APUVA!

[JohaErv]

Voiko kukaan antaa vinkkiä ,että mitä tekisin noi 6.5kk ikäselle pysykorvan penikalle tälläisessa tilanteessa. Menen antamaan koiralle esim,lihaista luuta koira jyystä luuta tyytyväisenä ku menen lähelle rupiaa koira murisemaan. Onko oikea ratkaisu ottaa vain väkisin painamalla koira maahan vai miten???

[arto]

Miksi haluat luun pois,tulitko katumapäälle että keittoon vielä.. Ei vainankaan onhan se ruokarauha vangillakin mutta voihan murina olla vaan elvistelyä eikä koira niin tosissaan.

[Elkku]

Susilaumassa jokaisella on oikeus puolustaa ruokaansa, ja kun laumassa korkea-arvoisempi on syönyt kyllikseen ja "jättänyt jämät" alemmille, se ei palaa vaatimaan ruokaa pois.

Ala pikkuhiljaa vaihtaa luuta koirasi kanssa parempaan. Silloin ei kannata heti kokeilla, kun koira on juuri saanut superherkun, mutta kun koira syö luutaan vähemmän kiinnostuneena, voit käydä ehdottamassa esim. vaihtoa parempaan herkkuun (samaa voit tehdä leluilla tms. koiralle tärkeillä tavaroilla). Väkisin älä ota, koska silloin tuhoat koirasi luottamuksen sinua kohtaan (ja jotain tuhoa on ilmeisesti jo tapahtunut, kun koirasi murisee sinun lähestyessä, se siis epäilee, että saatat olla menossa ottamaan luuta pois?). Totuta koira siihen, että olet "vaaraton" liikkuessasi sen ympärillä kun se syö, ja luo koiralle käsitys siitä, että pois antaminen ei tarkoita samaa kuin menetys: vaihda parempaan, anna vanha takaisin jne.. Ja kun koirasi on oppinut antamaan luun (tai jonkun muun haluamasi jutun) sinulle, ei se, että silloin tällöin et voi antaa jotain vaihdossa takaisin muuta kuin kehut ja rapsutuksen, ole enää niin vakavaa. Muista kuitenkin ylläpitää koirallasi halukkuutta "vaihtaa", eli älä ota pois liian usein antamatta jotain takaisin.

[VALLE]

SINÄ olet lauman pomo ja otat koiralta pois linnut,luut,ruokakupit ja kaiken mitä haluat ja milloin haluat! Osoita asema koiralle pienillä asioilla jatkuvasti, niin ei tarvi ottaa isoja taisteluita.

[villepa]

SINÄ olet lauman pomo ja otat koiralta pois linnut,luut,ruokakupit ja kaiken mitä haluat ja milloin haluat! Osoita asema koiralle pienillä asioilla jatkuvasti, niin ei tarvi ottaa isoja taisteluita.

Samaa mieltä Vallen kanssa, Kyllä isännän pitää koiralta saada luu ottaa... ja tätä kannattaakin jo ihan pennusta opettaa. Ota luu pois, pidä joku sekuntti kädessä ja anna takaisin koiralle.
Ei sekään ole häävi että pitää sitten aikuisena tapella verissä päin linnusta jos sen saa joskus tiputettua.

Minulla pentu kyllä ärrää joskus leikilläänkin ko. tilanteessa. Siinä on selvä ero äriseekö leikillään vai onko tosissaan vihainen.

[Emma]

Parempi tosiaan että reippaasti vaan otat luun tai muun syötävän koiraltasi pois vaikka mikä olisi. Jos koirasi oppii, että murisemalla tai puremalla saa tahtonsa läpi niin se tulee kyllä sopivan tilaisuuden tullen käyttämään sitä hyväkseen.
Koiraa ei tietenkään pidä ehdoin tahdoin kiusata jatkuvasti ottamalla siltä luut/eväät/lelut pois mutta ensin tehdään selväksi että näin voidaan tarvittaessa toimia ja sen jälkeen koiran voikin jättää rauhaan.
Susi on kylläkin koiran esi-isä mutta kaikki tutkimukset koirilla ovat osoittaneet, että koira ei ole susi. Joten suora vertailu ei aina toimi.

[virve]

Mitä ihmeen johtajia te olette koirillenne
Kyllä te olette ihmisiä ja teillä pitäisi olla älyä enemmän kuin koiralla. Älykäs ihminen ei rupea tappelemaan koiran kanssa vaan käyttää nimenomaan sitä älyä.
Viiden terrierin ja yhden pystärin laumassa en minä ole johtaja vaan se ihminen joka vastaan lauman hyvinvoinnista.
Minun tehtävä on hoitaa laumaa niin, ettei siellä kenenkään tarvitse murista. Jos laumassa tulee tappelu on se minun huonon tilannehallinnan syytä.

Tuleeko teidän esimies teidän tilipussille kurkkaamaan josko siellä on oikea määrä rahaa ja antaa sen tilipussin takaisin sitten jos katsoo tarpeelliseksi.

Teidän onni, että teillä on pieni suhteelisen arka rotu.
Tehkääpä sama homma 2-3 vuotiaalle uros rotikalle ja katsokaa kumpi voittaa.

Jos teidän koiran on pakolla luovuttava sille tärkeistä asioista niin saatte vaan koiran joka puolustaa saalista. Näin on tehty ne koirat jotka eivät päästä kaadolle muita kuin omistajan ja hänetkin vain siksi, että pelkää.

Miksei voi opettaa koiralle luopumista ja sitä , että se luopuminen on kannattavaa.
Silloin elämä on helppoa vielä aikuisenkin koiran kanssa.

Terveisin Virve

[sepedeus]

Mitä ihmeen johtajia te olette koirillenne
Kyllä te olette ihmisiä ja teillä pitäisi olla älyä enemmän kuin koiralla. Älykäs ihminen ei rupea tappelemaan koiran kanssa vaan käyttää nimenomaan sitä älyä.
Viiden terrierin ja yhden pystärin laumassa en minä ole johtaja vaan se ihminen joka vastaan lauman hyvinvoinnista.
Minun tehtävä on hoitaa laumaa niin, ettei siellä kenenkään tarvitse murista. Jos laumassa tulee tappelu on se minun huonon tilannehallinnan syytä.

Tuleeko teidän esimies teidän tilipussille kurkkaamaan josko siellä on oikea määrä rahaa ja antaa sen tilipussin takaisin sitten jos katsoo tarpeelliseksi.

Teidän onni, että teillä on pieni suhteelisen arka rotu.
Tehkääpä sama homma 2-3 vuotiaalle uros rotikalle ja katsokaa kumpi voittaa.

Jos teidän koiran on pakolla luovuttava sille tärkeistä asioista niin saatte vaan koiran joka puolustaa saalista. Näin on tehty ne koirat jotka eivät päästä kaadolle muita kuin omistajan ja hänetkin vain siksi, että pelkää.

Miksei voi opettaa koiralle luopumista ja sitä , että se luopuminen on kannattavaa.
Silloin elämä on helppoa vielä aikuisenkin koiran kanssa.

Terveisin Virve

Minäkin olen vaan kuullut puhuttavan, että koiran omistajan rooli on olla johtaja koiralleen/koirilleen.
Minulla kun ei ole kokemusta koirista juurikaan, en oikein osaa sanoa tuohon juuta/jaata.
Mutta koitan ainakin johdatella koiraani, ettei tulisi tilanteita, joissa sitä joutuisi puolustamaan.
Ja puolustaja kyllä olen tarvittaessa, vaikka viimeiseen hengenvetoon, vaikka "rotikkaa" vastaan.

Ei se ole onni, vaan tieten tehty valinta, kun on tuollainen pienikokoinen koira.
En huolisi rotikkaa enkä haluaisi alkaa sellaisen kanssa katsomaan kumpi voittaa, mutta kuten tuossa edempänä kirjotin puolustamisesta.

Tässä aloituksessa on kyse suomenpystykorvasta, joka luonteeltaa varmaankin hieman herkempi ärisemään tuollaisessa tilanteessa, verrattuna pohjikseen, jollainen itselläni on. Tuo oma koira ei kyllä ole kertaakaan ärissyt missään tilanteessa. Jostain tuli luettua kaiketi malli tuolle ottamiselle ja antamiselle, sitä on tullut testattua aina muistaessa. Se on kyllä niin, että vaikka minkä herkun sille antaa ja jos siltä pyytää sitä katsottavaksi, niin se luovuttaa sen mukise...murisematta. Niin, eikä pakolla ole tarvinnut koskaan ottaa, suostuttelemalla.

Mutta, sen ensimmäisen pudotetun linnun saanti meinasi olla lujassa, siis senkin jälkeen kun se oli ammuttu.
Siihenkään ei liittynyt ärräämistä, mutta karkuun juoksentelua lintu hampaissa ..
Tuota linnun ottamista ei ole oikein voinut treenata, ja sen ymmärrän, että se ensimmäinen pudotus oli koirallekin sellainen tapahtuma, että ymmärrän sen käyttäytymisen.

[pystäri]

voihan sitä ne luut antaa vaikka tarhaan jos koiralla on taipumusta äristä luistaa/siankorvistaan.mutta kyllä isännän on se saatava pois ilman vaihtokauppaa ja isännän on uskallettava ottaa myös saalis tai luu pois.jos kovaluontoinen koiran alku niin laita paksut hanskat käteen pois ottoa varten ja tiukat komennot jos koira äkseeraa.

[Kukkoaho]

Voiko kukaan antaa vinkkiä ,että mitä tekisin noi 6.5kk ikäselle pysykorvan penikalle tälläisessa tilanteessa. Menen antamaan koiralle esim,lihaista luuta koira jyystä luuta tyytyväisenä ku menen lähelle rupiaa koira murisemaan. Onko oikea ratkaisu ottaa vain väkisin painamalla koira maahan vai miten???

Tuo meitin Remu tuppaa vielä nykyäänkin nostamaan huuliaan jos sillä on oikein herkullinen luu, ei sillä, saan minä sen ottaa ihan rauhassa pois, mutta ilmeisesti se on jokin refleksi? Ja niimpä annan pojan rauhassa pureksia aarteitaan, miksi minä väkisellä porua välillemme lietsomaan?

Ihan pentuna jo rupesu urraamaan kaikesta "hienosta", mutta asiaan auttoi todella paljon se, että annoin koiruuden aina esnin järsiä luuta niin että se oli minun kädessäni. Tästä on tosin tullut pieni riesa, sillä Remu kuskaa nykyäänkin usein luunsa minulle "pitelyyn" kun järsii niitä.

Missään tilanteessa ei ole tarvinnut Remuun oikein kiinni käydä (alkuun yritin tuota niskasta seljälleen systeemiä, mutta kiitos Virven lopetimme painin harrastamisen!), määrätietoinen tekeminen ja jos ei auta niin paha ääni.

Linnut Remu antaa todella nätisti, ei edes urise, juoksee toki "kaadolta" 30-50m lintu hampaissaan, mutta siellä antaa sitten ihan sovinnolla.

[markouu]

meillä ilmeisesti viety yli tuo luu homma kun koiruus tuo luun mulle käteen ,että "piä ukko tuosta kii nii mulla on parempi jyrsiä ku tuolla lattialla"
minä opetin pentuna koiraa niin että pidin kättä luun päällä jonkun aikaa kun annoin sen jyrsittäväksi.
ei ole hampaita näyttänyt ainakaan viellä.

[virve]

Minäkin olen vaan kuullut puhuttavan, että koiran omistajan rooli on olla johtaja koiralleen/koirilleen.

Kaikilla koirien keskustelupalstoilla keskustellaan johtajuudesta, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole minulle osannut kertoa mitään koirilla tehtyä tutkimusta johtajuudesta.

Se mitä olen koirista ja susista lukenut ei puhu mistään johtajuudesta.
Villikoirilla/kyläkoirilla ei kirjojen mukaan ole laumaa vaan ne on yksinään jätekasoja tonkivia koiria. Toisen löytämää ruokaa kunnioitetaan tai se varastetaan oman hengen uhalla.
Susillakaan ei ole laumaa vaan ne on aina perhe. Jos sen perheen reviirille tulee vieras susi niin se on siellä henkensä kaupalla. Perheessä ei ole johtajaa vaan siellä on äiti ja isä joiden auktoriteetti on nimenomaan seurausta siittä, että on äiti tai isä. Vai oletteko te johtajia lapsillenne, ettekä vanhempia joilta vaaditaan paljon suurempaa tietoa kuin pelkältä johtajalta.

Koiran murinassa ei koskaan ole kyse kunniotuksen puutteesta vaan luottamuksen puutteesta.

Niin ja paksut hanskat ei sitten jonkun rotikan kanssa auta mitään. Se käy suoraan tappopurentaan eli kurkkuun kiinni.

Terveisin Virve

[villepa]

Minäkin olen vaan kuullut puhuttavan, että koiran omistajan rooli on olla johtaja koiralleen/koirilleen.

Kaikilla koirien keskustelupalstoilla keskustellaan johtajuudesta, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole minulle osannut kertoa mitään koirilla tehtyä tutkimusta johtajuudesta.

Se mitä olen koirista ja susista lukenut ei puhu mistään johtajuudesta.
Villikoirilla/kyläkoirilla ei kirjojen mukaan ole laumaa vaan ne on yksinään jätekasoja tonkivia koiria. Toisen löytämää ruokaa kunnioitetaan tai se varastetaan oman hengen uhalla.

Muuttaako normaalin tottelevaisuuskoulutuksen elämää suuremmaksi johtajuuskysymykseksi se että on ruuasta(luusta) kysymys????
Minulle on aivan sama onko kyseessä johtajuus vai mikä, mutta haluan opettaa koiralleni muutamia käytöstapoja:
-minua ei purra missään tilanteessa, ei edes leikillään.
-jos haluan ottaa koiraltani jotakin pois, koiran on se hyväksyttävä (sen luun tilalla voi olla pureskeltavana vaikka rouvan pyhäkengät)

Minun mielestä tämä on saman tason juttu kuin esim. luoksetulo käskystä.

[virve]

Muuttaako normaalin tottelevaisuuskoulutuksen elämää suuremmaksi johtajuuskysymykseksi se että on ruuasta(luusta) kysymys????

Samaa mieltä.
Samanlaista tottelevaisuuskoulutusta kuin se, että koira tulee luokse tai hyppää autoon.

Terveisin Virve

[villepa]

Muuttaako normaalin tottelevaisuuskoulutuksen elämää suuremmaksi johtajuuskysymykseksi se että on ruuasta(luusta) kysymys????

Samaa mieltä.
Samanlaista tottelevaisuuskoulutusta kuin se, että koira tulee luokse tai hyppää autoon.

Terveisin Virve

Näin juuri...
Ja kaikissa näissä on se sama juttu. Mitä nuorempana alottaa, sitä helpompaa ja itsestäänselvempää se koirallekin on.
Jos menet 5v koiralta luuta sieppaamaan noin vain, tästä hommasta tulee varmasti johtajuus- tms. taisto.