Mikkelin talvipäivillä kaatui esitetty Pevisa ehdotus lähinnä urosten omistajien vastustukseen rajatusta jälkeläismäärästä. On aika ottaa tarkasteluun mihin urospainotteinen jalostus voi johtaa ja mihin se on jo johtanut suomenpystykorva populaatiossa.
Aloitetaan keskustelu ja aiheeseen perehtyminen taulukolla, joka esittää 20 vuoden aikana 100:n eniten jälkeläisiä tehneen uroksen jälkeläismäärät. (Lähde KoiraNettietokanta) Samaan pylvästaulukkoon on kerätty samojen urosten jälkeläisten astumat jälkeläiset. Taulukko on sen laajuuden takia Pdf-muodossa ja edellyttää Adobe Readerohjelmaa lukemiseen.
jalostus/urokset_20v.pdf
SPK uroksen kohtuullinen jälkeläismäärä ???
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Ensimmäisenä kyllä hyppää silmään tuo Kesäniemen Rymyn jälkikasvun tuottama huikea jälkeläismäärä. Keskeisenä syynä tässä on tietysti se, että Rymyn epiluku on tietääkseni hyvin alhainen. Käyttämällä Rymyn jälkeläisiä on saatu pennuille pieni epiluku. Tämähän on tietysti hyvin inhimillistä. Vaarana tietysti on, että Rymy on kohta kaikkien koirien sukutaulussa, joten onko sekään välttämättä hyvä asia?
Rymyllä näyttää olevan runsaasti jälkipolvea. Vaikka näin onkin, eikö tässä tapauksessa ole kuitenkin parempi, että sukutauluissa useinkin esiintyvällä koiralla on keskimääräistä parempi terveysperimä ja hyvät riistaveret. Taulukossa on koiria, joilla on saatu varmasti hyviä riistakoiria, mutta myös ei toivottuja terveysongelmia.
Yhden koiran esiintyminen noinkin usein näkyy varmaan tulevaisuuden sukutauluissa nostaen sukusiitosprosenttia. Rymyn tapauksessa se ei ole niin suuri ongelma, koska koira ei ole niitä koiria, joita pyritään välttämään esim. terveysongelmien takia.
Yhden koiran esiintyminen noinkin usein näkyy varmaan tulevaisuuden sukutauluissa nostaen sukusiitosprosenttia. Rymyn tapauksessa se ei ole niin suuri ongelma, koska koira ei ole niitä koiria, joita pyritään välttämään esim. terveysongelmien takia.
Täytyy kuitenkin muistaa, että jalostuskäyttö edelleen jatkuu ja ongelmat kasautuvat nykymenolla hallitsemattomiksi jos jotain ei tehdä.Jeppe kirjoitti:Yhden koiran esiintyminen noinkin usein näkyy varmaan tulevaisuuden sukutauluissa nostaen sukusiitosprosenttia. Rymyn tapauksessa se ei ole niin suuri ongelma, koska koira ei ole niitä koiria, joita pyritään välttämään esim. terveysongelmien takia.
Oheisessa tilastossa näkyy vuonna 1992 ja sen jälkeen syntyneet urokset, joilla vähintään 40 jälkeläistä ja 40 urosta, jotka isoisinä eniten. Taulukon urokset on laitettu jälkeläismääriensä mukaan järjestykseen. jalostus/yli_40_pentua_alk_92.pdf
spk uroksen kohtuullinen jälekläismäärä???
Rotukoirien jalostuksessa tärkeimpänä asiana monet kasvattajat pitävät oman koiran linjan säilyttämistä tai/ja parantamista. Kuitenkin kokonaisuutta ajatellen jalostustyössä on aina kysymys koko rodun kehittämisestä, ei vain yksittäisestä kasvatustyöstä. Jokainen kasvattaja on silloin tärkeä tekijä, kun ajatellaan rotua ja sen kehitystä, yleensä koirien tulevaisuutta ja jatkuvuutta. Mitä ratkaisuja yksittäiset kasvattajat ja urosten omistajat tekevät jalostustyössä, ne ratkaisut tulevat vaikuttamaan pitemmällä tähtäimellä koko koirapopulaatioon ja kaikkiin harrastajiin.
Jalostustyön päämääränä tulisi olla laadun parantaminen koko rotua silmällä pitäen. Laadun yhtenä mittarina voidaan pitää geneettistä monimuotoisuutta eli koirien monipuolisen perintöaineksen säilyttämistä. Mitä suuremmasta ja laajemmasta koirapopulaatiosta on kysymys sitä laadukkaampaa on myös koirien perintöaines eli perinnöllinen vaihtelu. Jalostustyössä on silloin ”mistä valita”.
Ongelmia koiranjalostuksessa ilmenee silloin, kun rodun koko pienenee esim. yksipuolisilla siitosvalinnoilla (käytetään liikaa samoja uroksia). Sen myötä koirien geneettinen monimuotoisuus supistuu ja kapenee. On muistettava, että vain siitokseen käytetyt yksilöt siirtävät perintötekijöitä seuraavaan sukupolveen. Jalostuksen ulkopuolelle jääneiden koirien mukana poistuu rodulle tärkeitä perintötekijöitä, eikä niitä saada koskaan takaisin. Jalostustyössä valinnan mahdollisuus silloin pienenee, kun koirat ovat toisilleen sukulaisia.
Kysymys kuuluukin, mikä olisi lukumääräisesti riittävä määrä uroksia, joita tulisi käyttää jalostukseen, ettemme hävittäisi tieten tahtoen kansalliskoiramme geneettistä monimuotoisuutta? Ja toinen kysymys, olisiko syytä rajata urosten jälkeläismäärää, ettei edellä mainittuihin ongelmiin törmättäisi? Ottakaapa asiaan kantaa!
leila
Jalostustyön päämääränä tulisi olla laadun parantaminen koko rotua silmällä pitäen. Laadun yhtenä mittarina voidaan pitää geneettistä monimuotoisuutta eli koirien monipuolisen perintöaineksen säilyttämistä. Mitä suuremmasta ja laajemmasta koirapopulaatiosta on kysymys sitä laadukkaampaa on myös koirien perintöaines eli perinnöllinen vaihtelu. Jalostustyössä on silloin ”mistä valita”.
Ongelmia koiranjalostuksessa ilmenee silloin, kun rodun koko pienenee esim. yksipuolisilla siitosvalinnoilla (käytetään liikaa samoja uroksia). Sen myötä koirien geneettinen monimuotoisuus supistuu ja kapenee. On muistettava, että vain siitokseen käytetyt yksilöt siirtävät perintötekijöitä seuraavaan sukupolveen. Jalostuksen ulkopuolelle jääneiden koirien mukana poistuu rodulle tärkeitä perintötekijöitä, eikä niitä saada koskaan takaisin. Jalostustyössä valinnan mahdollisuus silloin pienenee, kun koirat ovat toisilleen sukulaisia.
Kysymys kuuluukin, mikä olisi lukumääräisesti riittävä määrä uroksia, joita tulisi käyttää jalostukseen, ettemme hävittäisi tieten tahtoen kansalliskoiramme geneettistä monimuotoisuutta? Ja toinen kysymys, olisiko syytä rajata urosten jälkeläismäärää, ettei edellä mainittuihin ongelmiin törmättäisi? Ottakaapa asiaan kantaa!
leila
Re: spk uroksen kohtuullinen jälekläismäärä???
Kyllähän syytä olisi, mutta mikä olisi se oikea raja. Ilmeisesti 50 on monien mielestä liian tiukka, vaikka noita käyriä katsellessa näyttää että ei noita reilusti yli 50 jälkeläisen uroita mahdottomasti ole. Sitten kun lähestytään sataa niin alkaa tuo seuraava sukupolvi lisääntyä räjahdysmäisesti. Tuo tilanne vielä elää, eli lisää tulee.leila kirjoitti: Ja toinen kysymys, olisiko syytä rajata urosten jälkeläismäärää, ettei edellä mainittuihin ongelmiin törmättäisi? Ottakaapa asiaan kantaa!
Ilmeisesti rodun kannalta 50 olisi hyvä, mutta jos se tuntuu enemmistön mielestä liian tiukalta, niin parempi saada joku raja kuin ei mitään, vaikkapa 80 niin sillä saisi jo leikattua tuota yläpäätä alemmaksi.
Kyllähän 50 jälkeläistä riittää yhdelle urokselle minun mielestäni ja, jos kysyntää on enemmän, niin pitää sitten riman narttujen osalta korkeammalla. Kyseessähän on noin 10 pentuetta. Tasokkaat jälkeläiset eivät ole kennellekkään häpeäksi, päinvastoin.
Jos ajatellaan esimerkinomaisesti, että yhdellä uroksella on 50 jälkeläistä. Näistä 20 toimii niin hyvin, että niitä käytetään jalostukseen ja kukin saa 20 jälkeläistä, niin uroshan on isoisä 400 pennulle. Tällä esimerkillä koetan sanoa, että Pevisaa on turha pelätä. Ei se leikkaa kuin jäävuoren huiput. Jos toisen polven jne. jälkeläismäärää halutaan rajoittaa, niin jotkut toiset keinot on keksittävä. Mielestäni Pevisa kaadettiin ilman hyvää perustetta. Jos muutamien urosten osalta jälkeläismäärä jäisi "vain" 50:een, niin ylimenevä osa ohjautuisi muille uroksille ja tämä osaltaan auttaisi pitämään geenipohjaa leveämpänä.
Omalla uroksellani on yli 50 jälkeläistä eli ei ole oma lehmä ojassa.
Narttujen osuutta ei muuten sovi unohtaa, eikä vähätellä. Nartusta tulee suht usein 3 - 4 pentuetta eli jopa 20 jälkeläistä jatkamaan samaa sukua. Tällöinhän olisi syytäkin olla tarkkana urosten kanssa, jotta kokonaisuus säilyisi järkevällä tasolla.
Turhaan meni Pevisa nurin ja tehtyä työtä ja vaivaa hukkaan.
Jos ajatellaan esimerkinomaisesti, että yhdellä uroksella on 50 jälkeläistä. Näistä 20 toimii niin hyvin, että niitä käytetään jalostukseen ja kukin saa 20 jälkeläistä, niin uroshan on isoisä 400 pennulle. Tällä esimerkillä koetan sanoa, että Pevisaa on turha pelätä. Ei se leikkaa kuin jäävuoren huiput. Jos toisen polven jne. jälkeläismäärää halutaan rajoittaa, niin jotkut toiset keinot on keksittävä. Mielestäni Pevisa kaadettiin ilman hyvää perustetta. Jos muutamien urosten osalta jälkeläismäärä jäisi "vain" 50:een, niin ylimenevä osa ohjautuisi muille uroksille ja tämä osaltaan auttaisi pitämään geenipohjaa leveämpänä.
Omalla uroksellani on yli 50 jälkeläistä eli ei ole oma lehmä ojassa.
Narttujen osuutta ei muuten sovi unohtaa, eikä vähätellä. Nartusta tulee suht usein 3 - 4 pentuetta eli jopa 20 jälkeläistä jatkamaan samaa sukua. Tällöinhän olisi syytäkin olla tarkkana urosten kanssa, jotta kokonaisuus säilyisi järkevällä tasolla.
Turhaan meni Pevisa nurin ja tehtyä työtä ja vaivaa hukkaan.
Re: spk uroksen kohtuullinen jälekläismäärä???
Tästähän nimenomaan on kysymys. Jo pari vuotta on nartuille ollut ongelmallista löytää sopivia uroksia vaikka epi-luvuista ei olisi välitetty.leila kirjoitti:Ongelmia koiranjalostuksessa ilmenee silloin, kun rodun koko pienenee esim. yksipuolisilla siitosvalinnoilla (käytetään liikaa samoja uroksia).
Olen samaa mieltä. Näyttäisi vahvasti siltä, ettei pelkkä jälkeläismäärän rajoittaminen riitä jos halutaan edes jotenkin hallita tilannetta. Oheisessa tilastossa näkyy 12 vuoden aikana 50 eniten jälkeläistä tehneen uroksen jälkeläismäärät ja toisen polven jälkeläiset. jalostus/spk_urokset_12v_jalostuskautto.pdfUkkometso kirjoitti:Tällä esimerkillä koetan sanoa, että Pevisaa on turha pelätä. Ei se leikkaa kuin jäävuoren huiput. Jos toisen polven jne. jälkeläismäärää halutaan rajoittaa, niin jotkut toiset keinot on keksittävä. Mielestäni Pevisa kaadettiin ilman hyvää perustetta.
SPK uroksen kohtuulline jälkeläismäärä ???
Enp kirjoitti, että Mikkelissä lähinnä urosten omistajat kaatoivat pevisa esityksen. Voisiko joku kertoa, mitä hyötyä on rodulle siitä, että yksiä ja samoja koiria käytetään jalostukseen, kun samalla jää paljon koiria jalostuksen ulkopuolelle??? Näiden ulkopuolelle jäävien koirien mukana katoaa taivaan tuuliin perintöainesta, jonka perään on kenenkään turha haikailla. Kuinkahan paljon todellisuudessa katoaakaan…???!!!
Artsi epäili, että rodun kannalta 50 olisi hyvä raja urosten jälkeläismääräksi, mutta enemmistö ei asiaa kannata…miksi on näin? Voisiko tämä ”enemmistö” valaista asiaa tarkemmin, mistä tässä on kysymys? Mitä niin poikkeuksellisen hyvää voi löytyä esim. yksittäisestä uroksesta, että useita kymmeniä narttuja käytetään tämän koiran luona astutettavana? Kertokaahan …
Minun käsityksen mukaan jalostuksen tarkoituksena on parantaa kannan laatua, eikä heikentää sitä yksipuolisella jalostusmateriaalin käytöllä. Miten ikävältä tuntuu esim. viidentoista vuoden päästä etsiä omalle koiralle jalostusparia, kun vastaan tulee turhan paljon saman sukuisia koiria. Ei ole juuri mistä valita partneria, kun huomioon pitää ottaa epi-asiat, sukusiitoskertoimet jne.
Haluan kaikesta huolimatta ajatella niin, että yksittäiset kasvattajat ja urosten omistaja ajattelevat koko rodun tulevaisuutta, eikä vain sitä mitä omasta ”nokasta suuhun tipahtaa”.
leila
Artsi epäili, että rodun kannalta 50 olisi hyvä raja urosten jälkeläismääräksi, mutta enemmistö ei asiaa kannata…miksi on näin? Voisiko tämä ”enemmistö” valaista asiaa tarkemmin, mistä tässä on kysymys? Mitä niin poikkeuksellisen hyvää voi löytyä esim. yksittäisestä uroksesta, että useita kymmeniä narttuja käytetään tämän koiran luona astutettavana? Kertokaahan …
Minun käsityksen mukaan jalostuksen tarkoituksena on parantaa kannan laatua, eikä heikentää sitä yksipuolisella jalostusmateriaalin käytöllä. Miten ikävältä tuntuu esim. viidentoista vuoden päästä etsiä omalle koiralle jalostusparia, kun vastaan tulee turhan paljon saman sukuisia koiria. Ei ole juuri mistä valita partneria, kun huomioon pitää ottaa epi-asiat, sukusiitoskertoimet jne.
Haluan kaikesta huolimatta ajatella niin, että yksittäiset kasvattajat ja urosten omistaja ajattelevat koko rodun tulevaisuutta, eikä vain sitä mitä omasta ”nokasta suuhun tipahtaa”.
leila
Tarkastellaanpa tilastojen valossa vielä tätä uros "teemaa", jos se kaikesta hiljaisuudesta huolimatta kiinnostaisi enemmän kasvattajia, kuin porot ja uiminen ?
Alla olevassa taulukossa (lähde KoiraNet ) näkyy uroksien jalostukseen käytön määrien kehitys 10 viimeisen vuoden aikana. Astutukseen käytettyjen urosten määrä on vähentynyt tänä aikana 174:stä 116:ta eli 33%. Tänä aikana 50% jälkeläisistä on tehnyt 20- 35 kpl uroksista.
Alla olevassa taulukossa (lähde KoiraNet ) näkyy viimeisen sukupolven 2002-06 (5v ) aikana 50% jälkeläisistä tehneiden uroksien jalostuskäyttö. Eri väreillä merkityt koirat ovat sukua keskenään.
Ajanjaksolla käytettiin kaikkiaan 379 urosta jalostukseen. Vain 45 kpl ( 11,9%) oli isinä 50%:lle tämän ajanjakson pennuista. Näiden urosten epikeskiarvo oli 1,3 ja näistä 10:tä ei ehkä olisi tullut käyttää jalostukseen ollenkaan -> eli 494 pentua on saanut jo turhan suuren epiluvun syntyessään, mikä on 12% ajanjakson pennuista.
Joitain ajanjakson uroksista on mielestäni käytetty liikaa jalostukseen ja joidenkin kohdalla se on myös lähellä.
Vuositasolla yhden uroksen pentumäärä olisi hyvä olla suhteellisen alhainen. Tarkoituksenahan on, että urosta voidaan käyttää useampana vuonna. Jos pääsisimme edes tilanteeseen, että sukupolvessa 20% käytetyistä (parhaista) uroksista tekisi 50% pennuista niin sitä voisi pitää jo melko hyvänä saavutuksena.
Epilepsia on sitten tekijä, joka mutkistaa tilannetta. Jos iso osa eniten käytetyistä uroksista on epilepsia suvuista ja vielä sukua toisilleen ei päästä parempaan suuntaan vaikka tilastojen valossa siltä näyttäisikin.
Alla olevassa taulukossa (lähde KoiraNet ) näkyy uroksien jalostukseen käytön määrien kehitys 10 viimeisen vuoden aikana. Astutukseen käytettyjen urosten määrä on vähentynyt tänä aikana 174:stä 116:ta eli 33%. Tänä aikana 50% jälkeläisistä on tehnyt 20- 35 kpl uroksista.
Alla olevassa taulukossa (lähde KoiraNet ) näkyy viimeisen sukupolven 2002-06 (5v ) aikana 50% jälkeläisistä tehneiden uroksien jalostuskäyttö. Eri väreillä merkityt koirat ovat sukua keskenään.
Ajanjaksolla käytettiin kaikkiaan 379 urosta jalostukseen. Vain 45 kpl ( 11,9%) oli isinä 50%:lle tämän ajanjakson pennuista. Näiden urosten epikeskiarvo oli 1,3 ja näistä 10:tä ei ehkä olisi tullut käyttää jalostukseen ollenkaan -> eli 494 pentua on saanut jo turhan suuren epiluvun syntyessään, mikä on 12% ajanjakson pennuista.
Joitain ajanjakson uroksista on mielestäni käytetty liikaa jalostukseen ja joidenkin kohdalla se on myös lähellä.
Vuositasolla yhden uroksen pentumäärä olisi hyvä olla suhteellisen alhainen. Tarkoituksenahan on, että urosta voidaan käyttää useampana vuonna. Jos pääsisimme edes tilanteeseen, että sukupolvessa 20% käytetyistä (parhaista) uroksista tekisi 50% pennuista niin sitä voisi pitää jo melko hyvänä saavutuksena.
Epilepsia on sitten tekijä, joka mutkistaa tilannetta. Jos iso osa eniten käytetyistä uroksista on epilepsia suvuista ja vielä sukua toisilleen ei päästä parempaan suuntaan vaikka tilastojen valossa siltä näyttäisikin.
Olisi todellakin mukavaa tietää, miksi uutta Pevisaa vastustettiin. Oliko nimenomaan jälkeläismäärärajoitus syynä siihen vai mikä? Minä en oikein ymmärrä, miksi tätä rajoitusta vastustetaan. Onko tosiaan niin, että joku haluaa nykypäivänä tienata sillä, että haalii narttuja urokselleen? Kysehän on kuitenkin koko rodun tulevaisuudesta.
Vai oliko Pevisassa joku muu asia, miksi se kaatui. En nimittäin itse ollut kokouksessa, joten en tarkemmin tunne keskustelua kaadetusta Pevisasta.
Toinen asia mikä tuli mieleen on se, että kannattaisiko myös pystykorvapuolella suosia mahdollisimman nuoria lupaavia uroksia? Saataisiin enemmän hajaantumista suvuissa, kun kierto olisi nopeampaa. Näinhän näyttää olevan karhukoirapuolella, missä on selvästi käytetty nuoria ja lahjakkaita uroksia jalostukseen ja samalla sukusiitosasteet ovat olleet laskussa. Näyttää olevan niin, että vanhemmat siellä harvemmin enää kelpaavat jalostukseen, vaikka olisivat kuinka hyviä. Nuoret ykkösen haukkuneet urokset sen sijaan käyvät hyvin "kaupaksi".
Vai oliko Pevisassa joku muu asia, miksi se kaatui. En nimittäin itse ollut kokouksessa, joten en tarkemmin tunne keskustelua kaadetusta Pevisasta.
Toinen asia mikä tuli mieleen on se, että kannattaisiko myös pystykorvapuolella suosia mahdollisimman nuoria lupaavia uroksia? Saataisiin enemmän hajaantumista suvuissa, kun kierto olisi nopeampaa. Näinhän näyttää olevan karhukoirapuolella, missä on selvästi käytetty nuoria ja lahjakkaita uroksia jalostukseen ja samalla sukusiitosasteet ovat olleet laskussa. Näyttää olevan niin, että vanhemmat siellä harvemmin enää kelpaavat jalostukseen, vaikka olisivat kuinka hyviä. Nuoret ykkösen haukkuneet urokset sen sijaan käyvät hyvin "kaupaksi".