Polviviat suomenpystykorvilla

[villepa]

Vaikka tarkastuksen vaatiminen rekisteröinnin ehdoksi onkin liikaa ja johtaa rekisteröimättömien pentueiden teettämiseen juuri noista syistä mitä Kytö toi esille, niin silti olen erjan kanssa pitkälti samoilla linjoilla: tietämättömyys korjaa tilastoja, mutta ei tervehdytä koirapopulaatiota.

Jokainen tarkstamattoman koiran pentue on isompi riski kuin tusina tutkitusti lievintä astetta sairastavan koiran pentuetta.

Ehdottomasti kannatan enp:n ehdotusta että kaikki sairaita koiria periyttäneiden jälkeläiset tarkastukseen ennen jalostuskäyttöä.
Siltikään ei poistu se tosiasia että suurimmat riskit on tarkstamattomissa koirissa ja epärehellisissä pennuttajissa.

[mk]

On monia asioita, mitä ei omalta kylältä löydy, mutta ajellaanhan sitä toiseen valtakuntaankin asti esim.jahtireissuille, elikkä kaikkihan on niin suhteellista tässäkin lajissa. On kuitenkin varmaan aika pieni prosentti sellaisia harrastajia, jotka todella asuvat tarkastusmahdollisuuden ulottumattomissa! Joka tapauksessa jalostuksen ulottumattomiin jää paljon varmasti hyviä koiria, jotka jäisivät joka tapauksessa sinne olipa mitään tarkastusvelvoitetta tai ei. Jos ei senverran ole varaa tai viitsimystä, että tarkastuttaa koiransa ennen pennutusta ei kannata mitään pentuja teettää ollenkaan. On se senverran vaivaton toimenpide. Pelkästään asennekysymys!Ja reppukoira ei ole mikään rotu vaan se on suomenpystykorva, jota ainakin itse omasta kokemuksesta pidän erittäin terveenä rotuna sen monipuolisista käyttöominaisuuksista ja kauneudesta puhumattakaan. Lisää avoimuutta, rehellisyyttä,uskollisuutta-sellainenhan se on tämä meidän upea kansalliskoirammekin,- ollaanpa itse samanveroisia. Ps. Kirjoitteleehan täällä foorumillakin osa omalla nimellään ja toiset "huutelevat"nimimerkkien takaa. Miksiköhän?!

[Pikku.Pyy]

Perustavallisena riviharrastajana on minulla kanta, että ennen tarkastuksia en koiraani pennuttaisi, enkä tarkastamattomien koirien jälkeläistä ostaisi. Eräs pitkän linjan kasvattaja sanoi taannoin, että hän ei vie koiraa ensimmäiseenkään näyttelyyn ilman tarkastusta ja siinäkin on minusta järkeä. Itse tosin en ole tähän "pystynyt", vaan on pitänyt viedä jokainen koira vuorollaan jo junnuihin, kun ei riitä kärsivällisyys oottaa sitä vuoden ikäisenä tehtävää tarkastusta (tässä mukamas perusteluna, että koira jo nuorena saa oppia kehäkäytökseen ). Kun tarkastuksen hinta ei halpene siihenkään toiseen pennutukseen mennessä, niin mielestäni on se paras hoitaa alta, heti kun mahdollista.
Tuntuisi, että olisi vaikea keksiä mitään sanottavaa niitten ensimmäisten pentujen ostajille, jos sitten ennen toista astutusta emällä todettaisiin tarkastuksessa jokin jalostuksen esteenä oleva ongelma. Edelleenkin kirputtaa nuorimmalle koiralle varatun tarkastusajan peruminen, joka piti tehdä, kun jouduin itse kiireellisiin tutkimuksiin. Uutta en ole pystynyt varaamaan, kun ei asioista tässä vaiheessa huomista pidemmälle tiedä.

Kyllähän tarkastukselle hintaa tulee, vaikka ei ole täältä matkaa lähimpään tarkastuspaikkaan, kuin alun toista sataa km. Oma lukunsa on vielä löytää arkipäivänänä aikaa eli lomapäivä menee siihen reissuun.
Tääkin on tosiaan kakspiippuinen juttu monella tapaa, kun jokaisella on oma tapansa ajatella asioita. Mutta jos on kiinnostunut rodusta ja sen eteenpäin viemisestä, ei asia kovin iso ole, turhempaankin tulee rahaa laitettua. Rotuyhdistysten joukkotarkastukset käsitykseni mukaan saavat porukkaa liikkeelle, joten ovat kannatettava ajatus, vaikka hintaetu ei suuri olisikaan. Tapaahan siellä sitten muita harrastajia ja jo se on liikkeelle lähtemiseen hyvä syy

Aurinkoista maaliskuuta kaikille

Pikku.Pyy sulkee nyt sanaisen arkkunsa seuraavaan leikkaukseen menon vuoksi. Kuullaan...

[Kytösavu]

Ehdottomasti kannatan enp:n ehdotusta että kaikki sairaita koiria periyttäneiden jälkeläiset tarkastukseen ennen jalostuskäyttöä.
Siltikään ei poistu se tosiasia että suurimmat riskit on tarkstamattomissa koirissa ja epärehellisissä pennuttajissa.

Niin minäkin, ja mielestäni porkkana on parempi tapa, kuin pakko edellä mainitsemieni syidenkin takia. Vaatii vain pientä viitseliäisyyttä yhteydenoton suhteen jälkeläisten omistajien suuntaan rotujärjestönkin toimesta.
Mielestäni pevisa(perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman silmä- ja polvitarkastus tulisi kuulua jokaiselle koiralle, oli niitä tarkoitus pennuttaa eli ei. Mutta tähän ei päästä ikinä, osa kun vain metsästää koirineen ilman paineita huomisesta, ja hyvä niin.
Mielestäni siis tasapainon säilyttämiseksi on hyvä säilyttää yhden pentueen mahdollisuus niille jotka eivät tunne kaikkea monimutkaista säännöstöä, mitä koiran pennuttaminen tänä päivänä vaatii. Näitäkin on, joilla välimatkat ovat pitkät tarkastajien luo, mutta ei metsille. Kunhan kanta on ja pysyy tarpeeksi laajana, voimme varmaankin välttää paremmin ongelmia rekisterissä olevien koirien kautta, koska ei ole mitään merkkejä, että tarkastamattomista koirista olisi tullut merkittävissä määrin ongelmia.
Mutta ei kun järjestämään joukkotarkastuksia, monella alueella niitä on liian harvoin ja vähän.

Toivottavasti PM on informoinut vaarallisten vesien välttämiseksi jalostusneuvontaa tiedoistaan, että asiaan voi reagoida.

[enp]

... On kuitenkin varmaan aika pieni prosentti sellaisia harrastajia, jotka todella asuvat tarkastusmahdollisuuden ulottumattomissa! Joka tapauksessa jalostuksen ulottumattomiin jää paljon varmasti hyviä koiria, jotka jäisivät joka tapauksessa sinne olipa mitään tarkastusvelvoitetta tai ei. Jos ei senverran ole varaa tai viitsimystä, että tarkastuttaa koiransa ennen pennutusta ei kannata mitään pentuja teettää ollenkaan. On se senverran vaivaton toimenpide. Pelkästään asennekysymys!...!

Metsästyskoirat on metsään vietäessä oltava rokotettuja Rabiesta vastaan ja tämän toimenpiteen suorittavat käsittääkseni kaikki vastuulliset metsästäjät. Kuten MK mainitsi on polvitarkastus vaivaton toimenpide, eikä sen teettämiseen rokotusten yhteydessä ole mitään estettä. Kennelliiton sivuilta löytyy kattava lista hyväksyttäviä lausuntoja antavista polvitarkastuskurssin suorittaneista eläinlääkäreistä. Rovaniemelläkin näyttää olevan reilusti valinnanvaraa tarkastuksen teettämiseksi.

Päivitin tuota Patella suomenpystykorvien listaa uusilla löydöillä ja niillä joita tavallinen haku ei löytänyt.

[PM]

Tutustuin melko tarkkaan tuosta vähän yläpuolelta päästävään ruotsalaisten suomenpystykorvien polvivikaisten luetteloon.

Hain ylipäätänsä niitä suomalaisia koiria, jotka esiintyvät näiden polvivikaisten koirien sukutauluissa useimmin. Kun kirjoitan Murri-linjasta, tarkoitan
Murri SF16995/67:n jälkeläisiä alenevassa polvessa. Samoin Nasseri-linjassa on kyseessä Nasseri SF08853/68. On myös muistettava, mistä on ollut eniten kanssakäymistä ruotsalaisten kanssa, ja täten koira-ainesta on runsaasti sinne kulkeutunut. Kuitenkin tämän pienen tutkisteluni lopputulos on johtanut samanlaisiin päätelmiin kuin kotimaamme polvivikaisten sukutauluja tutkiessani.

Tuossa ruotsalaisessa luettelossa oli 42 eri koiraa. Näiden koirien sukutaulussa esiintyi Jerry SF18572K/80 yhteensä 38 kertaa, jossa yhtyy Nasseri sekä Murri. Suoraan Murrista olevat Pipsa SF10517/69 ja Tomi SF262149 yhteensä 36 kertaa. Ja muut samalta linjalta olevat yhteensä 38 kertaa.
Murri suoraan pari kertaa ja Nasserilaisiin sekoittuneena viitisentoista kertaa. Olen ottanut suomalaishaaran laskuihini ko. koiran vain kerran, joten esim. Jerryn luku ei kertaannu Pipsan luvussa.

Nasseri itsensä kautta esiintyy sukutauluissa pari kertaa, poikansa Kronohovs Kimin, SF23550/71, kautta 33 kertaa , Kimin pojan Nallen, SF250473/82, kautta 8 kertaa. Lisäksi Remu SF121795/76 esiintyy pari kertaa ja sitten jälkeläistensä (esim Piki) kautta muutoin useammankin kerran. Ja laskentatapa sellainen, että Nallen 8 ei näy Kimin 33:ssa. Nasseri isä Aljo Nörri 9 kertaa ja saman linjan Arttu 5 kertaa.

Raikon Poika esiintyy 17 kertaa. Lisäksi sen nuorempaa sukupolvea vielä erikseen.

Kille SF27837G/85 esiintyy 12 kertaa.

Toistaiseksi ainakin minulle jää kysymysmerkiksi millaisten polvivikasukujen kanssa nämä suomalaiskoirat ovat paritelleet. Mutta valitettavasti monen polvivikaisen sukutaulussa näitä suomalaiskoiria näkyy useammassa haarassa.

Nuorimmissa koirissa näkyy uusia suomalaisnimiäkin, juuri samoja mitä kotimaammekin vikaluettelossa. Tähän luetteloon taidan paneutua tämän harjoittelun jälkeen tarkemmin.

Viime hetkiin saakka on käynyt vain pieni osa koiristamme Pevisassa. Ja 70- 80-luvulla ei senkään vertaa. Olisi mielekiintoista saada todellista tietoa siltä aikakaudelta. Se auttaisi jalostusneuvojiamme yhdessä tuoreempien tietojan kanssa selviytymään tehtävistään.

Täydentäkää tai oikokaa mahdollisesti väärään suuntaan kallistuneita ajatuksiani !

[enp]

Yleinen mielenkiinto tätä aihetta kohtaan näyttää hyvältä. Lisätään sitä entisestään jokaisen koiraomistajan mahdollisuudella välittömään palautteeseen havaittujen polviongelmien osalta. Osa omistajista ja kasvattajista on jo ollut liikkeellä mutta palautetta näin netin välityksellä ei aikaisemmin ole voinut suorittaa.

Nyt on siis mahdollista lähettää sähköinen polvi-ilmoitus lomake rotujärjestöön spk polvivaivoista.

[erjan]

Hienoa, mahtavaa. Ei siis ne viat, vaan ryhtiliike niiden torjumiseksi.
Muutama rytmihäiriöinen yö tässä taannoin, ja nyt tuntuu kolmen muskettisoturin (mukaeltu) sanoma "Kaikki pystykorvan puolesta", rääkin arvoiselta.
Kiitos Teille kaikille, jotka toimitte.

[enp]

Päivitin lisää polvivikaisten suomenpystykorvien listaa. Listassa ovat nyt kaikki KoiraNet tietokannasta löydetyt polvisairaat ja rajoitteiset suomenpystykorvat. Listaan on lisätty myös jalostusryhmälle ilmoitettuja koiria.

Jos koirien polvimerkinnät näkyisivät KoiraNetin sukutauluissa valinnaistietona voitaisiin jo jollain tavalla päätellä, tulisiko yksilöitä ohjata tehostetummin polvitarkastuksiin.

[arjas]

Viime hetkiin saakka on käynyt vain pieni osa koiristamme Pevisassa. Ja 70- 80-luvulla ei senkään vertaa. Olisi mielekiintoista saada todellista tietoa siltä aikakaudelta. Se auttaisi jalostusneuvojiamme yhdessä tuoreempien tietojan kanssa selviytymään tehtävistään.

60- ja 70 luvuilla oli yleinen tapa, että vialliset koirat vietiin saunan taakse. Eipä niitä paljoa tutkittu sairauksien varalta. Jos hyvä mehtäkoira loukkasi itsensä, se pyrittiin tietysti hoitamaan, jos vain mahollista, mutta matkat oli sillon pitkiä, eikä joka talossa autoakaan ollut. Kun sairastuneen koiran kohtalo oli yleensä lyijymyrkytys, niin ei oo ihme, ettei niitä tilastojakaan noilta vuosikymmeniltä juuri ole. Ja jos koirassa jotakin vikaa oli, niin ei sitä julkisesti juuri huudeltu.

Monella vanhalla metsästäjällä saattaa olla edelleen tiedot niistä 60-, 70- ja 80-lukujen koiristaan, sekä niitten terveydentilasta. Siinä sitä talkoota riittäis, kun noita alkaisi keräämään

En seurannut aktiivisesti ehkä noin 15 vuoteen, mitä rodussa tapahtuu, joten oli pienoinen yllätys se, että polvi- ja silmälausunto vaaditaan vasta toiselle pentueelle. Tiedä sitten, miten on mennyt ohi, mutta omituiselta se tuntuu. Toisessa rodussani kun se silmälausunto ja polvitarkastus on jokseenkin itsestäänselvyys ennen ensimmäistäkään pentuetta. Tällä rodulla silmät tarkistetaan jatkossa kahden vuoden välein, ja jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jolla silmälausunto on tätä vanhempi.

Nykyinen pystykorva käy vuoden vanhana silmä- ja polvitarkastuksessa, se on mulle selviö

[erjan]

Tervehdys.
Olen katsastellut noita polvivikaisten linjoja ja sääliksi käy niitä nartun omistajia, jotka aikovat pentuja teettää. Oikeanlaisen yhdistelmän löytäminen on kuin lottoarvonta, joskus onnistaa, toisinaan taas ei.
Haluaisin tietää ovatko rotujärjestön aktiivit suunnitelleet muutoksia PEVISA määritelmäämme, niin, että saataisiin se ensimmäinenkin pentue PEVISAN alaisuuteen. Kokemuksesta tiedän, että tällä hetkellä ei ole takeita, vaikka pentueen vanhemmat ovatkin terveitä, etteikö perimä tekisi kepposia, mutta astuttamalla vain tutkitusti terveitä, jonain päivänä polviviat ovat harvinaisuuksia, ja johtunevat muista syistä, kuin perimän rasitteesta.
Viidestä kolme tutkittua, kaksi 0/0 ja se yksi 0/1, unelmani on vielä kaksi 0/0

[PM]

Kyllä se koirien käyttö jalostukseen tai oikeammin sanottuna pentujen teetämiseen olisi ennalta arvattavampaa, jos vanhemmista olisi tutkittua tietoa usean sukupolven ajalta. Tieto geeniperimästä varmentuisi.
Selailin KoiraNet:istä polvivikaisten luetteloon vanhempina tai isovanhempina "päässeiden" koirien taustatietoja. Sen mukaan esim HH Miron vanhemmat ja isovanhemmat ovat polvien osalta täysin tutkimattomia. Kullakin on teetetty yksi pentue, mikä ei ole vielä edellyttänyt Pevisa-käyntiä. Yhden pentueen taktikkaa on harrastettu emälinjalla edemmäksikin.

[Haapajärvi]

Monessa mielipiteessä tuodaan esille koirien astuttaminen liian nuorena, olen heidän kanssa täysin samaa mieltä! Miksi pitää kiirehtiä tässäkin asiassa. Samoin ihmettelen miksei jalostuspäiville ja talvipäiville voisi järjestää laajenpaa Pevisa/ verinäyte tapahtumaa kun luonnostaan saadaan suuri määrä koiria paikalle ja on ns joutoaikaa huomattavasti.

[enp]

1.1.2006 jälkeen on Suomenpystykorvat pitänyt tarkastaa ensimmäisen pentueen jälkeen.

Kun katsoo vuosittaisten Pevisa tarkastustulosten taulukkoa käy selväksi, että Pevisa määräysten tiukentaminen 1.1.2006 oli täysin perusteltu toimenpide. Erityisesti huomaa sen, että jalostuskiellon saaneiden koirien osuus on tiukennuksen jälkeen jyrkästi kasvanut. Nämä koirat olisivat voineet levittäneet ongelmaa edelleen ilman sääntötarkistusta.

[erjan]

1.1.2006 jälkeen on Suomenpystykorvat pitänyt tarkastaa ensimmäisen pentueen jälkeen.

Kun katsoo vuosittaisten Pevisa tarkastustulosten taulukkoa käy selväksi, että Pevisa määräysten tiukentaminen 1.1.2006 oli täysin perusteltu toimenpide. Erityisesti huomaa sen, että jalostuskiellon saaneiden koirien osuus on tiukennuksen jälkeen jyrkästi kasvanut. Nämä koirat olisivat voineet levittäneet ongelmaa edelleen ilman sääntötarkistusta.

Mutta miksi sallittiin se ensimmäinen pentue?. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin yhdenkin pentueen, tutkimattomilla vanhemmilla teettäminen, voi teoriassa saattaa koko rodun melkoisiin vaikeuksiin. Onko PEVISA-säännösten tiukentaminen vuosikokous asia?
Entäpä kentän mielipide? CEA- silmillä haukutaan lintuja, epilepsia rajoittaa, mutta ei estä metsällä käyntiä, kakkosen leikkaamattomalla polvella ei juosta metsissä. Paras kai olisi kuitenkin se terveen perimän koira?.