Miten on menty eteenpäin

[erjan]

Jokaisen kasvattajan pitäisi pelästyä jos kasvateillaan ilmenee jokin vika/sairaus, niin minäkin aikoinani tein. Kiinnostuin Kytösavun kommentista minun hysteeriseen reagointiini ja vietinkin pitkän tovin selaillen vanhoja kirjoituksiani polvivioista Suomenpystykorvilla. Hieman hymyilytti, mutta ei hävettänyt.
Kävin sitten katsastamassa Kennelliiton sivuilta miten rodussa on menty eteenpäin. En uskalla tulkita tilastoja, saattaisin tehdä virheen, mutta ehkäpä joku toinen suomentaisi niitä minulle ja muillekin. Eli, olemmeko menossa parempaan/huonompaan suuntaan. Kasvatetaanko tänä päivänä polviterveempiä koiria kuin vuosina 2008-2009.

[Artsi]

Polvet ovat, niin tärkeät kuin ne koiralle ovatkin, vain yksi osa kokonaisuudesta ja toisekseen aivan liian lyhyt aikajänne ainakin pitkälle menevien johtopäätösten tekemiseen.
Näppituntumalta sanoisin että huomio on viime vuosina kiinnittynyt liikaa vain epilepsiaan ja on unohdettu kokonaisuus. Siihen nähden on ihme ettei polvisairaiden määrä ole noussut, pienet vaihtelut vuosittain kuuluvat asiaan. Mutta ei ole mennyt parempaankaan suuntaan.

[Kytösavu]

En löytänyt aloittajan Prinin koirista yhtään polvisairasta spj- tietokannasta. Yksi oli jolla 1/0, perässä lukee lähes normaali. Vai onko polvilumpio mennyt oikein sijoiltaan joskus?
Kennelliiton Koiranetistä voi napsauttaa vaikka terveystilastot, valita polvinivel ja sitten haluttu ajanjakso syntymävuosien perusteella. Sieltä voi kukin tehdä johtopäätöksiä enempää vihjailematta netissä, että jotain olisi mennyt pahasti pieleen. Vai kuvitteleeko erjan että joskus jossain eläinlajissa maailmassa olisi vain täydellisiä yksilöitä.

0/0 on täysin terve, 1 lähes normaali Kennelliiton ja eläinlääkärien mukaan. Jos tuolta linkin tilastosta katsoo, niin ei ole menty eteen- ei taaksepäin. Sairaiksi luokiteltavia ja jälkeläisten rekisteröimisen estäviä eli 2,3 ja 4 asteen polvilumpion sijoiltaan menoja luokitellan sitten sairaaksi. Niitä näyttäisi löytyvän 2 ja huonoimmillaan 3% luokkaa tarkastetuista.
1 asteen nousua näyttää olevan, jota koira itsessään ei tiedä. Johtuuko siitä mitä epäilen, että lääkärit merkkaavat nykyään hiemankin liikahtavat 1:ksi, kuten olen itse kokenut ja nyt muiltakin kuullut. Parikin kertaa pienen ajan sisällä on käynyt niin, myös omalle koiralle, että lääkäri sanoo, ettei tätä pois paikalta saa, mutta on hiukan löysempi kun toinen erittäin tiukka polvilumpio.

"Aste 1
Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin
kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla
ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu
itsestään paikoilleen. "

Putnamin asteikon mukaan 1 asteen sijoiltaan meno merkitään vasta kun polvilumpio saadaan sijoiltaan ojennettaessa. Muuten se on 0 eli täysin terve. Ja varmaan kaikilta koirilta saadaan polvet vaikka irti täydellä voimalla, jos niin halutaan.
Nämä puoskarit eivät tajua mitä nyt tekevät jalostuksellisesti negatiivisesti turhaan 1 merkintöjä laittaessaan, koska vain täydellisiä narttuja ja uroksia kelpuuttavien suomenpystykorvaharrastajien kesken näitä sitten hyljitään. Turhaan.
Tähän edellä mainittuun puoskarointiin olisi syytä ottaa kantaa järjestöstäkin, koska jalostusryhhmässä istuu sopiva henkilö kertomaan asiasta, eli eläinlääkri Nina Menna. Ei kun töihin.

Ehkä ei kannata laittaa yhteen kahta 1:sen koiraa, mutta ei sitä metsässä hyvin toimivaa ja muuten hyvää koiraa kannata hylkiä. Kuten spj- tietokanta ilmaisee, 1:sen polvi on lähes normaali. Sitten on eri asia kun polvi ei pysy paikallaan.
On ikävä vaiva, ja surku käy niitä kohtaan jotka ovat viime vuosina joutuneet lopettamaan nuoria koiran alkuja vaivan takia.
Mutta asiat asioina, ja itkut itkuina.


http://www.kennelliitto.fi/sites/defaul ... viohje.pdf

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerv ... 49&Lang=fi