Karhunrasva, ruokaa koiralle vain?

[Uimonen]

Erittäin mielenkiintoinen aihe ja keskustelu! Näin punaisen koiran omistajana, ja muutenkin kiinnostaisi tietää miten suuri prosenttiosuus karhukoirista, punaisista ja pohjiksista on oikeasti karhuverisiä?

Oma punainen on nyt reilut kolme vuotta ja oman suuntautumisen takia vahvasti linnulle koulutettu. Pojan veren veto esim. hirveen on kuitenkin vahva, ja se kulminoitui viime keväänä -piip- hienoon hirvihaukkuun. Karhukin on haisteltu: reilu vuosi sitten ollessani juo... viettämässä aikaani mökillä kuulin,että paikalliset jahtiveljet olivat nostaneet erauskerhun orteen. Pyysin heti lupaa viedä oma koira hajulle, ja näin myös tehtiin. Koira työnsi pään arvelematta jätesäkkiin, jossa oli verinen karhun talja. Tarjosin pojalle myös sormistani karhun verta ja hyvin maistui. Johtopäätös oli, että ei pelkää, mutta ei myöskään (vielä) kiinnosta.

Mitäpä, ammattilaiset, arvelette koiran suuntautumisesta? Vien pojan toki edelleen etusijalla lintukokeisiin, mutta pitäisikö vaikkapa koittaa hirveä saati testata karhulla...?

[teekoo]

Ei se kummoista koiraa vaadi mikä ei karhua pelkää ja siihen törmätessä sitä jopa hauku. Ne mitkä muusta riistasta välittämättä sen karhun haukkuunsa etsii on sitten todella harvinaisia. Suurelta osin se jahi loppuu kun karhua ei löydy ja pienenkin karkon sattuessa uusintahaukun saamiseen. En mitenkään erikoisena pidä koiraa joka karhulle vietynä sitä haukkuu vaikka kaato saataisiinkin lyhyeen paikallaan pysyvään haukkuun. Pelkkää verta ja taljaa pelkäävä tai niille pelkohaukkuva koira ei ainakaan toimi eli sen voi niillä testata.

Pelkässä pienpetojahdissakin näkee koirissa isoja eroja, valta osa koirista ei mäyrää hauku, saatika pidä aikuista possua haukussa paikallaan. Silti ne saattaa mennä pakenevan elukan perässä luolaan ja haukkua viirunaamaa sitkeästi ilman uhkaa. Omistajan mielestä tämmöinenkin käytös osoittaa jo suurta riistaintoa ja rohkeutta.

[JariTapani]

Kyllä jos koira pelkää karhunraatoa sitä lähestyttäessä esim. hihnassa, turha sen kanssa on karhumetille lähteä! Näitä on turhan paljon, varsinkin nartuissa. Vaikka olen kuullut siitäkin selityksen, kun koira vetää hihnassa toiseen suuntaan häntä koipien välissä, että se ei halua mennä raadolle kun olis lähtemässä etsimään jo uutta karhua En minä ainakaan niin huima ole että tällaisen kanssa karhumetälle lähtisin.
Välinpitämättömyys on vähän toinen juttu. Mutta nämähän selviää siinä jos pääsee käyttämään raadolla.

Mitä siitä koirasta silloin voi lukea, jos se haukkuu sitä raatoa?

[pke]

O_K tuossa kertoi omastakoira kokemuksista,itellä samanlaisia kokemuksia,kaadolla yleensä
häntä alhaalla ja rauhallinen,ne repijät yleensä ovat lyhyt jännitteisiä,O_K maimitsi tuosta puskasta
haukutuksen,mielestäni se on jo tosi rohkean ja kokeneen koiran työtä,harva pentua sinne laittaa,
se on jo tosi testiä.

[jounikarki]

Kyllä jos koira pelkää karhunraatoa sitä lähestyttäessä esim. hihnassa, turha sen kanssa on karhumetille lähteä! Näitä on turhan paljon, varsinkin nartuissa. Vaikka olen kuullut siitäkin selityksen, kun koira vetää hihnassa toiseen suuntaan häntä koipien välissä, että se ei halua mennä raadolle kun olis lähtemässä etsimään jo uutta karhua En minä ainakaan niin huima ole että tällaisen kanssa karhumetälle lähtisin.
Välinpitämättömyys on vähän toinen juttu. Mutta nämähän selviää siinä jos pääsee käyttämään raadolla.

Mitä siitä koirasta silloin voi lukea, jos se haukkuu sitä raatoa?

Herää tietysti myös kysymys pitäisikö sitä kuollutta haukkua? Mielestäni ei, mutta kiinnostava on tuo JariTapanin kysymys voiko koirasta jotain päätellä sen perusteella.

Oma narttu haukkui pentuna tuoretta taljaa ja oli hyvin kiinnostunut ja innostunut, ei kuitenkaan ole ollut varsinaisia kunnon karhutilanteita metässä.

Urospentu taasen on kiinnostunut ja latkii veren ja repii ruhoa, mutta ei ääntäkään antanut juuri ammutulle karhulle.

Aika näyttää tuleeko niitä todistettavia karhukontakteja, jos ei tule niin epäilen vähän tuota kiinnostusta, koska meilläkin päin niitä on metsissä jos vaan haluaa löytää.

[Marko L]

Ei mitään tekemistä karhuverien kanssaa. Olen silloin tällöin sitä koirille syöttänyt ja yksikään ei ole arkaillut syödä karhunlihaa. Ja tähän mennesä vain yksi on ollut jollain lailla karhusta kiinostunut! Toki ei nuita oo päästy paljon kokeilemaankaan!

[Itäraja]

Ei se kummoista koiraa vaadi mikä ei karhua pelkää ja siihen törmätessä sitä jopa hauku. Ne mitkä muusta riistasta välittämättä sen karhun haukkuunsa etsii on sitten todella harvinaisia. Suurelta osin se jahi loppuu kun karhua ei löydy ja pienenkin karkon sattuessa uusintahaukun saamiseen. En mitenkään erikoisena pidä koiraa joka karhulle vietynä sitä haukkuu vaikka kaato saataisiinkin lyhyeen paikallaan pysyvään haukkuun. Pelkkää verta ja taljaa pelkäävä tai niille pelkohaukkuva koira ei ainakaan toimi eli sen voi niillä testata.
Pelkässä pienpetojahdissakin näkee koirissa isoja eroja, valta osa koirista ei mäyrää hauku, saatika pidä aikuista possua haukussa paikallaan. Silti ne saattaa mennä pakenevan elukan perässä luolaan ja haukkua viirunaamaa sitkeästi ilman uhkaa. Omistajan mielestä tämmöinenkin käytös osoittaa jo suurta riistaintoa ja rohkeutta.

Esim. toissa syksynä vein omasta häkistä kolme (eri kasvattajien, esi sukuisia) aikuista narttua ilman "ulkopuolista hälinää" lämpimälle karhunraadolle. Tulos: kahdesta ei karhunpyyntiin mitenkään, yhdestä kyllä! Samat kokomukset olen saanut "luonnonkarhutilanteissa" näiden samojen koirien kanssa.
Karhunraadon haukkuminen ei ole huono asia vaikka ei välttämätön. Osoittaa ainakin sen, että tietty rohkeus on ja se kiinnostaa jos SE HAUKKU EI OLE ARISTAVAA PELKOHAUKKUA. Haukkuuhan jotkut tosi hyvät hirvikoiratkin hirvenraatoa kaadon jälkeen.

[280581]

Kerran olen nähnyt että luovutusikäinen pentu selvästi pelkäsi karhunrasvaa. Joten poikkeus vahvistaa säännön. Kuitenkin muutamia pentueita on tullut jo nähtyä ko. puuhissa.

[kimppa]

Taas lähetään pentua valkkaamaan . Mukaan otetaan karhusta kaikenlaista ja tutkitaan kitalaet ja hännänaluset. Myöhemmin nähdään, kuinka siinä on onnistuttu. Suvaksen Kennelin kantanarttuja haetaan.

[kku]

Muutama pentue ollut ja kaikille ollaan tarjottu karhunrasvaa ja sisuskaluja, reaktio aivan sama kuin hirvenroippeillaki. Omasta mielestä ei sen perusteella kyllä penikan karhuveriä voi todeta, paremminki ruokahalun

[Marko L]

Muutama pentue ollut ja kaikille ollaan tarjottu karhunrasvaa ja sisuskaluja, reaktio aivan sama kuin hirvenroippeillaki. Omasta mielestä ei sen perusteella kyllä penikan karhuveriä voi todeta, paremminki ruokahalun

[jaxe]

[quote="O_K"

Eli väittäisin, että ainut oikea testaaja on karhu riittävän sakeassa taimikkopuskassa. Kaikki muut "testit" ovat enempi tai vähempi isännän mielenvahvistusta varten [/quote]

ja siihen ku karhu vielä ärisee ja murisee läpitsepääsemättömässä vesakossa..niin se on myös koetin kivi monelle isännälle kun pitäs lähteä nappia otsaan laittamaan..

[eskoh]

Onnittelut Pasille sinulla on karhun hajuja pelkäämättömiä jälkeläisiä periyttäviä koiria tarhassasi.

[mikko uusipaikka]

Meneekö karhun veri ja tuore sonta samaan katekoriaan, että ei mitään merkitystä, käyttäytyi sitten pentu miten tahansa?

[karhu_koira]

Kyllähän jos satavarman tiedon koiran taipumuksista haluaa, niin vie koiran hihnassa haaskalle tai kaurapellolle missä karhu on syömässä näköhavainnon perusteella. Jos koira menee karhulle ja haukkuu sitä, niin silloin tietää että koira haukkuu karhua. Sitten kun tietää, että koira haukkuu karhua, niin voi alkaa testaamaan tessun jälenselvityskykyä. Karkottaa vaikka itse karhun ensin siitä syönnökseltä ja menee sitten muutaman tunnin päästä tessun kanssa etsimään sitä karkotettua elukkaa. Moni koira varmaankin haukkuisi karhua jos joku sen toisi nokan eteen, kaikki ei tosin hauku sittenkään. Kyllä se jälki vaan jää monesti selvittämättä, joko huonon jäljenmenon takia tai sitten karhu ei kiinnosta niin paljoa, että sitä aktiivisesti alettaisi etsimään kun mahdollisuus siihen on olemassa.