Polviviat suomenpystykorvilla

[Kytösavu]

Maailmanlopun ennustajat pääsi taas vauhtiin. Koiranjalostus ei ole prosenttilaskua, jos puhutaan jonkin asian todennäköisyyksistä, on huomioitava useampia muuttujia ja asioiden paino-arvo. Minkätaustaisia koiria on tarkastettu ja miksi. 1. asteen sijoiltaan menoriski (jota ei koira elämänsä aikana huomaa) ja muiden asteiden ero ym ym ym. Tämäkin on tuttua matematiikasta ja koiranjalostuksesta ymmärtäville.
Jalostusneuvonta on hyvinkin kuusalla mitkä koirat eivät toisilleen sovi polvilumpion sijoiltaan menon(patella) riskin suhteen. Tieto ei aina ole tuskaa, se on myös mahdollisuus. Ikinä emme pääse täysin (meille) ongelmattomaan koira- tai mihinkään eläinkantaan, siitä luonnonlait pitää huolen, riskit on tietysti painettava mahdollisimman alas hukkaammatta liikaa erilaista perimää ja jotain mahdollisesti tärkeää.
Suomenpystykorva on rotuna maailman terveimpiä ja koko ajan rotuunsa keskittyneiden ongelmien suhteen menossa parempaan suuntaan, kiitos tiedonkeruun, jota on osattava käsitellä ilman sydämen tykytyksiä ja järjellä.

Pentujen rekisteröinti on noin 60 ihmiselle tekemäni haastattelun perustella täysin selvästi tehty jo aivan liian vaikeaksi tavalliselle metsästäjälle, joita 85% suomenpystykorvan omistajista ja ystävistä on. Mielestäni tässä kohtaa ei ole mitään järkeä tiukentaa yhä pentujen "papereille" saamista, tarkastamaton ei ole sairas, näiden jälkeläisten hukkaaminen sekuleiksi on järkiköyhää tuhlausta, ei mitään muuta. Kuten jo edellä mainitsin jalostusneuvonta osaa nämä asiat, on perillä mistä tulee minkäkin suuruinen riski, kunpa heitä vain käytettäisiin ja kuunneltaisin vieläki enemmän.
Toistan itseäni, mutta mikä on meille aktiiveille täysin selvää ja yksinkertaista ei välttämätä sitä ole sille reppumies 85%:lle jotka ovat rakkaan rotumme tukijalka ja täysin aiheesta.

Toistan taas itseäni, mutta ikuisen valituksen sijaan tehkää jotain, järjestäkää niitä pevisan silmä- ja polvitarkastuksia.

[PM]

Nojauduit voimakkaasti jalostusneuvontaan. Okei, jos sitä kautta astutukset aina tapahtuisivatkin.

Montako prosenttia pennuista syntyy jalostusneuvonnan tuotteena ?

Olettaisin, että ne nartunomistajat, jotka eivät ole kaikista valistuneimpia rodun suhteen, käyttävät myös vähiten jalostusneuvotaa apunaan.

Ja, jos polvitarkastettujen määrä on jonkin siitosmatadorin kohdalla aivan olematon, niin mihin neuvonta sen jälkeläisille voidaan perustaa?

Lisäksi uskallan väittää, että ne koirat, joiden todella tulisi kulkea Pevisan kautta, jäävät sen ulkopuolelle. Todellisuudessa polvivikaisen osuus olisikin suurempi kuin tarkastetut/polivialliset - suhdeluku osoittaa.

[erjan]

Kaikella kunnioituksella pyydän, että henkilöitä, jotka ovat huolestuneita rodun terveydestä ei väheksyttäisi heidän lyhyen rodussa olonsa mukaan. Perus periytymis-säännöt ovat samat niin puudelilla kuin pystykorvallakin.

Kunnioitan myös jalostusneuvojien työtä, mutta eivät hekään kaikkea voi huomioida. Nartullani oli jalostusneuvojan suositus, en silloin tiennyt rodulla olevan muuta varteenotettavaa kuin alhainen epi-luku ja pieni Ssa. Jos olisin jalostusneuvoja olisin huomioinut koirani isän siskon polvivian, en olisi laittanut muutenkaan näitä linjoja yhteen.

Joku sanoo ettei mitään merkitystä vaikka polviviat suhteessa tarkastetut/ei terveet ovat kasvaneet lineaarisesti vuodesta 2005 vuoteen 2009 lähes nelinkertaiseksi , aina on jotain mihin vedota, poikkeamiin, muuttujiin, mutta jossain on menty pieleen. Onko kyseessä sitten virheet menneisyydessä, kellojen pitäisi helistä ja kovaa, kun on paritettu kaksi yli kymmenen prosentin omaa ssa:ta kantavaa yksilöä, tai nykyisessä systeemissä missä tarkastamattomien koirien on mahdollista tuottaa rekisteröityjä pentueita.

On aivan totta, että tietyt linjat eivät sovi tiettyjen linjojen kanssa, voi rytistä ja kovaa, nyrkkisääntönä voi kait pitää, että riskikoirat pitäisi saada jäämään seitsemänteen polveen tai jos jo ovat lähempänä, pyrkiä kumppanin valinnalla häivyttämään riskejä.

Eikä ole kasvattajalle ollenkaan merkityksetöntä jos jälkeläiselle tulee koiran elämää haittaamaton 1-polvi, minulta katkaisi kasvattajan uran.
Tiedän taas tulevan lunta pesään, mutta olen jo tottunut.
Ehdoton mielipiteeni on PEVISA alusta loppuun.

[Kytösavu]

Jalostusneuvontaa käytetään noin hieman alle puoliin(en jaksa kaivaa tarkkaa lukua) vuosittain syntyviin yhdistelmiin, siis liian vähän. Syitä on monia, ne tulisi huomioida ja pyrkiä korjaamaan asia.

Lisäksi uskallan väittää, että ne koirat, joiden todella tulisi kulkea Pevisan kautta, jäävät sen ulkopuolelle. Todellisuudessa polvivikaisen osuus olisikin suurempi kuin tarkastetut/polivialliset - suhdeluku osoittaa.
Minä en näe salaliittoja joka asiassa ja tiedän ettei asiat ole niin huonosti kuin täällä väitetään. Suomenpystykorva on vuonna 2011 terveempi kuin vuosikausiin(kymmeniin), enää ei keväisin löydy monttuja kylien laidalta joka toisen torpan takaa, kuten minun aloittaessani virallisesti tätä harrastusta, ja perimätiedon mukaan niitä monttuja on kaiveltu ennemmin vieläkin enemmän. Syynä oli epilepsia, vihaisuus, polviviat.
Koska polvivikoihin näin jälkiviisaana(helppoa) näyttäisi olevan useimmiten syyt sukutaulussa sopimattoman yhdistelmän myötä, en osaa nähdä tätäkään asiaa maailmanloppuna, koska niitä voidaan jalostusvalinnoilla välttää. En itsekään olisi taipuvainen valitsemaan nartulleni 1. asteen polvilumpion sijoiltaan menoriskin urosta, vaikka se onkin mahdollista, mutta en liioin osaa pelätä sellaisen veljeä tai sukulaista, ellei siis nartussani ole samaa taipumusta.
Kyseisiä "riskin" koiria voi hyvin olla sukutaulussa mikäli ne ovat muilta ominaisuuksiltaan erinomaisia, muttei niitä ehkä kannata sinne kasata.
Koiranjalostus on tasapainoilua tiedon ja luonnon monimutkaisen arvontasysteemin varassa. Kaiken meidän ihmisten mielestä "viallisen" ulosjättämällä teemme itsellemme tai ainakin rodullemme huonon palveluksen, joka tulee myöhemmin ilmi kannan supistuessa liikaa.
Jos siltä tuntuu ettei koiranjalostus kiinnosta yhden 1. asteen polvimerkinnän jälkeen(jota koira ei itse tiedä), kannattaa keksiä muuta tekemistä, ei se elämä sen kummallisempaa ole.

On täysin päivänselvää ettei ole yhtään viisasta tehdä rekisteröintiä enää yhtään vaikeammaksi satunnaiselle pennuttajalle, siis näille metsämiehille joita ei kokeissa ja näyttelyissä näy, joita 85% koiriemme omistajista on. Rekisteröintien vaikeuttamisen suhteen osalla kohtaa olisi päinvastoin tultava takaisinpäin.

[Emma]

Totuushan on se, että me voidaan narista näistä tarkistamattomista yhdistelmistä hamaan tulevaisuuteen saakka mutta nämä pentueet eivät tule vähenemään ennen kun ostajat niin päättävät. Niin kauan kun tarkastamattomille pennuille ja vielä pahemmin - rekkaamattomille pennuille löytyy ostajia, niin kauan niitä tullaan tekemään.
Muistan yhden kaverin joka osti pennun erittäin hyvältä kaveriltaan (metsästyskoira, ei pystis). Jälkikäteen hänelle selvisi, että yhdistelmä oli eräänlainen terveyskatastrofi (ja hänen kaverinsa oli siitä tietoinen) ja kyseinen ostaja oli vähän huuli pyöreänä. En tiedä kuinka hyvin kaverisuhde säilyi.
Aina tulee löytymään se pennunostaja joka ei välitä sukutauluista, terveystilastoista, kokeista eikä muusta. Se metsästäjä joka haluaa vain metsäkoiran ja on valmis ostamaan se mistä yhdistelmästä vaan kunhan se on halapa ja lähellä. Niin kauan kun heille ei tarpeeksi usein satu kohdalle se sairas koira jonka kanssa ei pääse metsälle niin on turha kuvitella, että kaikki yhdistelmät tarkastettaisiin ennen astutusta. Jos kaikille heille sattuisi sama kohtalo kun tuolle yhdelle kaverille niin voisi jossain vaiheessa alkaa sitä karvalakki-metsästäjääkin kiinnostamaan mistä koiransa ostaa.

[erjan]

Jos siltä tuntuu ettei koiranjalostus kiinnosta yhden 1. asteen polvimerkinnän jälkeen(jota koira ei itse tiedä), kannattaa keksiä muuta tekemistä, ei se elämä sen kummallisempaa ole.

Niinpä niin, mutta kun olen allekirjoittanut sen kasvattajasitoumuksen, se estää käyttämästä urostani.
Sekä oma, viime vuosina kasvanut tietomoraalini.

[erjan]

enp. missä mennään polvissa tänään? päivitit puoli vuotta sitten, voisitko päivittää tähän päivään

[enp]

enp. missä mennään polvissa tänään? päivitit puoli vuotta sitten, voisitko päivittää tähän päivään

Täällä ei valitettavasti saa enää virallisesti tiedottaa näistä asioista vaan polviasiat on siirretty kotisivujen alaisuuteen. Ne ovat siellä päivitetty ajan tasalle.

[erjan]

enp. Kiitos. sieltähän se löytyi Suomenpystykorvan alta, terveysosiossa,
oli vielä kaiken lisäksi ihan hyvä.
On vaan sääli, että kuvien sykli saa silmäpohjat sekaisin ja migreeni räjähtää.
Tosin aurinkolasit auttavat

[Topiosku]

Niin sitä joutui meikäläinenkin kokemaan polvivian omalla suomenpystykorvalla, oman koiran jälkeläisellä . Katkera opetus näin uran alkutaipaleella tämän rodun parissa. Annoin urokseni astua pevisa-tarkastamattoman nartun ja itse asiassa nartun vanhemmatkaan eivät olleet tarkastettuja... Ensin oli järki, mutta sitten veivät tunteet... (narttu oli tutun koira). Ja nimenomaan oli, narttu koki tapaturmaisen kuoleman talvella, joten ei ole enää tuottamassa pentuja maailmaan.

Koirani täytti kesällä juuri vuoden, enkä ollut siitä mitään vikaa huomannut, ainoastaan pyöräilytettäessä ihmetellyt kunnei suostu ravaamaan. On kaikin puolin innokas ja lähes yliaktiivinen eikä polvi ole tuntunut vauhtia hidastavan. Kunnes tosiaan viime viikolla oltiin pevisa-tarkastuksessa ja toisessa polvessa todettiin luksaation aste 2 ja rutinaa jo eli jotain on jo rikki. Toinen polvi on onneksi terve, toistaiseksi (sanoi eläinlääkäri). Operaatio polveen on todennäköisesti edessä, jotta koiran saa toivottavasti toimivana pysymään. Aika "erikoislääkärille" on parin viikon päästä.

Tästedes tulen ikuisesti vannomaan niin pevisan kuin muidenkin tarkastusten nimeen ja ehdottomasti ennen 1. pentuetta Enkä pidä yhtään huonona, että polvilausunnon joutuu uusimaan nuoren koiran ollessa kyseessä!

Nyt toivon hartaasti, että koirani muilla sisaruksilla olisi polvet kunnossa, viesti on lähtenyt eteenpäin että kaikki tarkistuttaisivat ne, vaikka edes epävirallisesti.

[Topiosku]

Sen verran vielä lisäystä edelliseen, että en tietenkään "syytä" pelkästään nartun perimää, yhtälailla urokseni perimästä voi putkahtaa mitä vaan ja yhteisvaikutus vielä erikseen.

Enkä tapahtuneesta huolimatta kadu pentujen teettämistä, se oli mahtavaa aikaa, pääsin läheltä seuraamaan ja osallistumaan pennutukseen kuin ne olisivat olleet omani. Siitä sain myös kipinän mahdollisesti joskus tulevaisuudessa itsekin kasvattaa suomenpystykorvapentueen.

[enp]

Niin sitä joutui meikäläinenkin kokemaan polvivian omalla suomenpystykorvalla, oman koiran jälkeläisellä . Katkera opetus näin uran alkutaipaleella tämän rodun parissa. Annoin urokseni astua pevisa-tarkastamattoman nartun ja itse asiassa nartun vanhemmatkaan eivät olleet tarkastettuja... Ensin oli järki, mutta sitten veivät tunteet... (narttu oli tutun koira). Ja nimenomaan oli, narttu koki tapaturmaisen kuoleman talvella, joten ei ole enää tuottamassa pentuja maailmaan.

...

Tästedes tulen ikuisesti vannomaan niin pevisan kuin muidenkin tarkastusten nimeen ja ehdottomasti ennen 1. pentuetta Enkä pidä yhtään huonona, että polvilausunnon joutuu uusimaan nuoren koiran ollessa kyseessä!

Ikävä on tuo sinunkin narttusi kohtalo mutta ei mielestäni ihan niin odottamaton kuin voisi ensialkuun ajatella. Pentueessahan on jo kaksi polvisairasta koiraa vaikka ovat vasta toisella vuodella. Kun menee narttulinjassa pari tarkastamatonta mutta silti pennutettua sukupolvea taaksepäin löytyy sieltä jo merkintä rajoitteesta. Kuten viestissäsi mainitsit olisi jo korkea aika muuttaa polvikäytäntöä ja tarkastuttaa koirat ennen ensimmäistä astutusta.

[Topiosku]

Niinpä ja kolmas polvivikainen pentueesta on jo löytynyt , keskiviikkona leikattiin oma koirani (joka on uros) ja eilen sen sisar ja todennäköisesti toinen sisar tämän talven aikana vielä, koska on alkanut jo oirehtimaan. Oman koirani leikkaus meni hyvin, mutta toipuminen ja kuntoutus vie kauan eikä tällaista kärsimystä haluaisi kenenkään koiralle... Vaurioita oli jo nähtävissä nivelessä, vaikka ei näennäisesti ole oirehtinut polvea.

Emän puolelta minäkin huomasin, vasta liian myöhään että polvivikaisia on ollut. Kuinka paljon olisikaan jos kaikki olisi tarkastettu??! Ongelmana on juuri se, että suurinta osaa ei ikinä tarkasteta.

[Kytösavu]

Enemmän polvivika riskiä löysin kyllä sieltä sinun uroksesi, eli pentueen isän takaa ja ihan niistä tarkastetuista koirista. Mutta yksistään em. tuskin riittää kuitenkaan huonopolvisen pentueen syntymiseen, lie tosiasia.
On kyllä suuri ongelma ettei pystykorvien polvia tarkisteta enempää, mutta ihan yhtä suuri ongelma ja tärkeä tehtävä on säilyttää riittävän laaja eriperintäinen mahdollisimman laaja rekisteröity koirakanta. Kennelliitto vaikeuttaa koko ajan tavallisen metsämiehen pennuttamista, hätinä näissä uusissa määräyksissä itse pysyy mukana.
Nykyään täytyy olla jatkuvasti perillä mitä uudet määräykset ovat, en ole ollenkaan varma kumpi monen mielestä on tärkeämpää, erikoisasiantuntija kasvattajien aikaansaaminen vai suomenpystykorvan säilyttäminen metsäläisen koirana ja sen pennuttamisen sopivan riittävä yksinkertaisuus.
Edelleenkään kukaan ei ole julkaissut tilastoa missä tarkastamattomista tulisi enemmän ongelmaa kuin tarkastetuista. Kyse lie enemmänkin toisiinsa sopimattomista yhdistelmistä.
Paras lääke pakkojen sijaan lie kasvattajien aktiivisuus ja patistaminen tarkastuksiin. Ihan yhtä hyvä asia olisi niiden tarkastuksien järjestäminenkin joka taholla aktiivisesti sopivin väliajoin.

[PM]

Aijoin kirjoittaa kyseisten pentujen isälinjasta jotankin jo ennen Kytösavun kirjoitusta.Kiroitan nyt sitten sen jälkeen. En kyllä tiennut kuka on kunkin läheisen koiran omistaja. Mutta enpä anna sen ajatusteni esilletuontia haitata.

Pentujen isällä on kunnioitettava määrä näyttelykäyntejä, mutta kokeisiin ei ole sitten ehdittykkään.

Isänisällä (ii) on46 jälkeläistä ja niistä on povitarkastuksessa käynyt vain 3 kpl !!. Siis tuohon jälkeläisjoukkoon on mahdollisuus sisältyä vielä monenlaista koiraa. Koesaavutukset tällä katraalla ovat vaatimattomat.

Isänisänemä (iie) on polvimerkitäisestä emästä. Sen nimeä en mainitse, koska koirien vioista on kielletty kirjoittamasta.

Isänisänisällä (iii) on 59 jälkeläistä, joista viisi on polvitarkastettu, yksi on polvivikainen ja se on juuri tämän iie:n täyssiskosta !!

Isänisänisänisällä (iiii ) on 119 jälkeläistä, joista 18 on tarkastettu. Tarkastetuista on 17 % polvivikaisia. Ja niistä juuri yksi on tämän kyseisen iii:n täyssisko !!

Isän emälinjallakin tullaan sellaisiin nimiin, jotka eivät ole aivan outoja polvivikaisen sukutauluissa. Ja kun otetaan huomioon tuo pentujen emälinjakin, niin taitaa olla niin, että tässä parituksessa ovat huonot geenit kohdanneet.

Vähän on yleensä, siis yleensä, koiria uskallettu tarkastukseen viedä. Pahimmat tapaukset päätyvät ennen sitä kuoppaan tai eläinlääkärin leikkauspöydälle. Jotkut saattavat päätyä leikkauspöydänkin jälkeenkin polvitarkastukseen. Silloin taitavat petoksen tunnusmerkit täyttyä. Ja tällainen on rikos ellei ihmisyyttä niin ainakin suomenpystykorvaa vastaan.