Polviviat suomenpystykorvilla

[PM]

Olin tänään yhteydessä rovaniemeläiseen eläinlääkäriin, tekee myös polvioperaatioita. Hänellä on myös polvitarkastusoikeus.
Ensimmäinen keskusteluaihe oli nuorten, alle vuotiaiden, nämä patella-polviviat. Hän oli sitä mieltä, että jos koira on niin vaivaantunut, että se tuodaan vaivan takia eläinlääkäriin, niin siitä jo siinä vaiheessa voidaan tehdä varma diagnoosi. Siis mahdollisesti todeta siihenkin tautiin, mistä nyt keskustelemme.

Kuitenkin nyt jo leikataan tai eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen lopetetaan alle vuotiaita selvästi ja vaikeasti polvivikaisia. Nykyisten Pevisa-määräysten mukaan ne jäävät näkemättä koiratietokannassa. Vaikka nopeasti esilletulevina saattaisivat hyvinkin estää vikasuuntaan menevää jalostusta. Tällaisia tapauksia on useampiakin. Lopetettu tai leikattu. Nytkin yksi sellainen odottaa vuoden ikää ja pääsyä Pevisaan. Tähän mitäisi saada korjaus. Normaalit Pevisa-tarkastukset edelleen yli vuotiaille.

Tämän keskustelun sivulla 8 Pekka-Antero ehdottaa, että lahjoisimme eläinlääkärit tekemään asianmukaisen ilmoituksen diagnoosin tai polvileikkauksen yhteydessä, jonka myös koiranomistaja allekirjoittaa. Tämänpäiväinen eläinlääkäri sanoi aina sellaista ehdottavansa. Mitä nuorempi koranomistaja on, sitä varmemmin hän sellaisen suostuu allekeirjoittamaan. KETÄ NE SUOJELEVAT, JOTKA EIVÄT ILMOITUKSENTEKOON SUOSTU ! EIVÄT AINAKAAN SUOMENPYSTYKORVAA. Mahdollisesti omaa tai kasvattajan mainetta ja täten panevat vahingon kiertämään. Kun sen pitäisi katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tämä eläinlääkäri on tamän kevään aikana leikannut jo kolme polviviksista. Viime vuosina niitä on ollut kymmenkunta vuosittain. Hänen mielestään viat ovat lisääntymässä tai ovat tulleet vaikea-asteisimmiksi. Tai muutoin ollan herkemmin yrittämässä hakea koiralle apua tällä tavoin. Ongelma ei kuitenkan missäään tapauksessa ole ohi. Eikä siitä ainakaan minun mielestä päästä erilleen vaikenemalla.

[Kukkoaho]

PM, enp tuolla aikaisemin heitti tämmöisen ehdotuksen

Olisihan se mukava jos näistä joku kirjoittaisi todella asiantuntevan artikkelin Pystykorva-lehteen mutta sen suhteen olen henkilökohtaisesti tällä hetkellä aika skeptinen.

Mitenhän tuo tuntemasi eläinlääkäri, olisiko hän tuo asiantuntija jota enp kaipailee? Juttuhan voisi perustua ihan lääkärin näkökantaan polvivaivojen yleistymisestä ja siitä mitä se koiralle merkitsee.

Edellä oleva kirjoituksesi hiukan valoittaa sitä, miksi on pelkän koiranetin tietojen perusteella löytää selkeitä reittejä mistä polvivaiva jollekin koiralle tulee.

[Pekka-antero]

Olen edelleen sitä mieltä, että eläinlääkärikunta pitää vetää laajasti mukaan tähän "polvikampanjaan". Lahjominen pitää tehdä kuitenkin fiksusti. Eräs tapa voisi olla, että SPJ:n nimissä tehtäisiin lomake, jossa asia selkeästi, mutta lyhyesti kerrottaisiin. Sitten koiran tunnistustiedot ja kuvaus sairauden laadusta ja asteesta (0-5). Tämän jälkeen lupaus palkkiosta, jonka SPJ maksaa saatuaan raportin, ko. eläinlääkärin tilinumero ja allekirjoitus. Koiran omistajalta tarvittanee allekirjoitettu lupa, että sairaus saadaan raportoida jalostuksen edistämiseksi ja lupa julkaista, kuten pevisan tuloksetkin. Merkittävin asia ilmeisesti on se, että kukin eläinlääkäri voisi raportoida, onko kysymys perimästä, tapaturmasta, vaiko iän tuomasta kulumasta. Luulen, että näihin vaihtoehtoihin on koiran iällä, yleiskunnolla (painolla)jne. merkitystä.

Tämän keskustelun aikana olen useasti muistanut oman koirani isoäidin tapaturman, kun se nykyisen koirani kanssa painiessaan alkoi juosta kolmella jalalla ja piti nostaa autoon. Lääkäri antoi kipupiikin ja niskaan akupunktiohoitoa, koira toipui. Minä uskon edelleen iän ( 11 v ) tai tapaturman mahdollisuuteen, mutta löytääkö joku perimäänkin viittaavaa ?

Jonkin on tietysti selvitettävä tapa, jolla lomakejakelu saataisiin kattavasti tehtyä. Jos/kun asiassa edetään, pitäisi vielä olla valmius lähettää jokaisesta raportista kiitoskirje ja uusi lomake tähän talkooseen osallistuneelle eläinlääkärille.

Itse tulen lähettämään tämän sepustukseni jalostusryhmälle tiedoksi. Nyt seurailen, mitä tämän palstan ahkerat urakoijat sanovat. Jos joukossa on eläinlääkäreitä, olisi mielenkiintoista kuulla heitän mielipiteensä käytännön toteutuksesta, miksei myös palkkion määrästä !

[enp]

Olen edelleen sitä mieltä, että eläinlääkärikunta pitää vetää laajasti mukaan tähän "polvikampanjaan". Lahjominen pitää tehdä kuitenkin fiksusti.

En oikein ymmärrä mikä logiikka tässä on jos kerran ongelmana on se, että omistajat eivät suotu ilmoituksia allekirjoittamaan? Olisiko hyödyllisempää informoida jäsenkuntaa lehdessä, ettei tällainen toiminta ole jäsenkunnalta hyväksyttävää toimintaa?

[Pekka-antero]

Kysyn enp:ltä, kuka on sanonut, etteivät pyydettäessä suostu ? Jos eläinlääkäri esittää asian tärkeyden, on se paljon konkreettisempi tilanne, kuin lukea teksti lehdestä ja tehdä kotioloissa päätös ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

[enp]

Kysyn enp:ltä, kuka on sanonut, etteivät pyydettäessä suostu ? Jos eläinlääkäri esittää asian tärkeyden, on se paljon konkreettisempi tilanne, kuin lukea teksti lehdestä ja tehdä kotioloissa päätös ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Olin tänään yhteydessä rovaniemeläiseen eläinlääkäriin, tekee myös polvioperaatioita. Hänellä on myös polvitarkastusoikeus.
... Pekka-Antero ehdottaa, että lahjoisimme eläinlääkärit tekemään asianmukaisen ilmoituksen diagnoosin tai polvileikkauksen yhteydessä, jonka myös koiranomistaja allekirjoittaa. Tämänpäiväinen eläinlääkäri sanoi aina sellaista ehdottavansa. Mitä nuorempi koranomistaja on, sitä varmemmin hän sellaisen suostuu allekeirjoittamaan. KETÄ NE SUOJELEVAT, JOTKA EIVÄT ILMOITUKSENTEKOON SUOSTU ! EIVÄT AINAKAAN SUOMENPYSTYKORVAA ...

Ehkä vika on luetun ymmärtämisessä mutta kyllä se tuosta PM:n tekstistäkin tuli selville, ettei vika suinkaan ole eläinlääkäreissä. Meidän koiraihmisten pitäisi vain ryhdistäytyä ja olla puheidemme mukaisia, sillä kyllä ne ongelman luoneet ja siihen vaikuttavat henkilöt näkyvät selvästi peilistä.

[Huugo]

Kyllähän nämä jutut vähän synkällä puolella pyörii spk:n osalta , kun lähinnä epilepsian ja polvivikojen ympärillä mennään jatkuvasti. Uusi harrastaja saa helposti kuvan, että peli on menetetty kokonaan? Ongelmista pitää puhua, mutta jotain positiivistakin pitäisi olla ja erityisesti oikea kuva asioista tulisi saada....

[Pekka-antero]

Nytpä kysynkin, ovatko nuo pevisa-tarkastuksien ulkopuolellakin tehdyt tarkastutkset koirakohtaisesti näkyvissä Koira-netissä ja mukana niissä tilastoissa (etenkin sairaiden koirien), joita me itsekukin voimme tarkastella. Jos ovat, niin asiathan ovatkin hyvin, jos kaikki sairaudet on saatu tietoon muiltakin, kuin PM:n tutulta eläinlääkäriltä. Kuitenkin vielä epäilen, että osa eläinlääkäreistä tarvitsi muistutuksen tälläisen raportin tärkeydestä meille ja muidenkin rotujen harrastajille heidän koiristaan.

[erjan]

Ei se helppoa ole, se kertominen. Oli minun vallassani lähettääkö eläinlääkäri Mörkön polvitodistuksen Kennelliittoon, vai ei. Ei ole helppoa olla rehellinen ja toimia rodun parhaaksi. Tätä keskustelua alusta seuranneet muistanevat, miten sain vihat niskaani, sydämen ylilyöntejä ja unettomia öitä,- minulta joka nukun kuin uppotukki, jonka elämä on käännetty ympäri jo useaan otteeseen, joka on pitänyt itseään katkeamattomana, välillä vähän huojuvana. Otti voimille, mutta vahvisti.
Puhutaan kovasti tilastoista, mutta unohdetaan, ettei tarkastamaton koira automaattisesti ole terve. Esimerkiksi ykkösen polvea ei tavallinen harrastaja tunnista. Eläinlääkärin mukaan se ei itsestään lähde pois paikaltaan, mutta tarkastustapahtumassa eläinlääkäri sai toisen polven sijoiltaan.
Tosin eräs kasvattaja sanoi tunnistavansa jo pieneltä pennulta sairaan polven, sen taidon haluaisin minäkin omata, kun Mörkön lääkärikään ei vielä toisen rokotuksen yhteydessäkään tunnistanut polvissa mitään outoa.
Vasta 0/0 polvilla voidaan koiraa käsitellä terveenä, ennen tarkastusta ne ovat EHKÄ
Sitten on vielä kasvattajan vastuu, ollako vastuullinen rodulle, vaiko muun pentueen pentujen omistajille. Jokainen kirjattu virhe vaikeuttaa toisten pentujen jalostuskäyttöä ja syyllistää kasvattajaa.
Minä olin uskollinen rodulle, mutta joskus ihmettelen, kannattiko?

[Kytösavu]

Ja yhä edelleen se tarkastamaton ei ole sairas. Yksi ykkösen polvi suvussa jossa ei muita merkintöjä ole, ei ole vielä se maailmanloppu eikä marttiyryyteen ole sen takia tarvetta. Varsinkaan kun se ykkösasteen polvimerkintä ei vaikeuta koiran elämää millään tapaa, korkeintaan järkyttää ihmisen jalostushaaveita. Vakavemmat polviasteen viat ovat ikäviä, onneksi niitä ei esiinny enempää.
Suurin osa polvimerkinnöistä, joista suuurin osa oli ykkösasteen merkintöjä, jotka eivät haittaa koiran elämää, tulivat täällä esitetyn taulukon mukaan tarkastetuista vanhemmista ja lähes aina samoja koiria löytyy takaa. Ongelmaa tulisi välttää ja vähentää, mutta ei elää ainoastaan sen mukaan, koirassa kun on muutakin oleellista.
Kannattaisi järjestää niitä joukkotarkastuksia, kun huolta ja murhetta asioista tuntuu löytyvän, ohjeet oli jo pari kertaa tämän otsikon alla. Suomenpystykorva on edelleen yksi tutkitummista ja terveimmistä koiraroduista, sen suunnan pitäminen kannattaa, mutta lie parasta pitää järki mukana tasapuolisesti joka asiassa.

[Aallontie]

Eikös se villakoiranydin tässä ole se ,että polviviat näyttävät tilastojen valossa olevan selvästi kasvussa.

Tarkastetuissa koirissa polviviallisia näyttäisi olevan n 6 % tarkastetuista ja tarkastamattomissa lienee syytä oletaa vähintään yhtä paljon.

Pikaisella silmäyksellä KOIRANETTIIN näyttäisi polviviallisten vanhempien pennuista n. 6,5 % olevan myös polviviallisia(tarkastetuista pennuista).
Näistä tapauksista en löytänyt polvivian kuin toiselta vanhemmalta.

Jos polviviattomien pennuista vaikkapa 5,5 %:lla on myös polvivika niin mitä tämä kertoisi ?

Onko polvivikaisuus ominaisuus,joka on jalostettu rotuun sisään ja sitä ei saada vähenemään vaikka suoritettaisiin raakaa karsintaakin.
Tällöinhän valittu rakenne ihanne olisi jo valmiiksi virheellinen.

Toisaalta jos löytyyy selvät suvut ja sylttytehtaat,josta ongelmat syntyvät niin täsmäiskuilla noihin pesäkkeisiin saataisiin suurin vaikutus terveyteen.

Onneksi tietoa on esim KOIRANETIN kautta otettavissa,joten toimenpitet voivat perustua faktoihin,eikä mutu tietoon.

[Kytösavu]

Minkä tilaston mukaan kasvussa?

Tuolta polvinivel ja vuodet 1988 jolloin tarkastukset alkoivat - 2010
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... .aspx?R=49

Kun puhumme virallisista tarkastuksista(Pevisa), ongelmat eivät ole lisääntyneet. Mikäli puhumme kaikista omistajien ym epäilyjen kautta tietoon tulleista tarkastamattomista oireilivista koirista, lisätkää muutama kymmenen ajalle ennen tarkastuksia, niin ollaan varmaankin oikeassa mittasuhteessa.

[Aallontie]

Minkä tilaston mukaan kasvussa?

Tarkastetuista on polvivikojen osuus noussut 3,5-6,5 % ajanjaksolla 1998-2007 välillä olevilla jaksoilla.

Tarkastamattomistahan ei voida tehdä muuta kuin arvailuja.

[Aallontie]

Tarkastetuista on polvivikojen osuus noussut 3,5-6,5 % ajanjaksolla 1998-2007 välillä olevilla jaksoilla

Korjaan 3,0-6,5 %

[PM]

Minkä tilaston mukaan kasvussa?

Tuolta polvinivel ja vuodet 1988 jolloin tarkastukset alkoivat - 2010
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... .aspx?R=49

Kun puhumme virallisista tarkastuksista(Pevisa), ongelmat eivät ole lisääntyneet. Mikäli puhumme kaikista omistajien ym epäilyjen kautta tietoon tulleista tarkastamattomista oireilivista koirista, lisätkää muutama kymmenen ajalle ennen tarkastuksia, niin ollaan varmaankin oikeassa mittasuhteessa.

Ja yhä edelleen se tarkastamaton ei ole sairas. Yksi ykkösen polvi suvussa jossa ei muita merkintöjä ole, ei ole vielä se maailmanloppu eikä marttiyryyteen ole sen takia tarvetta. Varsinkaan kun se ykkösasteen polvimerkintä ei vaikeuta koiran elämää millään tapaa, korkeintaan järkyttää ihmisen jalostushaaveita. Vakavemmat polviasteen viat ovat ikäviä, onneksi niitä ei esiinny enempää.
Suurin osa polvimerkinnöistä, joista suuurin osa oli ykkösasteen merkintöjä, jotka eivät haittaa koiran elämää, tulivat täällä esitetyn taulukon mukaan tarkastetuista vanhemmista ja lähes aina samoja koiria löytyy takaa. Ongelmaa tulisi välttää ja vähentää, mutta ei elää ainoastaan sen mukaan, koirassa kun on muutakin oleellista.
Kannattaisi järjestää niitä joukkotarkastuksia, kun huolta ja murhetta asioista tuntuu löytyvän, ohjeet oli jo pari kertaa tämän otsikon alla. Suomenpystykorva on edelleen yksi tutkitummista ja terveimmistä koiraroduista, sen suunnan pitäminen kannattaa, mutta lie parasta pitää järki mukana tasapuolisesti joka asiassa.

Ylemmässä lainauksessa Kytösavu kohottaa kokonaiskuvan saamiseksi lisäämään muutama kymmenen ajalle ennen tarkastuksia. Enemmän ongelmaa mielestäni lisää se, että minkä verran polvivikaisia jää "virallisesti" toteamatta, siis koiratietokannan ulkopuolelle, nyt Pevisatarkastuksen aikana vuosittain.

Jälkimmäisessä lainauksessa Kytösavu toteaa: " Vakavammat polviasteen viat ovat ikäviä, onneksi niitä ei esiinny enempää.
Olen kyllä niin monesta tapauksesta saanut mutkien kautta, mutta lopulta suoraan todellista tietoa vakavista polvivioista, että minun käsitykseni on paljon raadollisempi. Väittäisin, että aniharvoin polvistaan oireileva ja siis vakavamman polvivian asteinen koira näyttäytyy Pevisa-paikalla. Sen voi löytää leikkauspöydälta pieneläinklinkalta tai montusta.

Kyllä keskustelu polvivioista ja epilepsiasta on joidenkin mielestä ahdistavaa. Itse kukin saa miettiä, miksi minun kohdalla asia on niin. Mitä enemmän vioista näistä saadaan tietoa, sitä varmimmin periyttävät linjat paljastuvat. Ja se on pitkässä juoksussa rodulle eduksi. Päätelköön itse kukin mistä on kyse kunkin matoallelaksisijan kohdalla.