Suomenpystykorvien PEVISA-esitys v. 2016 - 2020

[Artsi]

Pentuja pitää tulla nyt ja vuoden sisällä, eikä hetken päästä. Mieluiten tarkistetuista vielä.

Alan kai jo toistaa itseäni mutta vielä kerran, sitten saa minun puolesta riittää.
Tämä PEVISA-esitys läpimennessäänkään ei muuta tilannetta tänä eikä ensi vuonna pennutusta suunnittelevien tilannetta

. Alle 3-vuotiaalle koiralle ennen 1.1.2016 tehty silmätarkastuslausunto on voimassa 31.12.2017 asti

Muutenkin vaikutus on todellisuudessa aika pieni, enemmän se ohjaa kuin pakottaa, ajatusesimerkki:
Jalostukseen ei suositella käytettäväksi alle 2-vuotiasta koiraa, 3 vuotiaana tehty silmätarkastus on voimassa koiran koko loppuelämän. Montako pentuetta jää tuon vuoden aikana toteutumatta kun yhden saa tehdä ilman tarkastusta?
Toisessa kohtaa halutaan nuorena tarkastettu koira, vaikka tarkastus ei ole läheskään niin luotettava kuin vanhempana tehty. Toisessa kohtaa todetaan että on niin terve rotu että tarkastuksista saatava hyöty on minimaalinen. Minusta nuo ovat ristiriidassa...
Kaikista havaituista kaihitapauksisat n. 25% on havaittu vasta toisessa tarkastuksessa, yli 3 vuotiaana. Paljonko tuolla on koiria "terveen papereilla" vaikkeivat sitä välttämättä olekaan? Mielestäni tässä kohtaa ei kannata laittaa päätä pensaaseen...
Siinä lyhykäisesti faktat joihin perustan mielipiteeni.

[Timo Kettunen]

Voimassa olevaa Pevisaa (poikkeuksellisesti voimassa 2 vuotta) 2014-2015 edeltävä keskustelu löytyy SUOMENPYSTYKORVAN PEVISA 2014-2018 otsikon alta. Vertaa Pevisa-esitys 2016 -2020 ja nyt käytävään keskusteluun.

[AM]

Hiukan faktaa, kävin läpi 2010, 11 ja 12 pentueet ja sen kuinka monessa pentueessa oli pevisatarkastettuja pentuja.

Tulokset tässä:


Pevisattuja pentuja/pentue pentueita yht pentuja yht. pentua /pentue ka.
0 kpl 1 kpl 2 kpl 3 kpl 4kpl 5kpl
2010 73 37 23 9 2 0 144 595 4,1
2011 93 44 10 10 3 1 161 724 4,5
2012 101 36 10 5 4 2 158 684 4,3

Kirjoitin jo aiemmin, että ensin pitäisi selvittää ongelmat ja niiden laajuus rodussa ja vasta sitten päättää toimenpiteet ja aikajänne, jolla ongelmien toivotaan poistuvan/vähenevän. Tällaisilla otoksilla emme pääse perille siitä kuinka esim. polviongelma periytyy ja kun siinäkin on todistettavasti vielä mukana myös ympäristötekijöiden vaikutusta (Sainio /Menna jalsotuspäivillä), niin jalostuksen täytyy todella tarkkaan harkita kuinka asiassa edetään. Optimaalista olisi jos esim. puolet pennuista olisi pevisattu niin silloin voisimme jo tehdä johtopäätöksia. Kun kävin nuo pentueet läpi niin väkisin tuli sellainen kuva, että jos yhdestä pentueesta on paljon pevisattuja niin sieltä tuli myös polvi- ja silmämerkintöjä.
Esimerkiksi 2010 oli 110 kpl ((76,4%) pentuetta joissa oli pevisattu 1 tai vähemmän 2011 vastaava luku 137 (85%) pentuetta ja 2012 137 (86.7%) pentuetta . Ei tällaisilla otannoilla saada kuvaa missä sairauksien periytyvyydessä mennään.
Meillä on kaksi selvää ongelmaa, liian vähän pentuja ja liian vähän pevisa-tarkastettuja koiria. Keskitytään näiden ongelmien ratkaisemiseen ja jätetään lillukanvarret muille.

PS. En tiedä mistä johtuu mutta esikatselun taulukko ei toistu lopullisessa versiossa samalla tavalla. Luvut ovat kuitenkin peräkkäin niin, että sieltä sen tiedon saa kaivettua jos jotakuta kiinnostaa. Eli 2010 O tarkistettua 73 pentuetta, 1 tarkistettu 37 kpl jne.

[Pekkis]

Tässäkin korostuu se seikka että kokeissa hyvin pärjänneissä suvuissa NÄYTTÄÄ olevan muita enemmän silmä- ja polvivikoja. Tosiasia on se, että kokeissa pärjänneitä sukuja käytetään enemmän Pevisassa ja sieltä niitä vikojakin sitten löytyy. Samat viat varmaan löytyy muistakin suvuista.

[heidi]

Animagi lähetti s-postia, jota saa jakaa edelleen: http://www.emaileri.fi/g/l/130147/31577 ... 621/1003/4

[Kytösavu]

AM kirjoitti:
Esimerkiksi 2010 oli 110 kpl ((76,4%) pentuetta joissa oli pevisattu 1 tai vähemmän 2011 vastaava luku 137 (85%) pentuetta ja 2012 137 (86.7%) pentuetta . Ei tällaisilla otannoilla saada kuvaa missä sairauksien periytyvyydessä mennään.
Meillä on kaksi selvää ongelmaa, liian vähän pentuja ja liian vähän pevisa-tarkastettuja koiria. Keskitytään näiden ongelmien ratkaisemiseen ja jätetään lillukanvarret muille.
Matti kertoo noilla luvuilla sen missä mennään. Noina vuosina on ollut keskimäärin noin hiukan reilu 150 pentuetta.

[Pekkis]

En jaksa uskoa että monikaan käyttää koiraa pevisassa ihan vaan tutkimusmielessä. Kyllä tarkastusten taustalla on "pakko" eli aikomus käyttää omaa koiraa jalostukseen. Eiköhän tuo tarkastusprosentti korreloi aika hyvin sen kanssa että miten montaa prosenttia käytetään jalostukseen.

[PM]

Miten vilpitöntä nartunomistajaa suojeltaisiin ?

Kerron uroksen A taustoista. Itse uroksella on virheetön Pevisa-tulos.

Uroksen täyssisar on polvileikattu ja metsästyskäyttöön sopimaton. Luultavasti uroksen omistajat tietävät sen.

Uroksella on hieman alle kymmenkunta pentuetta, siis pentuetta. Näistä vain kaksi jälkeläistä on Pevisattu, ja ne puhtain tuloksin.
Mutta ainakin yksi uroksen jälkeläisistä on jouduttu lopettamaan ennen Pevisa-ikää polvivian takia. Sitä oli edeltänyt lääkärissä käynti.
Tämä on tapahtunut niin lähellä uroksen omistajapiiriä, että on täysin syytä olettaa, että uroksen omistajataho on tästä tietoinen.

Polvivika ei ole uroksen A suvussa mikään tähdenlennon tapainen ilmiö. Uroksen isällä on muustakin yhdistelmästä polvivikainen. Ja niin on uroksen isänisälläkin.
Myös uroksen emällä on toisen uroksen kanssa polvivikainen jälkeläinen.

Tällainen tausta ei ole katkaissut uroksen siitoskäyttöä, vaan sitä on jatkettu edellä mainittujenkin tietojen jo selvittyä. Sikäli kun osaan sijoittaa kennelnimet Suomen kartalle, niin osa nartuista on matkannut varsin pitkän matkan uroksen palveluiden ääreen. Ja mitä todennäköisimmin ainakin osa täysin tietämättömänä perimän "monimuotoisuudesta".

Onko kattavaa Pevisaa parempaa keinoa estämään tällaiset salailut ?

[Kytösavu]

Ei ole. Mutta jossain se raja kulkee hyödyn ja todellisuuden eli mahdollisuuksien kanssa. Suurin osa pitää suomenpystykorvaa metsästyksen takia, ei jalostuksen, kuten kaimakin totesi. Kannattaisi olla aloitteellinen niiden riskilinjojen pevisaamiseen. Pallo on kasvattajilla ja meillä harrastajilla.

[PM]

Niin, kannattaisi todella olla aloitteellinen niiden riskilinjojen tarkastamiseen.

Esimerkkini ei todellakaan ollut mikään kuvitteellinen, vaan todellisesta elämästä. Koirilla niin kuin meilläkin on neljä isovanhempaa.
Tämän esimerkkikoiran kolmen isovanhemman vaikutus näkyy vahvasti myös eteläpohjalaisessa koirakannassa. Ja mielestäni juuri se paras neljästä puuttuu tästä joukosta.

Viisi tämän uroksen parituksista on ollut sellaisia, että niihin ei käy sanonta ; pojasta polvi paranee vaan, että pojasta polvi pahenee.

Tätä en kirjoittele aivan hetken mielijohteesta huvikseni vaan, että huomattaisiin, mitä suomenpystykorvan hyväksi tulisi tehdä. Aina sitä kirjoitellessa saa rapaakin silmilleen, mutta pyyhitän aina kirjoitustuokioiden välissä.

Tehdään joka kolkassa työtä Pevisainnostuksen kohottamiseksi !

[AM]

Lisää tilastojuttuja, kävin läpi narttujen jälkeläisiä tarkoituksena selvittää kuinka nartut periyttävät polvi- ja silmäongelmia.
Valitsin mutu-otannalla sellaisia narttuja joilla oli yli 10 pentua ja joiden pennuista oli vähintään 25% pevisattu.

Löysin 37 narttua joilla oli em. vaatimus täyttynyt, näistä 22:lla (59%) oli merkintä jollain pennulla ja 15 nartulla ei pevisatuissa pennuissa merkintää.

Näistä 37:stä nartusta, 14 nartulla oli yli 50% pevisattuja pentuja ja näistä merkintöjä 9:llä (64%) nartulla, 5:llä ei merkintöjä

3 nartulla oli yli 75% pennuista pevisattuja, näistä merkintöjä kahdella (67%) ja yhdellä ei merkintöjä.

Väkisin tuli sellainen tuntuma, että jos kaikki pennut olisi pevisattu niin lähes kaikilla nartuilla olisi tullut merkintä.

Pitihän sitä sitten tietysti vertailla uroksiakin, tämä olikin helpompaa kun pääsi käyttämään jalostustilastoja.
2003-2010 rekisteröidyistä uroksista, joilla oli yli 20 pentua ja pennuista oli pevisattu vähintään 25%, tuli tällaista tietoa:
Uroksia löytyi vain 16 kpl ja polvimerkintöjä jälkeläisiltä löytyi 11:sta uroksella ja silmämerkintöjä löytyi 10 uroksella. Vain kahden uroksen pevisatuilla pennuilla ei tullut merkintöjä polvi-eikä silmäpuolelta. Vain yhden uroksen pennuista oli pevisattu yli 50% muiden prosenttiluku oli alhaisempi.

[MikaP]

Iltaa

Tätä asiaa kun mietiskelee niin väkisinki tulee kerta toisensa jälkeen ajatus että jos ei tiedetä populaation tilaa ja silti ollaan valmiita tekemään uusia rajoitteita niin mihin se johtaa. Minusta tulisi selvittää kuinka laaja silmä / polvi ongelma rodussa on (eikä kaiveta sadistisella tarkuudella jotain tiettyä linjaa). On selvää että varmaan valtaosasta jalostukseen käytetyistä koirien jälkeläisistä löytyy ongelmia. Jos tai kun tämän asian tietää niin olisi helpompi miettiä tai ainaki kuvitella asioiden korjaamistapaa. Vertaan tällä epilepsian torjumista, riittävä määrä tutkimuksia niin kannan muodostaminen helpottuu.

Vuonna 2014 tutkittu 302 koiran silmät joissa 13 kpl:lla eriasteinen kaihi (4 % sairaita). Ja sama vuosi polvissa aste 2 tai huonompi 6 kpl (2 % sairaita), aste 1 17 kpl (5,6 %). 2 asteen polvivika todettu keskimäärin 4,4 vuotiaalla, 1 asteen toteaminen keskimäärin 2,7 vuotiaalla. Kaihin todettu koiran ollessa keskimäärin 4,7 vuotias.

Ajatus tuosta, kuinka suurella todennäköisyydellä 1 asteen polvi huononee? Tulisiko rajoittaa jo 1 asteisia... Kaikkiaan polvimerkinnän saaneita koiria on 7,6 % tarkastetuista. Tämä on aika paljon tämän kokoisessa populaatiossa. Mutta sitten kuinka laajalti tämä kattaa koko populaation. 1 asteen löytynyt keskim. 2,7 vuoden iässä joka on siinä mielessä hyvä että jos koira on kerenny jo jälkeläisiä saada niin ei kuitenkaan kovin paljoa. Kaihi on hankala koska ka. toteamisikä on jo kohtalaisen korkea.

[AM]

Käytännön ehdotuksia;
Koulutetaan ns. maallikkopolvitarkastajia, löysät polvet on aika helppo tunnistaa. Esim. näyttelyissä voitaisiin kerätä tiedot kaikista osallistujista ja antaa tiedot jalostusneuvojille. Epäilyttävät tapaukset voisi ohjata eläinlääkärin jatkotutkimuksiin. Samoin kokeissa voisi tutkia osallistuvien koirien polvet ohimennen muun touhun yhteydessä. . LINT- koulutuksen yhteydessä olisi helppo opettaa uudet tuomarit katsomaan myös polvet. Sopivaa tutkimusmateriaalia löytyy varmasti jokaiselta paikkakunnalta.
Näin toimien saataisiin aika nopeasti kuva ongelman laajuudesta ja sitten voisi jalostus ottaa kantaa kuinka edetään. Silmäasiat on pakko jättää ammattilaisten huoleksi.
Näitä maallikoiden epävirallisia tutkimuksia ei julkaista missään vaan ne olisivat vain jalostajien käytössä ja niistä voisi antaa yhteenvedon esim. jalostupäivien tapaamisissa.

[Timo Kettunen]

Mäkelän Matin "lillukan varret" jäi kiinnostamaan ja kysynkin Mäkelältä. Eikö nykyinen PEVISA'ttujen koirien määrä ja saadut tulokset ole riittäviä ja niin luotettavia, että niistä voidaan tehdä johtopäätöksiä ja PEVISA-esityksiä rodussa vallitsevien perinnöllisten sairauksien ehkäisemiseksi?

[AM]

Tärkeimmät pystykorvan ominaisuudet ovat mielestäni, koiran luonne, riistaverisyys ja haku.
Perustilanne terveyden suhteen on hyvä, ongelmat ovat tiedossa ja ajan kuluessa sairaiden koirien osuus pienenee itsestään.
Nyt meillä jalostusta ohjaa pelko erilaisista sairauksista ja puutteista, räikeimpänä esimerkkinä hammaspuutokset ja valkoinen väri.
Otan esimerkkinä tuon polviongelman, Koiramme lehdessä 11/14, s.99 julkaistiin tutkimus sileäkarvaisten noutajien polvista ja ongelman periytyvyydestä. Periytyvyysaste oli 0, 17 , joka on ymmärtääkseni pieni luku = sairaus ei periydy helposti( korjatkaa jos olen väärässä, tämä on oma arvioni). Todettiin, että sairauteen vaikuttaa moni geeni (vrt epilepsiatutkimus) ja lisäksi sairauteen vaikuttaa myös ympäristötekijät. sairautta esiintyi 24%:lla hollantilaisista fläteistä. Kukapa olisi se viisas, joka sanoisi mitä koiraa voi turvallisesti käyttää jalostukseen.
Kennelliiton sivuilta löytyy myös EL Anu Lappalaisen lausunto ”Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geeni, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa”
Kuten jo aiemmin mainitsin niin silmäasioissa ei maallikolla ole mahdollisuutta arvioida sairauksien laatua ja periytyvyyttä mutta jos sielläkin on kysymys monigeenisistä sairauksista ja niihinkin vaikuttavat ympäristötekijät niin aika vaikea on näillä tiedoin lähteä parantamaan rotua nopealla aikajänteellä.
Ongelmamme ovat populaation pieneneminen ja tiedon puute, tutkittuja koiria on aivan liian vähän ja kun tähän samaan sekamelskaan liitetään sukusiitosasteet, epiluvut yms. niin koiran jalostaminen ei todellakaan ole helppoa. Oleellisiin asioihin olisi keskityttävä ja vältettävä leikkurien lisäämistä jalostukseen ilman riittävää tietopohjaa.