Mitä teet, kun koira jättää haukun ja tulee luoksesi?

[artolo]

Haluaisin kokeneemmilta pystykorvaihmisiltä ajatuksia vuoden täyttäneen suomenpystykorvanarttuni metsästyskoulutukseen. Koira on siis ensimmäistä syksyä metsällä.

Koira on ottanut tavakseen tulla pian lintuhaukun aloitettuaan isäntäänsä katsomaan ja harmittavan usein se haukku sitten jää siihen eli lintua ei joko löydy tai haukku ei jostain muusta syystä jatku. Onko tämä normaalia käyttäytymistä tässä vaiheessa vai pitäisikö asiaan jotenkin reagoida? Miten toimit oman koirasi kanssa, jos se tulee haukulta luoksesi? Seisotko paikoillasi vai käveletkö linnun suuntaan? Se lienee selvää, ettei koiraa pidä palkita namuilla tällaisessa tilanteessa?

Lukisin mielelläni ajatuksianne tästä.

Arto

[Kytösavu]

Kävelisin sinne haukulle, mieluusti koiran seuratessa. Toivottavasti koira huomaa linnun karkon ja säntää perään.

[artolo]

Kävelisin sinne haukulle, mieluusti koiran seuratessa. Toivottavasti koira huomaa linnun karkon ja säntää perään.

Joskus asialle löytyy yksinkertainen ratkaisu. Kannatti kysyä. Kiitos!

[Kytösavu]

Eikä tuo välttämättä varmaan niin perin harvinaista ole, kokemattoman koiran epävarmuutta ja intoa. Toinen pysyy ensimmäisestä haukusta naulittuna haukulla, toinen oppii toistojen kautta. Hyviä koiria tulee useimmiten lopulta kummistakin.

[artolo]

Eikä tuo välttämättä varmaan niin perin harvinaista ole, kokemattoman koiran epävarmuutta ja intoa. Toinen pysyy ensimmäisestä haukusta naulittuna haukulla, toinen oppii toistojen kautta. Hyviä koiria tulee useimmiten lopulta kummistakin.

Tarpeellinen lisäkommentti. Kokemattomana pystykorvan kouluttajana sitä helposti miettii, että joko sain koiran pilattua. Jospa tässä vielä mentäis kohti ensimmäistä pudotusta.

[Kytösavu]

Kyllä se sieltä tulee, kunhan ei purista. Tapio antaa hyvän mielen kulkijalle.

[artolo]

Kyllä se sieltä tulee, kunhan ei purista. Tapio antaa hyvän mielen kulkijalle.

Tuo kuvaamani vaiva taitaa olla jo mennyttä elämää tämän pennun osalta. Hyviä haukkuja kuului eilisessä aloituksessa. Ja sieltä se pudotuskin tulee, kun on tullakseen, "kunhan ei purista".

Tässä viestiketjussa voisi mielestäni muutkin aloittelevat pystykorvansa kouluttajat esittää kysymyksiään ihan perusasioistakin, jotka kokeneemmille ovat päivänselviä juttuja. Kun epävarmuus omasta tekemisestä iskee, ei kannata jäädä yksin. Myös puhelinkeskusteluista pentuni kasvattajan kanssa olen saanut paljon. Kiitos Olli!

[PM]

Nyt on kulunut reilu kuukausi artolo:n edellisestä kirjoituksesta. Kuinka on edistytty ?

Kyseessä ei ole mitenkään tavaton ilmiö. Omalla kohdalla sitä on sattunut lähes puolelle vasta-alkajistani ensimmäisenä syksynä.
Erään kerran sattui vanha homenokka haukkuun ja aina kun pentukoira oli jättämässä haukun, metso alkoi "purra hammasta" koiralle. Tällöin se palasi haukulle. Valitettavasti tämä sattui marraskuun puolella ja näätä etsimässä ollessamme. En uskaltanut palkita koiraa ja päätös harmitti jonkin aikaa.

Kyllä koira tästä huolimatta kehittyi normaalisti ja saavutti alle kaksivuotiaana ensimmäisellä kerralla avo 1:n. Tuon muistikuvan, että alle kaksivuotiaana yritin tarkistaa netistä, muuta siellä ei olekaan 80-luvun alun koirista koekohtaista tietoa. Täysin varma muistikuva on tästä koirasta elokuun lopulta 1986. Koira oli mukanani kun kartoitin seuraavan talven hiihtosuunnistuksen SM-maastoa. Koira aloitti teetaukoni aikana klo 14 haukun. Kauempaa arvostelin maaston oravatärriköksi. Työni loittoni haukusta kohti autoa kovassa laitatuulessa. Kun koiraa ei kuulunut kutsuista huolimatta, jätin maton parkkipaikalle ja menin kotiin syömään. Erinäisten kuuntelureissujen jälkeen tuuli tyyntyi niin paljon, että klo 22 haukku kuului parkkipaikalle ja todistajan läsnä ollessa karkotin naarasteeren haukusta klo 22.30.

Luulin kolme sukupolvea myöhemmin vasta-alkajan jättävän hukkuja. Haukut alkoivat sen verran kaukaa, että en tiennyt niiden syntytapaa. Kun haukut olivat loppuneet kuljin haukkujen syntyalueelle. Näin koiran palaavan ja aloittavan haukun ko. alueella. Mutta aikaa myöden paljastuikin, että haukkulintu oli karkonnut ja koira palasi seuraamasta. Tallusteli alueella ja aloitti uuden haukun, tällä kerta puustalöytönä. Tämä oli mieluinen havainto ja tällä koiralla en havainnut kertaakaan todellista haukun jättöä.

Ensimmäiset pari lintua kannattaa ampua niin nopeasti kuin se vain onnistuu. Ei kuitenkaan kannata mennä haukulle röheltämällä. Sitten voi odottaa pidempään ja pidempää.

Mielestäni pitää pyrkiä odottelujen jälkeen jätetyn linnun luo, niin että koira on etumaastossa. Jollei se muutoin onnistu niin vakka se kytkettynäkin. Ja omistaja valmiina päästämään se linnun perään. Samoin itse näkemiensä puittaneiden lintujen luo mentäessä kannattaa nähdä vaivaa, että saa koiran etumaastoon.

[artolo]

Nyt on kulunut reilu kuukausi artolo:n edellisestä kirjoituksesta. Kuinka on edistytty ?

Haukunjättöongelman kanssa edistyimme hyvin aika pian kyselyjeni jälkeen, mutta sitten saimme riesaksi juoksun, joka alkoin "sopivasti" syyskuun puolivälissä. Vasta viime viikolla on päästy jatkamaan ja näyttää vähän siltä, ettei koira ainakaan vielä toimi samalla tasolla kuin ennen juoksua. Pudotus on vielä saamatta, mutta alkavaa viikkoa kohti mennään täysin toivein, kun nyt luntakin on saatu reilusti maahan.

Kiitso kivoista kokemuskertomuksista! Ne ovat meille alkajille tärkeitä!