Polviviat suomenpystykorvilla

[Kytösavu]

Sellaista tilastoa ei ole missä ongelmat ovat huomattavasti kasvaneet, enemmät tarkastukset tarkoittavat joka asiassa enemmän myös ongelmia, mutta tieto ei aina lisää tuskaa vaan voi auttaa selviämään niistä. Toivottavasti PM on jo informoinut jalosturyhmää omistajien, ei naapurien kertomista vikaisista koirista.
Teidän maailmanlopun ennustajien kirjoituksien perusteella vain saadaan hiukan turhan negatiivinen kuva suomenpystykorvan tämän päivän tilanteesta. Jokainen joka on koiriemme parissa ollut pitemmän ajan, tietävät tasan tarkalleen kuinka asiojen laita oli ennen ja on nyt. Terveys on mennyt varmemmalle pohjalle, sairaitakin on, mutta nekin olisi useimmiten ainakin jollakin varmuudella vältettävissä. Nollakantaan ongelmien kanssa emme pääse ikinä, liekö tarpeenkaan, luonnolla on aina oma painoarvonsa.

Eläinlääkäreiden valistaminen ja tiedottaminen on varmasti hyvä tie, sekä pevisa tarkastusten lisääminen joka alueella.
Työrukkasten on hoidettava taas oma osuutensa rauhassa taustalla tiedossa olevista asioista ja tehtävä työ tärkeiden asioiden esim. tilastoinnin ja tutkimuksen suhteen, mutta kukin pystyy auttamaan asian vielä parempaan etenemistä helposti tahollaan.
Ongelmia ei tule peitellä ja PM minutkin tuntevana tietää varmasti etten sitä maata todellakaan ole. Jos sellaiseksi tulen, ampukaa minut kuuhun.

[Aallontie]

enemmät tarkastukset tarkoittavat joka asiassa enemmän myös ongelmia

Kappalemääräisesti tietenkin enemmän,mutta suhteellisesti ottaen ei pitäisi enempänä näkyä,jollei ongelma kasva.
Sata tarkastusta ja kymmenen kappaletta ongelmia= 10%,Kymmnen tarkastusta ja yksi ongelma =10 %
Ongelma ei ole kymmenkertaistunut.

[MikaP]

Minkälaisia ajatuksia herättää tämä että polvivikaisista koirista narttuja on 72% ja uroksia 28% ja näillä kaikilla on sukusiitosaste keskimäärin 4,2%. Kahdeksalla koiralla on toinen vanhemmista polvisairas ja toisessa polvessa seitsemässä koirassa on esivanhempi polvivikainen.

[Pekka-antero]

Mika P esittää kysymyksen, minä esitän useamman ja myös omia ajatuksia.

Lyhyen miettimisen jälkeen minulle, joka uskon vain oikein tehtyihin tilastoihin, tuli mieleen seuraavia ajatuksia:
- kuinka paljon laskelmassa oli yhteensä narttuja ja paljonko uroksia, eli käytetäänkö narttuja enemmän tarkastuksissa kuin uroksia ?
- olivatko tilastot koottu vain pevisa-tarkastuksista, vai oliko mukana myös sairauden takia mahdollisesti tehdyt hoitoraportit ?
- toinen ajatus olisi se, onko narttujen tarkastukset tapahtuneet osittain jo yhden tai useamman pennutuksen jälkeen, jolloin niiden elimistöä on jo rasitettu enemmän kuin uroksien ?
- edelleen taustalla saattaa olla sekin, että nartut ainakin minun silmissäni ovat useimmiten ylipainoisen näköisiä kuin urokset.
Kuten aikaisemminkin, olen edelleen sitä mieltä, että olisi kehitettävä tapa, jolla saamme eläinlääkärikunnalta nykyistä laajempaa tietoa ainakin polvivioista, jotka lienee helpommin todettavia kuin monet muut ongelmat. Olisin itse oikopäätä luokittelemassa perimän syyksi vain alle 2 vuotiaiden polviviat.
Kyllä vuosien saatossa polvivian takana voi olla ruokinta ja siitä lähtenyt ylipaino, koiran liikuntamäärät, onnettomuudet, jne. Jos minun koirani alkaisi oirehtimaan polviaan, miettisin ensin, mitä olenkaan tehnyt koirani kanssa ja vasta toiseksi lähtisin tutkimaan useamman sukupolven taustoja.

[enp]

Minkälaisia ajatuksia herättää tämä että polvivikaisista koirista narttuja on 72% ....

Kyllä ratkaisun avaimet ovat koirien jalostuskäytössä kuten me kaikki tiedämme. Rinnakkaisrodussa on tämä asia hoidettu selkeästi paremmin mutta en usko sen johtuvan siitä, että rotu on jonkinvarran spk:ta kevyempi.

[PM]

Mika P esittää kysymyksen, minä esitän useamman ja myös omia ajatuksia.
....
Lyhyen miettimisen jälkeen minulle, joka uskon vain oikein tehtyihin tilastoihin, tuli mieleen seuraavia ajatuksia:
........ Olisin itse oikopäätä luokittelemassa perimän syyksi vain alle 2 vuotiaiden polviviat.
Kyllä vuosien saatossa polvivian takana voi olla ruokinta ja siitä lähtenyt ylipaino, koiran liikuntamäärät, onnettomuudet, jne. Jos minun koirani alkaisi oirehtimaan polviaan, miettisin ensin, mitä olenkaan tehnyt koirani kanssa ja vasta toiseksi lähtisin tutkimaan useamman sukupolven taustoja.[/quote

Onko Pekka-antero nyt vesittämässä koko Pevisa-ajatuksen, kun hyväksyisi perinnöllisesti polvivikaisiksi vain alle 2-vuotiaina sairastuneet.
Etelässä on henkeä vesittää myös epilepsian vastainen työ. Jos nämä molemmat toteutuisivat olisi se rodulle kohtalokasta.

Minkälaisia ajatuksia herättää tämä että polvivikaisista koirista narttuja on 72% ja uroksia 28% ja näillä kaikilla on sukusiitosaste keskimäärin 4,2%. Kahdeksalla koiralla on toinen vanhemmista polvisairas ja toisessa polvessa seitsemässä koirassa on esivanhempi polvivikainen.

Aallontie tuntuu olevan hyvä tilastojen käyttäjä/tekijä. Voisitko selvittää. mikä on tarkastuksissa käyneiden sukupuolijakautuma. Uskoisin, että urosten osuus on siinäkin huomattavasti pienempi. Uroksilta vaaditaan enemmän, jotta sillä astutettaisiin yhtä kertaa enemmän ja aikaisemmin kahta kertaa. Ja näin ollen olisi pakotettu käymään Pevisa-tarkastuksessa.

Polvikaisten yleinen keskiarvo näyttää olevan aika alhainen, 4,2 %. Mutta kuitenkin sairailla koirilla selvästi löytyy yhteisiä tekijöitä. Esim. niin kutsutuilla hirviverisillä suvut päätyvät hyvin usein ja useaakin sukuhaaraa myöten samoihin koiriin.
Katselin parin vikamerkinnän saaneen Seponniemen Pekun jälkeläisen taustoja. Molempien suku meni 10 kertaa Nasseriin ja eri reittiä 10 kertaa sen isään Aljo Nörriin ja viitisen kertaa Murri-linjaan. Sukusiitoskerrointa en muista, mutta lötyyhän ne Koiratietokannasta.

Kovasti huolestuttavalta näyttää tuo Eero Niku-Paavon tekemä tilasto viime vuosien osalta. Näyttää siltä, että osaa narttuja käytetään siitokseen sen verran, että Pevisassa ei tarvitse koiraansa käyttää. Onko lopullisena syynä pelko tarkastuksen lopputuloksen suhteen tai jopa ennakkotieto siitä, että tarkastus johtaisi polvimerkintään.

[Pekka-antero]

PM:lle, olet minun esitykseni lainaukseen (tummennettuun osaan)lisännyt omiakin lauseitasi. Miksi ?
En ole vesittämässä pevisaa, vaan tarkoittanut, että kaikki koirat ennen 2v. ikää pevisaan ja vasta sen jälkeen jalostukseen. Olen myös hyväksymässä polvien tarkastukseen uusinnan 3-4 vuoden jälkeen, jos minua paremmat asiantuntijat ovat samaa mieltä sen tarkoituksenmukaisuudesta.

Muistaakseni kaikki tähänastiset vaatimukset pevisan pakollisuudesta ennen ensimmäistäkin astutusta on tyrmätty napapiirin korkeudelta eikä etelästä. En myöskään lukeudu niihin, jotka eivät hyväksy tähänastisia toimia epilepsian vastustamiseksi. Tiedän kyllä henkilöitä etelästä jopa pohjoisemmastakin, joiden pirtaan eivät kaikki päätökset sovi. Useallakin taholla lienee tarkoitus voittaa aikaa, ettei äskettäin tehdyt virhevalinnat jalostuksessa paljastuisi nyt jalostusiässä olevien koirasukupolvien aikana.

[Aallontie]

Voisitko selvittää. mikä on tarkastuksissa käyneiden sukupuolijakautuma

Tarkastetuista 64 % narttuja ja 36 % uroksia.

[Aallontie]

Tarkastetut:
Nartut 1486 kpl,joista 1072 saanut pentuja = 72%
Urokset 837 kpl,joista 483 saanut pentuja = 57%

Polvivikaiset:
Nartut 81 kpl.joista 50 saanut pentuja = 62%
urokset 32 kpl,joista 10 saanut pentuja = 31 %

Lähde KOIRANET 1988-2010

[PM]

Kiitos Aallontie !

Niin Pekka-antero.
Olen koettanut olla tarkka, mikä on lainausta toisen kirjoituksesta ja mikä omaa. Eilen minä huomasin näppäilleeni vahigossa kaksi kertaa otteen Pajarin kirjoituksesta. Kun poistin toisen se sotki jo sinulle kirjoitetun vastineen lainauksen näköiseksi. Näkyihän se quote siinä välissä.

Miten itse kukin ymmärtää Pekka-anteron lauseen:" Olisin itse oikopäätä luokittelemassa perimän syyksi vain alle 2 vuotiaiden polvivaivat."

[Aallontie]

Jos tässä jotain punaista lankaa haluaa löytää niin se lienee se,että PEVISA tarkistukisa pitäisi saada kaikin keinoin lisättyä rajusti.

Tätä kautta jalostusneuvonta(ja kasvattajat) saa kipeästi kaipaamaansa dataa kun pareja valitsevat.

Tämä ei tarkoita,että monimuotoisuus tästä tulisi kärsimään päinvastoin riskikoiriakin voitaisiin käyttää kun turvallinen pari löytyy.

Käsittääkseni moni odottaa esim. geenitestejä sen vuoksi,että sairaat,kantajat ja terveet saadaan selville ja siten voidaan tehdä turvallisia yhdistelmiä joskus jopa muutoin hylkyyn menevällä koiralla.

Pohjanpystykorvista nykyään tarkistetaan yli 40 % ikäluokasta ja Pystykorvista alle 20 %,voi vain arvailla kumman jalostusneuvonnalla ja kasvattajilla
on paremmat edellytykset onnistua valinnoissa.
Pohjis puoli on pystynyt nostamaan tarkastus määrät 15 yli 40 prosenttiin tällä vuosituhannella vaikka rekisteröinti kehitys on ollut muheva.

Pohjanpystykorva pentueista viime vuonna 66 %:a tuli jalostusneuvonnan kautta-mistäköhän johtuu ?

Tässä ei olla tarjoamassa keppiä vaan maittavaa porkkanaa varsinkin tuleville harrastajille kun tällaisia asioita nostetaan esiin.

[MikaP]

Polvikaisten yleinen keskiarvo näyttää olevan aika alhainen, 4,2 %. Mutta kuitenkin sairailla koirilla selvästi löytyy yhteisiä tekijöitä. Esim. niin kutsutuilla hirviverisillä suvut päätyvät hyvin usein ja useaakin sukuhaaraa myöten samoihin koiriin.
Katselin parin vikamerkinnän saaneen Seponniemen Pekun jälkeläisen taustoja. Molempien suku meni 10 kertaa Nasseriin ja eri reittiä 10 kertaa sen isään Aljo Nörriin ja viitisen kertaa Murri-linjaan. Sukusiitoskerrointa en muista, mutta lötyyhän ne Koiratietokannasta.

Mielestäni tässä on hyvä kommentti PM:ltä, eli tulisi verrata terveen ja sairaan sukutaustoja. Olen ollut itseki huomaavinaan tämän saman seikan että näissä sairaiksi todetuissa koirissa toistuu samoja koiria. Ja kannattaa muistaa että polvitarkastuksia on tehty varsin lyhyen aikaa joten näistä tarkastustuloksista siten ei välttämättä pääse jyvälle minkälaiset rasitteet missäkin koirassa on. Osaako joku sanoa esimerkkinä noista PM:n mainitsemista koirista onko näiden koirien rakenteessa jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa sen että nämä koirat esiintyy polvitapauksissa? Esim. suora polvikulma. Meinaan tämän sillä jos tämä vika on rakenteellinen (syy <=> seuraus).

Ja noihiin aiemmin laittamiini lukemiin niin olen laskenut ne 142 polvivikaisen koiran perusteella, näistä 15 on ns. pimeitä tapauksia mitkä ei koiranetissä näy.

[Pekka-antero]

Kiitos Aallontielle, kun toit esille Koiranetin tietoja tällekin palstalle. Kysyn kuitenkin, ovatko luvuissa mukana myös 1. polvivikaiset ?
Niiden kun jotkut vieläkin sanovat olevan terveitä. PM:lle tiedoksi, minulle ne ovat polvivikaisia, ellei koiran historiassa joku tapahtumaketju toista todista.

[Aallontie]

Eiköhän tässä ketjussa,joka on aloitettu 28.1.2010 ole koko ajan keskusteltu polvivika lipun alla myös 1 asteen vioista jos olen oikein ymmärtänyt.

[erjan]

Tervehdys taas. Olen pitänyt hieman tuumaustaukoa, aika ajoin paikallaan.
Kytösavu tuolla aiemmin vetosi tietämättömyyteeni yhden pystykorvapentueen kasvattajana, pitää toki paikkansa. Mutta tosiasia on, että olen tehnyt koiramaailmassa virheitä jo ennen kuin suurin osa palstalaisista oli edes suunnitteilla.
Fakta tietoa on. Epilepsia narttu synnytti kaksi poikaa, molemmat sairaita.
Nivelrikkoon pentueen jälkeen sairastunut ( kuten myös täyssisarensa ) narttu synnytti pentueen, jossa yksi häntävikainen, yksi lonkkamaljaton ( nukutettiin kolme vuotiaana, leikkausten jälkeen, kun sairastui syöpään), yksi nivelrikkoinen. Perimässä löytyy korkeat ssa:t.
CEA-CEA yhdistelmä tuotti CEA pentuja, myös ylimääräiset ripsikarvat tuntuvat kulkevan suvuissa.
Voisin luetella ulkomuistista muitakin ja erinomaisen nettipalvelun avulla paljon lisää virheiden, polvi,-lonkka jne. periytymisestä. Tässä ei siis ole kyseessä Suomenpystykorva, mutta en usko etteikö periytymissäännöt koskisi myös ko. rotua.
Kasvattaja on henkilö, joka teettää nartullaan pentueen. Koira on esineellistetty (omaisuus). Jos kasvattaja myy pennun, jonka vanhemmista ei ole terveystietoja, ja jompi kumpi vanhemmista myöhemmin osoittautuu sairaaksi periyttäjäksi, onko myyjä syyllistynyt tahalliseen laiminlyöntiin kauppatavaran laatukriteereissä? Taloudellinen vastuu? Moraalinen vastuu?
Ainoana perusteena tähän kirjoitteluuni on, että mielestäni pitää saada PEVISA koskemaan jo ensimmäistä pentuetta.
PM:n ohjeilla olen oppinut myös käyttämään polvivikaisten linjojen etsiskelyssä, en pelkää lineaarista polveutumista, vaan myös sivuille kurkaten ( Kytösavulle).
Lähdenpä tästä ilta-aurinkoon, haistelemaan ruusujen huumaavaa tuoksua ja napostelemaan mansikoita, unohtaen taas joksikin aikaa kaikki ikävät asiat