta mielestäni Metsohaukku vastasi tyhjentävästi asiaan...
Monelle immeiselle tuntuu olevan sellainen käsitys mitä pienempi epi luku sen terveempi ja riskittömäpi koira!
Asiahan ei taida ihan mennä näin? Mahtaisikohan käydä niin jos epi luku olisi kaikkien nähtävillä,ruvettaissinkin
jalostamaan epi lukua eikä koiria? Vallankin näiden "villien" kasvattajien toimesta jotka eivät muutoinkaan
kysy neuvoa asiantuntijoilta. Haettaisiin vain korkealle epi luvulle mahdollisimman pientä epi lukua ja = nyt
olisi olisi terve pieni epi lukuinen koira ja menisi kuin kuumille kiville,sellaiselle henkilölle joka ei tuijota
kuin epi lukua tai titämättömyyttään pitää sitä ainoana terveyden "avaimena".
En aina ymmärrä sitä uteliaisuutta mikä liittyy epi- lukuihin, varsinkin kun olen oppinut ettei niiden perusteella voi tehdä kovinkaan tärkeitä jalostussuunnitelmia. Tärkeämpää lie tuijottaa eri yksilöjen määrää taustalla ja mistä koirista sukusiitoskertymä rakentuu, toiset alle rajan olevat eivät sovi toisilleen kuinkaan arvojen ollessa hyvätkin, kun taas toisilla riskiä ei pitäisi tulla, vaikka kohoamaa onkin taustalla. Moni alle yhden lukuarvon koira on paljon pahempi riskiltään, kuin liki sallitun ylärajan.
Itse en ole varma edes omani tarkasta luvusta, ymmärrän kyllä mitä siellä ei saa kerrata ja miksi, tämä on tullut selväksi tietoa imemällä ja avoimena asiasta aina keskustelleena pitkin poikin Pohjolaa.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com