Uusi suomenpystykorvan omistaja

[JKo]

alkoi Remu sen "retkeilyn" (termi jonka kuulin tänään ja lainaan estotta, henkilö jolta lainaan varmasti täämän sallii)

[Jokamies]

Kukkoaho:
Mukava kuulla, että sait noinkin hyviä kokemuksia Remun kanssa - tuollaiset tapahtumat yhdistää todella paljon koiraa ja isäntää.

[Kukkoaho]

Kukkoaho:
Mukava kuulla, että sait noinkin hyviä kokemuksia Remun kanssa - tuollaiset tapahtumat yhdistää todella paljon koiraa ja isäntää.

Mukavaa huomata kuinka totta tämä lauseesi on, Remu on raukean tyytyväinen, makoilee vieressä rapsuteltavana enimmäkseen.

Päivän kun olen saanut sulatella, tuntuu edelleen yhtä mahtavalle koiran puolesta, saihan se sitten kuitenkin kaudesta ja työstään palkinnon.

Monet teistä varmaan pitävät ko pudotuksia "humpuukina" tms, mutta voin vakuttaa teille, että nykyisillä lintutiheyksillä tämä on ehken sitenkin se oikea tie. Etenkin aloittavalle miehelle ja koiralle, nyt voi mies sitten opiskella, kun koiralle on saatu varmuutta lisättyä saanee mies rauhassa töpeksiä "paineettomassa tilassa".

Alan pikkuhiljaa uskoa, että jonain päivänä minulla on lintuja puuhun haukkuva koira, koira jollaisesta olen haaveillut ehken liiankin pitkään.

[Kytösavu]

Eihän mikään voi olla humpuukia, mikä tehdään koiran haukulta, ja koira näyttää nauttineen tosissaan. Yleensä ahkerat omistajat saavat hyvät koirat!

[villepa]

kiinnostais itelläkin kokeilla ko. hommaa. Onhan kanakoiramiehet kouluttaneet koiriaan fasaaneilla jo ammoisista ajoista miksi ei mekin sitä voitais.

Tänään käytiin rinsessan kanssa tuossa lähimetässä päiväkävelyllä ja vajaa 200 m. oli menty kun löysi muutaman teeren parven, eivät kuitenkaan jääneet ihan lähipuihin istumaan ja ehdin jo ajatella että sinne menivät, mutta koira säntäsi perään ja aloitti haukun ehkä 300m:n päässä!
Mielestäni kelpo esuraaminen 6kk:n ikäseltä pennulta.

Mutta haukulla tapahtui toistamiseen jo sama mikä on ennenkin käynyt, että haukkua kesti nelisen minuuttia ja sitten koira jätti haukun. En kuullut varmasti lähtikö lintu , vai lopettiko koira omia aikojaan. Niinpä usutin koiraa takaisin ja käveleskelin haukkupuita kohti. Ja niin sieltä vain teeri lähti puun latvasta lentoon.

Mitä olette mieltä onko tämä vain nuoren koiran malttamattomuutta vai mitä?
Sitä ensimmäistä saalistahan emme saaneet tälle syksylle.

Tuo fasaanihomma voisi innostaa koiraa pysymään haukulla. En vain tiedä että täälläpäin olis mahdollisuutta moiseen?

[Piippoj]

Kato villepaki ihan Kajaanista
Meilläkin kävi vielä mehtuu aikaan tälläinen, että koiran edestä lähti useampi teeri eri suuntii ja koira lähti yhden perään josta haukun saikin. Sitten noin minuutin haukuttua lopetti haukun ja lähti toisten hajujen perään. Siitä sitten hieman kokemattomana vielä nousin suoraan pystyyn kun luulin linnun lähtevän, otin muutaman askelee ja sieltä missä haukku kuului lähti teeri korkealta puusta lentoon. Hieman jäi kyllä itseäni tilanne harmittamaan kun olisi ollut ihan hyvä paikka kenties saada koiralle se ensimmäinen lintu, mutta nyt kävi näin. Koiralla oli ikää siinä vaiheessa n.11kk niin onko tuo nyt ihan normaalia kokemattoman koiran käyttäytymistä?

[Jokamies]

Eiköhän nuo mene koiran nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Ja voisin kuvitella, että parivuotiaanakin saattaa koiralle sattua tuollasia kömmähdyksiä.

Isäni tuumi mulle, kun selvittelin kulunutta jahtikautta ja koiran toimia (taisin siinä samalla hieman harmitella koiran lyhytpinnaisuutta), että
"h*lvetin hyvinhän tuo sun koira pelaa, saat olla tyytyväinen kun haukkuu jo noin hyvin lintua."

Joten koitetaan me noviisit vaan panna jäitä hattuun ja suunnataan katseet ensi syksylle. Tietenkin jos on haluja niin voi "ensipudotuksen" hoitaa noilla fasaaneilla - kuten Kukkoaho teki/kirjoitti - ja näin saada koiralle roiman annoksen varmuutta toimiin ja samalla pienentää omia paineita kun tuo ensimmäinen kerta jännittää niin -piip-

[Kukkoaho]

Joten koitetaan me noviisit vaan panna jäitä hattuun ja suunnataan katseet ensi syksylle. Tietenkin jos on haluja niin voi "ensipudotuksen" hoitaa noilla fasaaneilla - kuten Kukkoaho teki/kirjoitti - ja näin saada koiralle roiman annoksen varmuutta toimiin ja samalla pienentää omia paineita kun tuo ensimmäinen kerta jännittää niin -piip-

Ensi pudotuksen suhteen ei ole kyse vain tästä, vaan myös oikean singaalin antamisesta nuorelle riistaveriselle koiralle.

Olen antanut itselleni kertoa, että ensipudotuksen merkitys on paljon enemmän kuin äkkiseltään ajattelisi, esim tuo Remun koe hiukan kertoo sen merkityksestä. (joku osaavampi kertokoon)

Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa jotta ensikautta kohden, seuraava tavoite on saada Remulle pari, kolme kiloa painoa lisää ja pitää koira fyysisesti hyvässä kunnossa jotta ensikausi starttaa hyvin!

[Jokamies]

Joten koitetaan me noviisit vaan panna jäitä hattuun ja suunnataan katseet ensi syksylle. Tietenkin jos on haluja niin voi "ensipudotuksen" hoitaa noilla fasaaneilla - kuten Kukkoaho teki/kirjoitti - ja näin saada koiralle roiman annoksen varmuutta toimiin ja samalla pienentää omia paineita kun tuo ensimmäinen kerta jännittää niin -piip-

Ensi pudotuksen suhteen ei ole kyse vain tästä, vaan myös oikean singaalin antamisesta nuorelle riistaveriselle koiralle.

Olen antanut itselleni kertoa, että ensipudotuksen merkitys on paljon enemmän kuin äkkiseltään ajattelisi, esim tuo Remun koe hiukan kertoo sen merkityksestä. (joku osaavampi kertokoon)

Juurikin noin. Tuota hain, mutta en saanut aivan sanoiksi saakka.

[MAiHa]

Kukkoaho, missä fasutarhalla kävit?

[Kukkoaho]

Myrskylässä, voin yv:nä laitaa yht tiedot jos kiinostaa.

Kuten sanottu, kausi pulkassa ja ehken olisi paikallaan listailla mitä tulikaan tehtyä väärin. Ehken joku toinen sitten ei tee ihan samoja virheitä.

Suurimman ja ehken ainoan virheeni tein siinä, että monista varoituksista huolimatta kuljin liikaa Remun kanssa metsissä, ei niin että se olisi fyysisesti väsynyt, mutta selkeästi sen pää ei kestänyt liki kahden kuukauden töitä ilman tulosta. Olisin voinut ainakin niiden kurjien kelien aikana jättää sen huilimaan, tai käytättää vain hetken metsässä, olihan useasti melkoisen selväää ettei koiruus onnistuisi saamaan kuin "tuuri" haukkuja.

En siis rasittanut Remua liikaa fyysisesti, mutta taisin sittenkin psyykkisellä puolella tehdä munauksen josta olin joutua maksamaan kovan hinnan, nähtäväksi jää onnistuinko paikkaamaan lauantaisella reissulla tämän munaukseni, voitte olla varmoja että jossain sydämmen sopukassa tälläkin hetkellä mielessä on se Remu joka "lonni" perjantaina kokeessa ja syyllinen siihen lonnimiseen katselee minua peilistä. Voitte olla myös varmoja, että minua varmasti jo ihan riittävästi veettää tyhmyyteni, älkää siis heittäkö haavoille suolaa. Muutoinkaan tuon koiruuden päänsisään näkeminen on lienee se kaikkein vaikein juttu, fyysinen väsy on hyvinkin helppo huomata ja siihen reagoida.

Lainaan tähän vielä erään kokeneemman koiramiehen sanoja minulle, toivottavasti hän ei siitä pahastu ja jos niin tekee, pahoitteluni!

"....kun pudotusta ei koirallesi sen hyvistä töistä saatu aikaan oli se, että on suuri vaara koiran turhautumisesta ja sen suuntautumisesta muihin eläimiin tai metsästysinnon hiipuminen."

Korrektina ihmisenä hän kuitenkin laittoi tuon vasta onnistumisten jälkeen, mutta voitte olla varma, että nielaisin kerran jos toisenkin lukiessani kohdan "..tai metsästys innon hiipuminen.."

Tämä teksti siis varoituksen sanana, jos epäilette sitä, lukekaa kuinka syyskuussa AVO kekeemme meni, kuinka se meni perjantaina ja pohtikaa miksi syyskuussa koira oli intoa täynnä kuin vissy puteli ja mikä oli perjantaina vienyt innon pois. Toki saattoi olla vain yksittäinen heikko päivä, mutta en siihen usko. Olimme siis kuilun partaalla, en vielä tiedä onnistuimmeko välttämään putoamisen, mutta uskon vahvasti että onnistuimme, sillä niin suuri muutos tapahtui lauantaina pudotuksen jälkeen, en usko koiran enää noin kovasti turhautuvan.

Jos joku ajattelee Remun innon ja psyykkeen olleen vähäinen ja siksi notkahtaneen, voin vain vakuuttaa, ettei siitä ole kyse. Liikaa metsää, liian vähän onnistumisia.

[villepa]

Olisin voinut ainakin niiden kurjien kelien aikana jättää sen huilimaan, tai käytättää vain hetken metsässä, olihan useasti melkoisen selväää ettei koiruus onnistuisi saamaan kuin "tuuri" haukkuja.
Liikaa metsää, liian vähän onnistumisia.

Nyt puhutaan asiasta jota olen itsekin paljon miettinyt ja siitä eivät ihan kaikki ammattilaisetkaan ole täysin samaa mieltä.

Tuosta ensimmäisen pudotuksen tärkeydestä on varmasti kaikki samaa mieltä, siis että se on ratkaisevan tärkeä. Mutta on varmasti täysin yksilölllistä kuinka kohtalokasta on se ettei ensipudotusta saada ensimmäisenä syksynä. Tiedän itsekkin käyttövalio koiran jolle on ensimmäinen pudotus saatu vasta toisen syksyn lopulla. Ja vielä vanhemmallekin koiralle tehdyistä ensipudotuksista kuulee tarinoita aina välillä.

Minua on kyllä viisaammat kannustaneet käyttämään koiraa metsässä mahdollisimman usein ja eikö liene yksi suurimmista viisauksista mitä Erkki Tuominen kirjoissaan kirjoittaa että "viisas koira on kokenut koira".
Ja häkissä olevalle koiralle ei tuota kokemuspuolta kovin runsaasti kerry.

Senkin huomasin kyllä todeksi oman koirani kanssa että kun pitää viikon tauon niin eri asenteella hakee ja haukkuu lintua, vrt. jos ollaan käyty tiheästi metsässä.
Tietysti minulla tuo pentu on niin nuori vielä että se voi johtua jo ihan fyysisestäkin väsymyksestä.

Mutta viisaampien neuvoista ei olisi haittaa tässäkään asiassa...

[iisiraireri]

Komppaan Kukkoahoa oman kokemukseni kautta. Pantsen ensipudotus tuli vasta viimeisenä viikonloppuna, vaikka metsässä käytiin monena päivänä.
Kauden mittaan oli selvästi havaittavissa sellaisia laiskoja päiviä, jolloin meillä oli Pantsen kanssa "sokerivälit" eli koira pyöri likellä laiskan oloisesti.
Viimeisenä viikonloppuna tuli pudotus. Seuraavat ma-ti oltiin kaupungissa töissä. Kauden viimeiset kolme päivää olin taas metsällä ja silloin oli taas pojassa virtaa. Hakulenkitkin yltyivät jo niin pitkiksi, että kokematonta alkoi jo välillä huolestuttaa.

Nyt ei ole metsässä käyty, mutta maastolenkkeily aloitetaan taas kunhan kaikki on saaneet "nollattua" tuon aktiivisen mettäkauden.

[MAiHa]

"Myrskylässä, voin yv:nä laitaa yht tiedot jos kiinostaa..."

Pistätkö tulemaan. kiitti!

[virve]

Tuolla toisessa keskustelussa oli linkki jossa sanottiin, että nuorelle koiralle voi ensimmäisen linnun ampua vaikkei se olisi sillä hetkellä haukussa.

Näin kokemattomana pystärin omistajana ihmettelin asiaa, kun tähän asti kaikki on sanonut, että vain hyvään haukkuun ammutaan ensimmäinen lintu.

Meillä oli linnustus aikaan kolme mielestäni hyvää haukkua johon olisin voinut ampua, mutta erillaisten syiden vyoksi en niistä yhtäkään saanut ammuttua.
En vielä mietinnän jälkeenkään ampuisi muihin kuin niihin kolmeen hyvään haukkuun. Koska se sotisi sitä vastaan mitä muuta koiran kouluttamisesta tiedän.

Kertokaa nyt viisaammat miksi nuorelle koiralle voi / ei voi ampua jätettyyn haukkuun.
Eli kertokaa perusteluja molempiin jotta voin itse arvioida mikä olisi minun koiralle se oikea menettely.

Terveisin Virve