Viimeinen Kuura

Tämän otsikon alla keskustellaan kaikista kotimaisilla metsästyspystykorvilla metsästämiseen liittyvistä asioista

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

Vastaa Viestiin
Rukajärven Tankkari
Viestit: 18
Liittynyt: 21 Loka 2014, 17:13
Paikkakunta: Kemi
Viesti:

Viimeinen Kuura

Viesti Kirjoittaja Rukajärven Tankkari » 08 Touko 2015, 23:14

Auto sammuu tienpäähän, koira vingahtelee malttamattomana takakontissa odottaen miestä ja lupaa sännätä
kuuraiseen lokakuun aamuun, etuovi paukahtaa kiinni takakontin ovi nousee natisten ylös ja mies puhelee
koiralle pehmeällä äänellä hengitys höyryten samalla irrottaen virkkua. Virkku kilahtaa ja mies usahtaa
innostuneella äänellä taikasanat ”missä kissa?” Koira säntää auton perästä nuoruuden innolla mutta hieman
jäykillä jaloilla hakkaamattomaan männikköön kuono pystyssä, mies katselee koiran jäykkää menoa ja puistelee
päätään ja tuumii puoliääneen, ”intoa sillä on mutta mahtaa olla viimeinen kuura”. Koira on jo vanha, mieli sillä
on kuin partaveitsi, ei se kotonakaan enään turhia hötkyile, ja liike paljastaa että viimeisiä syksyjä mennään,
mies tallustelee ja katselee koiran touhuja, näkö on huono ja kuulo prakaa jo mutta kuono pelaa niin kuin
nuorella leijonalla. Hajuaistillaan koira löytää kaikki löydettävissä olevat linnut maastosta, mutta haukkuja se ei
enään saa, koira palaa aina silmin nähden harmistuneena linnun perästä ja ihan vähän yrittää lähtöhajuille
haukahdella… kunnes isäntä tulee ja pilaa ilon: ”älä höpötä” tumaa mies kävellessään koiran sivuitse. Koiralla
valahtavat korvat sivuille ja se spurttaa miehen ohi jatkaen puurtamistaan.
Puolen tunnin jälkeen mies viheltää kimakasti koiran ollessa hakulenkillään, kaivaa kirveen ja alkaa
veistelemään tervaskannosta tulipuuta. Ei koira enään kuule, mutta vanhasta tottumuksesta se saapuu
puolentunnin kohdilla haistelemaan että mihinkäs se isäntä jäi, istahtaa ukon viereen tulille läähättäen mutta
vaihtaa paikkaa koska tuuli pyörittää ällöttävää savua päin kirsua. Vanha herra pötkähtää makuulleen ja sulkee
silmänsä mutta kirsu elää ja pyörii nuuskutellen ilmaa, isäntä kun viiltää makkarapaketin auki, niin kirsu
suorastaan villiintyy juuri ennen kuin koira pomppaa pystyyn ja siirtyy lähemmäs, vanhus tietää sillä se on jo
kokenut koira.. ”kohta tulee herkkua”! Mies puhelee koiralle kuin vastarakastunut, kehuu sitä, paijaa ja tottakai
lopussa antaa palan nuotiomakkaraa, nostaa repun selkään ja usahtaa jälleen: ”missä kissa?” Koira lähtee
liikkeelle ja mies tuumii kiertävänsä läheisen jängän ympäri takaisin autolle, pakkasaamussa kuuluu selvä linnun
lentoonlähtö ja pian tasainen hieman käheä haukku kaikuu kankaassa, no johan on markkinat miettii mies, kun
suunnistaa ääntä kohden. Hyvin pian näkyy männyn alaoksalla keikkuva nuori koppelo ja suomenpystykorva
puun alla osoittaen kuonollaan tarkalleen oikeaan paikkaan, mies hymyilee ehkä jopa hieman herkistyy
tilanteessa, nostaa haulikon poskelle ja pudottaa koppelon koiran eteen. Voi elämä kun vanhaherra oikeen
innostuu pudotuksesta, urisee ja purisee, haukkuu vielä varmuudeksi puuhun, kiertää isäntää ja huutaa omalla
kielellään ”kato isi, kato isi, minä tämän löysin ja sain” Mies kävelee linnun luokse ja kaivaa puukon tupestaan,
tässä vaiheessa koira istuu viereen ja tapittaa tarkkaavaisena ruskeilla silmillään kun mies suolistaa linnun ja
nostelee sydämen, maksan ja muut sisäelimet koiran eteen.. koira odottaa ja haistelee niinkauan kunnes ne
ovat jäähtyneet ja syö hyvällä ruokahalulla palkintonsa. Kilometrin jälkeen mies ja koira saapuvat autolle, mies
kävelee ja aukaisee ovet mutta koirapa ei tulekaan lähelle, korvat sojottavat sivuille ja se vingahtelee, urisee ja
haukahtelee yrittäen isäntää vielä kerran metsään. Mies istuskelee kannolla ja hymyilee, viimein sanoo koiralle
tiukalla äänellä ”autoon”, korvat sivuille sojottaen ja sivusilmällä mulkoillen koira pujahtaa auton perään, ei
katso miestä kohti edes miehen irrottaessa pantaa ja puhellessa koiralle mukavia, vanhaherra ei tykkää yhtään
vallitsevasta tilanteesta. Mies ajelee kotiin hyvillä mielin, ottaa koiran sisään ja hieroskelee sen lihakset
puhellen sille sellaisia tarinoita joita ei moni läheinenkään ihminen kuule koskaan, mies luottaa koiraan ja koira
luottaa mieheen kuin peruskallioon.
Yhdeksän kuukautta on kulunut viimeisestä metsäreissusta kun koira tekee tavallista enemmän juttua miehen
kanssa, käy sylissä, nuolee kättä ja nauttii rapsutuksista.. koira makailee enimmäkseen mutta tiitterän oloisesti
liikusekelee hyväntuulisena, tavallista enemmän vain viettää aikaansa isännän seurassa. Yö saapuu ja mies ja
koira painavat päänsä unille, aamun sarastaessa mies huomaa koiran ummistaneen silmänsä viimeisen kerran,
hän katselee selkänsä taakse ikään kuin varmistaen että rouva on lähtenyt aamuvuoroon ja lapset kouluun.
Mies ottaa parhaan kaverinsa syliinsä, silittelee ja puhelee, muistelee menneitä, katselee kun nuori pentukoira
tulee haistelemaan esikuvaansa, laskee häntänsä alas, vingahtaa ja raahustaa omalle paikalleen vinguskellen
hiljaa. Pian mies painaa päänsä alas ja hartiat nytkähtelevät hetken, mies kaivaa pihan perälle kuopan, kantaa
ystävän sen pohjalle oman vilttinsä päälle sekä nostaa lihaisan luun kaveriksi, lapioi kuopan umpeen ja
nytkähtelee vielä vähän aikaa omituisesti, pyyhkii silmänsä ja lähtee varastoon muokkaamaan muistomerkkiä
maailman parhaalle koiralle, nuori koira mukana touhuten. Nuori koira paastoaa kolme päivää, mies muistelee
useamman päivän menneitä välillä nauraen itsekseen ja välillä herkistyen niin, että pitää vallan vessaan lähteä.
Lopputuloksena äärimmäisiä onnistumisen tunteita, ei itsensä vaan koiransa ilon ja onnistumisten vuoksi, surun
tunne menettämisen ja lopullisen luopumisen johdosta, suru muuttuu iloksi kun muistelee asioita ja
tapahtumia sekä sitä hyvää ja luottamuksen täyteistä yhteistä aikaa, joka miehellä ja koiralla oli… ja tulisi
olemaan, sitä ei kukaan voisi viedä pois.
Ati Hast

rukajarventankkari.blogspot.fi

Uimonen
Viestit: 191
Liittynyt: 09 Tammi 2009, 22:29

Re: Viimeinen Kuura

Viesti Kirjoittaja Uimonen » 09 Touko 2015, 00:12

Kaunista... :cry:
Sami Havia
Hieno Koira, hieno Harrastus!

Kytösavu
Viestit: 1805
Liittynyt: 15 Elo 2004, 18:38
Paikkakunta: Lapua
Viesti:

Re: Viimeinen Kuura

Viesti Kirjoittaja Kytösavu » 09 Touko 2015, 08:44

Aivan mahtava. Arjen iloa ja surua. Vaikka ei metsässä olo arkea nykyään olekaan, se on juhlaa.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com

Vastaa Viestiin