Läheltä piti -tilanne

[Salla]

Oolrait, minä vaikka aloitan tämän kertomalla oman pystykorvan läheltä piti -tilanteen.

Tämä tapahtui sunnuntaina, kun olimme viettämässä mökillä viikonloppua molempien (pystis ja harmaa) koirien kanssa.

Penni äkkäsi kurjen suolla ja lähti juoksemaan sitä kohti. Pian alkoi jo haukku kuulua, ja huusin koiran pois. Tällä kertaa koira totteli ja palasi mökin pihalle. Noh, sitten tuli lähdön aika, ja huikkasin koiria. Peku kyllä tuli luokse, mutta Penniä ei näkynyt missään. Sitten kuului se merkitsevä kurjen huuto.
Katsoin suolle, ja sielähän se pystykorva olikin kymmenen metrin päässä isosta linnusta ja alkoi taas haukkua. Karjaisin Pennille, mutta turhaan. Kurki lähti pikkumatkoja lentäen järvelle päin, ja tietysti koira perään. Mikään huutaminen ei auttanut siinä vaiheessa.
Lopulta kurki nousi ilmaan ja Penni jäi katselemaan sitä järven toisella puolella yhden kivikasan luona. Lähdimme isäni ja Pekun kanssa kiertämään järveä, että hakisimme koiran pois. Äitini jäi laiturille katsomaan tilannetta.
Kun saavuimme sen saman kivikasan luo, missä Penni oli ollut, näin sen n. 20 metriä rannasta jäissä. (Järvessä oli tuolloin sellainen viimeinen jää, paksu solskejää tai miksi sitä nyt kutsutaankin.) Äitini oli lähtenyt veneen kanssa koiraa kohti, ja souti perä edellä, koska ei ollut ehtinyt kääntää venettä.
Penni huusi ja kiljui järvessä, ja sitä pystyi vain katsomaan sivusta. Aloin kannustaa Penniä, ja se lähti liikkumaan lähestyvää venettä kohti. Äkkiä kuului molskahdus; Peku oli hypännyt järveen. Se oli niin hätääntynyt Pennin huudoista että ajatteli varmaan hakevansa pystiksen pois. Isäni auttoi harmaan takaisin rannalle, ja minä jatkoin Pennin kehumista: Hieno tyttö, hyvä, mene vain, hienosti..... Vedet silmissä sitä huusi kannustuksia koiralle ja katsoi samalla kun äiti joutui nousemaan veneen perään, rikkomaan uuden jään airolla ja sitten taas soutamaan vähän matkaa.
Penni rikkoi itse tietään venettä kohti noin 5 metriä, ja lopulta äiti pääsi koiran luo ja nosti sen pannasta veneeseen. Kyllä siinä itku pääsi molemmilta naispuolisilta pelastajilta, lähinnä helpotuksen takia.

Kun pääsimme taas mökin pihalle, äiti piti Penniä, joka tärisi. Kiedoin sen pyyhkeeseen ja hieroin sen takajalkoja, jotta se lämpenisi. Ainakin 10 minuuttia se oli järvessä huutanut. Se alkoi vinkua uudestaan kun veri alkoi kiertää jaloissa, ja jonkin ajan kuluttua se käveli jo itse (noh, kankeasti kylläkin mutta käveli kuin kävelikin) Pekun koittaessa leikittää sitä vieressä. Illalla kaikki olikin jo ihan kunnossa, jokainen oli selvinnyt säikähdyksellä.

Ja mitäkö Penni oppi tästä....? Ei mitään....... Ei pelkää vieläkään vettä ja yhtä hullun lailla juoksee elikoiden perässä.

hNiinkuin isäni sanoi: onneksi tämä vaara on vain kerran vuodessa...

[metsohaukku]

Hieno homma että koira pelastui ja pääsi pelkällä säikähdyksellä!
Mutta eikös koirat pitäisi olla kytkettyinä tähän vuoden aikaan??

[käpy]

Hyi kamala, onneksi koira pelastui. Oli varmaan melko paniikkitilanne.

Meilläkin pentuna koira liukastui laitruilta veteen myrskyllä ja kun ei päässyt liukkaalle laiturille takaisin, meinasi hukkua. Sitten isä hyppäsi veteen ja haki pennun pohjasta, ja se oli sen jälkeen aivan shokissa eikä pystynyt kävelemään, lösähti laiturille ja hengitti epäsäännöllisesti. Mitään hirveää traumaa sille ei tuosta mahtavasta ensikokosketukesta veden kanssa jäänyt, kuin se, että ei ui mielellään.

Mutta kannattaa olla todella varovainen jäiden kanssa, viime keväänä itse oli pelastamassa yhtä labradorinnoutajaa heikoista jäistä, ja pääsi se sieltä melkein omin voimin pois, kun ei niin pitkällä ollut.

[Tarppi]

Ja täällä tänään oli läheltäpiti tilanne!
Jäät lähtee ja sorsat ui n.3-metrin päässä koira-aitauksesta.
Pystärin tenavahan innostui sorsista niin ettei malttanut olla
menemättä väkisin aidasta lävitse
Onneksi huomasin tilanteen ja hyökkäsin perään...
Sain jätkän houkuteltua luokseni ja nappasin kainaloon.
Pöljä kerkis tietysti kokeilla jäitten kestävyyttä ja kastui kivasti
Kyllä kevätjäitä kannattaa välttää ja aitauksen kuntoakin kannattaa
tarkkailla roudan sulamisen jälkeen!
(Oli siis routa nostanut aitaverkkoa alaosasta ja fiksu koira sen tajusi.
Nyt leka käteen ja tolppia syvemmälle hakkaamaan

[jaxe]

kyllä tämä vaara on kaksi kertaa vuodessa..toisin ku tuolla aiemmin sanottiin..kyllä syksyllä on todellisia vaaran paikkoja kun alkaa jäitätekee..ei oo kiva katella keskelle lampea ku koira räpiköi jäissä ja mitään ei pysty tekemään..

[Salla]

ai niin tosiaan...... olet oikeassa...
pitääki tosiaan jäitten tulon aikaankin olla varovaisena, ei muistanut ollenkaan....

[jaxe]

ja kyllä se koira voi hukkua ilman jäitäkin..meni 6v pystis pari vuotta sitten kalan keräys altaaseen ja ei pääsyt pois..oltiin metsästys retkellä silloin..kolme tuntia meni ennen kuin löysin koiran mutta noutaja oli jo ehtinyt käydä..

[jennis]

Meillä oli pari kesää sitten seuraavanlainen läheltä piti- tilanne. Koira matkusti veneen keulassa ja toimi tähystäjänä. Siitä sitten neiti päätti kurkottaa hieman liian pitkälle ja molskahti veteen. Flexi oli vielä pannassa kiinni. Isäntä poltti kätensä narussa ja nosti äkkiä veneen potkurin ylös. Meni hetki, ja koira molskahti pintaan kauempana. Ei muuta kun hakemaan koira talteen ja eläinlääkärille. Onneksi sai yskittyä veden pois keuhkoista ja kuumetta ei noussut. Oli siinä tuuria kerrakseen, ettei koira tai naru jäänyt kiinni potkuriin, vaikka koira sukelsi veneen ali. Tapahtumasta seurasi se, ettei kora ole enää koskaan veneessä hihnassa kiinni ja se, ettei sesse suostu uimaan kuin hyvin,hyvin harvoin...

[IhraEsa]

Jeps, minun koirani läheltä piti -tilanteen moni jo varmasti muistaakin...eli 30.3.2006 isokokoinen koira kävi Jerin kimppuun sen ollessa äitini kanssa kävelyllä. Ja tämä noin 60 kg koira siis tuli noin 50 metrin päästä omakotitalon pihan aidan yli ja ei edes yrittänyt "diplomaattista" lähestymistä. Onneksi ei ollut kenenkään ihmislapsi kyseessä.
Ja kuntoutus on jatkunut tuosta asti, oikeastaan tämä ei ollut edes läheltä piti -tilanne, meinaan osui Jeriin oikein kunnollakin. Kun en oikein osannut tätä muunkaan otsikon alle laittaa, niin laitoin tänne.

Tässä listaa: Rintanikama selästä (T11) murtui, nikama siirtyi sivusuunnasaa noin puoli senttimetriä, kylkiluu vasemmalta puolen poikki, kylkiluu oikealta puolelta murtui/vääntyi virheasentoon, kylkivälilihakset repesivät vasemmalta 6.-8. kylkiluun väliltä, maksa ilmeisesti vaurioitui, pari puremareikää kylkeen.

Koiran takajaloissa on edelleen voimattomuutta, pissatessa meinaa kaatua, koska jalkojen lihasvoima ja -koordinaatio ovat heikot. Selkää ei käytä kunnolla, ulostaminenkin näyttää vähän vaikealta, ilmeisesti kipeää tekee. Ja isäntää sylettää. Paljon.

Eläinlääkäri totesi röntgenlöydöksen olevan sellainen, ettei koiran pitäisi kävellä. Jos nikama nyt liikahtaa, on halvaus varma. Nyt menee semmoiset kaksi kuukautta kipulääkityksen ja levon yhdistelmällä. Koiran tämänhetkinen kunto ja vireys on siis uskomattoman hyvä, mikä sai minut jopa toivomaan iloista loppua. Turhaan.

Ehkä tämä näin kesällä on synkkä tarina, mutta varokaa ettei teille käy samoin. Eli opetelkaa kunnon jalkapallopotku, millä tuollaisen 60 kg koiran kylkiluut lähtevät maata kiertävälle radalle. Koko tarina löytyy sivuiltani, siellä ehkä vielä niitä röntgenkuviakin jos saan vain riittävän laadukkaasti skannattua/kuvattua RTG-filmin.

[tara4632]

Oliko vakuutusta hyökänneellä koiralla, joka korvaa koiran tekoset(yleensä sitä kautta paremmat korvaukset kun jos oman koiran vakuutuksesta ottaisi). Joko on päästy näistä korvauksista sopuun, vai miten meni?

[IhraEsa]

Juu, kyllä eläinlääkärikulut maksaa hyökänneen koiran omistajan vakuutusyhtiö. Itse asiassa minä toimitan laskut nyt suoraan sinne, mistä maksavat minun tilille. Asianosaisen kanssa on myös tehty kirjallinen sopimus, mikä kattaa pysyvän haitan korvauksen, mitä vakuutusyhtiö ei nähtävästi maksa. Eli asianosainen maksaa. Jos pysyy sopimuksessa. Meitä kun on moneksi, enkä oikein jaksa luottaa kehenkään.

Kannattaa muuten kaikissa tämäntyyppisissä jutuissa tehdä heti se kirjallinen sopimus, ihmisen muisti kun on kovin huono muistamaan asioita, joita ei ole paperilla.

Sinänsä minua ei tuo rahapuoli muuten huoleta, vaikka tästä kuluja joka tapauksessa jää maksettavaksi itsellekin. Toki olin kahden vuoden kesätyörahat paasannut metsästyslupiin, bensoihin jne. ja lopun aikaa vuodesta sitten opiskelijabudjetilla yrittänyt rämpiä eteenpäin. Ei oo kauheesti "piletetty" kesärahoilla... Pahempaa kuitenkin on, että menetin nuoren koiran alun, jolla oli mielestäni alkuvaikeudet takana. Ei siitä kunnon metsäkoiraa näillä näkymin enää saa, vaikka mitä tekisi.

Pudotuksia oli kahdelta syksyltä muutama ja homma oli alkanut syksyllä 2006 toimia välillä oikein hyvin. Tarkoitus oli oikein lähteä kokeissakin käymään, kun sai sen kakkkosen näyttelystäkin talvella. Mutta koska elämässä ei ole onnellisia loppuja, niin näin siinä sitten kävi. Trying is first step to failure.

[IhraEsa]

"...homma oli alkanut syksyllä 2006 toimia..."

Tarkoitin toki syksyä 2005, jos se jotakuta alkaa askarruttaa että nyt toi jätkä on vallan seonnut....

[IhraEsa]

Eilen kesken Jerin kolmannen syksyn ei pystykorvanuorukaisen voimat enää riittäneet. Jeri kuoli iltapäivällä palleatyrän tulehdukseen, oltuaan viikon verran kipeänä. Tyrä muodostui nähtävästi onnettomuuden 30.3.06 seurauksena.

Jeri oli aivan liian nuori kuolemaan, liikaa sai kipuja osakseen lyhyen elämänsä aikana. Vaan siltikin otti osansa, kuten vain huippujätkät ottavat. Ehkä vähän kiukkuillen, kiroillen, mutta loppuun asti pää pystyssä kulkien. Ei Jeri olisi ikinä ansainnut tätä, mutta eivät elämän tapahtumat ole oikeudenmukaisuudesta kiinni.

Lepää rauhassa ja Kiitos.

[leila]

IhraEsalle myötätuntoiset surunvalittelut Jerin poismenon vuoksi.

Olen seurannut sivusta teidän yhteistä taivaltanne...onhan oma koirani läheinen sukulainen Jerille.

[JenniJ]

^^

Osanottomme!!

Näin ei tarvitsisi käydä kenellekään...