NÄYTTELY

[kaappi]

Käytin koiraani ryhmänäyttelyssä.Koira on karjalankarhukoira 2,5 v uros.
Koirani oli laitettu UROKSET AVOIN LUOKKA. Tähän luokkaan oli ilmoitettu 3 urosta.Kun vuoromme tuli,oli se ensimmäinen tässä luokassa.
Tuomari oli nainen X ,joka käski meidät kehään.Samalla hän kutsui myös toiset 2 urosta samanaikaisesti kehään.Toista urosta kuljettanut nainen tuli liian lähelle koiraani ja koirat
rähähtivät toisilleen.Hallitsin tilanteen ja sain koirani kauemmaksi.
Arvostelu alkoi,tuomari X silitti koirani päätä ja tunnusteli sen muotoja.Koira käyttäytyi vielä rauhallisesti.Sen jälkeen X kääntyi selin ottamaan pöydällä olevaa mittalaitetta.
Silloin koirani pyörähti ympäri katsomaan missä se äskeinen uros on.Saman aikaisesti X alkoi kuljettaa mittalaitetta takaa päin koiran selkään.Kun mittalaite kosketti koiran sekää,
koirani pyörähti salamana ympäri ja näytti koko purukaluston ( hampaat) tuomarille.X säikähti ja ilmoitti,että arvostelu päättyy tähän ja antoi ruskean nauhan.
Pois mennessäni kuulin kun tuomari X käski jäljellä olevat urokset luokseen.Seurauksena oli taas kova rähinä.
Tuomari X menettelyssä ihmetyttää,miksi muita saman luokan koiria ei mitattu ei edes yritetty mitata,siitä huolimatta ne arvosteltiin.
Voisiko joku minulle selvittää mikä " logiikka" tuomarilla X oli?

[karhu_koira]

Onko niitä koiria ees pakko mitata näyttelyssä? Jostain on jääny semmonen käsitys, että riittää kun tuomari osaa sanoa, että minkä kokonen koira on - pieni, keskikokonen vai iso. Liekkö aatellu, että on nii kuumaa sakkia nämä koirat, että säästyy lääkärireissulta kun ei mittaa..

Kyllä se koira pitää semmoseksi saaha ennen näyttelyyn menoa, että hampaita ei tuomarille näytellä kysymättä. Mietipä ite jos olisit tuomarin tilalla? Ite ainakin passittasin kotiin heti tuommoset koirat jotka vähääkään uhittelevat ihmiselle. Eikä sitä kannata selitellä, että kun koiralla oli paineita niin siksi tekee niin.

[Tuutikki]

Nykyisin koira saa arvonalennuksen näyttelyssä myös jos se väistää tuomarin käsittelyä olematta vihainen tai arka. Pelkästään ettei koira " tykkää" lääppimisestä, mutta antaa sen kuitenkin tapahtua. Ja esiintyy muuten mallikelpoisesti eikä rähise toisille. Tosiasissa itsellä ollut tällaisia koiria ja ne ovat sitten metsässä niitä joita ei tarvitse hakea toisten metsämiesten nuotioilta, eikä talojen pihoista. Näyttelyissä ne ehkä ovat vaikeampia tapauksia. Kuitenkin kuten totesin olematta vihaisia tai arkoja. Ainoastaan eivät lierua vieraille ihmisille.

Hylätty on myös tullut koiralle luonteen vuoksi jota tuomari silitteli kyljestä, päästä ja poskista useita minuutteja ilman että koira reagoi tuomariin mitenkään negatiivisesti. Ei katsonut tuomaria tai murahtanut tai mitään muuta negatiivista. Silti hylätty. Koiralla kuitenkin muilta tuomareilta useampi serti.

[sindi]

Ihmetyttää tuomarin tietämättömyys. Sehän on aivan päivänselvää, että suurin osa koirista tuossa tunnetilassa puolustautuu jos se tulee yllätetyksi varsinkin takaapäin.
Tuomarin pitäisi olla selvillä jokaisen rodun ominaisuuksista mukaanluettuna luonne, ja tuosta kertomuksesta tulee mieleen joku seurakoira tuomari joka siellä kehässä on häärännyt, mutta omaa kuitenkin arvosteluoikeudet kys. rotuun.
Yleensä kkk kehässä jo tuomari huomauttaa ns. "turvaväleistä", ja itsekin voi asiasta huomauttaa kilpakumppanille mikäli työntyy liian lähelle omaa koiraasi. Vaikkei koirasi ole vihainen voi kuitenkin levoton laumakäyttäytyminen saada sen valtaansa.
Oma uros ei koskaan aloita rähinää, mutta osaa kuitenkin lähteä kiitettävästi mukaan jos sellainen on tarjolla.
Tuosta lääppimisestä puheenollen en ole vielä tavannut yhtään sylissä viihtyvää karhukoiraa.

[Tuutikki]

Minäpä olen nähnyt. Myös karhukoiria. Lääppimisestä tykkääviä, lääppimistä juuri sietäviä ja lääppimistä väistäviä ilman että koira on vihainen tai arka. Näillä kaikilla koirilla on perusluonne kuitenkin kunnossa, mutta se lääppimisen väistö alentaa palkintosijaa. Myös näillä ns. metsästyskoira tuomareilla.

[kaappi]

Eikö kukaan tiedä mikä tarkoitus koiran mittaamisella on näyttelyssä,kun toiset mitataan ja toisia ei.Vaikka koirat ovat samassa ryhmässä ja luokassa.
Vai onko mittaaminen täysin tuomarin mielivallan varassa?

[Sonkku]

Koiranäyttelyn mittaamisella tuomarit hakee ihanne korkeuksia ..sekin on syy saada porukkaa pienenmäksi viimeiseen kehään jotkut tuomarit hallitsee mitta hommat toiset ovat ulalla kuin lumiukko.Nythän on ehdotettu uutta sääntöä jotta mittahommat jätetäisiin eläinlääkärille joka merkkais ne koiran papereihin valmiiksi ja samalla koittaisi kivekset olisi todella hyvä homma mutta näyttää kestävän niinku kaikki uudistukset......

[sindi]

Nythän on ehdotettu uutta sääntöä jotta mittahommat jätetäisiin eläinlääkärille joka merkkais ne koiran papereihin valmiiksi ja samalla koittaisi kivekset olisi todella hyvä homma mutta näyttää kestävän niinku kaikki uudistukset......

Missä on ehdotettu...on mennyt lahjakkaasti ohi?

[eskobar]

Taitaa tämä mittaaminen, hampaiden/kiveksien katsominen olla myös ainut tapa tuomarille saada vinkkiä koiran luonteesta. JOs kaikki olisi eläinlääkärin todistuksessa ei tuomari tietäisi miten koira suhtautuu ihmiseen. Kyllä tervepäistä koiraa voi ronkkia vaikka mistä kulmasta niin ei ole ihmiselle vihainen.

[Sonkku]

Eipä taida eskobarilla olla karhukoiria" monikossa" koirat on siinä tilassa yleensä kaadolla tai näyttelyssä missä tilanne tekee rauhallisemmastakin puudelista ylikierroksilla käyvän tietenki riippuu harrastelekoo koiran kanssa piirileikkejä ja talutuksia asfaltilla tuulipuku läpättäen .nykysillä näyttely säännöillä ei koiria sais kehässä pitää naamat vastakkain varmaan keksitty ihan muuten vain!!!

[Heini]

Osa tuomareista ei kaikkia koiria mittaa, usein esim. ensimmäiset mittaa ja sitten silmämääräisesti katsoo loput, ja toki jos joku näyttää huomattavan pieneltä tai isolta, niin sitten taas keppi esiin. Toki olisi reilumpaa että kaikki mitattaisiin, koska koira voi olla hyvin tuuheaturkkinen ja vankkarakenteinen ja näyttää ihannekokoiselta ja ollakin alamittainen, tai muuta vastaavaa. Ja kuitenkin jos käyttää vaikka vain kerran pari ikinä koiransa näytteillä, olisi kiva saada se kokokin arvioitua siellä samalla. Se eläinlääkärin (tai jalostustarkastuksessa/pevisan yhteydessä tms.) suorittama virallinen mittaus olisi hyvä, jos siitä saataisiin riittävän luotettava, koska näyttelyissä alustat, mitat ja tekniikat vaihtelee sen verran, että yhdelle koiralle saadaan helposti useamman sentin heittoja.

Eikä muuten koiran kanssa tarvitse koko syksyn hirvijahtia jättää väliin, jotta sen saisi opetettua sietämään mittausta ja kopelointia muutaman minuutin ajan elämässään

Tuo, ettei koirat saisi seistä vastakkain, on toisaalta hyvä ja reilu sääntö sen puoleen, että esim. näillä metsästyskoirilla suurin osa rähinöistä tulee siitä, kun ne päästetään liian lähelle toisiaan tai annetaan pitkään tuijottaa toisiaan silmiin. Siihen vielä stressi ja mahdolliset makupalat tai näyttelypaikan juoksuiset nartut ym. päälle, niin ihmekään että rähistään. Jos kaikki tietäisivät ja noudattaisivat seisotussääntöä, niin voisi olla eri rauhallista kehissä. Mutta toisaalta taas omakin koira on sellainen, että julkisivu on juuri se, mikä jää juostessa näkymättä, eli aina olen seisottanu "väärään" suuntaan. Ja jos koiraa ei kiinnosta kummemmin keskittyä esiintymiseen, on se huomattavasti helpompi seisottaa sinne suuntaan, minne se sattuu haluta kiinnostuneena katsomaan. Että puolensa ja puolensa..

[kiemsa-3]

Olen senverran noissa näyttelyissä kiertänyt, että näitä rähinöitä pääsee syntymään kun koiran esittäjä ei seuraa laisinkaan oman koiransa touhuja.
Jos tuijotustilanteisiin puututaan heti ja kiinnitetään koiran huomio vaikka itseen päästään paljon vähemmillä rähinöillä. Hyvin usein esittäjä seuraa
muiden koirien esitystä niin kiinteästi tai juttelee tuttavan kanssa että huomaa koiransa tilanteen vasta kun tuijotuksesta on edetty tosi rähinään
jonka jälkeen koira on rähinävalmis heti kaikille kun adrenaliini on jos huipussaan. Koiran saa kyllä rauhoittumaan kun touhuaa sen kans hetken ja pitää huomion itsessään.

[Jyry-Sisu]

Mä olen lakannut miettimästä tuomarien logiikkaa jo aikaa sitten. Ensialkuun mietin ja analysoin kovastikin, mutta nykyään siirrän aina katseen seuraavaan näyttelyyn. Yritän vain parantaa omaa suoritustani seuraavalle kerralle.

Nyt on Jyryllä 7 näyttelyä takana. 4 ERIä, 1 Sertti, 2 EH:ta ja 1 H. Tuo H tuli siltä ainoalta kerralta, kun ollaan käyty ei-metsästyskoira-tuomarilla. Korkeus on Jyryllä mitattu 57-60 cm välille riippuen vähän kehän pohjasta (lattiapinnalla korkeus oli 57.5cm, pellolla 60cm). Itsenäisyyspäivänkin jälkeen Jyrylle on tullut lisää valkoista väriä (eli saman tuomarin mukaan ensin 8/2 ja sitten muutaman kuukauden päästä 7/3). YM.

Ei siellä kehässä kyllä paranisi rähistä kellekään. Jyry on erittäin kiltti ihmisille. Kerrankin Jyry retuutti kaadettua hirvisonnia ja huomaamattani eräs lapsi livahti silittelemään Jyryä. En kerinnyt reagoida mitenkään. Jyry vain keskittyi hirveen kun lapsi rapsutteli. Silti tämä sama koira venkoilee mittauksessa ja kopeloinnissa näyttelyssä. Ei pelkää, eikä ole vihainen - ei vain tykkää, jos on sillä päällä tai sitten haluaa kääntyä tervehtimään tuomaria (eli "rapsuttajaa"). Mielestäni on kyllä vähän utopistista ruveta vaatimaan, että karhukoirat seisovat hievahtamatta kopeloinnin ja mittauksen ajan. Kyllähän sen voi opettaa ja osaahan karhukoirakin takuulla seistä vaikka päällään, mutta onko realistista odottaa, että nyt kaikki äijänköriläätkin alkavat opettamaan metsästyskoiristaan hievahtamatta seisovia käänneltäviä?

Me mennään vielä yhteen näyttelyyn toukokuussa ja oli tulos mikä tahansa, niin näyttelyt saavat nyt jäädä toistaiseksi ja aletaan keskittymään ihan muihin hommiin.

[Jyry-Sisu]

Niin ja Heinin kanssa olen siinä samaa mieltä, että ainakin sen verran voisi opettaa, että koira oppisi sietämään kopelointia. Ettei ihan pystymetsästä näyttelyyn repäistä. Meillä on kyllä aikas paljon harjoiteltu, mutta silti tuo 1v10kk -ikäinen uros ei pysty seisomaan hievahtamatta. Kotona pystyy, mutta ei näyttelyssä eikä näyttelyharjoituksissa. Kun nuo puudelit seisovat hievahtamatta ja niiden jalkojakin voi oikein asetella, niin sellaiseen "hievahtamattomuuteen" viittasin edellisessä viestissäni. Ja siihen on ainakin meillä Jyryn kanssa vielä todella pitkä matka, vaikka harjoiteltu on aikas paljon. No, ehkä se siitä kun ikää tulee lisää...

Niin ja tsemppiä vain ketjun aloittajalle! Treeniä vaan kuitenkin niin kyllä se siitä. Ja tosiaan nollatoleranssi kehässä aggressiivisuuteen (koirille tai ihmisille).

[kaappi]

Olen kuullut,että eri roduilla on erilaiset suositukset mitataanko vai ei.
Eikö kukaan tosiaan tiedä mikä se Karjalankarhukoirilla on?