Maanantai valkeni kuulaassa pakkassäässä, lunta näytti korkeimmilla paikoilla olevan haitaksi asti. Lumi osoittautui koko kolmen päivän ajan liian karkeaksi, jotta nautinnollinen pystykorvametsästys olisi päässyt kunnolla vauhtiin.
Tässä oli hyväkuntoinen poikamiesboksi jäänyt tyhjäksi. Kaikki lähtee landelta kaupunkiin...
Lampia oli helppo ylitellä. Rannoilla välillä piti katsoa, ettei heikompaan kohtaan polkaise.
Näitä jälentekijöitä etsittiin.
Jälkien tekijät olivat harvassa. Yksi metsohaukku sentään urokselle saatiin. Sopivalle etäisyydelle nousi, vaan eipä kestänyt kauaa haukkua.
Käpykankailla oli kevyt laukata. Tuonne kankaaseen taisi ne teeret mennä katselee Peppi.
Ei muuta kuin perään... Sieltä saatiinkin reissun pisin lintuhaukku. Reilu 20 minuuttia akkateerestä. Karkea lumi suojeli lintuja hyvin tällä kertaa.
Taisivat lopulta lentää tuonne kauimmaiseen vaaraan
Keskiviikko ilta alkoi hiipimään tyynessä pakkaskelissä. Ei tullut teeret enään suon reunaan. Selkosen koirat haukkuivat vaimeasti siellä täällä.
Olokoon vähät linnut rauhassa tuntuu jo koirakin tuumivan. Äijän saldo keskiviikolta 4 lyhyttä teerihaukkua ja vajaa kolme tuntinen porohirvaalle, joka ei suostunut lähtemään karkuun vaan tarjosi koiralle uhitellen sarvia. Eikä millään suostunut lopettamaan. Poistullessa oli koiran naama mukavasti kuurassa.
Eniten riistaa näyttäneet ja maisemallisesti parhaat alueet oli rajattu VilliPohjolan metsästysalueiden ulkopuolelle. Lintuja ei kolmeen päivään liikaa sattunut eteen. Saldo oli suurinpiirtein sama kuin omalla asuma-alueella parin tunnin iltakävelyn aikana. Toivotaan, että kanta kääntyy nousuun. Oudoissa metsissä lintujen vakituiset asuinsijat olivat tietenkin arvailujen varassa, mutta nuinkin tyynien pakkaskelien vallitessa latvoissa näkyvät linnut metsästysalueella oli harvinaisuus.
töistä tultua niin, ettei näe edes puhua 
eli Siperia taas opettaa meitä idän ihmisiä. No onpa kuitenkin oikeat olosuhteet pohjoismaisille metsästyspystykorville. 
[/quote]
