Suomenpystykorvien PEVISA-esitys v. 2016 - 2020

[Artsi]

Pahoitteluni että esityksen julkaiseminen jäi näin lähelle Jalostuspäiviä, toivotavasti esitystä ehditään ruotia riittävästi täällä ja Kuopiossa sitten lisää

SUOMENPYSTYKORVA PEVISA

Pentujen molemmilla vanhemmilla tulee olla ennen toista astutusta voimassa oleva polvitarkastuslausunto ja silmätarkastuslausunto, jotta niiden jälkeläiset rekisteröidään. Tutkittaessa koiran on oltava iältään vähintään 12 kk.

Polvitarkastuslausunto annetaan SKL:n polvilumpioluksaatio-ohjeen mukaisesti. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu lausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli koira on tutkimushetkellä täyttänyt kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse uusia. Rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1. Astetta 1 sairastavalle koiralle on käytettävä parituskumppania, jonka polvilumpioluksaatiotulos on 0.

Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu virallinen silmätarkastuslausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli koira on tutkimushetkellä täyttänyt kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse uusia. Alle 3-vuotiaalle koiralle ennen 1.1.2016 tehty silmätarkastuslausunto on voimassa 31.12.2017 asti. Perinnöllistä kaihia, PRA:ta tai PHTVL/PHPV-sairauden asteita 2 - 6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Astetta 1 sairastavalle koiralle on käytettävä parituskumppania, jonka silmätarkastuslausunto on "ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia".

Yhdelle koiralle rekisteröidään 50 jälkeläistä. Se pentue, jossa raja ylittyy, rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

Pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 6,25 % seitsemästä sukupolvesta laskettuna. Laskennassa huomioidaan SKL:n tiedossa olevat esivanhemmat.

Ohjelma on voimassa 1.1.2016 - 31.12.2020.

Perustelut ja yhteenvetoa:
Muutos edelliseen olisi jälkeläismäärän pudottaminen 70 kpl -> 50 kpl ja silmätarkastuslausunnon pieni kiristyminen.
Otetaan ensin käsittelyyn silmätarkastuslausunto: Edellisen PEVISA-ohjelman hyväksymisen yhteydessä kennelliiton Jalostustieteellinen toimikunta mainitsi: ” Toimikunta suosittelee, että rotujärjestö seuraavan kerran rajoittaisi silmätarkastuslausunnon voimassaolon esim. 24 kk:een, jotta iän myötä kehittyvistä silmäsairauksista saataisiin kattavammin tietoa.” Eli paineita tarkastusten kiristämiseen on siltä puolelta mutta tarkastuksia tekevien lääkäreiden puutteessa tuo on täysin mahdoton ajatus. Ehdotettu malli ei kiristäisi vaatimuksia juurikaan, riskinä on että ainoa tarkastus tehdään vasta 3 v jälkeen. 3 – 4 v iässä tehdyissä tarkastuksissa on jonkin verran löytynyt kaihia, joten tässä iässäkin olisi hyvä uusia tarkastus. Hankala tilanne johon ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

Jälkeläismäärä: Vertailun vuoksi pohjanpystykorvan jälkeläismäärä on 30 kpl ja pohjis lähestyy rekisteröintimäärissä pystykorvaa. Eli rajoituksen ei pitäisi vaikutaa rekisteröintimääriin vaan rekisteröintimäärien laskuun on muut syyt.
Pitkän harkinnan jälkeen on tultu tuon jälkeläismäärän suhteen lopputulokseen että tässä rajoituksessa hyödyt olisivat haittoja suuremmat. Lisäksi Suomessa ei ole yhtään niin hyvää urosta että sillä pitäisi olla yli 50 jälkeläistä, tuossakin on liikaa. Isät/emät suhteen parantaminen on todistetusti paras keino monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Ja mielestäni tämä on suurin haaste tällä hetkellä, suurempi uhka tulevaisuuden suhteen kuin mikään terveysongelma. Silloin kun raja pudotettiin 70:een jälkeläiseen niin suhde parani selkeästi mutta ei ole juurikaan muuttunut sen jälkeen.
Katsokaapas jalostusuroslistaa miten monella uroksella ei ole yhtään jälkeläistä, mistähän se kertoo? Toisaalta kun katsoo Koiranetistä jalostustilasto -> urosten jälkeläistilasto rekisteröintivuosi vaikka 2005 -> niin ei siellä ole montaa jalostusikäistä koiraa joita rajoitus koskisi. Eli lähinnä rajoitus kirjaisi olemassa olevan tilanteen ja antaisi signaalin mihin suuntaan olemme menossa. Samalla voi miettiä olisimmeko menettäneet jotain jos rajoitus olisi jopa tiukempi ja olisi ollut jo voimassa…

[Kytösavu]

Silmätarkastus lisävaatimuksen osalta ei ole perustetta hankaloittaa asiaa.

Aiheuttaa silmä- ja polvitarkastuksen tekemistä vanhempana. On paljon viisampaa seuloa jo nuorempana pois perinnöllisesti sairaat, ennenkä enempää vahinkoa on tullut. Silmäsairaudet näyttääkin periytyvän heikosti, vain muutamia ryppäitä lähisukulaisisten ongelmista löytyy.

Aiheuttaa yhä enemmän vaikeuksia löytää vähemmän käytettyjä uroksia astutuksiin. Suurin osa suomenpystykorva harrastajista pitää koiraa metsästyksen, ei jalostuksen takia.

Tulen keräämään ison kannatuksen silmätarkastus lisävaatimuksen hylkäämiseksi. Olkoon se pitkään aikaan suurin palvelukseni suomenpystykorvalle.

Tuolta Koiranetin linkistä terveystilastot, tulostettava tilasto, silmätarkastus, vuosiksi 1988-2015, erittely vuosittain, ja suorita.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... 49&Lang=fi

[Haapajärvi]

Kiitos Pekka! On se hyvä että järjestössämme on edes yksi joka on valmis taistelemaan näitä jatkuvasti esilletulevia lisämääräyksiä vastaan! Lisäämällä tarkastuksia vähennämme edelleen jalostukseen tulevia koiria. ONKO tähän vara?

[enp]

Arton esittelemä PEVISA-esitys on mielestäni oikein hyvä ja JTT:n ohjeistus huomioiden myös järkevästi perusteltu. Kennelliiton mukaan PEVISA-ohjelmalla pyritään varmistamaan, että rodussa esiintyvät perinnölliset sairaudet saadaan hallintaan eivätkä ne pääse runsastumaan.

Viimeisimmässä Pystykorva-lehdessä oli juttua siitä, että rotujärjestön toimintaorganisaatioon tulee rotujen kehittämistoimikunta, jossa olisi JTT:n jäseniä . On myös tehty esitys hallitukselle JTT:n asiantuntijoiden käytöstä jalostustyössä. Kertoisitko Tapio hiukan omia ajatuksia siitä, miksi JTT:n ohjeistusta ja asiantuntemusta ei rotujärjestön tulisi kuitenkaan tässä asiassa huomioida?

[Artsi]

Aiheuttaa silmä- ja polvitarkastuksen tekemistä vanhempana. On paljon viisampaa seuloa jo nuorempana pois perinnöllisesti sairaat, ennenkä enempää vahinkoa on tullut.

Totta tuo, mutta kun tuossa ei ole koko jutun juoni
Kesällä kun tutkin tuota niin v. 2002-2012 syntyneistä löytyi 38 kortiaalista kataraktaa, näistä 9 löytyi vasta toisessa tarkastuksessa 4 - 6 vuoden iässä. Eräällä koiralla oli PHTVL/PHPV havaittavissa ja reilun vuoden iässä mutta kaihi vasta myöhemmin. Eihän tuo luku isolle kuulosta mutta tutkituista kuitenkin liian iso prosentti, riippuen mitkä kaikki lasketaan vakaviksi niin 7 - 8 prosentin luokkaa. Ja kortikaalisista kataraktoista löytyi lähes neljäsosa vasta vanhemmalla iällä.
Jos tutkimuksia tekeviä lääkäreitä olisi riittävän kattavasti niin selkeintä olisi yksiselitteinen uusintatarkastus 2 - 3 vuoden kuluttua. Mutta kun ei ole.
Eli siksi tuohon on jätetty ns. porsaanreikä siirtää tarkastus vanhemmalle iälle jos joku haluaa sitä käyttää. Vastuullinen kasvattaja jolla on mahdollisuus käyttää koira silmätarkastuksessa ensin nuorempana ja sitten parin - kolmen vuoden kuluttua uudelleen ottanee tuosta vinkistä vaarin ja toimii myös niin. Ja edelleen on mettämiehellä mahdollisuus tehdä yksi pentue ilman tarkastusta. Jos siis tämä menee lävitse ensin hallituksessa, sitten vuosikokouksessa ja vielä JTT:kin hyväksyy tuon. Kompromissiratkaisu mutta kaikki käytettävissä oleva tieto huomioiden mielestäni paras vaihtoehto.

Mikä kaikki on sitten perinnöllistä kaihia, onko vain nuorella tavattu vai onko myös 3 -4 vuotiaalla tavattu perinnöllistä- Tuossa iässä ei pitäisi vielä vanhuusiän kaihia olla. Jos joku asiantuntija sanoo yksiselitteisesti että vain nuorella iällä, esim. 1- 3 v, tavattu kaihi on perinnöllistä ja kaikki muu hankittua niin olen valmis muuttamaan mielipidettäni

[Uimonen]

Olen vahvasti samaa mieltä Artsin luonnoksesta uuden PEVISA:n sisällöstä ja reunaehdoista. Rajat ovat (edelleen) varsin maltilliset, rodun terveyden parantamisen kannalta asiallisesti perustellut, eivätkö todellisuudessa estä populaation kasvattamista. Kyse on lähinnä siitä, että saadaan ne käyttämättömät geenivarannot tehokkaammin ja laajemmin käyttöön. Ikuisuuskysymys, josta tälläkin palstalla on jaariteltu vuodesta toiseen.

Silmäterveydelliset tarkennukset on perusteltu hyvin, ja itseasiassa, kuten hän itse loihe lausumaan, esitys on harkittu kompromissi terveydellisten faktojen ja käytännön elämän realiteettien välillä. Jälkeläisten enimmäismäärä 50 on taas muutos oikeaan suuntaan; voisi jopa provakatoorisesti todeta, että tätä rajaa vastustavat ovat myös rodun monimuotoisuuden ja geneettisen vaihtelun vastustajia.

En malta olla lainaamatta itseäni samaa asiaa viistävistä aiemmista keskusteluista: jos Suomen kokoisessa ihmispopulaatiossa joku alfauros rykisi saman jälkeläismäärän kuin mitä tuo 70 jälkeläistä on Suomenpystykorvapopulaatiossa, niin se tarkoittaisi reilusti yhden Imatran kokoista jälkeläiskaartia.... Ei järkevää meidän suomalaisten kannalta, vai mitä?

Ja Tapsa, kasvattajakaverini, tämä on hyvä esitysluonnos.

[Kytösavu]

Kyllä kun aletaan kaivaa esimerkkejä, neuloja heinäsuovasta, löytyy aina jotain sanottavaa. Varmasti on koiria jotka pevisattu, eli tarkastettu silmistä terveeksi 2-vuotiaana, ja 5- vuotiaana sairaaksi. Nyt on kyse siitä konaisuudesta, mikä on tarpeellista ja mikä ei.
Vaikka koiria pevisataan vuoden välein, eikä mitään löydetä, syntyy niistä silmäsairaita jonkin verran. Täydellisyyttä ei tule tekemälläkään, geenitestilläkin korkeintaan 99 prosentin mahdollisuudella. Jota ei siis ole suomenpystykorvalle. Olisiko viisaampaa tutkia sellaisen kehittämistä, kun niitä joillan roduilla on.

Artsi, moniko vanhemmalla iällä löytyneistä kortikaalisista kataraktoista siirtyi jälkeläisiin?
Eero, onko vakavat silmäsairaudet lisääntyneet vuodesta 1988?

[Artsi]

Silmäsairauksien kehitys yritin siivota pois vähämerkitykselliset silmäviat. Jos ei ihan tieteellistä tasoa niin on tuo ainakin suuntaa antava...

[Kytösavu]

Kiitos Artsi. Elikkä vuodesta 1988-2002 4,6 prosentista nousua 2002-2012 7,5:een prosenttiin tarkastetuista koirista.
Onkohan 1988 ja lähivuosina ollut yhtä tarkkoja tutkimuksia ja tunnistettavissa olevia silmäsairauksia sen ajan välineillä ja tiedoilla kuin viime vuosina?
Näyttäisi vaan puuttuvan määrätyt viat alkutaipaleelta. En usko että ne ovat syntyneet suomenpystykorvaan myöhemmän jalostuksen tuloksena, vaan nykyään on tarkemmat tiedot ja kokemus erilaisista silmäsairauksista.
Vai onko sitten ennen lyöty kaikki nykyään tunnistettavat sairaudet saman parin silmäsairauden alle?

[Kytösavu]

Tähän vielä palatakseni, kun ei laiskuuttaan jaksa mennä läpi... moniko vanhemmalla iällä löytyneistä kortikaalisista kataraktoista siirtyi jälkeläisiin?

[enp]

...Onkohan 1988 ja lähivuosina ollut yhtä tarkkoja tutkimuksia ja tunnistettavissa olevia silmäsairauksia sen ajan välineillä ja tiedoilla kuin viime vuosina? …
…Vai onko sitten ennen lyöty kaikki nykyään tunnistettavat sairaudet saman parin silmäsairauden alle?

Tarjosit Pekka kysymyksissäsi jo mieleisesi vastauksen, mutta mielestäni oikeampi tapa olisi ollut esittää kysymys, että onko tarkastusten lisäännyttyä todellisuus tullut nykyisin paremmin esille?

Jalostuksen tavoiteohjelman 2004 tullessa voimaan oli vanha PEVISA silloin vielä voimassa:”PEVISA-ohjelmaan kuuluu myös rekisteröintirajoituksia siten, että uros on tutkittava ennen uroksen viidettä astutusta ja narttu ennen kolmatta pentuetta.”

On selvää, että näin harvalla otannalla sairauksien ilmitulo oli silloin lähinnä huonoa tuuria. Nykyisten tietokantojen avulla voidaan kuitenkin aivan perustellusti todeta, etteivät suomenpystykorvien silmäsairaudet ole PEVISA-aikana vähentyneet. Lienee selvää, että PEVISA-ohjelman tarkoituksen huomioiden, on rotujärjestö tähän asti epäonnistunut silmäsairauksien vähentämisessä suomenpystykorvalla. Toteutuessaan uusikaan PEVISA ei tätä asiaa ratkaise mutta myös minun mielestäni se on kaikki käytettävissä oleva tieto ja muutospaineet huomioiden paras vaihtoehto.

[Artsi]

Noiden vanhemmalla iällä sairaaksi todettujen jälkeläisiä ei ole juurikaan tarkastettu, ne muutamat mitkä oli tarkastettu olivat terveitä. Pointti tuossa on ennemminkin ettei tarkastuksen jälkeen ole tehty enää lisää pentuja, paljonkohan on maailmalla nuorena tarkastettuja muttei terveitä? Ja pentuja tehdään hyvässä uskossa...
Muutenkin silmäsairauksien periytyminen on kaikkea muuta kuin suoraviivaista, käsittääkseni tehokkain keino vaikuttaa sairauksien leviämiseen olisi lisätä tarkastuksia niin että ensimmäinen tarkastus ennen ensimmäistä pentuetta ja toinen 24 - 36 kk tästä. Mutta tässä tilanteessa tuo ei ole mahdollista, tässä kartta paikkakunnista joilla silmätarkastuksia tekevä eläinlääkäri. Ja juuri tuon takia tätä silmätarkastuskohtaa ei ole tiukennettu, jos ei pysty tarkastuttamaan koiraansa toista kertaa niin sen pystyy kiertämään. Samalla kenties joku kiertää vilppi mielessä mutta uskon ettei näitä montaa ole, ei kannata ampua tykillä hyttystä eli muutaman "vilperin" takia ei kannata tiukentaa kohtuuttomasti.

Joka tapauksessa tarkastettuja koiria pitää saada lisää. Muuten tuota suuntausta silmäsairauksien lisääntymisestä ei saada käännettyä. Pohjiksilla tuo on onnistunut, suomenpystykorvien tarkastusprosentti on n. 20 %, pohjiksilla yli 40 % Käsittääkseni tuo johtuu aika pitkälti siitä että pohjiksen omistajista selkeäsi isompi osuus asuu taajamissa kun taas suomenpystykorvan omistajat ovat enemmän ns. "metsien miehiä". Mutta onkohan myös tarkastuksiin suhtautuminen erilainen???

Tarkastusten lisääminen pitää mielestäni tapahtua vapaaehtoisuuden kautta. Tietoa lisää siitä mitä etuja tarkastuksista on rodulle ja rodun tulevaisuudelle. Senkin takia tämä keskustelu on ollut hyödyllinen. Suomenpystykorva on terve rotu ja se kannattaa pitää terveenä, siinä auttaa että saamme mahdollisimman paljon tietoa niin eri sairauksie esiintymisestä kuin siitäkin miten iso osa koirista on täysin terveitä.

Ja ihan lopuksi, vaikka lähes pelkästään minä olen ollut täällä jalostusryhmästä "äänessä" niin ei tämä mikään minun PEVISA-esitys ole, kyllä tätä on koko jalostusryhmä pohtinut monelta eri kantilta

[Kytösavu]

enp kirjoitti:
" Tarjosit Pekka kysymyksissäsi jo mieleisesi vastauksen, mutta mielestäni oikeampi tapa olisi ollut esittää kysymys, että onko tarkastusten lisäännyttyä todellisuus tullut nykyisin paremmin esille? "

Ei vaan haluaisin vastauksen kysymykseeni onko ennen pystytty erottamaan kaikki nykyiset silmäsairaudet. Eli näkyykö ne vanhojen tilastojen prosenteissa.
Osaako esim. jalostusryhmän jäsen eläinlääkäri Nina Menna vastata tähän, tai kuka vaan?

Minusta ei ole epäonnistuttu, vai onko meillä paljonkin sokeita koiria jossain päin, tai onko ongelmat lisääntyneet merkittävästi?

Me emme Eero onnistu tavoitteessa pitää suomenpystykorva tulevaisuudessa riittävän laajana ja sitä kautta terveenä rotuna, mikäli laitamme turhia vaikeutuksia estämään joidenkin pennuttamista. Mikä on meille selvä asia, ei ole sitä useimmille. Täydellistä koirarotua ei tehdä yhdessä yössä lisäämällä vaadittavia tutkimuksia.

Niin kauan kun kukaan ei lyö parempia faktoja pöytään, tulee minun hankkimana iso äänivyöry hylkäämään lisävaatimukset silmätarkastuksen osalta vuosikokouksessa.

[Kytösavu]

Artsi kirjoitti:
" Tarkastusten lisääminen pitää mielestäni tapahtua vapaaehtoisuuden kautta. Tietoa lisää siitä mitä etuja tarkastuksista on rodulle ja rodun tulevaisuudelle. Senkin takia tämä keskustelu on ollut hyödyllinen. Suomenpystykorva on terve rotu ja se kannattaa pitää terveenä, siinä auttaa että saamme mahdollisimman paljon tietoa niin eri sairauksie esiintymisestä kuin siitäkin miten iso osa koirista on täysin terveitä. "

Tässä lainauksessa se viisaus piilee.

[AM]

Jalostuspäivillä mukana olleena, ajattelin antaa näytteen kuullun ymmärtämisestä.
Kokonaisuutena tilanne on terveyden osalta hyvin hallinnassa nyt kun tuo epilepsia-asiakin on nyt kunnossa. Tarkoitan tällä epiasialla sitä, että nykyisen tiedonjaon avulla pystymme karsimaan riskikoirat pois ja sitä kautta vähentämään sairauden lisääntymistä rodussa.
Palaverissa tuli hyvin esille mikä on se suurin ongelma, eli koirien väheneminen. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi on pantava kehiin parhaat voimavarat ja keinot.
Pekka Salomäki tiivisti mielestäni asian erinomaisesti kun hän sanoi, että meidän ei pidä vaikeuttaa niiden n. 20 %.n koiranomistajan elämää, jotka teettävät koirillaan Pevisan, vaan meidän on keskittyttävä siihen 80 %:iin koiria, joita ei koskaan pevisata edes ensimmäistä kertaa. Kumma, miten tuo vanha 20/80 sääntö pätee tämmöisessäkin asiassa.

Nyt meillä on valitettavasti vielä vallalla leimaamismentaliteetti, joka johtuu vanhasta toimintakulttuuristamme. Tunnollinen kasvattaja, joka vaatii ja saa järjestettyä jälkeläisten tarkastukset, voi saada ikävän leiman jos hänen muutamista pennuistaan löytyy polvi- tai silmäongelmia. Samanaikaisesti sellaisilla koirilla, joiden jälkeläisiä ei pevisata mennään täysillä eteenpäin. Jos halutaan saada selvyys kustakin ongelmasta meidän on ensin saatava selville ongelmien laajuus koko rodussa ja niiden haitta käytännön metsästykseen sekä koiran elämään.

Jos ymmärsin oikein, niin Kirsi Sainiokin varoitti meitä tekemästä sellaisia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat esteitä koirien kasvatukselle. Koiriemme synnyttäjien keski-ikä on aivan liian korkea ja siihenkin löytyi selvät syyt; halutaan meriittejä sekä pevisa ennekuin aletaan pannuttamaan. Minun mielestäni voidaan rauhassa ottaa hallittuja riskejä ja käyttää monenlaisia koiria. Jalostussuosituskaan ei ole mikään Jumalana sana vaan sen avulla ohjataan koko rodun kehitystä pitkässä juoksussa.

Yksinkertaistaen voisi tiivistää niin, että mennään terveillä koirilla eteenpäin ja leikataan sairaat pois.