Suomenpystykorva hirvenhaukkujana

[Topiosku]

Kiitoksia, hienoltahan tuo tuntuu, mutta katsotaan nyt mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kiinnostusta hirviin ainakin riittää.

Täytyy vähän korjata, ettei hirvi juuri sillä hetkellä ollut haukussa, kun se ammuttiin, mutta Jere oli heti perässä. Ennen karkkoa oli haukussa toisen kaadon osalta.

Jeren virallinen nimi on Martinkummun Jere, kasvattaja Erkki Kirjonen Kankaanpäästä. Kauempana suvussa on mm. kaksoisvalio Pete ja HH Kesäniemen Rymy. Että mahtaako ihan sieltä asti vietit tulla...

[vekeh]

Mieleeni tulevat vanhat ajat , jolloin pystykorva oli hyvin monikäyttöinen koira . Pohjois-Karjalassa oli muutamia todella hyviä yksilöitä , joista kaksoisvalio Ekar-Sari tuli vuosina 1954 ja 1955 piirinmestariksi hirvenhaukkukokeessa ja tämän koiran omisti kilpa-ampujanakin tunnettu Joutsi Lievonen Joensuusta . Näiden piirinmestaruuksien arvoa nostaa tavallista korkeammalle se seikka , että maakunnassamme oli hyvin vahva karhukoiravaltikka , jonka eversti Viljo Kivikko oli luonut tuodessaan sodan päättyessä rajan takaa ensimmäiset karhukoirien kantaisät . Nämä kunnostautuivat myös hyvinä hirvenhaukkujina kilpailuissa . Mitä vaikeammat olivat koeolosuhteet sitä paremmin suomenpystykorva pääsi oikeuksiinsa .
Siihen aikaan kanalintujen metsästyskausi alkoi syyskuun alusta kestäen helmikuun loppuun . Kun koirilla oli näin pitkä metsästyskausi niin se vaikutti siihen , että niistä tuli aika hyviä metsästyskoiria . Myös lintukannat olivat todella runsaat . Muistan syksyn 1947 , jolloin metsästettiin yhteensä 128 teertä . Nykyisin eivät edes metsästysseurat ammu niin paljon lintuja . Tämä johtuu lintujen vähyydestä ja lyhyestä jahtikaudesta . Tämän lisäksi näitä saalistajia on ememmän ja kuvaan mukaan ovat tulleet monet pienpedot ja supikoirat verottamaan lintukantoja .

[AM]

Kuinkas paljon on hirveä haukkuvia SPK narttuja olemassa ? Itse olen merkannut Hakojen Piian, Lärvätsalon Mantan ja nyt uusin kova haastaja Knihtin Tiilu.
Tietääkö joku muita kovia narttuja ? Tuttavapiirissä tuntuu tämä hirviverisyys kiinnostavan yhä enemmän, mutta mistä ne pennut oikein löytyvät ? Uroksista on hirvipystiksessä ansiokasta tietoa mutta missäs ne nartut piileksivät. Joskus aikoinaan oli lista jossa oli myös hyviä narttuja, saisikohan sen takaisin tuonne hirvikoiraosioon.

[STa]

Kuinkas paljon on hirveä haukkuvia SPK narttuja olemassa ?

Seuraavassa linkit, josta löytyvät niin nartut kuin uroksetkin. Tältä vuodelta on tietysti vielä tuloksia tulematta!
2009 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... =-3&A=2009
2008 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... &R=49&L=-3
2007 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... =-3&A=2007
2006 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... =-3&A=2006
2005 http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulo ... =-3&A=2005

[Metsäsusi]

Sanasta miestä ja sarvesta härkää!

Eli ei ole tilauskirjoitus. Mitä harmajaturkkisten kanssa pelaamiseen tulee, ittellä oli hyvä hirvenhaukkuja norjanharmaja aikonaan - sen jälkeen ei kotona ole hirvikoiraa ollut ja kertomani perustuu muitten koirien kans mettällä kulkemiseen. Jos kerrottu näyttää vähemmän mairittelevalta, se ei ole miun vika. Se on sitte toinen juttu, kannattaisiko muutamien koiranomistajien katsoa peiliin kylmän itsekriittisesti ensin ja vasta sen jälkeen tuomita miun mielipiteeni koirankasvatuksesta - jos on rääpyä... Mitäs mie mitää sepittäsin joutavia? Kerron vain kokemuksistani ja havainnoistani.

Kyselin, kun nimenomaan punaturkista ei ollut aiempaa kokemusta hirvikoirana.
Sitten viime kirjoittamani tähän ketjuun onkin tullut hyvästi asiaa sekä kerrottavaa onnistumisista. Hyvä

Työn takana meinas olla löytää mieleinen pikinokan pentu, mutta johan viimmen osas kohalle! Tiistaina 24.11.2009. muutti tänne asumaan Kirppuvaaran Alma. Jokikylän Caran pentu.

Se on täysin ihan oma vika ja nolottavaa kömpelöyttä, jos tuosta syntyneestä pennusta ei saa aikaseksi mitään:
I: Fin 15522/99
E: Fin 40325/07

[JooKo]

Onnea vaan koiramiehelle. Sinulle on koittamassa mielenkintoiset ajat pystykorvan kanssa.
Ilmeisesti halusit vinkkejä koirankouluttamiseen. Kaikki kk:lle ja muille hirvikoirille tarkoitetut ohjeet sopivat myös pystykorvalle. (Niitä löytyy näiden sivujen alusta. Ensin karhukoiraosiosta etsit koulutusohjeita ja samoin pystykorvaosiosta hirvikoiran koulutus). Homma vain on paljon tarkempaa kuin varsinaisille suurriistaroduille. Todellista kellosepän työtä.
Ensiksikin miehen ja koiran suhteissa ei saa olla pienintäkään säröä. Hyvät hermot siis välttämätön edellytys pystykorvan kouluttajalla. Malttia ja kärsivällisyyttä rajattomasti! Huomaan, että tunnet pikinokkaa syvällisesti. Se on onnistumisen kannalta erittäin tärkeää. Silloin, kun olet sitä mieltä, ettei koirasi kuullen voi kaikkia asioita puhua, olet lähellä onnistumista. Hirvikoiralta vaaditaan hyvää kuntoa, pystykorvalta erityisesti. Älä vie väsynyttä koiraa hirvelle. Lepoa ja palautumista viikko metsäpäivän jälkeen. Yleisin pikinokkaa vaivaava ongelma on paukkupelko! Sen välttämiseen on paneuduttava erityisellä vakavuudella. Älä vie toisen koiran haukulle. Pystykorva on kunniastaan arka. Ison koiran rähähdys voi sulkea lupaavan hirvenhaukkujan suun lopullisesti. Olisi hyvä, jos saisit passimiehet ymmärtämään pystykorvan herkkyyttä. Ei armonlaukauksia koiran korvan juuressa eikä mennä koiraa hätistelemään tai muuten rajusti mesoamaan kaadolla. Pystykorvalle annettakooon anteeksi pieni vieraille irvistely. Suolistaminen ennätetään tehdä isännän paikalla ollessa.
Eikä pystykorvaa liian nuorena hirvelle. Tutustukoon metsään, tulevaan työmaahansa ensimmäisen syksynsä. Jos hirvi löytyy, niin löytyköön.
Myöskin sinun on varauduttava siihen, ettei koirastasi tulekaan hirvenhaukkujaa. Ammu sille sitten lintuja ja näätiä. Supijahti pystykorvalla on myös mukavaa. Itse olen tämän kaiken kokenut ja nauttinut suunnattomasti. Äläkä kuuntele kaikkia juttuja, mitä muut hirvikoiramiehet kehuvat varhaiskypsistä ja ylisitkeistä koiristaan. Mielestäni heiltä puuttuu se silkinpehmeä kosketus koiralla metsästämiseen, joka sinulla pystykorvamiehenä on. Ja sitten kun olet onnistunut, sinulla on koira jonka löytöhaukut jäävät paikalleen ja joka ei tarvitse tutkaa eikä muutakaan kommervenkkiä avukseen. Haukulle yleensä on helppo mennä ja ... Yksi pystykorvalle ammuttu hirvi vastaa kymmentä muun rotuiselle kaadettua.
Tämmöstä se on! Onnea! Toivoo Tarmo

Itsekin olen katsellut pystistä josko siitä saisi hirvikoiran mutta aika lailla on ruvennut mietityttämään. Tarmo kirjoitti rehellisesti tukun epävarmuuksia johon en ole rehellisesti sanottuna valmis. Sanokaapa viisaammat, miksi en ottasi heti oikeaa hirvikoiraa vaan lähtisin kokeilemaan hermojani pystiksen kanssa?

[Anatoli]

Kyllähän tuossa tarmon kirjoituksessa on paljon oikeaa asiaa. Toisaalta punaisen hirvikoiran miehet ovat kenties hieman tavallisista hirvikoiramiehistä poikkeavia, ja ovat tietoisia hirveähaukkuvan pystykorvan haasteellisuudesta. Varmemminhan sen todennäköisesti muista roduista saa, vaikka eihän ne toki punaista vastaa

Jätin itselle omasta nartusta muutama vuosi sitten uroksen kasvamaan ajatuksena juuri hirvihaukut. Yhdistelmää miettiessä tavoitteena oli saada "hirviveriä" kasaan. Ilmeisesti niitä jonkin verran sattui olemaan. Syksyllä pentu haukkui emänsä kanssa hirveä alle 6 kk iässä, vedin hirvenroippeilla pennulle hajujälkiä, joita seurattiin. Syksyn jatkona oli kolme tunnin kahta puolta ollutta hirvityöskentelyä ja välillä olisi tehnyt mieli kaataa, mutta lupaa ei herunut. Syksy eteni ja hirvityöskentelyt vaihtuivat lupaaviin lintuhaukkuihin. Kaato jäi saamatta. Kulettelin koiraa enemmän lintujen perässä ja seuraavana syksynä linnunhaukkukokeessa saatiin kohtuullinen tuloskin paperille. Toisena syksynä pitempiä hirvihaukkuja ei enää tullut. Nyt on kolmas syksy menossa ja linnunhaukku on sujunut hyvin, vaikka välillä hirvikin on tullut uudestaan mukaan. Viime viikonlopulla oli ensi kertaa tälle syksyä varsinaisessa hirvijahdissa mukana. Haukku alkoi lupaavasti, mutta hetken kuluttua piti soitella passimiehille, että metsoa haukkuu. Annoin haukkua.

Oma käsitykseni onkin, että pystykorvalle pitää selkeästi osoittaa pyydettävä kohde kaadon muodossa, jotta pyynnin kohteeseen kohdistuu sitkein riistavietti. Omalla koiralla tämä vietti menee tällä hetkellä voimakkaammin lintujen suuntaan, tilanne voisi olla hyvinkin erilainen, mikäli ensimmäsen syksyn haukuista olisi saanut kaataa hirven. Löytynee niitäkin pystykorvia, joiden kiinnostus hirveä kohtaan on hyvin vähäinen, eikä sellaisesta hirvikoiraa saa. Jos muissa hirvikoiraroduissa kuuluu olevan yksilöitä, jotka ovat käyttövalioita ilman ainuttakaan hirvikaatoa, en sellaisia usko suomenpystykorvista löytyvän. Sen verran olen kuitenkin oman koiran hirvihaukkua päässyt kuulemaan, että kyllähän siinä korvat heläjää, kun koiran haukkutiheys on reilusti toisella sadalla. Huonoilla lintumailla hirvenmehtuukin sopiikin hyvin pystykorvan käyttömuodoksi, mutta ei mielestäni sellaiselle, joka haluaa nappaskengissä kuunnella koiransa haukkua.

[tarmo]

Ota vaan pystykorva. En tahtonut säikytellä. Tarkennetaan vielä sitä kaikenkokemista. Vaikka pystykorvastani tuli paukkupelko ja sen vuoksi saalistilastot jäivät lyhyiksi, sain nauttia todella hyvän eräkaverin seurasta 14 vuoden ajan. Ne vuodet opettivat minua itseäni paljon enemmän kuin ne monet ajokoirat sitä ennen yhteensä. Arvot ovat nykyisin aivan toiset. Mielestäni koiran sielunelämään tutustuminen onnistuu parhaiten pikinokan kanssa. Terv. Tarmo

[Pyrykoira]

Hyvin voin yhtyä Tarmon erinomaisiin kirjoituksiin myös oman kokemukseni perusteella. Pystykorvan kanssa kulkemisesta ei metsästys parane. Omakin punainen hirviä jotenkin haukkuu ( AVO 1 ) yksi kaato 2 vuotiaana.
Harmaa ja Jämy tietenkin on varsinaisia spesialisteja, mutta tuo paljon ihannoitu "sitkeys" ei sovi minun arvomailaan, kyllä koiran os seurattava / otettava yhteyttä mieheen metsässä, eikä päin vastoin. Taittu pilata harmaa rotu tuolta osin tutkan ja maasturin avustuksella

[Metsäsusi]

Hyvin voin yhtyä Tarmon erinomaisiin kirjoituksiin myös oman kokemukseni perusteella. Pystykorvan kanssa kulkemisesta ei metsästys parane. Omakin punainen hirviä jotenkin haukkuu ( AVO 1 ) yksi kaato 2 vuotiaana.
Harmaa ja Jämy tietenkin on varsinaisia spesialisteja, mutta tuo paljon ihannoitu "sitkeys" ei sovi minun arvomailaan, kyllä koiran os seurattava / otettava yhteyttä mieheen metsässä, eikä päin vastoin. Taittu pilata harmaa rotu tuolta osin tutkan ja maasturin avustuksella

Sanoisin, Pyrykoira, että ei nyt sentään rotuja pilattu, mutta monta hyvää koiraa on pilattu gps-pannan väärinkäytöllä. Se vaara vaanii pystärimiestäkin, jos ei tee ittelleen heti alun alkaen selväksi, että gepsu on hätävara ja suunnistuksen apuväline oman paikan näytöllään. Pystärimies tietää, mutta elämänsä ensimmäistä pikinokkaa hankkivalle nämä varoituksen sanat! (miulle Alma on toinen ja 13v pystärielämää elettynä). Henkilökohtaisesti tykkään kulkea vanhanaikaisesti kompassin ja printatun kartan kans, mutta joskus reissu venyy pimeän puolelle ja silloin gepsu on kiva lisäväline. Se kun näkee pimeässäkin ja sijoittaa kartalle - otsalampulla ja kompassilla voi sitten kulkea.

Kiva, kun tuli tuo nuoriso viikonlopuksi käymään: huomaa Alma, että on täs maalimassa muitakin ihmisiä kuin mie! Täs saa arkea yksineläjä pitää varansa, että ei tule "läheisriippuvaista" koiraa. Pystäri muutenkin jo niin yhden ihmisen koira, niin ei sitä tarvi ainakaan ylikorostaa tämmöisessä talossa, jossa enimmäkseen on vain yksi ihminen asumas.

Kaks jämyä, harmaja ja KKK jo meän metästysporukas - ja nuoria kaikki. Otin silti tuon Alman, vaikka hirvenhaukkujistahan ei periaatteessa ole puutetta. Syistä, jotka on mahdoton selittää kelleen muulle kuin pystärimiehelle

[Pyrykoira]

Asiaa se metsäsusi puhuu, ja samalla menetelmällä sitä on tullu ittekin kuljettua jo 44 vuotta mettillä ja kuljetaan viäläki.

[RTK]

Pystykorva jos on kiinnostunut hirven haukkumisesta ja isäntäkin on siitä kiinnostunut ei se muuta tarvi kun pari kaatoa. Pystykorvan rikkaus on ehdottomasti se, että sille voi osoittaa sen mitä metsästetään. Jos koiraa ei kiinnostaa hirvi sille ei voi mitään.

Monista pystykorvista on erittäin suuri apu hirvenmetsästyksessä, mutta ei välttämättä pärjää kokeissa. Siksi olisi tärkeää niillä koirilla tehdä taipumuskoe, ja saataisiin näin pystykorvan monimuotoisuutta lisättyä ja samalla lisää koiria jalostuksen piiriin.

Pystykorvan kouluttaminen hirvelle ei ole mielestäni mitenkään vaikeaa, jos koiraa ei kiinnosta hirvi isäntä ei voi mitään, jos kiinnostaa niin hirvi nurin, ja siinä on hirvikoira. Onko siitä kokeisiin on eri juttu, mutta koiran kanssa voi nauttia muutenkin kuin lehtien ja tulosluetteloiden listoilla. Ja jatkaa linnun ja pienpetojen pyyntiä. Oikeiden hirvikoirien omistajat laittaa tarhan oven "lukkoon" vuoden vaihteessa.

Ehdottomasti kannattaa viedä hirviverisiä eteen päin, ja ampua niille myös lintuja!

[Metsäsusi]

Onko siitä kokeisiin on eri juttu, mutta koiran kanssa voi nauttia muutenkin kuin lehtien ja tulosluetteloiden listoilla. Ja jatkaa linnun ja pienpetojen pyyntiä. Oikeiden hirvikoirien omistajat laittaa tarhan oven "lukkoon" vuoden vaihteessa.

Ehdottomasti kannattaa viedä hirviverisiä eteen päin, ja ampua niille myös lintuja!

Saas nähä, miten täs käy... Jos hyvin käy, metästellään (ja kilpaillaan haukkukokeissa) hirviä ensisijaisesti ja kautta jatketaan pienemmän riistan parissa. Lintuja näillä main on niin hävyttömän heikosti, että niis ei juuri metästettävää ole, mutta on nuita pienpetoja senkin edestä. Tokkopa tuo haitaksi on, jos siel petopuistossa vähän tehdään harvennusta, niin on sitten kohta ehken lintujakin... vaikkapa etunimikaimalleni hirvimetästyskaverille, jolla on haluja nimenommaan lintumetälle oman pystärinsä kans

Narttupenikan utka oli, kun kiinnostaa erityisesti tuo hirviverien edistäminen pystärillä. Siitä se etenee, kun saa tämmösten hirvimetästyssuuntautuneiden käsiin hirvilinjan narttuja.

[JooKo]

Hyvin voin yhtyä Tarmon erinomaisiin kirjoituksiin myös oman kokemukseni perusteella. Pystykorvan kanssa kulkemisesta ei metsästys parane. Omakin punainen hirviä jotenkin haukkuu ( AVO 1 ) yksi kaato 2 vuotiaana.
Harmaa ja Jämy tietenkin on varsinaisia spesialisteja, mutta tuo paljon ihannoitu "sitkeys" ei sovi minun arvomailaan, kyllä koiran os seurattava / otettava yhteyttä mieheen metsässä, eikä päin vastoin. Taittu pilata harmaa rotu tuolta osin tutkan ja maasturin avustuksella

Haen sellaita koiraa joka alkaa pelittämään pääsääntoisesti hirvillä. Minulla ei ole aikaa kokeilla mitä koirasta tulee vaan sen on oltava sellainen alkujaan. Nyt luetun perusteella suomenpystykorvasta ei sitä aluksi tiedä mutta tuurilla siitä voi saada sellaisen. Mitä mieltä olette, onko minun viisaampaa katsella karhukoiraa, koska olen enempi kiinnostunut
metsästyksestä kuin itse rodusta? Pidän myös koirista jotka ovat omistajansa ohjauksessa, koska susia kulkee jo meidänkin metsissä. Pyrykoira kirjoitti yläpuolella ylisitkeydestä. Olen lukenut myös sellaisista pystykorvista jotka jäävät metsään haukkumaan tunneiksi omistajastaan välittämättä. Onko tämä tutkapantojen tuomaa ominaisuutta vai onko koirien jalostuskäyttö ollut jotenkin vieheellistä?

[Pyrykoira]

Kertomasi perusteella sinun koirarotu voisi olla Norjanharmaa, Jämpti, Karhukoira tai Pystykorva ja ehkäpä juuri tuossa järjestyksessä.