Laukaukseen totuttaminen

[mazu86]

Tervehdys!

Olen uusi pystykorvan omistaja, eli koiralla tänään ikää tasan 4kk.

Minkä ikäisenä spk:valle voi/kannattaa alkaa opettaa laukaukset??
Yritin etsiä aiheesta tietoa sitä löytämättä.

Kiitoksia etukäteen vastanneille!

[Väärti1]

Tällä tavalla olen tehnyt jokaiselle koiralleni elikkä pienoiskiväärillä ehkä parempi aloittaa vaikka olen kyllä haulikollakin totuttanut otat kaverin mukaan ja välimatkaa aseesta riippuen haulikolla pitemmästi vaikka 60m pitelet koiraa taluttimessa ja kyykistyt viereen ja kaveri viehltää että koira huomaa ampujan ettei laukaus tule yllätyksenä varmistut siitä itse että koira nimenomaan on katse suuntautunut ampujaan päin sitten merkki ampujalle tarkkaile koiran reaktiota säpsähtääkö jos ei kaikki kunnossa tämän jälkeen olen päästänyt irti ja kokeiltu ampumista irrallaan kuitenkin ampuja herättää koran huomion ennen laukausta näin olen ainakin saanut onnistumaan

[masa.k]

Ite lähin aikoinaan ampumaradalle. Jätin auton noin 1 km päähän ja yhdistin normaalin kävelylenkin ampumaradalla käyntiin.Mielestäni hyvä tapa kun laukausten äänet voimistuu pikku hiljaa.
Isännän kannattaa olla kuin mitään ei kuuluiskaan niin koirakin huomaa ettei tässä mitään hätää ole.
Näin ite tein ja toimi ainaki mun kohalla hyvin

[Metsäsusi]

Hyviä keinoja ja oppeja tuos edellä!

Laukauksiin totuttamises miun mielestä on äärimmäisen tärkeää ottaa huomioon koiran luonne - sen oman koiran!!!
Jokku koirat tarvitsevat erittäin varovaista lähestymistä laukauksiin ja jokku toiset ei. Ittelläni on nyt justaa käsillä kaksi eripäätä sen suhteen: Lara (( aikuinen sekurotuseurakoira) koira) pitää pahana sitäkin, kun treenaan ammuntaa ilmakiväärillä kaukana sen tarhasta ja Alma ( 2.9. 09 ) syntyny pystäripentu tunkee kirsua väliin varottavaksi asti, kun laitan ja käytän naulapyssyjä... aseita (pienari 410 m/s patruunoin)... tai jotas muuta paukkuvaa... tai muuten pahaa mekkalaa pitävää.

Yleispätevää ohjetta ja oikeaa ikää ei ole mielestäni, "mazu86". Tutustu koiraasi ja sen luonteeseen! Nelikuinen penikka - rippusen vanhempi kuin tuo miun.

Vie sitä nassikkaa vähierin pahempiin ja paukkuvamoiviin paikkoihin sitä mukaa, kun se näyttäs hyväksyvän ja kestävän stressautumatta!

[enp]

Ite lähin aikoinaan ampumaradalle. Jätin auton noin 1 km päähän ja yhdistin normaalin kävelylenkin ampumaradalla käyntiin.Mielestäni hyvä tapa kun laukausten äänet voimistuu pikku hiljaa.

Ehdottamasti suositeltavin tapa totuttaa koira ampumiseen. Voi aloittaa lähestymisen kauempaakin jos pauke kuuluu selvästi. Jos koira reagoi aristellen voimistuviin laukauksiin, sille puhellaan rauhoittavasti ja suunnataan mielenkiintoa muualle. Normaali luonteinen koira tottuu voimistuvaan ääneen paljon helpommin kuin kaverin ampumiin satunnaisiin laukauksiin, eikä mitään säikähtämisen vaaraa ole.

[Aallontie]

Tässä on paljon yksilöllisiä eroja.

Vaikka tuonne ampumaradalle pikku hiljaa menee ilman ongelmia niin sitten jokin turha ampumatilanne väärässä paikkaa voi aiheuttaa paniikin.

Koira oppii ehdollistamalla ja jos vaikka jossain muuten tutussa toiminnssa pamahtaa niin reaktio voi olla tuhoisa.

Esimerkiksi jos koira on jo tottunut autoon ja nauttii siellä olosta niin jos kerran jää häntä oven väliin niin kaiken saa taas aloittaa alusta tai syvemmältä.

[mage]

Itse totutin koirani myös ampumaradalla käymällä, pentu tais olla 3kk:n hujakoilla. Vajaan puolen kilometrin päässä jalkauduttiin ja lähdetiin hissukseen radalle päin. Hirvikivääreiden laukauksia kajahteli harvakseltaan. Poikaa piti jo hiukan jarrutella hihnassa, niin tuo meteli kiinnosti. Ampuma katoksen takaa kuljettiin, hiukan kaveri säpsähti, mutta uteliaana kun isompi reikäinen jysähti. Siitä sitten haulikko radalle jossa pari miestä yritti kiekkoja särkeä. Kolmenkymmenen metrin päässä ampujista, jotka olivat pennun nähtävissä kun taas kiväärimiehet olivat seinän takana, pentu oli jo innoissaan menossa haulikkomiesten "raatille". Niin siinä käytiin lähes kaveritten "plyysseillä" paukkeen aikana. Kovasti pentua kiinnosti etumaastossa lentävät kiekot, ei laukaukset häirinneet. Poistuin tyytyväisenä koirani kanssa autolle. Parin päivän päästä uusittiin edellinen. Koiran ehdoilla ja rauhallisesti välillä pysähtyen kuuntelemaan ammuntaa. Toistoja, ja varoa altistamasta koiraa laukauksen suupaineelle. Tekee kipeää ihmisellekkin saati koiralle. Meillä totuttelu meni hyvin. Toisilla se voi viedä aikaa...

[erjan]

Hei. Kunhan muistat, jos ehdit totuttaa pentua aseiden ääniin, niin vuodenvaihde onkin sitten eri juttu. Meillä pystikset eivät pelkää ampumista, mutta rakettien pauke, suhina, sähinä ja valot ovat vähän liikaa.
Verhot kiinni, hyvää musiikkia ja ihmisten normaali käyttäytyminen. Onhan niitäkin pystäreitä, jotka yrittävät ottaa raketin kiinni ja joskus joku onnistuukin väärään aikaan.
Mutta kaiken kaikkiaan, hitaasti hyvää tulee.

[mazu86]

Oikein paljon kiitoksia hyvistä vinkeistä!!!
Käytin tänään päivällä metässä koiraa ja samalla oli kaveri mukana 222:sen kanssa.
Alussa abaut 300m metriä matkaa kun alotettiin ampumaan, pää käänty kun laukaus kuulu ja jatko sitten omia kaivuuhommiaan siinä...n. 10 kpl laukauksia ammuttiin yhteensä.
Mentiin pikkuhiljaa lähemmäksi ampujaa. viimesimmät laukaukset n.100 metrin päästä, eikä ollu mitää ongelmia.
Eiköhän se tästä lähe!