Mites haukulle mennään?

[tarmo]

Kertokaapa kokeneet (ja kokemattomatkin) kuinka asiat edistyvät siitä, kun haukku alkaa. Jos on tiedossa karhu? Tai hirvi? Entäpä karkon jälkeen. Minkälaiseen tilanteeseen sitten puristetaan? Siis neuvoja alkaville.

[Kojamo]

Kun koira alkaa haukkua niin anna haukkua tunti - kaks, riippuu siitä onko sininen hetki lähellä. Tunnin päästä ala hiippailla lähemmäksi tuulen alta tai sivutuulesta, aina alatuulesta. Viimeiset satametriä haukun tahtiin, askel silloin kun haukahtaa, kelistä ja maastosta riippuen jo kauenpaakin haukun tahtiin. Älä pyri liian lähelle haukkua, olosuhteista riippuen - näkyvyys kertoo sopivan etäisyyden. Usein kannattaa ryömiä tai kontata viimeiset pätkät. Jos haukkuu pahassa puskassa, niin odota haukun tuntumassa, hirvi liikkuu kuitenkin ja paljastaa ittensä ennemmin tai myöhemmin. Jos karkaa niin sitten karkaa, odota hetki että haukku ehtii kiinteytyä ja sitten hiljakseltaan perään ja uudestaan yrittämään.
Toiset hirvet tapattaa ittensä helpommin kuin toiset. Jos haukku ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan siirtyy, tutki karttaa ja mieti mistä jängän jouhteesta hirvi voisi kävellä. Hirvi on aika suoraviivainen etenijä, jos se ei tiedä miehestä mitään. Jos kunto riittää niin yritä mennä sivutuulesta/tuulen alta rinnalle.

Parasta harjoitusta on kokeet. Hankki hirvikoetuomari kortti ja mennä kokeisiin opettelemaan haukulle menoa. Yleensä kokeessa joko ryhmyri tai joku muu on kokenut ja opastaa kokematonta mielellään kun vain muuistaa kertoa asiasta.
Eli on siitä kokeesta muutakin hyötyä kuin jalostustiedon keruu.

[jounikarki]

Näitä aloituksia lisää, nämä voivat olla hyviä ja antoisia, kun ei ruveta toisten tekemisiä vähättelemään.

Mites sitten jatko kun hirvi tai karhu karkkoaa? Kertokaa (en sano kokeneet, koska joku kuitenkin kohta nokittaa toista sen kokemuksista) mitä eroja on karhun ja hirven reitin valinnoissa. Se ei ole ihan helppoa arvailla pienellä kokemuksella varsinkaan karhun liikkeitä, mutta jokaisesta jäljestämisestähän sitä saa lisää.

[Kojamo]

Näitä aloituksia lisää, nämä voivat olla hyviä ja antoisia, kun ei ruveta toisten tekemisiä vähättelemään.

Mites sitten jatko kun hirvi tai karhu karkkoaa? Kertokaa (en sano kokeneet, koska joku kuitenkin kohta nokittaa toista sen kokemuksista) mitä eroja on karhun ja hirven reitin valinnoissa. Se ei ole ihan helppoa arvailla pienellä kokemuksella varsinkaan karhun liikkeitä, mutta jokaisesta jäljestämisestähän sitä saa lisää.

Hirven pyynnissä paikallistuntemus auttaa karkko tilanteissa paljon. Kokeissakin kokenut koiralla metästävä opas on kullan arvoinen. Muutaman syksyn pyytää samoilla kankailla oppi aika äkkiä hirvien kulkureitit. Aika monasti kulkee samoja reittejä oli koira perässä tai ilman.

Palstaa lenailee oikeat karhumiehetkin, siis jokka oikeesti niitä on pyytäneet ja saaneet, he voisivat vastailla.

[tarmo]

Eipä taida kokeneita neuvon jakaminen kiinnostaa. Lähinnä avauksella tarkoitin jonkinlaista niksikokoelmaa. Jokainen reissu on erilainen, mutta aina olisi joku säännönmukaisuus olemassa. Tässäpä yksi konsti haukulle menemiseksi: Joskus hirvi/hirvet ovat niin pahassa paikassa, ettei sinne yksinkertaisesti pääse huomaamatta. Jos haukkua on jo jatkunut useampi tunti, on hirven korva jo hieman turtunut. Silloin sinne mennään suoraan reilusti kävellen pysähtymättä. Monesti pääsee hirven lähelle vain elukan tuijotellessa. Mielestäni on tärkeää välttää sivuliikkeitä. Vanhat neuvoivat mieluummin 10metriä eteenpäin kuin 10senttiä sivulle. Tämä konsti onnistuu aina paremmin, kun elukoita on useampi(luultavasti hirvi luulee tulijaa joksikin lauman jäsenistä). Pientä osviittaa hirvien määrästä antaa koiran haukkutapa. Kun haukku katkeilee ja alkaa taas jossain sivummalla, on kyseessä yleensä useampi eläin. Tärkeintä olisi, ettei hirvi saa tulijasta haju-aistimusta. Näköään ja kuuloaan hirvi epäilee. Sitten on nopeasti selvitettävä onko kyseessä oikeanlainen elukka. Yleensä aikaa ratkaisun tekoon on muutama sekunti. Kokeissa AT:n saanti on paljon helpompaa, koska risut hirven ja miehen välissä eivät haittaa. Ja toisekseen ei tarvitse valita elukkaa eikä tarvitse varoa taustalla mahdollisesti olevia passimiehiä.
Tässäpä yksi tapaus. Laittakaahan lisää.

[hannutii]

Kirettä ei kannata pitää.Eikä ottaa paineita. Naattii tilanteesta, se jallitushan se on koko homman suola!
Itellä on semmonen tuntuma, että näkö tai kuulohavainto kestää antaa, kunhan ei anna molempia.. hajua ei kestä antaa koskaan. Paitsi ne poikkeustilanteet! Paras se tulee kun menee vaistolla, tilanteen ja maaston mukaan!
Jos harjotusta haluaa niin koittaa hankkia pelaavan koiran ja haukuttaa ahneesti. Siinä oppii kun kokeilee joka karkon jälkeen uudestaan. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä tuomarikurssille ja sitä kautta kokeisiin. Siellä saa tilanteita ja tarvittaessa kokeneemmilta vinkkejä!

[Kojamo]

Kirettä ei kannata pitää.Eikä ottaa paineita. Naattii tilanteesta, se jallitushan se on koko homman suola!
Itellä on semmonen tuntuma, että näkö tai kuulohavainto kestää antaa, kunhan ei anna molempia.. hajua ei kestä antaa koskaan. Paitsi ne poikkeustilanteet! Paras se tulee kun menee vaistolla, tilanteen ja maaston mukaan!
Jos harjotusta haluaa niin koittaa hankkia pelaavan koiran ja haukuttaa ahneesti. Siinä oppii kun kokeilee joka karkon jälkeen uudestaan. Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä tuomarikurssille ja sitä kautta kokeisiin. Siellä saa tilanteita ja tarvittaessa kokeneemmilta vinkkejä!

Hermot tahtoo mennä kun on neljättä viidettä kertaa menossa samalle partille. Tarmon kuvaamassa tilanteessa kun on useita hirviä haukussa ja ovat aika hajallaan, niin ampumispaikka ei välttä löydy ihan helepolla. Aina on joku kanttura joka ehtii tarkkailla ympäristöään, ja kun lähtee karkuun niin vetää muut perässä.

Pakokynnyksestä on tullut omakohtainen kokemus että riippuu elukasta. Taannoin olin menossa haukulle, koira oli työstänyt hirveä jo liki 9h. Pitkästä pehmityksestä huolimatta hirvi lähti liikkeelle kun pysäytin auton kilsan päähän. Kävelytti paksua poikaa kunnolla. Oli iso 14p sonnin mulkero. Erehtyi lopulta kuitenkin. Jotenkin sellainen kuva on hirvistä jäänyt että yksi ärsyke ei riitä, tarvitaan kaksi ärsykettä paon laukaisuun.
Koe hommissa joskus hirvi ei lähde liikkeelle sitten millään. Ei riitä haju ei riitä näkö ei kuulo, joskus pitää antaa liikkeelle lähtö komento tuntoaisitilla

[tarmo]

Jatketaas taas. Tilanteet eivät ole vakioita, ja sehän se on homman suola. Yksi koettu juttu lähietäisyydelle pääsemiseksi varsinkin karkealla kelillä. Jos koira on hyvä, eli käy hakemassa miehen haukulle, on hyvä mennä koiran mukana hirville. Kokeissa tämmöistä koiraa sanotaan rahtariksi, metsällä lahtariksi. Harvoin pääsee yhdellä hyppäyksellä. Lisäksi silloin on hyvä liikkua, kun hirvi itse liikkuu. Varsinkin silloin kun se antaa koiralle hatkoja. Jos sitä ei näe, niin sen ainakin kuulee. Myöskin koiran liikkuminen hirven ympärillä sotkee hirven näkökentttää ja rapse peittää miehen rapimoita. Hirvi muuten näkee 360astetta. Vaatetus ei saisi myöskään sihistä eikä vinkua. Sarka on edelleen paras. Joskus koira tuo hirven miehelle. Hirvi vain lähtee kävelemään koiraa kohti ja koira väistää miehen luo. Näissä tilanteissa minusta on hirvi vaikuttanut pikemminkin uteliaalta, ei vihaiselta. Korvien asento sen kertoo.
Tällä kertaa tämmöstä. Kertokaahan kokeneemmat . Ja myös karhusta.

[Masa-Raati]

Edellä olleiden neuvojen lisäksi , ns. tuulen perät . Etenkin vaaramaisemissa , vaikka kuinka lähestyt haukkua alatuulesta , jopa hyvästä vastaisesta , ei mene kuin muutama sekuntti ja olet myötäisessä . Luulen että hirvet hakeutuvat juuri näihin kohtiin maisemaa .
Neuvoksi , kun lähestyt alatuulesta vaaranrinta haukkua , varaa tuohia taskuun , ja vähänkin jos pyörähtää , sytytä tuohet . Se tappaa meidän ihmisten -piip- hajun, jopa niin että koira ei reakoi . Jos reakoi , on vähän myöhäistä . Kun tuuli pyörähtää , aina nokka sammaleeseen . Jännää se on .

Kotona tietenkin savu haisee illalla ..mutta haihtuu se.

[280581]

Kauemmin jos on jo ihastellut haukun tuntumassa, pyörii tuuli lähes aina sikäli että käry käy.

[eskoh]

Oletko Matti paljonkin hirviä savustamalla pyytänyt, konstinsa meillä itse kullakin, enpä ole ennen kuullutkaan.

Täytynee ensi syksynä alkaa tuohen käppyröillä kokeilemaan, ei vaineskaan tuo on vanha hyväksi hirven surmaksi todettu konsti.

[tarmo]

Vähänlaiseen on jippoja jaossa. Kertokaa ihmeessä. Varsinkin karhuhaukulle meno on jäänyt vähälle huomiolle. Kertokaa vaikka tapauksia. Ei tarvitse olla edes totta. Entä koiran koulutuksen kannalta, kuinka eri tilanteissa tulisi toimia.

[280581]

Sakeassa pusikossa olen päässyt parhaillaan n.15m päähän, haukussa olevasta, karhusta. Jos ei kohti lähde ihan rynnimällä, saattaa otso siirtyä vain vähitellen pois edestä.

[Seppo Toivonen]

Muutaman kerran päässy karhuhaukulle. Selkiellä oli lyhin matka sakeassa raivaamattomassa tiheikössä. 7 metrin päähän piti mennä ennenkuin näin karhun ja sittenhän sille kävi aika köpelösti. Hyvä peittävä haukku niin karhun kannalta peli on pelattu.

[Pentti Koskelo]

Pojoisesta yksi saamamies kertoili että parhaillaan 25 asteen pakkasessa ollut haukun tuntumassa nelisen tuntia ennekuin hirvi tehnyt ratkaisevan virheen.Sanoisin aika hyväksi suoritukseksi.Terveisiä vaan sinne Tervolan perukoille.Sama jääkäri kertoi että karkealla kelillä mennyt villasukat jalassa haukulle.Kertoman mukaan kertaakaan hirvet ei ole vielä karanneet.Ei varmaan tuolla konstilla karkaakaan.Noista villasukista tulee yksi tositapaus mieleen.Talon ainoa poika ollut jatkosotaan lähdössä.Aiti muori pakannut pojalle repun täyteen evästä,kotona käsinneulottuja villapaitoja -ja sukkia.Ukko hermostuu.Ois tuo kohta tullut halvemmaksi tappaa kotona... Itse olen karkealla kelillä mennyt raakasti kävelemällä ampumatilaisuuteen ja poksauttanut hirven nurin.Se onnistuu silloin kun koiran saa ottamaan yhteyttä ja koira menee takaisin niin siinä samalla kylmän rauhallisesti vain menet.