Nostampa tätä aihetta, kun tuolla toisaalla puhuttiin hirvilinjaisista pystykorvista.
Olisiko mahdollista markkinoida pystykorvaa juuri moninaisena metsästyskoirana.
Monellakaan "kaupunkimetsästäjällä" ei ole mahdollisuutta pitää joka metsästykselle omaa koiraa.
Myös monen "kaupunkimetsästäjän" mahdollisuus ja into metsästää vain yhtä lajia, rajoittaa turhaan heidän koiran valintaa.
Noutajat ovat tulleet suosituisi metsästyskoiriksi juuri niiden monikäyttöisyyden johdosta.
Luulen myös pystykorvan olleen aikoinaan juuri kaiken viljan koira koska ei monessakaan torpassa ollut varaa ruokkia useita koiria, vaan se yksi hoiti kaiken ja Suomessa se on ollut suomenpystykorva.
Pystykorva on kätevän kokoinen koira kaupunkiin.
Pystykorva on pieniruokainen koira.
Pystykorva on hyvin siisti koira. (Helppohoitoinen sään kestävä turkki. Pienet tassut. Ei ilmeisesti pahemmin sisäsiisteys ongelmia.)
Pystykorvasta saa varmasti hyvän lenkkikaverin säällä kuin säällä.
Pystykorva on kohtuullisesti koulutettavissa.
Pystykorva sopii linnustukseen, pienpetopyyntiin, vesilinnustukseen, jänismetsälle ja oikein hyvin myös hirvenmetsästykseen.
Jos pystykorvaa on jo kymmeniä vuosia jalostettu puuhun haukkuvaksi lintukoiraksi ja silti suurin osa pystykorvista ajaa jonkinverran jänistä, haukkuu hirveä ja pienpetoja. Niin silloin ei olla kovin hyvin onnistuttu jalostamaan yhden lajin koiraa.
Kylläkin on saatu pysymään pystykorvassa kiinnostus metsäkanalintuihin.
Vai onko niin, että metsästysintoinen koira on kiinnostunut kaikesta riistasta.
Metsästysintoiset harmaat ja ajokoirat on aluksi ainakin kiinnostunut kaikesta riistasta. Joten onko riistaverisyys kiinnostusta kaikkeen riistaan ja sitten se ohjaaja ja rakenne perimän kanssa ohjaa oikeaan suuntaan sen metsästysinnon.
Yhtään väheksymättä haukkukokeiden voittajia ja kokeissa käviöitä. Olen suurimpia kokeiden kannattajia.
Onko niillä liian suuri vaikutus meidän ihmisten mieleen. Eihän se koira tiedä olevansa kokeessa, vaan se ohjaajahan sieltä hakee tulosta. Samoin on näyttelyt. Sertit on ihmisten juttuja, mutta oikein rakentunut koira jaksaa juosta metsässä useita vuosia.
Eli kavennetaanko me turhaa pystykorvan käyttöä ja monimuotoisuutta kaikissa suhteissa kaiken paremmuuden mitaamisella. Koska aina kuitenkin metsässä on koirakko, eli mies/nainen ja koira. Ainakin meillä se heikoinlenkki olen minä ei koira.
Olisiko jalostuksen keskitytävä keskivertokoirien lisäämiseen ja pitkällä aikavälillä parantamaan sitä keskivertotulosta.
Terveisin Virve