Wanhan ajan karhukoira

[etujyvä]

Teen tiedusteluja tätä pulinapalstaa käyttäen,eräänlaisiin "omiin tiedostoihini" käsitteestä "Wanhan ajan karhukoira". Dynastiaa jakaisin jaksoihin 50/60/ ja 70 -luku.Onko kellä minkälaisia tietoja,tarinoita tietosessa.Karhukoirastahan on meillä mainoita kirjoja,Harala,Ek,Nyholm ja Tuusik mainitaan Lampion kirjassa.Nythän tallennetaan myös vanhojen alanharrastajien kokemuksia järjästön toimesta,mikä on erittäin hienoa ja tärkeää,onhan kyse eräänlaisesta "alakulttuuri -perinnön" tallentamisesta!Eli sana vapaa ,vapaassa maassa.Muutamia ajatuslastuja vuolisin; Aikakausien tiestö/liikkuminen metsästys alueille,Tietyillä ammattialoilla lauantaihan oli vielä työpäivä(lyhyt) joten toisilla oli sunnuntai käytössä,riippuen tietty työasioista. Hirven pyynti aika, laillinen karhun metsästys alueellisesti,Gepsinä oli oma kuulo jonkin mäen päällä,yhteyden pito,koira isäntään--isäntä muihin jos pyynnissä oli muitakin,jne.Kirjoitelkaa ken tietoja omaa.

[sumu]

Mielenkiintoinen aihe toivottavasti löytyy yhtä paljon näkemyksiä kuin kuumenmissakin aiheissa Oma kokemus ei yllä 50/60 luvulle asti mutta 70luku on kyllä hyvin muistissa.Oman kokemukseni mukaan koirat olivat erittäin riistaverisiä yleiskoiria hirvet olivat vain yksi saalis kohde muiden muassa.Harvalla koiralla oli edes mahdollisuutta hirvi metsälle,taisi hirvikanta ja luvat olla ainoastaan sadaosa tämänhetkisestä,asia olisi varmaan tarkistettavissa.Lisäksi hirven pyyti oli vielä tämän päiväistä suurenpi sosiaalinen tapahtuma eli pyyti tapahtui ajo pyyntinä että kaikilla oli mahdollisuus olla mukana.Eli koirat jotka pääsivät tuohon aikaan tosi toimiin hirvi jahdissa olivat yleensä pohjoisessa tai idässä.Tämä takia monen karhukoiran toimeksi tuli ainoastaan olla pihavahtina tai osan vuotta killakoira lauman kinginä.Osaa koirista käytettiin yleis pyyti koirina kuten itse tein ja hyvällä menestysellä .Lintu haukku oli toki karhean oloista mutta saalista kertyi ja taisi olla enempi puutteita isännän taidoissa Turkis riistan pyynissä minusta musta oli silloin ehdoton ykkönen,kykeni löytämään näädän sekä maasta että puusta.Tämän taki vielläkin häiritsee se jos koiralla on puutteita hirvi työsketelyssä saatetaan väittää että on riista verien puutetta,tässä pitäisi olla tarkkana onko koira kiinostunut jostain muusta riistasta vai onko kysymys todellisesta riistaverien puuteesta.Se taasen on oma tarinansa miten näistä linnun haukkujista saatiin tämän hetkinen hirven haukkuja,se näin jälestä päin katsottuna kävi kumminkin aika nopeasti muutamassa sukupolvessa hirven merkaajasta hirven haukkujaksi,taustalla oli kuitenkin vahvat yleis riista veret

[Metsämutiainen]

Näytillä on lähes 40 vuotta sitten syntyneen karhukoiran hirvenmetsästyskokeiden työskentelytiedot.



Siihen aikaa koetapahtumasta kirjattiin tietoa talteen vähemmän kuin nyt vaikka tehtiin kenties samanlaisia havaintoja. Niinpä yllä olevassa taulukossa on merkintöjä vähän. Silloisissa koesäännöissä oli suuri paino sillä, kun pisteytyksen kerroinkin oli 3, että hirvi löytyi nopeasti ja tehokkaasti. Tästä koearvostelun kohdasta voi saada jopa 30 pistettä. Siitä se käytännön metsästyskin alkoi, kun hirvi löytyi. Hirven löytyminen oli kaiken A ja O. Hirven löytyminen on tärkeä asia vieläkin, ollaan sitten kokeissa tai metsällä. Ilman löytöä ei hirveä voi ampua haukkuun ja kokeesta ei kerry paljon pisteitä, vaikka koira etsisi eläintä hyvin, jos hirveä ei löydy.

Suuri paino oli myös koiran taidolla pysäyttää ja seisottaa hirveä, sekä sillä, miten koira käyttäytyi haukulla. Eli hirvenkäsittelytaito oli arvossa. Tämänkin kohdan pisteet kerrottiin 3 ja pisteitä annettiin 1 … 10. Näin hirvenkäsittelytaidoista maksimi pistemäärä oli 30 pistettä.

Kolmanneksi tärkein asia oli pakenevan hirven seuraaminen sekä sen saavuttaminen. Tämän kohdan kerroin oli 2. Koiran piti hirveä seurata, se oli selvää. Sen tehtävä oli yrittää järjestää uusia ampumismahdollisuuksia, jos hirvi ei löytöhaukkuun kaatunut. Mutta koiran ei tarvinnut seurata hirveä 10 km yhteen syssyyn jos se ei päässyt sitä aikaisemmin haukkumaan. Syy siihen, miksi koiran ei tarvinnut seurata hirveä ”älyttömän kauas”, oli se, minkä etujyvä mainitsi jo osion avauksessa. Siihen aikaan ei ollut koiratutkia eikä paikantimia vaan gepsinä toimi oma kuulo.

Ja silloin, kun hirvityöskentely ajautui tuntikausiksi kuuloetäisyyden ulkopuolelle, peli oli yleensä siltä päivältä menetetty. Silloin ei kerta kaikkiaan tiennyt mihin suuntaan olisi kannattanut lähteä kävelemään jotta olisi päässyt koiran luo. Matkaa koiran luo olisi kertynyt useita kilometrejä kun sen haukku ei kuulunut. Tosin siitäkään ei ollut varmaa tietoa, että koira haukkui hirveä jossain. Se vain oli varmaa, että koira lähti hirven matkaan ja oli pois kauan. Liian kauan. Teillä tietämättömillä. Jos johonkin suuntaan olisi summassa lähtenyt kävelemään, sieltä jostakin olisi pitänyt kävellä takaisin, kun ei ollut kännykkää, jolla olisi soittanut autoilevan hakijan. Silloin ei rällätty reiskat jalassa katumaastureilla, kuunneltu tereoita ja räpläilty gps vaan harjasniskat käveli, vaikka lyyssi kastui. Jo ennen sitä, ennen kuin koira häipyi hirven imussa kuulumattomiin, oli voitu kävellä useita km. Ja teitä, jonne pikku autolla pääsi, oli paljon vähemmän kuin nyt. Sen takia auton käytöstä ei olisi ollut oikeastaan apua vaikka kuskari Olli olisi tilausajo määräyksen jotenkin saanut. Entä sitten, jos koira ei ollutkaan hirveä haukkumassa vaan vaihtoi jatkuvasti paikkaa ? Ei liikkuvalle koiralle kävelemällä pärjää, eikä juoksemallakaan. Sen takia ei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jäädä paikoilleen odottamaan sitä hetkeä kun koira palasi keikaltansa miehen luo. Silloin koiran ei tarvinnut jäljittää jätkää kovin pitkästi ja siitä paikasta voi jatkaa uuden hirven etsintää, jos päivää oli jäljellä. Usein kävi kuitenkin niin, että siinä vaiheessa piti lähteä röhveltämään pois kun koira otti mieheen yhteyttä. Tällainen pyynti ei ollut porukan jäsenten mielestä, niissä olosuhteissa, käytännöllistä hirvijahtia kun päivät päästänsä tapettiin aikaa ja odoteltiin hirvihaukun alkamista eikä tiedetty, mitä metsässä tapahtui. Tutuissa maastoissa koiran tiistot venyivät meidän mielestä pitkiksi, vaikka eripuolilla Suomea hyvä käyttökoira saattaakin olla erilainen. Lumimaan aikana, kun jäljet näkyivät, koira löytyi monta kertaa naapuriseuran puolelta mutta siellä haukkuminen oli aivan turhaa kun meidän lupahirvet piti kaataa tarkoin määritellylle alueelle, vaikka konstaapeli Kemppinen sanoikin: ”Pojat, repussa pitää olla aina kunnon köysi”.
Silloin ei ollut yhteislupa-alueita eikä sopimuksia. Ei keskusteltu liioin siitä, kuka kuolleen hirven ”otti”. Tämän kaltaisia ja tätä parempia karhukoira uroksia oli silloin jonkin verran.

Haukkutyyli, haukunlaatu ja haukunkuuluvuus arvosteltiin yhtenä pakettina ja tämän kohdan kerroin oli 1 (maksimi 10 pistettä). Myös yhteistyö- ja ohjattavuus pisteiden kerroin oli 1 (maksimi 10 pistettä). Koiran oli mahdollisuus saada näistä viidestä kohdasta yhteensä 100 pistettä.

Nykyisin koepisteytyksessä käytetään osin 0,5 sekä 1 kertoimia ja mitään ominaisuutta ei painoteta niin selkeästi kuin ennen painotettiin. Maailma - ja käytännöt ovat niistä ajoista muuttuneet.

Vanhojen koesääntöjen pistepainotuksilla tähdättiin kait siihen että sellaisia koiria olisi käytetty suvunjatkoon tai paritettu niitä mieluummin jonkin aikaa keskenään, joitten suorituksissa kovasti painotetut kohdat olisivat korostuneet. Ehkä ajateltiin, että sen jälkeen hirventappo koiran kanssa tapahtuisi vielä helpommin, paremmin, nopeammin sekä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Pääideana käytännöllisyys. Koesäännöillä pyrittiin välillisesti vaikuttamaan siihen, että koirien toimivuustaso olisi lähtenyt paranemaan. En näe niille muuta tarkoitusta. Mutta toimivuustaso ei kohentunut räjähtämällä kun ”vanhat koesäännöt” otettiin käyttöön vaan pistepainotus ajatuksen (hyvien ominaisuuksien) esiin tuloon tarvittiin aikaa. Sitä muutokset vaativat aina ja ajan kulumisesta syntyy viive.

Voitaisiinko tehdä päätelmä, että vanhoilla koesäännöillä saavutettiin se, mitä niillä haettiin ? Eivätkö tämän päivän toimivat karhukoirat käyttäydy suurimmaksi osaksi juuri tämän vanhan koesäännön pistepainotuksen mukaisesti ?

Eihän vanhojen koesääntöjen vaikutus loppunut sillä silmänräpäytyksellä (koirien käyttäytyminen muuttuneet heti erilaiseksi) kun koesäännöt uusittiin. Ei, vaan siinä pitää vaihtua myös muutama koirasukupolvi ennen kuin suunnanmuutos alkaa näkyä koirien käyttäytymisessä laajasti ja selkeästi, jos muutosta haetaan. Ja silloin siitosyksilöt on vielä valittava sitä- tai niitä ominaisuuksia silmällä pitäen, joita (koirassa tai rodussa) haluttaisiin muuttaa.

Nyt voimassa olevat koesäännöt otettiin käyttöön syksyllä 1991. Olisiko käymässä niin, että niitten sisältö tulisi näkymään karhukoirakannan toimintatavassa laajasti vasta ehkä 10 – 15 vuoden kuluttua ?

[etujyvä]

Laitan saman otsikon alle "yleiseen pohdintaan--ja mielummin järkevä sellaiseen",mieleen jääneen,uusimmasta Mettäkalasta 12/2010 löytyvästä hirvikoira artikkelista s.63,jossa mainitaan hirvikoira rotujen sykleistä.Niitähän on ollut,ja niitä tulee olemaan aina,sillä ihmispolon mieli on niin ailahtelevainen.Ja kaupparatsufrangeenit myy mistä kauppa käy.Karhukoira rodun sijaan rupesi aikoinaan hirvipyyntilupien kasvun myötä tulemaan norjalainen ja jämpti jne.
Pakinoitsija "metsämutiainen" viittasi koesääntö asiasta, koiran toimintaan 10-15v perioodissa, toiminta muutosta.
Tuossa ajassa voi koirarotu -aallon huiput mennä aallon pohjalle?
Vai muuttaako viisaat fariseukset mets.lakia,ja hirven(ajo)pyynnissä ovat laillisesti plottit(karhunpyynnissähän jo on) jne?
Jätän tässä kaikki sukutaustoihin liittyvät erilleen.
Elikkä; MITÄPÄ MIELTÄ kristallipalloihin silmät tapillaan tuijoittajat ovat,mitä ajatuksia herää???

[Verneter]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

[Kojamo]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

Muistan 70-luvulla että meitä kekaroita kiellettiin menemästä karhukoiran tykö kun se oli kiinni riimussa kotonaan. Isäukko muisteli kaiholla erästä usvalaista joka ei sietänyt kotona juuri muita kuin isäntänsä mutta mettässä oli pyytömiesten kaveri.

[karhukoiraton]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

Muistan 70-luvulla että meitä kekaroita kiellettiin menemästä karhukoiran tykö kun se oli kiinni riimussa kotonaan. Isäukko muisteli kaiholla erästä usvalaista joka ei sietänyt kotona juuri muita kuin isäntänsä mutta mettässä oli pyytömiesten kaveri.

Samoja muistoja mullaki isäukon mustista ku oli kiinni tai luuta pureksimassa,ei siihen kyllä täyspäiset aikuisetkaan menny.Irti ollessaan aivan eri koira,oikee lupsiainen.Naapurissa oli kans kaks karhukoiraa,ne ei ollu vihaisia ainakaa kiinni ollessaan,ruokiisa piältä ei tietoo"älys olla meikä menemättä toisten kupille". tämä oli kans 70-luvun alkuvuosia.

[mustasurma]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

No en minä ainakaan laittas lastani ja luuta syövää koiraa samaan tilaan/huoneeseen.
Oli sitten rotu mikä hyvänsä.Varmuuden vuoksi.

Koira jolla on alkukantaiset vietit voi puolustaa "saalistaan" myös samaan laumaan kuuluvilta, olivatpa nämä sitten koiran mielestä arvojärjestyksessä alempana eli ylempänä.
Muttei tarkota sitä että koiralla olis päässä sen kummemmin vikaa.

[lamsa79]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

No en minä ainakaan laittas lastani ja luuta syövää koiraa samaan tilaan/huoneeseen.
Oli sitten rotu mikä hyvänsä.Varmuuden vuoksi.

Koira jolla on alkukantaiset vietit voi puolustaa "saalistaan" myös samaan laumaan kuuluvilta, olivatpa nämä sitten koiran mielestä arvojärjestyksessä alempana eli ylempänä.
Muttei tarkota sitä että koiralla olis päässä sen kummemmin vikaa.

Meille tuli ensimmäinen musta kesällä. tarjosin sille 9viikkosenena jotakin mustin ja mirrin savustettua luuta tykkäs ku -piip-. No mie otin luun ite ekana pois pois pentu vähän ärhenteli. Sauraavana päivänä laitoin kolmivuotiaan tytön ottamaan luuta pois, pentu näppäs tyttöä käteen kiinni. Eipä siinä muuta ku pentua niskasta reilusti kiinni ja muutamat kirosanat. Sen jälkeen vielä ainaskin on tiennyt koirakin , että perheen jäsenet on hänen yläpuolella

[sumu]

Laitan saman otsikon alle "yleiseen pohdintaan--ja mielummin järkevä sellaiseen",mieleen jääneen,uusimmasta Mettäkalasta 12/2010 löytyvästä hirvikoira artikkelista s.63,jossa mainitaan hirvikoira rotujen sykleistä.Niitähän on ollut,ja niitä tulee olemaan aina,sillä ihmispolon mieli on niin ailahtelevainen.Ja kaupparatsufrangeenit myy mistä kauppa käy.Karhukoira rodun sijaan rupesi aikoinaan hirvipyyntilupien kasvun myötä tulemaan norjalainen ja jämpti jne.
Pakinoitsija "metsämutiainen" viittasi koesääntö asiasta, koiran toimintaan 10-15v perioodissa, toiminta muutosta.
Tuossa ajassa voi koirarotu -aallon huiput mennä aallon pohjalle?
Vai muuttaako viisaat fariseukset mets.lakia,ja hirven(ajo)pyynnissä ovat laillisesti plottit(karhunpyynnissähän jo on) jne?
Jätän tässä kaikki sukutaustoihin liittyvät erilleen.
Elikkä; MITÄPÄ MIELTÄ kristallipalloihin silmät tapillaan tuijoittajat ovat,mitä ajatuksia herää???

En tiedä pitääkö oma huomioi paikkaansa mutta mutu tutumalla ruotsinkielinen pohjamaa ja savo olisivat alueita joissa on suhtessa vähän karhukoiria mistä lie johtuu Vai onko asia omasta tiedon puutesta johtuva virhe

[Takapotku]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

Meillä oli 60-luvulla karhukoira uros, vihaisuutta ei koiralla ollut omaa perhettä kohtaan.
Kissat ja kiertävät Mustalaiset(siihen aikaan niitä liikkui hevosilla) saivat koiralta kyytiä
Koiran loppu oli vaan ikävä, katosi kerran ja löytyi sitten erään talon kaivosta, missä oli ollut muistaakseni
ainakin vuorokauden, siellä sai haavan mahaansa eikä toipunut siitä.

[Pentti Koskelo]

Sama juttu meilläpäin silloin ennenvanhaan.Koira ei ollut vihainen kotiväelle eikä omankylän miehille.Tosiaankin oli vihainen niille hevosilla kiertäville kulkukauppiaille.Kerrankin roikkui kiinni palttoossa niin piip joutui sanomaan hädissään kesken kaupustelun että ottakaa tuo susi kiinni.On sitä nykyäänkin vihaisuutta karhukoirissa niin että kaadolle ei ole vierailla asiaa saatikka omistajalla.Vihaisuus,kovaluonteisuus kulkee nähdäkseni suvuttain.Niinhän se on ihmisissäkin.

[Rami]

Sama juttu meilläpäin silloin ennenvanhaan.Koira ei ollut vihainen kotiväelle eikä omankylän miehille.Tosiaankin oli vihainen niille hevosilla kiertäville kulkukauppiaille.Kerrankin roikkui kiinni palttoossa niin piip joutui sanomaan hädissään kesken kaupustelun että ottakaa tuo susi kiinni.On sitä nykyäänkin vihaisuutta karhukoirissa niin että kaadolle ei ole vierailla asiaa saatikka omistajalla.Vihaisuus,kovaluonteisuus kulkee nähdäkseni suvuttain.Niinhän se on ihmisissäkin.

Tulee kuitenkin ottaa huomioon etä vihaisuus ja kovaluonteisuus vaikka kulkevatkin suvuittain ovat eri asioita koira voi olla kovaluonteinen vaikka onkin perusominaisuudeltaan kuin lammas. Vastaavasti monet vihaiset ärrääjät ovat epävarmoja ja siksi sillä ärräämisellä peittävät sen epävarmuuden.

(kuten entinen manne sano tasoristeyksessä se huutaa joka pelekää )

[jysky]

Näinhän se useimmiten on.

Tulee kuitenkin ottaa huomioon etä vihaisuus ja kovaluonteisuus vaikka kulkevatkin suvuittain ovat eri asioita koira voi olla kovaluonteinen vaikka onkin perusominaisuudeltaan kuin lammas. Vastaavasti monet vihaiset ärrääjät ovat epävarmoja ja siksi sillä ärräämisellä peittävät sen epävarmuuden.

Kovaluontoinen on koira joka yllättävän ja epämiellyttävänkään kokemuksen jälkeen ei ole moksiskaan, ja homma jatkuu normaalina toimintana. Tämä tulee esim esille jos koira saa tällin hirveltä, kovaluonteinen korkeintaan innostuu hirven työstämisestä lisää.

[jysky]

Oliko wanhan ajan karhukoira muka niin vihainen kuin mitä väitetään? Vihaisen määrittelisin siten, ettei perheen lapset voi käydä ottamassa koiralta luuta pois.

Verne T

Tuon määritelmän mukaan aika moni koira on vihainen. En olisi nuin jyrkkä määritelmän suhteen. Välttämäti luun päältä ärrääjä ei pure, tai omi kaatoa. Vihaisen määrittelisin sillä tavalla, että koira ei provosoidu toisista koirista tai ihmisistä ilman mitään selvää syytä. Minusta koira ei ole sellaisenaan vihainen, jos se aggressiolla esim puolustaa/ puolustautuu uhkatilanteessa (toista hyökkäävää koiraa tai petoa vastaan).

Aggressiivisuus sinänsä ei siis tee koirasta ”luonnevikaista” – monen koirarodun ja -tyypin jalostustavoitteisiin on vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja kuulunut aggressiivinen käytös tarvittaessa (esim laumanvartiakoirat).

Arvaamaton agressio on vihaisuuteen kuuluva piirre selkeästi, silloin koiraa on vaikea hallita ja tilanteita on mahdoton ennakoida. Se voi olla luonnevika, jonkin sairauden tai kovan kiputilan tai pelon esille tuomaa. Tai puutteellisen sosiaalistamisen tuotosta, sillä jos koira ärräämällä saa periksi (valtaa jonkin makuupaikan, esineen , luun tms itselleen) niin todennäköisesti kokeilee sitä jatkossakin. Sellainen on opittua dominointia (eikä arvaamatonta käytöstä) jossa saa jo hieman peiliin vilkaista.