Uusi suomenpystykorvan omistaja

[Kytösavu]

Kukkoaholla on ihan oikeat ajatukset suomenpystykorvan pidosta ja elosta. Kulkekoon valtakunnan tasolla ketä asia kiinnostaa, pääasia ja tärlkeämpi työ on laajassa tyytyväisessä rodun ystäväporukassa. Remu on metsästyskäytössä oleva koira, jonka todennettu taito on selvillä koetuloksen muodossa, se on silmä- ja polvitarkastettu(terve), sekä käytetty näyttelyssä. Isännän mieluinen koira, josta on jalostusta varten hankittu enemmän kuin hyvin tietoa jälkipolville. Kasvattajalle ja rodulle hyvää pr työtä.
Ja kyllä se sen vanhan kakkosen saa misterkisasta, kunhan syötät pari kuukautta voita ja läskiä(vitsi).

[Kukkoaho]

Pitkään on taas mennyt viimeisestä päiväkirja merkinnästä, mutta muutamien ihmisten pyynnöstä taidan sittenkin jatkaa kirjoitteluani ja nyt on ihan kysymyskin kokeneille miehille esitettävänä...

Kausi on osaltamme sujunut erittäinkin hyvin, loistavia haukkuja ja ikimuistoisia hetkiä olen saanut koirani kanssa viettää, mutta kauden alun tavoitteeksi sanoin isännän työskentelyn kehittäminen ja nyt ollaan päästy taas hiukan eteenpäin. Pääsen haukuille jo huomattavasti paremmin! Pääsen ihan haulikko hollille ja saan jopa lintuja silloin tällöin alas

Mutta joku kokeneista voisi tähän kirjoittaa sellaisen "Kuinka toimin kun näen koiran ja olen ampuma hollilla", tämä on se vaihe missä itseni valtaa neuvottomuus ja liian usein pilaan tilanteet tuossa vaiheessa.

Eipä varmaan olisi meille kokemattomammille harrastajille haitaksi jos joku kertoisi miten toimii kun A Haukku kuuluu. B Lähestyminen. C Haukulla toiminta ja ennenmuuta tuon kohdan C seikkaperäinen setviminen, jokainen haukku on tietenkin erilainen, eri ympäristössä jne, mutta varmaan joitain yhtäläisyyksiä noissa on?

[MAiHa]

En tällä vastauksella nosta itseäni kokeneeksi pystykorvamieheksi kun nyt on itselläni vasta ensimmäinen oma koira jonka kanssa metässä kuljen. Toistakymmentä vuotta olen kuitenkin pystykorvalla lintuja metsästänyt ja niihin kokemuksiin perustuen muutama pointti.

Ihan ensimmäisenä voin kertoa totuutena sen että vaikka kuinka hyvä haukulle hiipijä olisit, niin aina et lintua saa. Useamman kerran on käynyt niin että olen ollut jo reippaasti haulikkohollilla ja lintua ei koiran merkkaamasta puusta löydy. Kun lähtee varovasti kiertämään niin lintu lähteekin viereisestä puusta esim itseni takaa vieden mukanaan haukussa olevan. Silloin jos koira on merkaanut oikean puun niin kannattaa olla jo siitä tyytyväinen. Ja nyt-älä liiku vielä. Kaikki linnut ei ole vielä välttämättä lähtenyt. Näin varsinkin teeripoikueden kanssa. Koira saattaa palatessaan jatkaa haukkumista. Joskus hajuille mutta joskus joku pösilö on vielä jäänyt paikalleen.

Toisena asiana se että ns. "munat turpeeseen" on ihan hyvä neuvo. Maastosta riippuen. Joskus on niin että siitä ei ole kuin haittaa.

Kolmantena; "liike paljastaa". Liikkua pitää, mutta mahdollisimman pehmeästi. Varsinkin mainitsemani poikittaisliike paljastaa. Itse yritän aina hakea kiväärihollia jos maasto antaa myöten.

Neljäntenä; Jos koira herkee hiljaseksi niin silloin elä liiku. Kokenut koira tietää milloin lintu on hermostunut ja tekee lähtöä. Saattaa hetkeksi hiljetä siksi.

Viidentenä ja tärkeimpänä. Älä hätiköi. Etene rauhassa vaikka pumppu hakkaa. (varsinkin kun on ekaa lintua omalle sesselle ampumassa)

Tässä jokunen pointti. Joku muu saa jatkaa..

[mage]

Ja kuten edellisessäkin, en lukeudu kokeneimpiin pystykorvan kanssa metsästäjiin. Nyt kahtena syksynä tuli kesäloma vietettyä linnustus aikaan. Tunteja on kertynyt koiran kanssa, keskimäärin joka toinen päivä "täystyöpäivä", joka toinen lepoa..
Opittu on, ja toivottavasti saamme opintoja tulevinakin syksyinä jatkaa.
Aikaisemmin oli isännällä liian kiire, vaikka haukaun alettua tuulen alla kahvistelin ja saatoimpa tupakin tuprauttaa, niin siitä huolimatta liiankin suoraviivaisesti haukulle hiippailin, konttasin, jopa ryömin. Nyttemmin on koiran nähtyään tullut useita minuutteja seurattua sen työskentelyä ja pääteltyä linnun sijaintia. Yhä useammin pakittaminen ja uuden lähestymisen avulla eri suunnasta olen saanut karkotus prosentin laskemaan. Voihan tuo olla onnekasta sattumaakin..
Muutamia kertoja on matkassa ollut kaveri tai pari ja heille olen painottanut tuota ajan käyttöä haukulle menoon, mielummin puolituntia,enemmänkin, kuin vartti. Koira kyllä jaksaa haukkua ja samalla lintu rauhoittuu. Ja liike ainoastaan kun haukkua tulee, vaikka askel pysähtyisi ilmaan, risua ei saa katkaista haukun tauottua.
Jospa joku todella pitkän linjan pystykorva harrastaja jakaisi kokemuksiaan..

[Kukkoaho]

Tuohon Remun ja minun yhteiseen suureen hetkeen ajattelin kirjoitteluni päättää, siitä saamani palaute ehken yllätti minut.

Valitettavaa on lueskelle eräfoorumeilta millainen on pystäri foorumi "Sieltäpä ei juuri tietoa saa ja keskustelut ovat lähinnä joidenkin superaktiivien yksinpuhelua", mihin kaikkeen tämäkin keskustelualusta kävisi, jos muistaisimme aina keskustella asiallisesti ja joskus osaisimme vaikka pysyä poissa keskusteluista joista emme välitä, emme leimaisi niitä milloin miksikin.

Tämä keskustelu alusta ei edusta SPJ:n vierllaista tiedottamista mitenkään ja keskustelemme pääotsikolla "Paljon porua, vähän villoja", miksi tänne ei tahdo sitä porua oikein syntyä? Miksi tänne ei mahdu vaikka Vilperin 100 supivalokuvaa? Erjan onnenhetkiä kasvattajana? Tutkamiesten spekulaatioita tulevaisuudesta? Keskustelua ihan perusjalostamisesta?

Sinne sekaan mahtuisi kait superaktiivi Kukkoahonkin yksinpuhelua...

[Kurimus]

Eipä varmaan olisi meille kokemattomammille harrastajille haitaksi jos joku kertoisi miten toimii kun A Haukku kuuluu. B Lähestyminen. C Haukulla toiminta ja ennenmuuta tuon kohdan C seikkaperäinen setviminen, jokainen haukku on tietenkin erilainen, eri ympäristössä jne, mutta varmaan joitain yhtäläisyyksiä noissa on?

hyvvii kysymyksii mutta

Itse en kanna kivääriä matkassa koska olen laiska enkä omaa rihlakkoa, mutta kun sellaisen saan niin menee riita puoliksi! Haulikko hollille olen tänä syksynä hiipinyt useammalle haukulle 4 lintua niistä saanut ja väitän jotta osaavampi mies olisi (mikäli ahneeksi rupeaa) ampunut tuplat tuosta.

Mihin minä sitä kivääriä tarvitsen, kertokaa minulle?!? Minkä verran lintuja minun tulisi saada ja kuinka suureksi tuon määrän kivääri kasvattelisi?

Äkkiipä tuo kokemattomuus muutui sen neuvomiseksi mikäälainen ase on paras? Pittää Kukkoahonkin muistaa ettei ne omat kokeemukset välttämättä oo ne jotka kertoo sen miten jatkossa pittäis toimia. Toisilta on karannu lintuja haulien jäljiltä , toisilta luotien. Ei neljijä lintua vielä tee hommia seleväks.

Jatkahan reeniä vielä tulevina syksyinä, voipi taas jutut muuttua

[Aallontie]

Äkkiipä tuo kokemattomuus muutui sen neuvomiseksi mikäälainen ase on paras?

Mistä Kukkoahon neuvomiset löytyy
En löytänyt sellaisia tältä palstalta.

Omasta mielestä rihlakko tai drillinki on paras pystykorvan kanssa.
Varmaan 80 %:a pudotuksista hauli puolella ja 20% kivääri.

Toisissa olosuhteissa voisi olla kyllä toisinpäinkin en sitä kiellä.

[Kukkoaho]

Äkkiipä tuo kokemattomuus muutui sen neuvomiseksi mikäälainen ase on paras? Pittää Kukkoahonkin muistaa ettei ne omat kokeemukset välttämättä oo ne jotka kertoo sen miten jatkossa pittäis toimia. Toisilta on karannu lintuja haulien jäljiltä , toisilta luotien. Ei neljijä lintua vielä tee hommia seleväks.

Jatkahan reeniä vielä tulevina syksyinä, voipi taas jutut muuttua

Aika hienosti lainaat vain osan kirjoitusta jättäen itse pointin pois, vai onko lukemisen ymmärtämisessä sinulle koviakin puutteita?

Mihin minä sitä kivääriä tarvitsen, kertokaa minulle?!? Minkä verran lintuja minun tulisi saada ja kuinka suureksi tuon määrän kivääri kasvattelisi?

viikko sitten lauantaina kävimme Remun kanssa etsimässä kaverin kiväärillä ampuman metson, 250m putoamispaikasta löytyi ja ihan siihen mihin pitää oli 222 kuula läpsähtänyt.

Kukin tyylillään ja aseella jolla saa sen riistan mahdollisimman vähän sille tuskaa tuottaen

Mitäpä nauvoa tuossa on? Jotta sietäkää toisenkinlaisia toiminta tapoja!

Itse en koskaan missään tapauksessa edes kehtaisi lainata toisen teksitiä tahallisesti vääristäen sen sisältöä, mutta sinultapa tuokin onnistuu.

[Räpikäs]

Entäpäs sitte nämä uusintahaukut. Kovin harvinaisia ovat hyvälle pysyttäjälle ja taitavalle haulikkomiehelle. Viiva tulis korttiin, kun mahdollisuutta ei ole ollut. Ensihaukustahan se liha tonttiin tapetaan.
Jaskanpauhantaa, provoakin, mutta kukin metsästää tyylillään ja saa harrastukselleen hekuman, tyylillään. Monimuotoisuus on siksikin mukavaa, ettei koko suomen kansa hyökkää metsälle kansalliskoirineen kuukaudeksi yhtä aikaa. Näinhän kävisi jos kaikkien mielipide olisi sama ja se ainut oikea.

[Kurimus]

No nythän tänne tulj heti juttua ja porua, ei oo ennää Kukkoahon yksinpuhelua mistä hän olj huolissaan

[Kukkoaho]

Enpä tapakkaan tätä keskustelua, joten jatkamma päivityksiä ja kysymyksiä. Osin pyynnöstä, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että haluan niin tehdä.

Remu kävi tuossa ensimmäisen VOI luokan kokeensa, eikä se ollankaan huonosti mennyt, oikeastaan ihan ok..?

Ainut pieni huoli on kun siellä seuraaminen jäi sanalla sanoen heikoksi, ei ollut seurannut siihen tapaan kuin pitäisi jotta haukkuja ja uusintojakin tulisi paremmin.

Mitenkä teillä on lienee omienne kanssa ollut, onko seuraaminen alkukaudesta kenties heikompaa kuin lopummassa kautta? Vai onko koirat tikissä aina ensimmäisestä irtilaskusta alkain? Tuo eilinen koe oli siis kauden avaus myös irtilaskemisissa (joo, ei näin pitäisi, mutta aina ei tarvitse niin vakavissaan..).

Saako sitä enää tuon ikäisellä koiralla kehitettyä, vai onko se nyt sitä mitä se tulee koskaan olemaan? Remu siis syntynyt joulukuussa 2007 (kyllä nämä vuodet vierii..)

[virve]

Yksi syy siihen, että koira ei seuraa on hajun hukkaaminen.

Ihmettelin koirien töitä tässä alkukaudesta. Kun hirvikoirakin hukkaa karkossa hirven Tämä hirvikoira on vielä hyvä jälkikoira. Miten sellainen voi hukata hirven kokoisen elukan.

Syy selvisi parin yön miettimisen jälkeen. Koirilla oli nenäpunkki. Jossain väitettiin, että tänävuonna niitäkin vihulaisia olisi enemmän kuin kotitarpeiksi
Tämä ainakin on yksi varteenotettava syy huonoon seuraamiseen.

Terveisin Virve

[virve]

Niin ja onnittelut hienosta koemenestyksestä

Sama Virve

[Kukkoaho]

Yksi syy siihen, että koira ei seuraa on hajun hukkaaminen.



Syy selvisi parin yön miettimisen jälkeen. Koirilla oli nenäpunkki...
Terveisin Virve

Tämä ei varmaankaan ole Rempulla vikana, meinaan puustalöydöt onnistuvat edelleen, tässäkin kokeessa 4 pisteen arvoinen sellainen... Olisko tuo vaan heikossa kunnossa, josko isäntää vähä piiskais?

Täällä meillä muuten yksi 9v tyttönen pohtii kumpi se olisi, pohjis vai SPk, siis se oma eka koira Tuo nainen joka meillä asuu, vaikka ei oo mulle mitään sukua on aika tatti otsassa ja hokee "Meille ei tule toista koiraa!" äänen paino on sellainen, että jostain syystä minä ymmärrän olla ihan hiljaa...

[Kukkoaho]

Pakkohan tämä on laittaa tänne "muistojeni puuhun" talteen ja toisaalta sopinee tämä aiheeseenkin hyvin. Josko jokin uusi harrastaja löytäisi tämän avulla reitin koe harrastuksenkin pariin?

Olimme siis Kouvolan Erämiehet Ry:n järjestämämissä poikuehaukuissa alle 18-vuotiaille koiranohjaajille. Tämä oli kyllä kaikin puolin sellainen tapahtuma joka jää itselleni mieleen pelkästään positiivisena, jos ei negatiiviseksi lasketa sitä, että 9v tytär vaatii nyt itselleen omaa koiraa ja metsästyskorttia (Jarkko, maksatko sä tän nyt hä?!? ). Nyt ovat järjestäjät keksineet jotain sellaista mitä tulee jatkaa, mistä toivoisin muidenkin ottavan esimerkkiä. Tämä takaa rakkaan harrastuksemme jatkon jos mikä. Toki junnuhaukkuja on jo ollut aikaisemminkin, mutta onko tarpeeksi? Annammeko lapsille ja nuorille tähän tapaan mahdollisuuden tulla "ei ihan niin tosissaan" harrastuksen pariin?

Tapahtumassa (en sanoisi tätä pelkäksi kokeeksi) oli järjestäjä onnistunut tekemään tunnelman jossa harrastus oli pääosassa, ei "sankari koirat" tai "kivenkovat koiramiehet", lapsien vipitön ilo harrastuksesta näkyi niistä kommenteista joita metsästä palaavilta koiranohjaajilta sai. Tässä esimerkkinä oma keskustelu oikeasti ujon tyttäreni kanssa kun hain porukan pois maastosta.

Minä : "No olikos teillä haukkuja?"
Tytär: "No oli!"
Minä: "Oliko monta"
Tytär: "Emmä tiiä, mut oli!"
Minä: "No oliko hienoja haukkuja?"
Tytär: "Oli! Mä näin koppelon!!"

Ei siinä siis voinut muuta kuin hymyillä leveästi, tarkoitus oli onnistunut ja päivä metsässä oli ollut hieno. Tästä minä en voi kyllin kiittää tuomaria ja opasta, hienosti huolehditte siitä, että Ainolla oli hauskaa ja elämyksellistä metsässä! Kiitos vielä kerran teille molemmille!! Olkoonkin, että omat kiireet ovat estäneet alkusyksyn harjoittelun koiran kanssa ja tämä koe oli siis ensimmäinen irtilasku tällä kaudella. Silti maastosta lintuja löytyi, kuten kaikista maastoista!

Kun katsoo tuloksia, niin hienosti ovat järjestäjät katsoneet maastot, jokaisessa maastossa on ollut taphtumaa! Ehken tähän myös on vaikuttanut se, että joka ainut koetta järjestämässä ollut, tuomari, opas, päätuomari, sihteeri, emännät, puuhamiehet... Aivan jokainen heistä halusi näyttää harrastuksemme hienossa valossa nuorille ja lapsille, jotta jokaisella heillä olisi mahdollisuus siihen unohtumattomaan tapahtumaan jonka tämä tarjosi.

Itse ajattelin kantaa "kortta kekoon" ja lahjoitin palkintopöytään Tuomisen Erkin Pikinokka Pystykorva kirjan, ajattelin että se olisi jonkun junnun hyllyssä paremmassapaikassa kuin tuossa omassani, olenhan minä sen jo moneen otteeseen läpi lukenut. Järjestäjät laittoivat kyseisen opuksen sitten palkinnoksi parhaasta pyytyöskentelystä. Tytär kävi sitten pokkaamassa palkinnon pois Kysyin häneltä jotta "Josko laitettaisiin se seuraavalle, kun se on meidän antama palkinto?". Sain tyttäreltä murhaavan katseen ja kommentin "No ei, tää on mun ja Remun palkinto!". Kotimatkalla sitten sain kuunnella vierestäni kuinka pentuvalitaan, kuinka pystykorvaa hoidetaan jne jne... Kirja on ollut hyllyssä lukematta 2v... Ei ole enää Ja kummasti tuosta Remusta löytyy uusia piirteitä, se on "niin söpö, kato nyt miten ihanat sen silmätki on!" Eri koiranko minä sieltä mukaan otin?

Uskoisin tämän olleen myös tuomareille mukava koe, ei meinaan ollut erimielisyyksiä koiranohjaajien kanssa mistään, he saivat tehdä työnsä juuri niin rauhassa kuin aina pitäisi. Ja miltäs näyttää? Eipä tuo tuosta kuulkaa parane vaikka itse siellä metsässä olisimme, ehken jopa huononisi

Ensi vuonna taas!! Ehdottomasti! Talkoo apua tarjoan sen minkä osaan ja pystyn!