JTO ja PEVISA-ohjelma

[leilaM]

Tässä hieman lisätietoa silmäasiasta käytävään keskusteluun ja pohdintaan.

Koirien silmien tutkimukset tulisi painottaa enemmän vanhempiin koiriin ja jalostuksen ohjauksen tehtävänä on tätä asiaa edistää. Ohjaus ei selvästi ole ollut riittävää suomenpystykorvalla, mikä näkyy vähäisenä tutkimusmäärinä vanhemmissa koirissa. PEVISA-ohjelmassa suositellaan uusintatarkastusta 36 kk kuluttua ensimmäisestä tarkastuksesta. Tätä suositusohjetta ei ole kirjattu Suomenpystykorvan jalostuskriteereihin, joista on kirjoitettu Pystykorvalehdissä. Eivät kaikki ihmiset osaa tehdä oikeita päätöksiä siitä, missä iässä koiransa tutkii, joten turhan moni lähtee PEVISAan liian aikasten. ”Porkkanat” eivät ole riittäviä edistämään rodun terveyttä. Ajokoirien jalostustoimikunnan puolella tämä asia on todettu myös. Pelkkä neuvonta/suosittaminen ei riitä. file:///C:/Users/35840/Downloads/Pevisa-alustus(2).pdf
Kkk puolella toimitaan esimerkillisesti edistäen vanhempiin koiriin kohdennettuja silmätutkimuksia. viewtopic.php?f=5&t=1901. Jos ei näin toimittaisi rodun terveysasioista vastaaminen on vailla johdonmukaisuutta ja tavoitteellisuutta.

Suomalaisten koirarotujen perinnöllisistä silmäsairauksista on Jenni Hovin tutkimus vuodelta 2011. Hovin tutkimuksessa käydään läpi Suomen Kennelliiton viralliset silmätutkimustilastot vuosilta 2004-2008 sekä jalostussuositukset. Hovin tutkimus osoitti, että suomenpystykorvarodussa kataraktaa esiintyy 4,5%. Mikäli sairauden esiintyvyys rodussa on enemmän kuin 1 %, voidaan sitä pitää merkittävänä. Mitä nuorempana koira tutkitaan, saattavat saadut tulokset antaa liian optimistisen tuloksen koiran silmien todellisesta terveydellisestä tilanteesta, koska monet sairaudet ilmenevät vasta myöhemmällä iällä. Toista perustetta alhaiselle raja-arvon merkittävyydelle voidaan pitää suhteellisen alhaista tutkittujen prosentuaalista määrää rekisteröidyistä (n.20%:lle suomenpystykorvista tutkitaan). Tämä tarkoittaa, että meillä on paljon tutkimattomia koiria, joiden silmien terveydellisestä tilasta ei ole tietoa. Tilanne on huolestuttava, mikäli "tutkimattomuudesta johtuen" sairaita koiria käytetään jalostukseen. Lue tarkemmin Hovin tutkimuksesta täältä. https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... 20Hovi.pdf

Lisätietoa katarakta dg saaneista koirista
KoiraNetin mukaan todettuja katarakta tapauksia löytyy 72:lla suomenpystykorvalla. 18 koiran kohdalla silmälausunto on kataraktan osalta ollut ensin terve. Uusintatarkistuksessa katarakta oli tullut esille.
- 6 näistä koirista oli ensin tutkittu yhden vuoden ikäisenä.
- 10 oli tutkittu ensin kahden vuoden ikäisenä ja
- 1 kolme vuotiaana
- 1 koira oli todettu kuusi vuotiaana terveeksi mutta 11 vuotiaana oli katarakta lausunto annettu.

Yhden koiran kohdalla oli ensin todettu silmät terveiksi (2v), toisella kertaa epäilty (5v) ja kolmannessa tarkistuksessa katarakta (5v4kk) oli todettu. Kahden koiran kohdalla oli ensin tullut lausuntoon epäilys kataraktasta (3v11k ja 6v) ja sen jälkeen todettu (6v ja 6v5kk) myöhemmin. Yhdellä koiralla oli synnynnäinen katarakta. Yhdellä koiralla oli todettu ensimmäisessä tarkistuksessa vain PHTVL/PHPV 2-6 (1v8kk). Kaihi oli tullut lisänä myöhemmin (5v4kk). Yhden koiran kohdalla oli ensin todettu silmät terveiksi (3v) sen jälkeen diagnosoitu muu vähämerkityksetön kaihi (7v) ja kolmannella tarkistuksella katarakta (8) oli todettu. Tästä voidaan päätellä, että koirat, jotka ovat saaneet merkinnän muu vähämerkityksetön kaihi tulisi myöhemmin tarkistaa uudestaan, mikäli niitä käytetään jalostukseen. Silmät tilanne voi muuttua huonompaa suuntaan.
Kaksi koiraa oli saanut katarakta merkinnän (1v2kk ja 2v6kk). Sen jälkeen todettu terveiksi (1v7kk ja 3v6kk), mutta paneelissa koirat oli todettu sairastavan kataraktaa (1v10kk ja 3v8kk). Tämän perusteella näyttäisi siltä, että joissakin tapauksissa koirien silmien kataraktaa ei kaikissa tarkistuksissa aina tunnisteta. Valtaosaltaan lausunnoissa oli merkintänä kortikaalinen katarakta (muutokset alkavat linssin reunoilta). Lisäksi oli posteerior polaarista kataraktaa (muutokset alkavat linssin takaosasta). Joissakin oli yksittäisiä mainintoja punktaatti kataraktasta, nukleaarisesta kataraktasta ja linssin etuosan saumalinjan kataraktasta. Yhdellä koiralla oli kirjattuna lausuntoon totaali katarakta.

[Uimonen]

Pari kommenttia tähän keskusteluun sekä hallituksen jäsenenä että yksittäisenä SPJ:n jäsenenä.

Hallituksen jäsenenä ja suomenpystykorvarodun ensisijaisena edustajana (muita kahta hienoa rotuamme millään tavalla unohtamatta) olen tyytyväinen siihen, että spk-jaosto ja -jalostusryhmä ovat lähteneet ajoissa, yhteistuumin ja avoimesti valmistelemaan suomenpystykorvan uutta JTO:aa ja PEVISA-ohjelmaa. Yhteistuumaisuus näkyy laajassa työnjaossa ja avoimmuus mm. tämän keskusteluketjun avaamisessa koko jäsenkunnalle. Uskon ja tiedän, että jalostusryhmällä ja jaostolla on omat näkemyksensä olemassa, mutta osoittaa hyvää harkintaa ja hallintomenettelyä kysyä jo asian valmisteluvaiheessa muidenkin mielipiteitä ilman, että mitään asiaa ns. ennalta lukitaan. Tämä avoin lausuntokierros mahdollistaa kaikille lausua mielipiteensä ja esittää perusteltuja muutostarpeita.

Yksittäisenä SPJ:n jäsenenä ja harrastajana koen tällaisen avoimuuden ja mielipidekyselyn osoittavan, että järjestö tekee töitä minun harrastustani varten, eikä niin, että minä olisin pelkkä numero jäsenluettelossa.

Molemmissa rooleissa toivon runsasta, asiapohjaista ja omat mielipiteet perustelevaa keskustelua. Erilaisia mielipiteitä ei kannata personoida tai ottaa henkilökohtaisesti, vaan miettiä pelkästään mikä on koko rodun elinvoimaiselle tulevaisuudelle parasta.

[leilaM]

Vertailun vuoksi myös urosten silmätarkastuksista tietoa. 2018 jalostukseen käytettyjen urosten ja naaraiden silmätarkastuket ikävuosittain. Tarkastamattomat ja 2x tarkistetut. Silmäsairaat, joita käytetty jalostukseen ja EJ rekisteriin laitetut pentueet.

Jalostukseen käytettyjä tarkastamattomia oli uroksissa vähän enemmän kuin naaraissa. Yksi vuotiaana tarkastetuja oli molemmissa sekä uroksissa että naaraissa lähes saman verran. 2 v naaraita tarkistettiin selvästi enemmän kuin uroksia, mutta kolme vuotiaita uroksia tarkastettiin naaraita enemmän. Molemmilla niin naarailla kuin uroksilla silmätarkastukset painottuivat 1-3 vuoden välille. Kolmesta ikävuodesta eteenpäin tarkastukset laskivat ja vähän vanhempia koiria tarkistettiin vain harvoja yksittäisiä. Vastaavasti silmäsairaudet yleistyvät kolmesta ikävuodesta eteenpäin. Keskimäärin naaraiden jalostusikä alkaa 4-5 vuoden iässä ja urosten 5-6 vuoden iässä (KoiraNet). Varsinaisen jalostuskäytön alkaessa monella koiralla silmätarkastuslausunto saattoi olla jo useita vuosita vanha.


Jalostuksen ohjausta varten on sanottu:
Jotta tietoa perinnöllisten silmäsairauksien esiintymisestä ja mahdollisesti periytymismallista saataisiin, suosittaa ECVO silmätarkastusten tekemistä seuraavasti:
- jalostukseen käytettävät eläimet: vuosittain
- muut: 3-4 kertaa elämässä, esim. 1, 3, 6 ja 9 -vuotiaana.
Silmäsairauksista enemmän täältä: https://www.kennelliitto.fi/perinnollis ... asairaudet

[leilaM]

Arto Sikiö kirjoitti: ”Edelleen oma mielipiteeni on että PEVISA-ohjelmaa paremmin on toiminut tiedottaminen ja kannustaminen terveystarkastuksiin ja tätä kautta polvi- ja silmäsairaudet ovat hyvin hallinnassa. PEVISA on kuitenkin hyvä olla "taustalla" mutta tämän päivän tilanne mielestäni todistaa että keppiä paremmin toimii porkkana”.

Nykyiset oikein tehdyt tilastotiedot osoittavat sen, että Arto Sikiö on väärässä. Kennelliitto edellytti jo edellisessä jto päivityksessä sen, että silmäasiaan puututaan tomerammin. Miten kävi? Jalostuskriteereissä ei ole missään mainittu 36kk silmien uusintatarkistussuosituksesta. Se taitaa olla niin, että missään rotujärjestössä tai kasvattajan toimesta nämä asiat eivät etene kuten pitäisi. Tarvitaan selkeästi Kennelliiton toimeen tarttumista ja ohjausta toimimaan rodun edun mukaisesti.

Uimonen kirjoitti; On todella hienoa että tätä avoimuutta nyt kannustetaan ja mielipiteitä kysellän

Avoimuus on laajentunut muuallekin kuin vain jaoston tai jalostusryhmän ympärille tai rotujärjestön. Mutta edelleen tarvitaan rotujärjestöltä monipuolista ja selkeää tilastotietoa joka perustuu faktoihin. Tätä ei ole vielä oikein nähty.

[peija04]

Politiikka, jonka edellä kirjoittaessani otin esille, ei ole ainakaan sanana herättänyt liikoja liikkuja lukijoissa/kirjoittajissa. Pettymys itselle. Odotin, että ainakin aktiivikirjoittaja olisi syöttiin tarttunut.

Ideologia on politiikan ohella todennäköisesti eniten ihmisrotua innoittanut tekijä. Tietenkin hyväksyen tosiasia, että rakkaus menee kaiken edelle.

Suomenpystykorvan tuleva pevisa ei saa perustua ideologiaan eikä rakkauteen. Sen tulee perustua politiikkaan. Sen tulee perustua puhtaasti aistittavissa ja ymmärrettävissä olevaan kuvaan tulevaisuudesta, jossa me tulemme toimimaan. Ja missä lapsemme tulevat toimimaan.

Tarvitsemmeko, eli pitääkö tavoitteenamme olla kasvattaa Suomenpystykorvan näköisiä koiria, vai tarvitsemmeko tulevaisuudessakin oikeita mettäkoiria? Tämä on todellinen kysymys. Tämä ei ole ideologiaa, tämä on politiikkaa.

Kennelliitto harrastaa tällä hetkellä politiikkaa, jonka se itse on aloittanut, mutta jota se ei enää itse pysty hallitsemaan saatikka hillitsemään. Omat ulkomuototuomarit (jumalasta seuraavat) ovat omilla sairailla mieltymyksillään saaneet aikaan isoja ongelmia. Ja nyt niitä koitetaan korjata isolla egolla isoon ääneen syyllistämällä kasvattajia, jotka ovat vuosikymmeniä hyvässä uskossa toimineet niin kuin ohjeet on olleet. Käsiä pestään suurella porukalla, niin ettei vesi astiassa pysy.

Suomenpystykorvan tuleva pevisa on poliittinen päätös. Niin kuin sen pitääkin olla. Siinä punnitaan enemmän tai vähemmän Suomenpystykorvan tulevaisuus, kuin myös harrastuksemme tulevaisuus. Siinä ei saa olla vähäisintäkään tilaa ideologialle eikä rakkaudelle.

[enp]

... Uskon ja tiedän, että jalostusryhmällä ja jaostolla on omat näkemyksensä olemassa, mutta osoittaa hyvää harkintaa ja hallintomenettelyä kysyä jo asian valmisteluvaiheessa muidenkin mielipiteitä ilman, että mitään asiaa ns. ennalta lukitaan. Tämä avoin lausuntokierros mahdollistaa kaikille lausua mielipiteensä ja esittää perusteltuja muutostarpeita. ...

Suomenpystykorvajaoston ja jalostusryhmän pöytäkirjassa 1/2019 on kirjattu uuteen Pevisaan ja JTO:n valmistautumisesta sekä aikataulusta seuraavasti.

7. JTO ja Pevisan tehtävän vastuuttaminen
Keskustellaan JTo:n ja Pevisan aikataulusta ja tehtävien jakamisesta. Sovitaan, että JTo:n ensimmäinen versio 1.0 olisi valmiina 24.6 mennessä. Thommy Svevar johdolla aloitetaan samalla Pevisan laadinta ja Thommy tiedustelee kehittämistoimikunnalta JTo:n ja Pevisan ”reunaehtoja”

Tohdinko kysyä mitä ovat nämä mainitut ”reunaehdot”, joita ei ainakaan aikaisempaa Pevisaa ja JTO:aa laadittaessa ole esiintynyt? Onko rotukohtaiset vastuut ”ulkoistettu” jos ehtoja joudutaan kyselemään kehittämistoimikunnalta, jossa enemmistö taitaa olla muiden rotujen edustajia?

[Artsi]

Tohdinko kysyä mitä ovat nämä mainitut ”reunaehdot”, joita ei ainakaan aikaisempaa Pevisaa ja JTO:aa laadittaessa ole esiintynyt? Onko rotukohtaiset vastuut ”ulkoistettu” jos ehtoja joudutaan kyselemään kehittämistoimikunnalta, jossa enemmistö taitaa olla muiden rotujen edustajia?

Reunaehdot ovat lainausmerkeissä ja kehittämistoimikunta on SPJ:n kehittämistoimikunta. Jossa on myös edustus JTT:stä
Minunkin mielestä reunaehdot ei ole tuossa ihan paras mahdollinen sana, vaikka lainausmerkkien sisällä onkin. Muistaakseni tuossa lähinnä oli ajatuksena varmistella että PEVISA ohjelma tulisi kerralla laadittua Kenneliiton PEVISA-ohjeen ja PEVISA-säännön mukaisesti ja mitä muita muotoseikkoja pitäisi ottaa huomioon. Itse asiasisältö on edelleen rotujärjestön asia

[peija04]

Olen mitä ilmeisimmin tullut, tai ainakin tulossa elämänvaiheeseen, jossa ajatukset alkavat viipyillä aina enemmän ja pidempään tulevaisuuteen liittyvissä asioissa. Päällimmäisenä tietenkin oma kuolema. Vitsi, vitsi. Ei nyt sentään, ja kuolema, niin oma kuin vieraankin, tulee vaikkei sitä ajattelisikaan. Pinnalle tahtovat pyrkiä harrastuksiin liittyvät asiat. Useimmiten metsästysharrastukseen, ja kuinka ollakaan, Suomenpystykorvaan.

Tulevaisuuden tulisi tuoda mieleen kaikenlaista hyvää ja mukavaa. Sellaista joka saa mielen kohoamaan ja ajatukset lentämään. Onko minulle käynyt näin? Ei ole. Tulevaisuus kajastaa ja työntyy ajatuksiini synkän harmaana. Tämä ei johdu oman koirani äskettäin saamasta kaihi-diagnoosista. Se johtuu lukemattomista uhkista, jotka ovat vääjäämätön seuraus ihmisen itsensä kyltymättömällä ahneudellaan aiheuttamasta ilmaston muuttumisesta. Se johtuu järkyttävästä ja kaiken positiivisen mielessä lamauttavasta toiminnasta, joka on mielettömällä vimmalla käynnissä kaikkialla suomalaisissa metsissä.

Ja lisää synkkyyttä, niin kuin edellisissä ei olisi jo tarpeeksi, on ajatuksiini tuomassa sinne muodostunut tietoisuus harrastajayhteisössäni ilmenevästä itsekkyydestä, katkeruudesta, pikkusieluisuudesta ja suoranaisesta välinpitämättömyydestä.

Kun puhun tulevaisuudesta, tarkoitan sitä todella. Tulevaisuus on siitä ikävä asia, että sitä ei ole olemassa ilman lapsia (ja lapsen lapsia jne.). Olen murheellinen ja pahoillani minulle muodostuneesta käsityksestä, että suurimmalla osalla harrastukseni tulevaisuuteen vaikuttamaan pyrkivistä ei joko ole lapsia, tai ainakaan he eivät ole minkäänlainen osa omaa harrastusta. Sen lisäksi, että se on suuri sääli, se on vaikuttamassa tapaan ajatella asioita, näkemykseen. Näkemykseen, jonka perusteella pyritään vaikuttamaan yhteisiin asioihin, tekemään politiikkaa.

Tummimmallakin pilvellä on vaaleampi reunus, enkä minäkään aio synkkyyteeni kovin syvälle vaipua. Sitä paitsi minullahan saattaa olla vielä jotain positiivista annettavaa, niin lapsilleni kuin Suomenpystykorvallekin.

[leilaM]

Kiitos kaikille henkilökohtaisista yhteydenotoista ja kannustavista palautteista edellisiin kirjoituksiin liittyen. Näyttää siltä, että harrastajat ovat kiinnostuneita monipuolisesta tiedosta ja haluavat sitä jaettavan. Jatketaan tästä eteenpäin polviluksaation osalta tiedon jakamista harrastajille.

Suomenpystykorvajärjestön jalostusryhmän puheenjohtajalla on ollut jo useita vuosia huoli suomenpystykorvan patellaluksaation pahenemisesta. Tietoa koirien polviongelmista kantautui jalostusryhmän korviin, vaikka KoiraNet -tietokanta antoi ymmärtää toista. Pikkuhiljaa tuli tietoa eri koirien polviongelmista, leikkauksista jne. Tietoa, joka ei näkynyt KoiraNet tietokannassa. Monia tapauksia ei ole loppujen lopuksi varmistettu eli ei kerätty omistajatietoja. Tällä hetkellä on täysin pysähtynyt terveystietojen kerääminen ja niiden päivittäminen kasvattajien tiedoksi (viimeksi päivitetty 2017 spj tietokanta). Päätös on olemassa siitä, että terveystiedot tulee olla kasvattajien käytettävissä ja erityisesti tilanteessa missä heitä velvoitetaan omatoimisesti yhdistelmien suunnitteluun. Seuraavassa taulukosa nähdään miten polvivikaisten koirien näyttelytulokset sijoittuvat. Varsin monella polvivikaisella on erittäin hyvä näyttelytulos.

Pystykorvarotujen vuosikirjojen lähempi tarkastelu on osoittanut, että pystykorvien näyttelyarvosteluissa koiran liikunnasta mainitaan hyvin usein varsin pintapuolisesti tai jopa ei lainkaan. Monilla muilla roduilla liikunnan arvosteluun kiinnitetään huomattavasti enemmän huomiota. Tosin muiden rotujen edustajia treenataan enemmän ennen näyttelyä, joten niiden liikunnan arvostelu on helpompaa, kun koira kulkee esittäjänsä vasemmalla puolella kiskomatta. Lyhyessä noin 3min ajassa tuomari joutuu tekemään ratkaisunsa. Tuomarin työtä helpottaa suuresti se, että koira on totutettu käsittelyyn ja että se liikkuu tempoilematta ja seisoo paikallaan ryhdikkäästi (Soile Bister. Pystykorvalehti 4/2003).



Suomenpystykorvien polvileukkauksia tehdään huomattavasti enemmän kuin mitä virallisesti Koiranet tietokannssa annetaan ymmärtää. Päivi Ruotanen aloitti lisenssiaattitutkimuksen koirien patellaluksaation osalta. Tutkimuksessa oli mukana myös suomenpystykorva. Tutkimus ei valmistunut ilmeisesti koskaan. Selvisi, että liian paljon vääristyy todellinen tieto koirien polvien tilanteesta. Esim. aikaisemmin terveeksi todetut koirat ja myöhemmin leikattujen koirien tiedot eivät koskaa ilmesty tietokantaan. Tämä ilmeisesti johti siihen, että tutkimus ei ole tähän mennessä valmistunut.


Kuitenkin on päätös siitä, että terveystietoja tulee toimittaa kasvattajien ja koiranomistajien tietoon, koska nykyisin heidät on velvoitettu yhä enemmän vastaamaan omista yhdistelmistä ja niiden suunnittelusta. Ilman riittävää tietoa, suunnittelu on vaikeaa. Pelkästään Koiranet tietokannan avulla todellisen terveystilanteen arvioiminen on lähes mahdotonta. Tarvitaan rotujärjestön aktiivista työskentelyä terveystietojen keräämiseksi ja tiedon päivittämiseksi jäsenten käyttöön.


KoiraNetin mukaan vain kolme koiraa on ilmoitettu leikatun polviluksaation osalta, mutta todellinen määrä on aivan toinen. Kukaan tuskin tietää todellista määrää.

Polvivikaisia koiria käytetään suhteellisen vähän kokeissa.



Polvivikaisia koiria käytetään jostain syystä suhteellisen paljon jalostukseen, vaikka terveeksi todettujakin on tarjolla.

[leilaM]

Silmäsairauksissa kuten monissa muissakin perinnöllisissä sairauksissa ongelma rodussa ei ole vain sairaat koirat vaan terveet sairausgeenejä kantavat koirat. Kantajien määrä on usein moninkertainen sairaisiin nähden. Jos sairaiden osuus tutkituista on resessiivisen sairauden osalta vaikkapa 5 %, on kantajien osuus tällöin 34 %. Kun sairaita on 10 %, kantajia on 44 %, ja kun sairaita on 20 %, kantajien osuus on 50 %. Tällä hetkellä keinot ovat vähissä jalostuksen neuvonnalla ja kasvattajilla arvioida mitä yhdistelmiä kannatta yhdistää ja mitä ei, jotta ei tulisi silmäsairaita koiria. Nyt mennään eteenpäin aika tavalla arpapelillä. Millä keinoin voidaan tähän ongelmaan vaikuttaa? Tuottamalla tietoa sairaista koirista ja ottamalla tarpeeksi usein toistuva PEVISa ohjelmaan. Tekemällä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä asian edistämiseksi pitkään, pitkään, pitkään… Aina kun selviää uusi silmäsairas yksikö sen jalostuskäyttö tulee pysäyttää. Tämä pätee myös polvivikaisiin tai epileptisiin.

Koirat, joilta puuttuvat terveystutkimukset eivät käytännössä ole nykyaikana eivätkä jatkossa toivottavia yksilöitä kenenkään koiralinjaan vastuullisesta jalostuksesta puhuttaessa. Voidaanko enää puhua edes jalostamisesta vaan pentujen tuottamisesta, missä ei rodun etua ole ajateltu millään tavalla. Sanotaan, että pitää saada tehdä pentuja tutkimattomillakin, muuten tulee rekisteröimättömiä koiria. Tähänkin ihmisten kehittelemään ajatusmalliin on nyt pitänyt tehdä lakiesitys, että koirien rekisteröinti tulee jatkossa pakolliseksi. Johonkin rekisteriin on pakko koiransa jatkossa rekisteröidä. Koirarekisterin perustamisella ja koirien tunnistusmerkinnän säätämisellä pakolliseksi tavoitellaan koirien parempaa terveyttä ja hyvinvointia sekä puututaan erityisesti vastuuttomaan pentutehtailuun.

Jatkossa suomenpystykorvan ”löysä” PEVISa -ohjelma, joka sallii tutkimattomien koirien käytön ns. ”jalostukseen” ei voi olla ajan hengen mukainen. Ei myöskään nuorena tehdyt terveystutkimukset, jos ei saada koiran omistajia ymmärtämään, että vanhempana pitää tarkistaa uudestaan. Pohjisten ja kkk puolella tämä asia on ymmärretty jo aikaa sitten, sekä monissa muissakin suosituissa koiraroduissa. Karjalankarhukoiran osalta on lähdetty mukaan kaihitutkimukseen.

On hyvä, että on olemassa Kennelliitto, joka asettaa omaksi tavoitteeksi koirien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen. Nämä tavoitteet ohjaavat ensisijaisesti jalostukseen liittyviä sääntöjä ja ohjeita. Ne ovat sopusoinnussa eläinsuojelulain ja –asetuksen sekä muiden eläinjalostukseen liittyvien viranomaismääräysten kanssa. Kennelliitto ohjaa koirien jalostusta aktiivisesti näiden määräysten mukaan. Kennelliitto eikä kukaan meistä voi aina ja joka hetki tietää kaikesta kaikkea ja olla täysin varma siitä, miten pitää toimia. Hyvänä esimerkkinä patellaluksaation vastustaminen. Pitkään oli PEVISA-ohjelma voimassa ennen kuin ymmärrettiin, että polviongelma onkin etenevä sairaus ja nuorena tehty tutkimus saattaa heikentyä vanhemmuuttaan. Tästä johtuen vasta v. 2013 astui voimaan ohjeet, että alle kolme vuotiaana tehty polvitutkimus on voimassa vain kaksi vuotta.


Suomenpystykorvan terveysuskottavuus ja imago on heikentynyt pohjalukemiin ja hyvä kilpakumppani ja kirittäjä pohjanpystykorva on pyyhkinyt ohi. Tästä ei ole muuta kuin uusi nousu ylöspäin.

[Kytösavu]

Leilan haaveilema täydellisyys on yksi tapa harrastaa koirarodun jalostusta. Toinen tapa on elää todellisuutta, johon oppii kasvattamalla muutaman pentueen. Ensimmäinen tehtävä meillä jokaisella on saada ne kateissa olevat metsien hiljaiset harrastajat tietoiseksi tavoitteistamme.
Kennelliitolta ja Pystykorvajärjestöltä kateissa olevia suomenpystykorvan omistajia on ainakin puolet, eli 50 %.
Maailmalopun ennustaminen on helppoa tekemällä hienoja tilastoja. Tilastot saa juuri sellaiseksi joka asiasta kuin itse haluaa asiansa kuulijan tajuavan. Tästäkin asiasta voi tehdä nykyistä pevisaa tukevan esitelmän, jos näin haluaa.

Rotujärjestö eli jalostusryhmä ja jaosto ei voi tehdä loputtomasti asioita koiranomistajien ja varsinkaan pentujen kasvattajien puolesta.
Rotujärjestön tehtäviin nimetyt henkilöt tekevät tälläkin hetkellä parhaansa, jopa erinomaisesti, niillä tiedoilla ja mahdollisuuksilla mitä heillä on käytössä. Tätä työtä auttaa, jos jokainen koiranomistaja ilmoittaa Kennelliittoon omistajatiedot, eli lähettää sen rekisterikirjan takana olevan omistajailmoitusen, joka on lähettämättä puolella pennun ostajilta.
Ja nyt heti kasvattajat, eli me pennun myyjät olemme yhteydessä niihin aikuisten, viimeistään yli kolmivuotiaitten koirien omistajiin, että painuvat pevisan, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman silmä-ja polvitarkastukseen.

Maailmanlopusta puhuttaessa, suurin uhka ylijalostettujen seurakoirien tapaan, on lisääntymisongelmat. Kaikki nartut ja niiden sisaret, joita ei saa normaalisti astutettua, tai pennut joudutaan leikkaamaan, muusta kuin esimerkiksi synnytyskanavassa jumissa olevan ison pennun takia, on asetettava jalostuskieltoon. Lisääntymisongelma kertoo jostain todella luonnottomasta tilasta, jota ei rotuun saa päästää leviämään. Jos ei oma älli tähän riitä, pitää asia laittaa pevisaan, eli pentueen rekisteröintiehtoihin.

[Kytösavu]

Minä en ymmärrä missä piireissä Leila nykyään pyörii, mutta suomenpystykorvan imago ei ole pohjalukemissa, vaan todella kovassa nousukiidossa ja ihailussa. Tämä tulee vastaan viikoittain, kun pyörii koirineen erilaisissa tapahtumissa, eikä jää omiin oloihinsa suremaan.
Onneksi kaamos alkaa taittua siellä yläperälläkin, eiköhän se aurinkoinen elämänasenne löydy sinne teillekin, ja kaikki ole päin persiitä.

[peija04]

PEVISA, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Ensi kuulemalta ja sen tarkemmin asiaan perehtymättä vaikuttaa hyvinkin viralliselta ja tärkeältä ohjelmalta. Todellisuudessa siinä ei ole mitään virallista, eli lailliseen vallankäyttöön liittyvää. Se on koiraharrastajajärjestö Kennelliiton itse keksimä ohjelma. Ohjelman tarkoitus sinänsä on hyvä, mutta siihen osallistuminen on jokaisen oma asia ja täysin vapaaehtoista. Tai pitäisi olla, niin kuin kaiken mukavan ja toimimaan kannustavan harrastustoiminnan perushenki edellyttää.

PEVISA:n tunnettuus. Tehkääpä testi, ja kysykää satunnaisilta vastaantulijoilta mitä he tietävät PEVISA:sta. Veikkaan että saatte kysellä aika pitkään, ennen kuin vastaus on joku muu kuin: anteeksi mistä?

Kennelliitossa on n. 145 000 jäsentä. Jäsenistö koostunee pääasiassa eri koiraharrastuksissa mukana olevista aktiiveista. Iso osa jäsenistä on myös ns. pakkojäseniä, kuten toimihenkilöt, tuomarit, ylituomarit jne., koska toimiminen ed. mainituissa tehtävissä edellyttää jäsenyyttä. Kasvattajat, joista enin osa lienee jäseniä, ovat myös eräänlaisia pakkojäseniä, sillä pentujen rekisteröintiin liittyvä byrokratia ja hinnoittelu on tehty ei jäsenelle erittäin epäedulliseksi.

Kennelliiton jäsenten, koiraharrastajien eliitin, osuus koko Suomen väestöstä on n. 2,6 %. Luku on yllättävän pieni, sillä koiranomistajia tai osa-omistajia on n. 1,5 miljoonaa (n. 27 % väestöstä).
Koiria Suomessa oli vuosituhannen vaihteessa n. 500 000. Nyt niitä on n. 800 000 ja miljoonan raja tulee rikkoutumaan kymmenen vuoden kuluessa. Paneeko miettimään? Kokonaiskoiramäärä on lähes tuplaantunut samassa ajassa kuin Suomenpystykorvien määrä on puolittunut. Suomenpystykorvien kokonaismäärä Suomessa tällä hetkellä lienee n. 6000 rekisteröityä ja n. 2000 rekisteröimätöntä. Kyllä vain on niin, että me ns. aktiivit eliittiharrastajat muutamine koirinemme voisimme totuuden edessä hetkeksi hiljentyä. Vai onko joku edelleenkin todella sitä mieltä, että koiriemme vikoja perusteettomasti kärjistämällä ja JTO:sta ja PEVISA:sta vaahtoamalla turvaamme Suomenpystykorvan tulevaisuuden.

En missään tapauksessa vastusta PEVISA:a. Kaikenlaista pakkoa vastustan ja valehtelemista ja salaamista ja ahneutta. Ja tyhmyyttä joka saa unohtamaan asioiden tärkeyden ja tärkeysjärjestyksen.

[Artsi]

En missään tapauksessa vastusta PEVISA:a. Kaikenlaista pakkoa vastustan ja valehtelemista ja salaamista ja ahneutta. Ja tyhmyyttä joka saa unohtamaan asioiden tärkeyden ja tärkeysjärjestyksen.

Siinähän se tärkein on tiivistettynä. Aamen

[enp]

...Suomenpystykorvan tuleva pevisa ei saa perustua ideologiaan eikä rakkauteen. Sen tulee perustua politiikkaan. Sen tulee perustua puhtaasti aistittavissa ja ymmärrettävissä olevaan kuvaan tulevaisuudesta, jossa me tulemme toimimaan. Ja missä lapsemme tulevat toimimaan....

Olli maalaili tulevaisuuden synkkänä ja kyllä se yleisellä tasolla siltä valitettavasti näyttää. Tulevaisuuden Pevisa ”politiikan” haluaisin kuitenkin antavan vielä uskoa siihen, että suomenpystykorvan säilyminen jälkipolville on meille kaikille yhteinen tavoite ja ennen kaikkea yhteisvastuullinen päämäärä.

Onko mahdollinen ”politiikka” sitten kehitettävissä tilanteessa jossa tie tulevaisuuteen näyttäisi tunnollisimmilla harrastajilla nousevan todennäköisimmin pystyyn? Onko harrastustoiminnalta odotettavissa tulevaisuudessa jatkuvuutta jos uusien harrastajien jalostushaaveet pysähtyvät tai jopa katkeavat täytenä yllätyksenä tulevaan tarkastuslausuntoon?