Koirahiihdon hekumaa

Tämän otsikon alla keskustellaan kaikista kotimaisilla metsästyspystykorvilla metsästämiseen liittyvistä asioista

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
RukajärvenTankkari
Viestit: 5
Liittynyt: 08 Tammi 2019, 11:31

Koirahiihdon hekumaa

Viesti Kirjoittaja RukajärvenTankkari » 08 Tammi 2019, 15:44

Tässä jälleen yksi mieleenpainunut tapahtuma miehestä, koirista ja huonoista suksisiteistä yhtäaikaa alamäessä :shock:

Eli tässä joitamia vuosia takaperin päätin lähteä karhukoira Hemmon ja pystykorva Gubben kanssa hiihtelemään, oli mahtava pakkaskeli ja kevätpuolella talvea. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja virtaa oli kinttaissa niin paljon että joku olisi voinut luonnehtia vallitsevaa mielentilaa sanoilla "tyhmä mutta ahkera", joka on kyllä tympein työkaveri jonka voi kukaan saada :D

Enempiä jaarittelematta tarinaan:

Otin lantiovyön kaapista, karhukoiran, pystykorvan metsäsukset + sauvat ja päätin lähteä kotini lähellä sijaitsevalle metsäalueelle vähän revittelemään. Pääsin tien päähän ja sonnustauduin asiaankuuluvasti, hieman siinä suksien asennus jalkaan hiersi koska oli karhukoirauros ja pystykorvauros hieman riehakkaalla tuulella lantioremmissä. Pari kertaa taisin tuiskahtaa silimälleen kun herrat tempoivat malttamattomina metsään päin, nooh -piip- auttoivat sen verran että sain vihdoin ähistyä sukset jalkoihin ja olin valmis aloittamaan lennokkaan hiihdon kohti parempaa kesäkuntoa.
Pääsin mukavasti loivaan ylämäkeen sen 300 metriä, luisto oli kova hankikelillä ja odotin malttamattomana tulevaa alamäkeä ja lentovauhtia. Koirat tietenkin kiskoi kuin viimeistä päivää ja ei siinä sauvoja tarvinnut käytellä muuta kuin tasapainon säilyttämiseen.
Alamäki alkoi ja vauhti kiihtyi kiihtymistään toppuuttelu yrityksistä huolimatta, vaan kuinkas ollakkaan :oops: Nykyisen armeijamallin side rapsahtikin irti kesken kovista kovimman vauhdin kun 0,1 tonnia + koirat syöksyi alamäkeä.
Ukko naamalleen, mutta koiratpa ei lopettaneetkaan vetämistä. Se tuommonen karhukoirauros ja pystykorva saavat yllättävän kovan momentin vedettyä köyteen ja raahauduin "melko" äänekkäästi karjuen kylkimyyryasennossa sellaista sylintäyteistä mäntyä vasten. Siihen ne koirat minut naulitsi kun veto jatkui ja naama rytyssä karjuin voimasanoilla ryydittäen että: "nyt pitäisi pojat lopettaa se vetäminen" :lol:

Siinä aikani mekastettuani koiratkin rauhoittui, sukset ja sauvat teki mieli pätkiä männynkylkeen päreiksi. Meni niin sanotusti vähän ihon alle tuo siteen pettäminen. Ei siinä kun sukset ja nykyään syöksylaskumallin sauvat kainaloon ja omia jälkiä takaisin päin. Melkeen olin jo autolla kun sellainen iäkkäämpi rouvashenkilö hiihteli vastaan ja kysyi yllättyneen näköisenä että "kuka tuolla oikeen karjui?" Kohautin hartioita ja tuumasin että en minä ainakaan ja jatkoin paarustamista autolle :oops:

Pahoittelut tälle rouvalle tätä kautta, taisin vähän juksata..
Ati Hast

Vastaa Viestiin