Karhun etsiminen

[jounikarki]

Kertokaa kokemuksianne karhunmehttuusta ja nimen omaan siitä etsimisestä ja sen löytämisestä. Toki kannattaahan se kaatokin mainita. Se löytäminen taitaa olla se vaikein osio. Kun löytyy marikko tai nähdään se lahmausjälki siellä pellossa, niin mitä sitten. Kaikki on kuitenkin vielä enemmän kuin auki siinä vaiheessa. Lähdettekö kytketyllä koiralla perään niin kauaksi aikaa, että tiedätte karhun olevan lähellä ja mistä sen tiedätte (hirvivaara)?

Olen joskus kuullut joltakin karhumieheltä (pari vuosikymmentä takana sitä touhua), että päivämakuu olisi ollut jopa kymmenen kilometrin päässä kaurasta, jossa karhu kävi ruokailemassa.

No ok. En enempää sotke, kysymyksiä vilisee päässä enemmän kuin mihin tuhat viisasta ehtii vastata.

Jakakaa kokemuksia tulevalle polvelle.

[Seppo Toivonen]

Ne kaksi sierainta koiralla on se työkalu riistan löytöön ratkaiseva ja HALU löytää karhu.

[Mikanteri]

Nimenomaan HALU LÖYTÄÄ se karhu puuttuu suurimmalta osalta koiria. Näitä koiria jotka metässä törmätessään haukkuvat karhua, ja varsinkin koirueet (useampi koira) samassa porukassa, on varmasti monen karhunpyytäjän tarhassa. Mutta sitten kun jostain tulee tieto tuoreesta havainnosta, niin jäljelle lähtevät KARHUKOIRAT ovat aika vähissä... Saati sitten ne, jotka seuraavat nallea muutaman karkon...

[marko.härkönen]

Mikolle vastaisin että olen samaa mieltä kanssasi koiralla pitää olla halu löytää se karhu, Seppo sen vanhan tottuuven julkasi. No sitten se toinen heitto, siitä että karhua aktiivisesti etsivät ja jäljittävät KARHUKOIRAT olisivat vähissä mutta sen verran olen minähi nähnyt kun isot poijat pyytää karhua että ei siellä jonoksi asti ole niitä muitakaan rotuja jotta karhukoira siinä suhteessa kestää vertailun. Samanlaisia tahtoovat olla suorituksiltaan pääsääntöisesti rodusta riippumatta ne karhutyöt. Joka rodussa on niitä aidosti karhujahtiin käypäsiä konneita mutta väitän että ei puoletkaan nyky taipparin suorittaneista.

Marko

[Mikanteri]

Mikolle vastaisin että olen samaa mieltä kanssasi koiralla pitää olla halu löytää se karhu, Seppo sen vanhan tottuuven julkasi. No sitten se toinen heitto, siitä että karhua aktiivisesti etsivät ja jäljittävät KARHUKOIRAT olisivat vähissä mutta sen verran olen minähi nähnyt kun isot poijat pyytää karhua että ei siellä jonoksi asti ole niitä muitakaan rotuja jotta karhukoira siinä suhteessa kestää vertailun. Samanlaisia tahtoovat olla suorituksiltaan pääsääntöisesti rodusta riippumatta ne karhutyöt. Joka rodussa on niitä aidosti karhujahtiin käypäsiä konneita mutta väitän että ei puoletkaan nyky taipparin suorittaneista.

Marko

Toki tarkoitin KARHUKOIRILLA kaikkia rotuja joilla karhua pyyellään.. Noista taipparin suorittaneista olen samaa mieltä kanssas, että ei se suoraa tarkoita sitä, että olis karhunkeruukone, ainakaan nykysäännöillä.

[marko.härkönen]

No sitten alkuperäiseen kysymykseen. Mitä meille on tuolla metillä sattunu niin on sen nalle ollu lähelläkin sitä syönnöstä ja joskus kaukana. Mielestäni vastaus kysymykseesi että mitä sitten? On että riippuu koiran kyvyistä, isäntä tuntee koiransa ja sen mukaan mennään. Mutta jos sitä koiruutta pitää talutella sinne karhulle niin melko usein se jää löytymättä.

Marko

[eeärrä]

Kuitenkin ensin lähetään sieltä hihnan toisestapäästä liikkeelle!Koiralle on kuitenkin luotava puitteet ja annettava mahdollisuuksia työskennellä karhulla!Toisinsanoen oma aktiivisuus+karhun elintapojen tunteminen näyttelevät suurtaosaa!Tietenkin maantieteelliset seikat vaikuttavat, joutuuko lähtee kuinka kauas näitten mahdollisuuksien luomiseksi!Loppu onkin siitä koirasta kiinni ja nimenomaan siitä halusta löytää se karhu!Onneksi nuo karhu havainnot ovat lisääntyneet, mutta kyllä tässä meilläpäin tuoreelle jäljelle vieminen on harvinaista herkkua!Kirjallisuuteen karhunmetsästyksestä kannattaa varmaan tutustua jos ei ennestään ole tuttua asiaa!Pohjan karhukoirayhdistyksen kirja:Karhu ja koira, karhun metsästys koiralla. Myös yrjö erosen, tuija erosen ja ari komulaisen:karhunmetsästys kirja ovat hyviä opuksia.

[jounikarki]

Kyllä nuo molemmat opukset on tullut kahlattua lävitse useita useita kertoja. Mielenkiintoisia teoksia.

Ei ole näköjään juurikaan netissä jaettavia kokemuksia asioista. No ei se sinänsä yllätys ollut.

On muuten Etelä-Savossa ainakin yksi kontio jo kamunnut hangelle maaliskuun lopussa, eikä tämä lie aprillipila.

[pihkatasku]

näillä mikkä täälä lähellä talvimakuulla ovat. ei taira viä parihin viikkohon heräillä. on niillä sen verran hyvät oltavat kun ei mee vesi pesähän

[eskoh]

Kannattaa tästä kahden-kolmen viikon päästä hiihdellä vaarojen ja mäkien itä/pohjoisrinteitä, sieltä sen Karhun jäljen
parhaiten vuottaa, ainakin jos on Ikä Alapin antamiin ohjeisiin luottamista, miksipä ei olisi neljänkymmenen yhdeksän karhun
kaatajaan.

Monet kerrat tuli nuorna miesnä ollessa kuunneltua Alapin karhunpyynti reissuja, Savukosken kirkon aidan vieressä ja hänen
Värriöjokivarren kentässään.

[Tonto]

Karhun etsiminen on tosiaan se vaikein vaihe. Karhujen tarkkailun olen aloittanut, kun nousevat pesästä. Koirat juoksuttelen kesällä alueilla, jossa syksyllä metsästän karhuja. Hyvä seurailla kulkupaikkoja ja minkä kokoisia alueella liikkuu. Jälkiä on etsitty perinteisesti autolla tienpenkkoja seuraillen ja marikoista, joista aikaisempina vuosina on löytynyt syönnöksiä. Tutuilla-alueilla on paljon helpompi löytää merkkejä karhuista. Kesän kun pyöräilee ahkerasti, niin kyllä parhaat kulkupaikat selviää. Täällä itä-suomessa kun teitä riittää.
Muutamina syksyinä olen tehnyt reissuja kuusamoon, savukoskelle ja suomussalmelle. Täytyy myöntää, että vaikeaa on, kun ei kunnolla tunne paikkoja. Enemmän se on semmoista koiranjaloittelua. Viime syksynä löysin ensimmäistä kertaa karhun makuun ja tuoreita paskoja poronhoitoalueelta. Aamulla aikaisin takaisin alueelle ja p...le hirvet ihan vieressä, 31 tuntia, koira kiinni ja kohti kotia.
Olisihan se mahtavaa, kun kevätmetsästys tulisi takaisin. Kruunaisi kevään lähteä pariksi viikoksi hiihtelemään pitkin kairoja.

[TeroK.]

Kohta lähtevät kunhan kevät ryöpsähtää oikein todella. Ei tosin vielä pitkä ennustus luvannut niitä plussan puolella pysytteleviä öitä joita isommat liikekannallepanot edellyttävät.
Kevätpyynnin tunnelmaan ei enää pääse kuin kirjoissa. Tuolla toisella osiolla alempana olis sitä herkkua tarjolla..

[Jame]

Tuossa kuulin jutun että viimevuonna EP:eellä oli edellisyönä hunajapesiä rikkoneen karhun perään aamusta koitettu kymmenkuntaa hirvikoiraa ja yksikään ei ollut karhua löytänyt. Mitäs olette mieltä vaikuttaako koiran karhun etsimisintoon se että yleensä pienpedoilta hirvikoirat haetaan pois ja monesti koulutetaan kovallakin kädellä pois niistä hajuista. Sitten täälä koira joka ei ole koskaan karhunhajulle päässyt laitetaan jälestämään Suurpetoa. Toki lahjakkuudet on varmasti erikseen mutta onko ajatukseni aivan tuulesta?

[pihkatasku]

ei se tuulesta tempaastu oo. satavarmahan näillä leveyksillä karhun kans työskentelevä koiruus vaihtaa kumminki ennen pitkää hirveen. pankaa ny joku eri moinen mielipire asiasta niin saadaan taas pulinaa ja keskustelua.

[Pentti Koskelo]

Re: SYDÄNTÄ LÄMMITTÄÄ

ViestiKirjoittaja BlägBoi » 15 minuuttia sitten

Karhun etsiminen/Jame: Edesmennyt koirani BlägBoi vaikka oli jonkinmoinen hirvikoira, jätti hirvet rauhaan, jos alueella oli karhu. Tytär Aamur käyttäytyy samoin kuin isänsä, on parempi karhukoira kuin hirvikoira, vaikka on jonkin verran haukkunut hirveäkin ja on hirvikäyttövalion arvo. Katson, että karhun haukkuminen tulee korvien välistä, ei sitä ole tarvinnut koskaan opettaa. Ja missäs sitä olisi täällä Lounais-Suomessa opettanutkaan, kun karhu on niin harvinainen vieras. Olen sitä mieltä, että karhutyöskentely tulee verenperintönä. Tämä on minun mielipiteeni, kun olen seurannut omia koiriani. Koirien pitää olla hyvässä kunnossa, jos haluaa niiden toimivan karhutyöskentelyssä. Tämä on tosiasiaa karhua haukkuvista koirista.
Terveisin BlägBoi

Harri Heininen
Suu käy ja ääni kuuluu, omin jaloin metsään mennään ja sieltä pois.
BlägBoi Viestit: 209Liittynyt: 10 Elo 2010, 14:54



Nyt Harri kerrankin puhuu asiaa,vaikka kirjoitukset häneltä tulee mille osastolle sattuu. tämäkin kirjoitus oli tullut vahingossa Sydäntä lämmittää osastolle vaikka pitäisi puhua karhun etsimisestä.Eipä silti.Tekevälle sattuu.Minullakin kerran yksi tosi kertomus meni vahingossa Esson kuulumisten puolelle.

Mutta asiaan.Koiran jäljittämis kyky ja karhun haukkuminen on perimässä.Ei niitä koiralle voi paljoa opettaa

.

Tuossa kuulin jutun että viimevuonna EP:eellä oli edellisyönä hunajapesiä rikkoneen karhun perään aamusta koitettu kymmenkuntaa hirvikoiraa ja yksikään ei ollut karhua löytänyt. Mitäs olette mieltä vaikuttaako koiran karhun etsimisintoon se että yleensä pienpedoilta hirvikoirat haetaan pois ja monesti koulutetaan kovallakin kädellä pois niistä hajuista. Sitten täälä koira joka ei ole koskaan karhunhajulle päässyt laitetaan jälestämään Suurpetoa. Toki lahjakkuudet on varmasti erikseen mutta onko ajatukseni aivan tuulesta?

Jamelle.Näyttää että teillä ei ole ollut siellä käytössä yhtään karhukoiraa. Jos tuollaiseen paikkaan löysätään hyvillä ja oikeilla lahjoiilla varustettu koira niin karhu löytyy varmasti.