Pikku.Pyy kirjoitti:Omalla koiralla taitaa olla sitten se ns. kevytmalli, koska pantapää näyttää painavat pattereitten kanssa 140 g. Hyvin on toiminut, mutta ongelmana hankittaessa oli, että vaikka siihen tuli olevinaan pienille metsästyskoirille tarkoitettu panta, silti se oli koiralleni vähän isonlainen. Jouduin laittamaan muutaman lisäreiän ja nyt laite könöttöö hieman vinossa, vaan eipä tuo ole menoa haitannut.
GPS ja muut tutkan käyttökeskustelut
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
jaxe kirjoitti:itselläni on räkkerin classic..ainut huono puoli siinä on että se pyrkii kääntymään poikkittain kaulassa..eli anteenit on vinossa..no se ongelma kyllä korjaantuu sillä että lyhentää soljen puolelta sitä pantaa niin silloin se on suorassa..mutta se ei taas oo hyvä jos samaista tutkaa käytetään jollain isomalla koiralla..koira on uros..joten nartulle se on ehkä jo liian iso..eli kannattaa katella nartulle jotain pienempää..mutta pienemmissä tutkissa taas tulee tämä kuuluvuuv ongelma kun tehot ovat pienemmät..
Onkos kellään.....kokemuksii
Tessu kirjoitti:Benefonin Tracpro tutka-pannasta ?? Hyvä vaiko huono ??
Trac Prosta...
Koiralle tulee valjaisiin puhelin kiinni....Ja Itellä on sit karttanäytöllä oleva benefonin kapula jsota näkee missä päin koira huitelee menemään...
Omistan pystykorvan jolla on paperit muuten on rotumääritelmän oloinen koira.
Noin niinku pannoista yleensä. Kyllä se vaatii mieheltäki sitkeyttä ku ei koiraa kuulu ei näy. Tekis mieli lähtee autolla hakemaan ku ilta pimenee ja nälkä ja väsy vaivaa. Ku maltettas oottaa et se koiruus sielt tulisi. Aikasemmin ei olla mitään teknisiä laitteita ku koira häves hirven perässä. Kyllä huoli oli valtava ku ei yhtään tienny missä koira. Likempänä puolta yötä onneksi saatiin havainto mettätien pientareella makaavasta koirasta. sieltähän se löytyi täysin simahtaneena. Kyllä nykyisin on paljon helpompaa ku tietää suuntia missäpäin oma tessu viilettää. Viime syksynä emän ja vasan peräs meni niin kauas ettei tutka päästäny enää ääntä. Muut lähti jo kotosalle. Tiesin vähän suuntia ja ajoin kyllä hieman likemmäs, jotta sais tutkalla havaintoja. Siellä sitte lähimmän tien päässä viheltelin kolmisen tuntia pimeässä ja sieltähän se koiruus lopussa tuli. Ilman tutkaa oltais oltu hukassa. Mut se vaan ettei sitte tutkalla innostuttas hakemaan. Itellä kkk, mut kyllähän pystiksiäki sillai on koulutettu et yöks pitäny reppu mettään jättää ja hakea koiruus siit sitte aamulla.
Koira-gps, mikä puhelin?
Zeppo kirjoitti:Olen ajatellut laittaa tuon koira-gepsin ja nyt mietin, että mihin kännykkämalliin tuo kannattaisi liittää. Testiä ja käyttökokemusta löytyy netistä ja alan lehdistä itse gps-ohjelmista ja -laitteista, mutta kännyköiden toimivuudesta niiden kanssa ei juurikaan. Eli kännyköissä, joissa gepsin saa toimimaan, hintaskaala on kohtuu suuri. Löytyy melko edullista ja sitten kalliimpaa.
Eli jos omistatte ko. laitteen niin laittakaahan kokemuksia. Mikä kännykkämalli ja hyviä/huonoja puolia. Lähinnä akun kesto, näytön ominaisuudet, softan toimivuus(kännykän softan) ja muuten käytön kätevyys.
Haukkurikasta ja menestyksellista Uutta Vuotta pystykorvaisille!
Zeppo
GPS
Pyrykoira kirjoitti:Mulla on My Way Nokian 6630:ssä.
TMR kirjoitti:Itse olen käyttänyt tuota Artsin "kehittämää" viritelmää kuluvan syksyn. Puhelimina on ollut käytössä Nokian 6630 ja koirapään puhelimena 6600+Xaiox Instant Fix Bluetooth GPS . Yhdistelmä on ollut käytössä lähinnä jämtlanninpystykorvalla, koska tuo oma pystis osaa kyllä isännän maastosta etsiä ennemmin tai myöhemmin. Ongelmia on jonkun verran esiintynyt. Pahimpana koirapään puhelimen Smart Com ohjelman kaatuminen, jolloin paikkatietojen ottaminen ei luonnollisesti onnistu. Oisko Artsilla mahdollisesti jotain ratkaisua tähän ongelmaan? Toinen ongelma on akkujen kesto. Hirvikoirillahan nuo päivät tuppaavat joskus venymään pitkiksi.Artsi kirjoitti:Itse tehty, eli SmartComGPS ja puhelimina halvimmat mahdolliset Nokian 6600 ja 3230. Ei pienintäkään ongelmaa, toimii kuin junan vessa
Artsi kirjoitti:Ei kyllä tule muuta mieleen, kuin että onko ohjelmaversio puhelimessa uusin, mulla on Nokia 6600 ohjelmaversio v. 5.27.0, senhän saa näkyviin näppäilemällä *#0000# puhelimeen. SmartComGPS:n versio on 1.00a (siitä taitaa olla kyllä uudempikin versio) ja tällä yhdistelmällä ei ole kaatunut kertaakaan. Gepsinä koiralla on nemerixiläinen jota myydään eri nimillä, ulkonäkö vain sama.TMR kirjoitti:Oisko Artsilla mahdollisesti jotain ratkaisua tähän ongelmaan? Toinen ongelma on akkujen kesto.
Kokeilin välillä Holuxin gpslim236 gepsillä ja tämä yhdistelmä ei oikein jutellut keskenään. Mutta siinäkin ainoastaan bt-yhteys ei pelannut kunnolla. Sama gepsi toimii kyllä ok tämän toisen puhelimen kanssa, eli omassa taskussa. Tämä 3230 on kyllä vähän lelu, tämä kaatuilee vähän milloin sattuu muidenkin ohjelmien kanssa.
Eli kaatumiseen epäilisin puhelimen vanhaa softaa, muuta en keksi.
Akku on kestänyt puhelimessa kevyesti koko päivän, tosin nuorella koiralla pisin päivä oli loppusyksyllä vain n. 5 h ja puhelimessa oli virtaa reilustu yli puolet jäljellä. Gepsin taas pitäisi kestää n. 20 h, sirfIII - piirillä varustettujenkin yli 10 h. Käytännössä tuo vanhempi kestää n. 15 h ja tuo uusi sifIII lähes 10 h. Eli akut kuntoon ja tarvittaessa vielä vara-akut mukaan
Koiratutka
Pekkis kirjoitti:Onko väellä kokemuksia GPS-koiratutkista pystykorvalla? Itse olen kahden vaiheilla, hommaisko Ultrapointin vai Trackerin. Onko liivimalli parempi? Mites toi Trackerin pantamalli, onko liian painava narttupystikselle?
Re: Koiratutka
Viime syksyn käytin Ultrapointin koiragepsiä 2 AA-kokoisella akulla, pantamalli. Aikaisemmin oma patentti, liivillinen. Jotenkin panta tuntuu mukavammalle. On silmiähivelevää kun pystykorva juoksee metsässä ja tuo liivi jotenkin rikkoo tuota idylliä. Että näin järkevä perusteluPekkis kirjoitti:Onko väellä kokemuksia GPS-koiratutkista pystykorvalla? Itse olen kahden vaiheilla, hommaisko Ultrapointin vai Trackerin. Onko liivimalli parempi? Mites toi Trackerin pantamalli, onko liian painava narttupystikselle?
Etuja Trackeriin verrattuna ainakin: akut normi AA, vaihdettavissa metsässä (tosin noillakin täydessä iskussa kesto n. 20 h), gprs:llä nopeampi, halvempi ja parempi seurattavuus. Ihan hyvä peli.
Re: GPS ja muut tutkan käyttökeskustelut
Mietin mihinkäs ketjuun tämän viimeisimmän kokemuksen laittaisin. Päädyin tähän, koska
1. Gps tutka todennäköisesti pelasti koiran, muilla värkeillä ei olisi luultavasti onnistunut
2. Väite ettei gps tutkalla tee mitään erämaassa on luultavasti"rakkerin miesten" kokemuksia, UP toimii myös Tuntsalla, sen gsm-modulin herkkyys on huomattavasti parempi kuin esim. Nokian puhelinten. UP lykkää paikkatietoa palvelimelle paikasta missä Nokialla ei ole tietoakaan kentästä
Lyhyesti homma meni näin: aamulla lähdimme metsälle Ikkervaaran suunnalle, alla olevan kartan vasemmassa reunassa oleva pallukka. Siitä kohti pohjoista kunnes koira lintua seuratessaan tavoitti luultavasti karhun (kartas vas. ylhäällä) ja sitten mentiin. Linnuntietä 21 km!! Viimeisin paikkatieto tuli puolen päivän jälkeen 500m Venäjän rajasta, siinä vaiheessa "matkamittarissa" kaikkiaan 38 km!. Ja tämä neljässä tunnissa!
Koska uutta paikkatietoa ei tullut, oletin että panta on joko mykistynyt tai sitten ollaan Venäjällä tai mennään rajaa pitkin etelään tai pohjoiseen. Näiltä suunnilta siten lähdettiin hakemaan. Pimeäkin tuli jo vastaan, aamuiselle lähtöpaikalle oli jätetty viltti ja miun aluspaita. Jospa tulis sinne. Menin käymään Naruskan rajavartioasemalla kertomaan tilanteesta. Sieltä sainkin hyvää tietoa, he olivat juuri sitä mieltä että sen on pakko olla karhu. Mikään muu ei etene noin suoraviivaisesti ja paikka jossa menivät rajalle on karhujen vakio rajanylityspaikka. Kertoivat myös, ettei mikään muu kuin karhu pääse tuosta kohtaa aidan yli ja aidan alustakin on yritetty tilkitä ettei susia pääsisi Suomen puolelle, mutta kyllähän siellä aukkojakin on aidan alla. Mutta gsm-kenttää löytyisi niin etelästä idästä kuin pohjoisestakin. Eli iski epäilys että koira on pannasta aidassa kiinni! Sain luvan että voin aamulla käydä tarkistamassa aidan tältä kohtaa. No, huonosti nukutun yön jälkeen varhain aamulla ajaa ryttyyttämään mahdollisimman lähelle kohtaa ja siitä aidalle. Sieltä sitten koira tulikin vastaan, väsyneenä mutta kunnossa. Ja matkaa Venäjälle n. 50 m. Eli ilmeisesti ei ollut löytänyt heti aukkoa aidasta ja jäänyt lepäämään pitkä matkan jälkeen aidan luokse.
Voihan joku tietysti ajatella että jos koira pitää noin huonosti yhteyttä isäntään, niin joutaakin hävitä. No ihan vapaasti saa ajatella. Mutta tuskinpa kukaan omasta metsästyskaverista noin ajattelee. Tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen tälläinen temppu, mikä lie "lapinhulluus" koiraan iskenyt. Enkä tiedä olisinko pettynyt tästä tempusta vai vähän ylpeä moisesta sitkeydestä ja rohkeudesta. Ja vaikka näiden reissujen onkin tarkoitus onkin saada erilaisia elämyksiä niin ei ihan tällaisia tarvitsisi
Turha kai kuvailla fiiliksiä illalta kun tietää koira on kateissa Venäjän rajan pinnassa. Ja vastaavasti sitä kun aamulla sitten vastaa haukahduksella pillin vihellykseen ja juoksee vastaan!
1. Gps tutka todennäköisesti pelasti koiran, muilla värkeillä ei olisi luultavasti onnistunut
2. Väite ettei gps tutkalla tee mitään erämaassa on luultavasti"rakkerin miesten" kokemuksia, UP toimii myös Tuntsalla, sen gsm-modulin herkkyys on huomattavasti parempi kuin esim. Nokian puhelinten. UP lykkää paikkatietoa palvelimelle paikasta missä Nokialla ei ole tietoakaan kentästä
Lyhyesti homma meni näin: aamulla lähdimme metsälle Ikkervaaran suunnalle, alla olevan kartan vasemmassa reunassa oleva pallukka. Siitä kohti pohjoista kunnes koira lintua seuratessaan tavoitti luultavasti karhun (kartas vas. ylhäällä) ja sitten mentiin. Linnuntietä 21 km!! Viimeisin paikkatieto tuli puolen päivän jälkeen 500m Venäjän rajasta, siinä vaiheessa "matkamittarissa" kaikkiaan 38 km!. Ja tämä neljässä tunnissa!
Koska uutta paikkatietoa ei tullut, oletin että panta on joko mykistynyt tai sitten ollaan Venäjällä tai mennään rajaa pitkin etelään tai pohjoiseen. Näiltä suunnilta siten lähdettiin hakemaan. Pimeäkin tuli jo vastaan, aamuiselle lähtöpaikalle oli jätetty viltti ja miun aluspaita. Jospa tulis sinne. Menin käymään Naruskan rajavartioasemalla kertomaan tilanteesta. Sieltä sainkin hyvää tietoa, he olivat juuri sitä mieltä että sen on pakko olla karhu. Mikään muu ei etene noin suoraviivaisesti ja paikka jossa menivät rajalle on karhujen vakio rajanylityspaikka. Kertoivat myös, ettei mikään muu kuin karhu pääse tuosta kohtaa aidan yli ja aidan alustakin on yritetty tilkitä ettei susia pääsisi Suomen puolelle, mutta kyllähän siellä aukkojakin on aidan alla. Mutta gsm-kenttää löytyisi niin etelästä idästä kuin pohjoisestakin. Eli iski epäilys että koira on pannasta aidassa kiinni! Sain luvan että voin aamulla käydä tarkistamassa aidan tältä kohtaa. No, huonosti nukutun yön jälkeen varhain aamulla ajaa ryttyyttämään mahdollisimman lähelle kohtaa ja siitä aidalle. Sieltä sitten koira tulikin vastaan, väsyneenä mutta kunnossa. Ja matkaa Venäjälle n. 50 m. Eli ilmeisesti ei ollut löytänyt heti aukkoa aidasta ja jäänyt lepäämään pitkä matkan jälkeen aidan luokse.
Voihan joku tietysti ajatella että jos koira pitää noin huonosti yhteyttä isäntään, niin joutaakin hävitä. No ihan vapaasti saa ajatella. Mutta tuskinpa kukaan omasta metsästyskaverista noin ajattelee. Tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen tälläinen temppu, mikä lie "lapinhulluus" koiraan iskenyt. Enkä tiedä olisinko pettynyt tästä tempusta vai vähän ylpeä moisesta sitkeydestä ja rohkeudesta. Ja vaikka näiden reissujen onkin tarkoitus onkin saada erilaisia elämyksiä niin ei ihan tällaisia tarvitsisi
Turha kai kuvailla fiiliksiä illalta kun tietää koira on kateissa Venäjän rajan pinnassa. Ja vastaavasti sitä kun aamulla sitten vastaa haukahduksella pillin vihellykseen ja juoksee vastaan!Arto Sikiö