Viesti
Kirjoittaja Kukkoaho » 13 Syys 2010, 09:25
Niin se on sitten kausi avattu, ja kuinkas kaikki sitten lopultaan menikään?
Aluksi mainittakoon, että lintuja Ilomantsin seudulla on hyvin ja suuria yli 10 linnun poikuuksia näimme useitakin, tosin teeri poikueet olivat isoilta osin ryteliköissä joissa eivät kestäneet haukussa tai jos kestivät ei sinne ollut mitään asiaa miehen yrittää hiipiä. Ja tervisiä sille pohjisporukalla jonka kanssa oli mukavaa paistella makkaraa tulilla ja turista mukavia!
Seuraavaksi taas normaaliin tapaani kehun estotta koiraani, muistakaa että kyseessä on isännän kommentit joskin vilpittömät sellaiset. Kyseessä on myös sellaisen isännän kommentit joka kulkee ensimmäisen oman koiruuden kanssa!
Remu toimi jokaisena päivän aivan poskettoman hyvin, yhteyttä se saisi kyllä pitää hiukan tiuhempaan, alkaa välit mennä jo herkästi yli sen 15min ja kun itse tykkäisin että pörräisi ennemmin useammin sanomassa notta "terve!". Haukkuja oli varmasti jokaiselle metsästystunnille omansa kestoltaan sekunneista minuutteihin. Saatan taas koko reissun tarinaksikin kirjoitella, mutta laitetaan yksi ylitse muiden oleva kokemus sanoiksi..
Kuljimme suuren nevan reunoja kaverini kanssa ja katselin nevalla olevaa saarta, sanoin kaverille jotta tuo kannattaisi kyllä kiertää, kaveri ei itse jaksanut lähteä mukaan vaan jäi odottelemaan kankaalle. Remu juoksi edelläni saareen ja päästessäni saaren rantaan alkoi toisessa päässä -piip- haukku! Kuuntelin haukkua jonkun minuutin paikallani jotta jääkö lintu kuuntelemaan, sitten varovainen hiipiminen onneksi suht hyvää mäntykangasta pitkin, matkaa haukulle oli noin 150m.
En voi sanoin kuvailla kuinka uskomattoman kauniilta näytti Remu haukullaan mäntykankaalla, taustalla suunnaton neva, siis sellainen paikka jossa jokainen metsästäjä pysähtyy tauolle vain siksi, että siinä on niin kaunista! Sellaiselle paikalle minä sitten sain hiipiä koiruuteni haukulle, pääsin noin 30m päähän haukusta, tässä vaiheessa päässä takoi vain se että "malttia" ja ettei tästä lähemmäksi saa eikä tarvitse päästä! konttasin, hiivin ja etsin lintua puusta noin 5min ajan, päätin vain että en tästä liiku ennen kuin koira lopettaa, lintu lähtee tai minä sen puusta löydän, ja pienen varovaisen sivusiirtymisen jälkeen näin yhden oksan kärjessä (sellainen männyn oksa joka on kuin suuri käsi) keikkuvan pään! Helppo oli siihen ampua, pieni kauneus virhe hommassa oli kun teerenä ampumani lintu putosi monin verroin teeren kokoisena myttynä alas, koppelohan se oli. Oli niin hieno hetki kyllä vihdoin onnistua itse, tähän mennessä olen itse onnistunut ampumaan Remulle vain pyyn, aika liki oli ettei silmät kastuneet ja etteivät kastu vain pienen muistelonkin johdosta... Ehkä me ollaan se koppelo ansaittu?
Kaikki tuossa haukussa oli niin -piip- kaunista, paikka jossa haukku oli, haukun kesto, Remun merkkaus, puustalöytö ja kyllä minä annan itsellenkin tälläkertaa jonkun pisteen maltista haukulla! Sanoisin että täydellinen haukku.
Olen paljon monelle kokeneelle velkaa opastuksista, neuvoista, kannustuksista, ojennuksista jne olen niin paljon velkaa, etten enää pysty velkaani millään maksamaan voin vain kiittää kauniisti.
Monelle vanhemmalle saattaa olla outoa, että mies oppii ja opettelee jotain näinkin perinteistä harrastusta jonkin niinkin modernin välineen kuin internetin välityksellä, mutta varmaan voin jo nyt sanoa, ettei tämä ole mahdoton oppimisen väline, toki metsässä se viimeinen oppi otetaan, mutta eväät sinne olen saanut täältä. Mielestäni oln oppinut valtavasti, ei en ole edelleenkään "kova pystykorvamies", mutta jotain olen oppinut ja jossain asioissa jopa onnistunut!
Eero Honka
Helsinki
Koe arvosteluksi VOI1 (kova on, mutta saahan se hiukan korkialla ollakin?)
