Uusi suomenpystykorvan omistaja

Tämän otsikon alla keskustellaan suomenpystykorviin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 26 Tammi 2014, 15:23

Pikku.Pyy kirjoitti:Hieno ja hyvätunnelmainen pätkä rodunkin kannalta :D Saat olla todella ylpeä tytöstäsi. Tässä on yksi malliesimerkki rotumme positiivisesta esille tuomisesta, joita eilen Kuopion jalostuspäivillä kaipailtiin.
Kuten sanoin, niin minä olekin ylpiä :lol: Pidän erityisesti siitä, miten tyttö on saanut liitettyä "söpöilynsä" sekaan Remun töitä ja silti se 11v tyttösen "söpöily" ei hajoa :lol:

Täytyy vain muistaa mistä tämä positiivinen esille tuonti on lähtöisin, se on lähtöisin sieltä Poikuehaukuista jossa tämmöiset "nuoret" näkevät harrastuksen sen parhaassa valossa. Noissa tilanteissa jokainen "vanhempi" harrastaja tekee kaikkensa, että juuri näillä lapsilla ja nuorilla olisi toistensa ja koiriensa kanssa mahdollisimman mukavaa. Kun siinä on sitten Poikuehaukkujen tapaan onnistuttu, lähtee se hyvä kiertämään.

Lisää vain tilaisuuksia joissa lapsoset voivat todella olla koirineen pääosassa, kilpailun ja "sankarei koirien sekä isäntien" jäädessä taustalle tekemään töitä pääosaa esittävien eteen, niin vain tavias on rajana kaikelle hyvälle ja uusille harrastajille.

Kiitän siis vielä Kouvolan erämiehiä Poikuehaukuista, minulla ja tyttärelläni on nyt yhteinen harrastusa.
Eero Honka
Helsinki

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja virve » 27 Tammi 2014, 17:01

Hieno video :thumbsup:

Saa isä kyllä olla syystäkin ylpeä tyttärestään.

Terveisin Virve
Virve Keravuori

erjan
Viestit: 251
Liittynyt: 07 Touko 2006, 08:01

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja erjan » 28 Tammi 2014, 15:15

Ihanat Remu, Eero ja sen tyttö.
Erja Niemi

Marseljeesi
Viestit: 73
Liittynyt: 07 Kesä 2008, 00:15

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Marseljeesi » 28 Tammi 2014, 18:46

Hyvä Aino,ihan pisti herkäksi kun tota katoin..24.8 taas nähdään :D
Jarkko Pukki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 25 Elo 2014, 10:19

Marseljeesi kirjoitti:Hyvä Aino,ihan pisti herkäksi kun tota katoin..24.8 taas nähdään :D
Ja niinhän tuota nähtiin :lol:

Eli se on kausi taas virallisesti päästy avaamaan ja missäpä muualla tuota avaisikaan, kuin Poikuehaukuissa!

Matkaan lähdimme tällä kertaa hyvissä ajoin lauvantaina puoliltapäivin, eihän meillä matkaa kovasti ollut, mutta taisi koko kolmikon kuume päästä liikkeelle jo vihdoin olla aika kova. Kolmikko siis minä, Remu ja Aino tyttäreni. On muuten ainut "tapahtuma" jonka takia Aino on voinut ihan tuosta vaan jäädä pois ratsastustunneilta.

Ajeltiin siis rauhaksiin kohti Hevosojaa ja matkalla koukattiin kaffella Pukin perheen luona. Loppumatka Hevosojalle sitten peräkkäin, kolme koiraa, kaksi junnua ja kaksi auton kuljettajaa. Perille päästyämme alkoikin hommien tekeminen oikeastaan välittömästi, kylttiä tien varteen ja leipiä aamiaiselle. Saunan lämmitystä ja muuta "teeppäs tuoppas haeppas" luokan tehtävää. Sivussa ehti hyvin keljuilla maasto arvontaa valmistelevia ukkoja, jotta osaavatko nyt varmasti? Eihän se Jussi näitä ole tehnyt kuin jokusen sata ja Jarkollakin niin muutamia vasta :wink:

Porukkaa saapui paikalle jo lauantaina yllättävän paljon ja tunnelma talolla oli heti alusta alkain mukava, monia tunsinkin jo entuudestaan, mutta myös ihan ensikertaa kokeeseen osallistuvia. Mieleen jäi nuori tyttö joka oli innostunut koiransa kanssa ensin näyttelyissä käymään, siellä oli vinkitetty näitä poikuehaukkuja ja jo vain oli tyttö koirineen paikalla. Tämmöistä tämä on parhaimmillaan, koiraharrastuksesta innostunut nuori pääsee keveällä kynnyksellä mukaan kokonaisvaltaisesti! Luulen, ettei tämä tyttö ollut viimeistä kertaa linnunhaukku kokeessa :D

Illalla sitten eräs porukka alkoi pystytellä telttaa kämpän pihaan ja Aino tuon huomasi "Miks meillä ei oo telttaa?!?" tuli häneltä välittömästi ja enkö minä mennyt päästämään suustani "On mulla auton perässä teltta", arvatkaa missä nukuin? Ja kyllä, tyttärellä oli lämmin makuupussi, minulla sellainen "lähes makupussia muistuttava tekele". No en minä hirveästi palellut ja onneksi kello soi jo 05.

Viideltä kellon soidessa sitten alkoi päivän puuhastelut, kaffetta, puuroa, leipiä ja astioita pöytään Virven kanssa. Missä tämä, missä tuo ja se tunti jonka olimme varanneet tuntui kuluvan yllättävänkin nopeasti, ensi kerralla jos pääsen vastaaviin töihin herään jo puoli viisi. Alkuun huomasimme toisen termarin olevan hiukan viallinen, muutoin hyvä, mutta pohja vuosi... Kahvia ei siis saanut keiteltyä "varastoon" juurikaan. Seuraava "oho" oli lusikoiden unohtaminen puuropöydästä (=minun vastuulla), sitten sokeri kaffepöydästä. Tätä muuten pyysi vasta ensimmäinen teen juoja, joikohan joku ilman sokeria aamukahvinsa? Ja tietenkin unohdimme myös keitetyt kananmunat aamiaispöydästä. Mutta lopultaan uskoisin kaikkien saaneen aamiaisensa, kaffensa, teensä tai mehunsa! Kyllä me Virve oltiin ihan hyviä 8)

Maastoarvonnat antoivat Ainolle hiukan etäämmällä olevan maaston. Matkalta keräsimme oppaan kyytiin ja auton pistimme metsäautotien varteen parkkiin. Nousimme autosta ja kuulimme suht liki käynnissä olevan jänisajon. Ajokki paahtoi siellä jäniksen perässä oikein moihevasti! Pieni "no voi.." kävi minulla mielessä, mutta opas suunnitteli reittiä vähän toisin kun oli ajatellut. Remu löysikin siitä suht liki irtilaskua jotain (?) ja haukkukin noin 100m päässä autosta muutaman kymmenen sekunttia, mutta ei saanut tuomari, ei kukaan meistä selkoa mikä se mahtoi olla. Tieltä löysin sitten kävellessäni metson rypykuopasta muutamia untuvaisia sulkia.

Kokeen ajan kuuntelin mäkien päällä josko haukkuja kuulisin, mutta hiljainen oli metsä. Pian metsätietä tulikin auto jota seurasi komea ajokki, se jänismies oli siirtymässä. vaihdoimme muutaman sanan ja vielä hän yritti saada ajoa aikaiseksi (hiukan korpesi), mutta ei löytynyt jussia ajettavaksi. Noin 2h kokeen alusta sitten ajokki ja mies ajelivat ohitse, moikkasivat että lähtevät kotiin. Huokasin, sillä tuskin he ainakaan koetta helpottaisivat.

Eikä mennyt kovinkaan pitkään jänismiehen poistumisesta kun alkoi haukku kuulua läheisellä mäellä, minä lähdin kävelemään tyytyväisenä autolle. Noin 200m käveltyäni tuli tiellä vastaan Remu?!? Ja tasan vastakkaisesta suunnasta mistä haukku kuului... Eli siellä oli vielä joku muukin koira.

Kokeesta ei sitten jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa, loppupuolella oli ollut 1 metsolöytö, mutta kun koiralla oli patteri loppunut 2-2,5h kohdalla, niin eipä siitä sen ihmeempää tullut. Isännän olisi pitänyt päästä vähän enemmän juoksuttamaan koiraa ennen tätä koetta, peiliin katsomisen paikka jälleen kerran.

Koe siis meni miten meni, mutta kiitos tuomarille ja oppaalle, he silti tekivät päivästä ikimuistoisen Ainolle. Kyllä metsässä on aina jotain katsottavaa, sieniä, marjoja ja... Löysivätpä nämä karhun jälkiä ja jätöksiäkin! Uskokaas huviksenne, niin tänään kun Aino koulussa kertoo, niin kuulijoista yksikään ei ole nähnyt karhun jälkiä kuin korkeasaaressa! Lisäksi tuomari antoi meille molemmille jälleen hyvän opetuksen "Koiraa me sitten kehutaan aina! Se tekee joka kerta ihan parhaansa!".

Näinhän se on, kun koiran irtilaskee metsään, niin se tekee joka kerta sen kertaisen parhaansa. Ei ne pahuuttaan laiskottele, ei ole pahuttaan "huonoja". Koira tekee aina sen parhaan jonka sinä päivänä pystyy. Täytyy sille siis antaa arvo, vaikka se tulos jäisi näinkin kehnoksi. Hyvä Remu ja Hyvä Aino, molemmat! Ja minäkin taas opin jotain, eikö se koe ole silloin jo onnistunut kun joku oppii jonkun pienen asian?

Takaisin hevosojalle ajellessa nukkui metsässä kulkenut kaksikko takapenkillä toinen toistensa päällä, kummallakin oli tyyny, kun kummallakin oli toisensa :D

Takaisin Hevosojalle saapuessamme siellä oli taas tunnelma kevyt ja iloisia koiran ohjaajia putkahteli paikalle, heidän perässään tuli useasti jo vähän matalammalla askeleella sukupolvea paria vanhempi tuomari, toki nuorempiakin tuomareita paikalla oli. Mutta kaikilla paikalla olevilla tuntui olevan hyvä mieli riippumatta siitä miten metsässä oli mennyt. Paikalla touhasi myös monia pentukoiria, tämä oli mielestäni oikein oikein mukavaa, tulevaisuuden koiranohjaajat ja tulevaisuuden koirat leikkivät yhdessä :lol: :lol:

Usealta sai kuulla "Parhaat kokoeet koko vuonna" ja kait se niin on, ei tarvitse tuomarin "taistella" ohjaajan kanssa "näkemyseroista" ja onhan se varmasti mukavaa siirtää omaa hiljaista tietoa nuorille jotka sille tiedolle ja taidolle antavat suuren arvon.

En osaa taas muuta sanoa, kuin suuret kiitokset Kouvolan Erämiehille, tuomareille ja oppaille tämän tapahtuman järjestämisestä ja siitä, että sain taas viettää sitä todellista laatuaikaa tyttären kanssa! Vaikka nämä ovat näille nuorille ja harrastuksellemme tärkeitä tapahtumia, niin jokaisen nuoren mukana teette monta onnellista sydäntä!

Kiitos ja ensivuonna taas!
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re:

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 25 Elo 2014, 11:15

Kukkoaho kirjoitti:22.12.2007 13:10
Taitaa sitten tytöstä tosissaan tulla minulle se eräkaveri, niin tosissaan se tarinoita kuuntelee, kuinkas moni on mennyt nukkumaan kuunnellen ilta saduksi Erkki Tuomisen tarinoita :wink:
Pakko vielä lisätä tämä tähän "pohjalle", tyttö oli tuolloin 5v. Nyt hän on jo liki 12v ja edelleen homma kiinostaa, onkohan tuossa jotain vikaa?
Eero Honka
Helsinki

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja virve » 25 Elo 2014, 16:41

Joo hauskaa oli!
Paikalla oli kiitettävästi nuoria tyttöjä koiranohjaajana. Tulevaisuudessa metsästyspystykorvat voi todella olla koko perheen harrastus, kun se on sekä pojilla, että tytöillä jo lapsuuden kokemuksena. :thumbsup:

Unohdit mainita meidän hienon kaurapuuron :P
Valittiko kukaan siittä suolan määrästä eli oliko liikaa tai liian vähän :oops:

Terveisin Virve
Virve Keravuori

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 25 Elo 2014, 17:13

virve kirjoitti:Joo hauskaa oli!
Paikalla oli kiitettävästi nuoria tyttöjä koiranohjaajana. Tulevaisuudessa metsästyspystykorvat voi todella olla koko perheen harrastus, kun se on sekä pojilla, että tytöillä jo lapsuuden kokemuksena. :thumbsup:

Unohdit mainita meidän hienon kaurapuuron :P
Valittiko kukaan siittä suolan määrästä eli oliko liikaa tai liian vähän :oops:

Terveisin Virve
No se puurohan oli koko kokeen korein ja hianoin ilmestys! Eikä kellään ollut suolastakaan mitään sanomista :wink: Varmaan se ainut asia joka meni täysin putkeen aamiaisella, sehän olikin enemmän sinun vastuulla :D :D No joo, mä keitin kyllä veden! Hienosti kiehu, harva kait siihen kykenee, että veden keittää!

Pakko vielä vähän hehkuttaa, oletteko huomanneet poikuehaukkujen logon:
Kuva

Ylpeänä kehun, se on meidän Ainon tekemä :D
Eero Honka
Helsinki

erjan
Viestit: 251
Liittynyt: 07 Touko 2006, 08:01

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja erjan » 25 Elo 2014, 20:51

:thumbsup:
Erja Niemi

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 27 Elo 2015, 15:10

Kun on tullut vuosittaiseksi perinteeksi kirjoittaa täällä kiitos ja pieni raportti poikuehaukuista, niin toimin näin myös tänä vuonna jolloin poikuehaukuissa olikin jotain "aivan uutta"...

Poikuehaukut pidettiin viime sunnuntaina 23.8. helteisen kelin asettaessa kovia haasteita.

Lähdimme kohden Hevosojan kämppää, minä, tyttäreni ja hänen ystävänsä lauantaina 17 aikoihin helsingistä, perässämme matkaan lähti myös Tassu noin 1v ikäinen pohjistyttö emäntäsä ja kahden tytön 5 ja 8v kanssa. Koe tai oikeammin tapahtuma tulisikin olemaan meille nyt hyvin erilainen kuin aiempina vuosina, Remu jäi kotiin (anteeksi Remu) ja Ainon oli tarkoitus ohjata tuota "ihastuksensa" kohdetta Tassua. Koska Ainolla oli "ikäisensä" koira, piti sellainen saada myös hänen ystävälleen, kiitos Virven sellainen hänelle myös saatiin! Kaksi nuorta likkaa oikeastaan kehityksessä samanikäisten koirien kanssa touhaamassa, eikö olekkin jotain hienoa! Lisäksi Remu on joskus vähän hankala vieraalle. Siltä hävii korvat...

Mitä ihan uutta erämiesten porukka olikaan nyt keksinyt? No kokeessa käsitykseni mukaan oli paikalla useampia sellaisia junnuja joilla ei itsellään ole koiraa, mutta kiinnostusta lajia kohtaan löytyy. Tämmöinen parivaljakko oli ainakin tyttäreni ystävä ja Tytti koira. Tämä jos mikä on loistava tapa esitellä harrastustamme ja vaikka näistä ei ehkä kaikki otakkaan koskaan omaa koiraa, tai ala metsästystä harrastamaan, silti he ovat harrastuksellemme ja koirillemme käveleviä mainoksia tästä lähtien.

Koe alkoi omalta osaltani ihan tavallisesti keittiössä, aamukaffetta ja puuroa, pientä ja suurta hässäkkää. Ensimmäinen ongelma oli kuinka saada maastoon 2 tyttöä kun 2 pientä oli jäämässä kämpille. Tämä ratkesi niin, että kävin palkintotuomarille sanomassa "Meillä on pieni ongelma.." johon tämä tuomari vastasi "Ei meillä ole, minä vien porukan!" :D

Seuraava ongelma oli kun huomasimme unohtaneemme (lue, minä unohdin, mutta syytän Ainoa!) Ainon repun kotiin... Jotenkin musta tuntuu, etten onnistu yhtään koetta käymään niin, etten unohda, hukkaa, hajoita tms jonkin vehkeen... No tämä reppu ongelma ratkesi Virven avulla (Virve olis siis palkintotuomarina, antoi koiransa junnulle ja reppunsa toiselle.), kiitos siis tästäkin! Olen sinulle niin suuresti kiitollinen, etten sitä osaa ilmaista muutoin kuin sanomalla KIITOS!

Molemmat nämä sinkoilin ja selvittelin siinä samalla kun yritin pitää keittiön jossain kunnossa, termarit täynnä kahvia jne... Pikkuisen oli "vauhtia" aamussa.

Sitten huomasinkin olevani hiljaisella Hevosojan kämpällä puremassa kynsiäni, tytöt ja muut junnut olivat metsässä, tiskit tiskattuna. Ei mitään tekemistä ja tässä vaiheessa sitten iskee se "jännitys" pärjäävätkö ne siellä? Miten Aino saa Tassun metsään?!? Miten Ronja saa Tytin hallintaan?!? MITEN NE PÄRJÄÄ?!?!? Annoinko Ronjalle puhelinnumeroni jos jotain ongelmaa tulee?!?! Pärjäämisellä en tarkoita pisteitä vaan sitä kaikkea muuta. 4 tuntia on pahuksen pitkä aika pureskella kynsiä tupakkilakkoa yrittelevän miehen, taisi lakko vähän rakoilla.

4 tunnin kuluttua sain vihdoin viestiä metsästä Ainolta "5lm ja 5l arvaa oonko iloinen!!" en ehtinyt vastaamaan kun vastaus tuli melkein perään "No OON!!" :D Ja pian tämän jälkeen saapui sitten Ronja Tytin kanssa metsästä, hän on siis perheestä jossa ei metsästetä, eikä hänellä ole juuri mitään käsitystä harrastuksestamme. Ennen kuin ehdin kysellä yhtään mitään alkoi tyttö hihkua autosta ulos astuessaan "Tää on aivan ihana koira, siis tosi hyvä! Mä haluun tämmösen kanssa ja voin sit käydä tämmösissä kokeissa, me nähtiin peuroja ja teeri pla pla pla" Tarinaa tuli ja kysyin tuomarilta miten päivä meni ja hän hymyili leveästi jotta "No meillä oli todella mukavaa, nähtiin tosiaan 1 teeri, harmi ettei enempää lintuja nyt löytynyt. Tyttö jaksoi kyllä hyvin metsässä". Pienesti Ronjalla kastui silmänurkka kun hänen piti luopua "koirastaan" ja laitoimme sitä levolle odottamaan emännän saapumista metsästä. Niin Ronja tulee ensivuonnakin ;) ja hänen koiransa on ehkä joskus tulevaisuudessa suomenpystykorva, kiitos tästä Tytille!

Ainon ja Tassun tulokseksi muodostui sitten lopultaan AVO3 45 pistettä. Tällä pistemäärällä ei oikeasti ollut juurikaan merkitystä. Ilo päivästä oli tärkein ja kiitos Rennylle kun taas jo toisena vuonna peräkkäin teit tyttärelleni niin hienon päivän! Kyllä tämä tulos otettiin Tassun kotonakin vastaan onnesta piukeana, tähän perheeseen iskee vielä koetauti lujasti :D Tassu on siis heidän ensimmäinen koiransa.

Ronjan ja Tytin pisteiden tullessa julki oli hämmästyksestä selällään, he olivat jääneet hakupisteille! En voi kuin ihailla sitä tuomaria joka tekee tytön päivästä ikimuistoisen vaikka linnut olivat noin tiukassa, suuret kiitokseni sinulle Jouni (välittäkää joku, jos ja kun tunnette). Olen varma, että myös jokainen muu tuomari teki kaikkensa junnujen ilon eteen ja mielestäni kaikki siinä myös onnistuivat hienosti! Henkilökohtaisesti en vain pysty Virven, Rennyn ja Jounin lisäksi teitä kaikkia kiittämään nimeltä.

Kun meillä on Virven, Jounin ja Rennyn (+ ne 13 muuta) kaltaisia tuomareita laittaa junnujen kanssa metsään, ei lajillamme ja koirillamme ole tulevaisuudessa hätää. Te annatte lajillemme mahdollisuuden, olemalla arvostelussa totuudenmukainen ja näyttämällä näille nuorille, ettei pelkästään suuret pisteet ja korkeat sijoitukset ole lajimme sydän. Lajimme sydän sijaitsee ihan muualla, siinä riemussa liikkua metsässä koiran kanssa.

Mielestäni tämmöisiä mahdollisuuksia junnuille joilla ei ole koiraa tulisi tarjota useamminkin, tauti on herkästi tarttuvaa sorttia ja myös mitä parhaimmilaan antamaan positiivista kuvaa harrastuksestamme. Metsästys ei ole kaikissa piireissä suuressa huudossa, mutta näin saamme rikottua väärää kuvaa metsästyksestä ja metsästyskoira harrastuksesta "verenhimoisena tappamisena" siihen oikeaan suuntaan. Ronja tyttönen on juuri sellainen perus "hesalainen", mutta hänkin ihastui suuresti harrastukseen.

Tietenkin suurimmat kiitokset tästä kaikesta ansaitsevat Kouvolanerämiehet jotka tekivät taas kokeet jotka toimivat kuin "junan vessa"! 16 maastoa, 16 palkintotuomaria, ylituomari, sihteeri, keittiö henkilöitä usiampia... jne jne suurta palkintokasaa unohtamatta, ei näitä kaikkia ole kovinkaan vähällä työllä saatu kasaan, kiitos vielä! Suurimman kiitoksenne tulette saamaan sitten joskus tulevaisuudessa kun nämä junnut järjestävät teille "veteraani haukut" :D

Ensivuonna taas...
Eero Honka
Helsinki

virve
Viestit: 310
Liittynyt: 03 Helmi 2008, 16:19

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja virve » 27 Elo 2015, 22:58

Josko ensivuonna pääsisin jo edellisenä päivänä paikalle. :wink:

Oli kyllä taasen hauska päivä ja tämä täysin itsekkäästi.
Sieltä saa hauskan päivän itselleen tällainen vanhempi akkakin ja lisää uskoa tähän Suomen nuorisoon.
Kohteliaita hyvin käyttäytyviä nuoria jotka valittamatta jaksavat kuumassa metsässä hirvikärpästen syötävänä reilun 4 tuntia kävellä. Siis jopa Hesalaiset nuoret tytöt kestää metsässä. Eli ei nuoriso ole hukannut luontoa jonnekin viitoitetuille luontopoluille tai Ylläksen laskettelurinteeseen.
Koirakokeena LINT koe on samanlainen, kuin mikä muukin koirakoe. Pystykorvien kokeessa koirat ei tappele tai hauku sen kummemmin kuin missään muussakaan kokeessa. Siksi tällaiset kokeet on hyvää mainosta pystykorville joita pidetään haukkuvia ja vihaisina koirina. Nää nuoret osaa kertoa aivan toisenlaisista koirista. Uskokaa vaan, että se puskaradio on yksi parhaista mainosradioista.
Toivottavasti Kouvolanerämiehet jaksaa jatkaa tällaista pyyteetöntä työtä pystykorvien ja nuorten koiranohjaajien eteen. Tiedän, että siinä saa tehdä useammankin tunnin töitä jotta koe sujuu noin sujuvasti. Eikä siittä selvitä yhdellä eikä kahdella puhelulla. Järjestämisessä mene aikaa ja "tupakka"

Ne veteraanihaukut voi olla varsin hankalat järjestää, kun maastot pitäisi olla rollaattorilla kuljettavissa ja koiran ohjaaja ei kuule mitään. Voi ehkä olla liikaa vaadittu jopa kunnon nuorilta. :D
Virve Keravuori

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 27 Elo 2015, 23:31

virve kirjoitti: Ne veteraanihaukut voi olla varsin hankalat järjestää, kun maastot pitäisi olla rollaattorilla kuljettavissa ja koiran ohjaaja ei kuule mitään. Voi ehkä olla liikaa vaadittu jopa kunnon nuorilta. :D
Juu ja ainakin tuolla käsite "veteraani" hämärtyy rajusti, 75v ukot kirmaa mettässä vain vähän kovempaa kuin minä 42v :D

Asiasta sadanteen, menee syksyn mettästys töiden takia vähän hankalaksi, jotain aina saa järjestymään. Mutta onkos kukaan käynyt Kuhmoisten valtionmailla metillä?
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 17 Syys 2015, 21:29

Joskus kauan sitten (03.12.2007)kirjoittelin näin:
Kukkoaho kirjoitti:Minä en tarkottanut tuota koko reissua, tarkoitin tuota mettoa, sellaisen jos joskus saan pystykorvan haukusta reppuun, en mitään muuta enää elämältäni ole vailla!
Minä en enää ole elämältä mitään vailla...
Kuva

Eihän siinä mennyt kuin hilpan auki 7v (2008 syksystä tänne) ja pääsin tuohon kuvaan Remun kanssa. Huokaan hiljaa ja olen onnellinen mies!

Toisaalta vain hetki sitten, toisaalta ikuisuus sitten eräs kokenut ja osaava kirjoitti minulle näin eräässä opastavassa viestissään (tämä on siis vain pala, osa kokonaisuutta ja viesti kokonaisuudessaan on yksi arvokkaimpia joita minulla on tallessa)
Mielestäni sinulla on todella hyvällä alulla oleva koira mutta tuo kohellus, anteeksi vain, näyttää jatkuvan.
Niin, minulla on kokoajan ollut hyvä koira, minulla itselläni on ollut vain niin paljon opittavaa ja olen ollut paljon koiraani hitaampi oppimaan. Sen takia kait tarvitsin kaikki ne mahdollisuudet jotka menetin, mutta joskus se tuuri vain kääntyy. Nyt nousi metsopoika 100m päästä ja lensi 25m päähän istumaan. Ei ollut osani vaikea, mutta otan tämän kernaasti silti vastaan. Minulla on omalle koiralle ammuttu metso! Reissussa hienointa on se, että poikani oli mukana ja hän sai hienon opetuksen. Aikaisemmin potkimme itse yhden koppelon lentoon noin 20m päästä meistä ja pitkän päivän kuljettuamme, poika alkoi jo "purnata", että miksi en sitä kokeillut. Vastasin kuten minulle on vastattu tällä palstalla "Haluan ne linnut haukkuun, en lentoon. Ja metsä maksaa aina velkansa, ehkä me saamme jotain hienompaa kun tuo koppelo jatkaa matkaansa". poika moitti taikauskosta, mutta noin 1,5h päästä otettiin jo tätä kuvaa :D

Tilanne oli jo viimesyksynä se, että missasin metso haukkuja ihan sen takia, ettei minulla enää ollut uskoa sinne pääsystä. Lähinnä vain "suoritin" ja odotin karkkoa joka tietenkin toteutui kuten aina ennenkin.
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 29 Elo 2016, 09:05

Poikuehaukut 2016

Kuten jokaisena aiempanakin vuonna kirjoitan myös tänä vuonna "raporttia" tapahtumista.

Poikuehaukut olivat tänä vuonna 28.8 tavalliseen tapaan Hevosojalla. Tänä vuonna koko tapahtuma alkoi vahvasti jo lauantain puolella ja vilskettä riitti siis lauantai aamusta aina iltaan asti omalla kohdallani.

Kuten varmasti arvaatte, ei koe tapahtumat minulta onnistu ilman jotain pientä tai suurta katastrofia. Tällä kertaa katastrofin oli järjestää Remu. Heinakuun lopulla kävimme suht rutiini lääkärikäyntiä, rokotuksessa jne. Lääkäri kuitenkin hoksasi Remun toisen alakumahampaan olevan rikki, se pitäisi poistaa. Tästä seurasi sitten se, ettei Remu voisi kokeeseen osallistua dobing sääntöjen takia. Pikkuinen paniikki iski jotta mistäs koira Ainolle?

Facebuukin suomenpystykorva ryhmään liimailin sitten kiireellä seuraavan ilmoituksen:
"Kokempas ja kalastelempas täällä...
Olen lievästi sanottuna pulassa, Remu (koirani) sairastui ja joutuu "leikkaukseen" ensi viikolla (sen hampi poistetaan). Remun piti mennä viimeiseen kokeeseen 28.8 Tyttären kanssa. Kyseessä on poikuehaukut kymessäjoissa tyttö on ollut mukana jo monta monta vuotta.
Olen tyttären ystävälle saanut hommattua "lainakoiran" kokeeseen, mutta nyt on tilanne se, ettei tyttärelle ole koiraa! Se kaluaa multa luutkin jos ei pääse osallistumaan Poikuehaukkuihin...Siis tyttö..
Olisiko kellään liki Kymenlaaksoa koiraa joka lähtisi nuoren tytön kanssa kokeeseen? Aino on siis liki 14v teinityttönen joka käsittelee koiria (ja hevosia) todella hyvin, kokeissa on ollut enemmän kuin minä.
Mikäli sinusta tuntuu, että voisit auttaa meitä, niin yv käy oikein hyvin
!"

Vain muutama hetki ja Kumpukallion Pekka vastaa "Laittelin yksityisviestiä" ja näin on koiraongelma ratkeamaan päin. Retki-rekun Vexi lupautuu tulemaan tuuraamaan Remua, isäntäkin on tähän kovasti suostuvainen kun Peten kanssa asiasta puhelimessa juttelen! Ainolla on koira kokeeseen!

Vielä varmsiteluita Virveltä, että olisiko Tytti toiseen kertaan Ronjalle lainattavissa ja onhan se Tyttikin valmis toistamiseenkin näyttämään "stadin friidulle" linnunhaukun lumoa.

Tyttöjä on siis 2 ja Jarkon pyynnöstä lainaan vielä puolijoukkuetelttaa tapahtumapaikalle, toki nämä teini tytöt haluavat ehdottomasti oman teltan. Joten telttojakin on 2.

On aika uskomatonta kuinka paljon tavaraa mahtuu KIA magentikseen kun oikein rupeaa survomaan, mutta se ei ole likikään niin uskomatonta kuin se, minkä verran romua on kahdella teinitytöllä yönyli reissulle!! Lopultaan kaikki on saatu survottua autoon ja 9:30 lauantai aamuna käännän autonkeulaa kohden Hevosojaa. Mielessäni huokaan, että onneksi Tuomas, Ivika ja Tassu tulevat omalla autollaan, me emme mahtuisi millään yhteen autoon. Me 5 ihmistä.

Saavumme paikalle noin 11:30 ja siellä onkin jo "höyry päällä", hypähdän siihen mukaan ja tomittelemme kuka mitäkin. Aikapaljon on kaikkea sitä tausta hyörinää tehtäväksi kun väkeä on saapumassa paikalle paljon. Kello 13:00 on alkamassa LINT tuomari koulutus ja sen ajalle on lapsosille järjestetty jos mitäkin aktiiviteettia. Ensin pystytämme porukassa sen puolijoukkueteltan Jonskan johdolla. Sen jälkeen Virtasen Urpo vie lapset (ja minut) tekemään saunavastoja(vihtoja). On paikalle järjestetty ilmakivääriammuntaa opetuksen kera, ei siis vain ammuskelua vaan opastusta aseen käytöstä jne. Siis sellaista oikein hyvää junnu toimintaa! On tikkakisaa ja tietenkin sitä ihan yhdessä olemista, saunaa ja uintia. Makkaraa ja sinappia. Koko ajan lapset ovat kuitenkin pääosassa, jokainen paikalla oleva aikuinen tekee kaikkensa jotta lapset viihtyisivät.

Sunnuntaia aamuna kello sitten kälättää klo 4:45, aamukaffetta, puuroa jne pitää lähteä laittamaan. Saavun keittiölle ja samaa aikaa sinne saapuu onnekseni myös Virve sekä Tuomas. Vain tiski ja kaffen keittely jää vastuulleni Tuomaksen ja Virven hoitaessa muut. Aamu kuluu melkolailla lentäen ja pian maastot arvotaan.

Aino ja Vexi saa viimeisenä maaston joka onkin aivan vieressä, mutta Ronjan ja Tytin maasto onkin etäämpänä. Sovin tuomareiden kanssa asiat ja Aino pääsee Vexin kanssa hänen kyydillään, minä vien Ronjan ja Tytin metsään Rennyn kanssa (tämä on jo 3:s vuosi peräkkäin kun Renny on "meidän porukalle" tuomarina).

Saan sitten viimein Ronjan, Rennyn ja Tytin metsään. Hetken mietin miten Aino mahtaa pärjätä, mutta en enää hermoile niin paljon kuin ennen. Nukun kokeen ajan kankaalla petäjän varjossa autuaan tietämättömänä mistään, kuulematta mitään.

Ronjan kertoillessa mitä metsässä on tapahtunut selviää aika nopeasti, että hän on nähnyt ja kuullut elämänsä ensimmäisen lintuhaukun! Kannatti todellakin lähteä! Tuomarikaan ei ollut tajunnut, miten arvokkaita haukkuja olivat kuunnelleet. Lopultaan niitä on ollutkin useampi, kaiken kaikkiaan nuori Tytti on suoriutunut päivästä varsin mainiosti!

Melkeen samoihin aikoihin alkaa Ainolta tulla viestiä: Vexi on ollu tosi hyvä! 2 kymmenen min haukkuu, toinen teerelle toinen metsolle! Ja onpa mentsässä tapahtunut muutakin. Vexi on vielä kaiken hyvän lisäksi Ainon mielestä "kaunis. söpö, kiltti, ihana..." (miks isästä ei puhuta noin kauniisti?) ja vaikka mitä. Tuomarin kanssa on heitelty toisiaan puolukoilla, kikkailtu ja kiusoteltu. Päivä on siis sielläkin äärettömän hyvin onnistunut.

Toivottavasti joltain menee taas terveiset molemmille tuomareille, että kuinka hienoa työtä he tekevät! Ei, se ei ole itsestään selvyys jotta noin hyvin onnistuu, että kaikesta mitä metsässä tapahtuu jää mukava mieli teinitytölle. Ei se ei ole itsestään selvyys! Kiitos!
Kaikki 16 tuomaria, jokunen harjottelija, jokunen opas. Ja kaikki näistä ovat onnistuneet, kiitos siitä!

Sitten alkaa jännitys, odotellaan tuloksia taululle. Aino ja minä tajuamme jo aikaisessa vaiheessa, että Vexin ja hänen tulos onkin kova. Tytin tulos näyttää myös hyvälle, sillä linnut ovat olleet arkoja eikä pitkiä haukkuja ole juurikaan onnistuttu saamaan.

Kun sitten lopultaan kaikki on taululla ja tulokset luettu, ei voi kuin huokaista hiljaa... Aino ja Vexi 1. Ronja ja Tytti 2. Kun vielä naapurin Tassu ja Ivika ovat onnistuneet kelvollisesti, ei päivä Itä-Helsingin porukalla voisi parempi olla!

Minusta tuntuu, että nyt poikuehaukut toivat kasan oikeanlaista iloa ja hyvin laajalle.

Pete ja Virve jotka lainasivat koiransa, ovat varmasti iloisia koiriensa menestyksestä ja siitä, että pystyivät näille nuorille tämän mahdollistamaan. Kumpukallion Pekka joka meitä auttoi, on varmasti mielissään kun pystyi auttamaan. Kiitos teille kaikille siitä, että meillä on nyt isällä ja tyttärellä tämä muisto hautaan asti muisteltavana, ei tätä me ei vaan voida unohtaa.

Kaiken kaikkiaan tämä oli taas kerran mahtava tapahtuma jollaisia saisi olla enemmänkin! Kiitän sydämmestäni Kouvolanerämiehiä järjestelyistä ja erityisen kiitoksen osoitan Poikuehaukkujen isälle Jarkko Pukille, sä oon Jallis hieno mies kun jaksat meille tehdä tämmöisen elämysmatkan joka vuodeksi! Nöyrä ja lämmin kiitos sinulle lähtemättömästä isän ja tyttären yhteisestä muistosta! Sinä jos kuka ymmärtää koiraharrastuksen kaikki puolet ja näet ne suuremmat asiat voittojen ja tulosten yläpuolella.
Eero Honka
Helsinki

Kukkoaho
Viestit: 751
Liittynyt: 11 Marras 2007, 19:02

Re: Uusi suomenpystykorvan omistaja

Viesti Kirjoittaja Kukkoaho » 29 Elo 2016, 09:30

Kuva Kuva
Eero Honka
Helsinki

Vastaa Viestiin