Elämäni koira.

[Pentti Koskelo]

Jokaisella koiramiehellä on jossakin vaiheessa niin hyvä koira että myöhemmin tulee ajatus,että kun joskus sais sellaisen kuin se ja se oli.Yksi tahtoo olla ylitse muiden Sitähän sanotaa että koiramies saa vain kerran eläissään huipun sellaisen..Tänne voi aivan vapaasti käydä kertomassa tosi tarinoita omien koirien edesottamuksista.Jos ei pysty pidättäytymään totuudessa niin silloin voi käydä tuolla Esson Baarin osastolla.Joku voi aloitella,nyt kiire töihin.Palaan vaikka illalla.

[Pentti Koskelo]

90 luvun lopussa hirviporukassa viimmeinen hirvi oli varattu peijaishirveksi,jotka oli tarkoitus pitää perjantai-iltana.Elettiin tiistaiaamua 8 maissa ja siikajokilaakso nimiseen lehteen piti laittaa ilmoitus peijaisista vaikka hirvi oli vielä pystyssä.Pyynti aloitettin ja löysäsin karhukoiranartun hakemaan.Koira otti ison sarvipään käsittelyyn.Samanaikaisesti joku passimiehistä ampui hirveä, todennäköisesti ohi,ja harmaan ja jämtinmiehet rupesivat pelaamaan aikaa ja tutkimaan "raanassa" olevan hirven jälkiä.Kävivätpä vielä välissä antamassa kolmen kilometrin karkon että koirani löysäisi ja jättäisi hirvet.Silloin kun vielä poltin,panin tupakaksi ja ajattelin että nyt katsotaan kenellä"hermot" pettää ensimmäisenä.Kello lähenteli jo kolmea ennenkuin voitiin antaa lupa hirven ampumiseksi,jota koira oli päivän paimentanut.Lähdin haukulle ja olin jo kohta pääsemässä ampumatilaisuuteen niin takaa tuli harmaa samalle haukulle ja ajattelin että eihän tuo niin vaarallista ole vaikka harmaa haukkuu kaverina.Pakkohan niillekin on joskus tilaisuus antaa.Haukku loppui ja uros hirvi pakeni koirien saattelemana.Harmaa kuitenkin löysäsi ensimmäiselle noin 2 kilometrinpäässä olevalle tielle ja Karhukoira narttu( Milli nimeltään,sanottakoon se nyt tässä) jatkoi seuraamista ja otti hirven uusintahaukkun noin 10 km:n päässä jonne peijaishirvi ammuttiin iltähämärässä.Kun tällaisia narttuja on koiramiehillä siitä on hyvä aloittaa koirien kasvattaminen.Kaikki hyvät narttulinjat vaatii melkein poikkeuksetta hyvät lähdöt niin kuin sitä ruukataan sanoa.

[kimppa]

K&Mva Jysky. 10 vuotta koiran kanssa metsässä töitä tehneenä! Voin sanoa, että jos saan joskus samanlaisen koiran niin itken ilosta! Tällä "Koiralla" monta kutsuma nimeä ollut: Hyvät rukkasnahat sulla, EI sillä mitään tee! Joka kerta hirvet nurin ennen puoltapäivää ja aina seisonta haukkuun! En kehtaa kirjoittelemaan alkaa, koska tulisi liian pitkät jutut. Kaikki riista kävi Jyskylle ja käytti ilma- ja jälkivainua! Karhukin olisi nurin, jos vaan olisi lupa ollut ampua.
Seuraava koira alkaa valmistumaan pikku hiljaa, niin toivottavasti viellä kuulette minusta! Nyt on narttu!

[Pentti Koskelo]

Taitaa olla kasvattajilla ja jalostusneuvonnalla haastava tehtävä tulevaisuudessa kun noita pelikoiria ilmestynyt näin vähän tähän osioon.

[mustasurma]

Ei viiti ruveta kehumaan jos sattus joskus tulemaan vielä parempi...

[eronemi]

Nämä palstat on niitä kiiltokuvakoiramiehiä varten.... Niitä pelikoiria ei tarvia kehua kun kaikki kanssakumppanitkin tietää niiden arvon kehumattakin...

[Itäraja]

Yksi niistä Elimys Nero SF01586/93. Eka "mehtäreissu" ( reilu 10 kk ikäisenä) oli kun karkasi häkistä, juoksi metsään ja n. 1,5 km päästä alkoi hirvihaukku. Lupapaikka ja alue, parin tunnin haukkuun kaato. Toimi jo eka kerralla kuin kone ilman mitään opettamista. Huippu haku, täysin pelkäämätön myös karhulle. Muutama karhuhaukku muttei onnistuttu kaatoa. Kuten useille hyville käy, niin Nerollekkin. Jäi yksi haukkumaan jokirantaan, hirvi tappoi koiran jokeen. Aamulla löytyi joesta tutkan avulla kuolleena, poljettuna. Lunta oli vähän, yön aikana oli kuljettu useita kertoja joen yli. Koira oli vasta kolmevuotias.
Se miksi Neroa ei käytetty pentuna metsässä; Emällä oli korvat lupallaan, oma uros astui "vahingossa" mehtuureissulla, ns. ei-toivottu pentue. Hävitin muut pennut, jätin tämän uroksen emälle mieliksi ja niin se jäi häkkiin. Muuten, Nerollekkin jäi toinen korva lerppaan. Silloinkin oli muita hyviä koiria häkissä joten ei tarvinnut luultua "kakkoslaatua" lähteä kouluttamaan. Mutta olikin YKKÖSLAATUA.

[jätkä]

Niin kauan kun on elämää, on koiriakin. Elämäni koira on vuorollaan se, mikä ominaisuus milloikin koirassa kiehtoo... Joku pysyy työmaalla, toinen tottelee, useassa koirassa on "sitä jotakin" omallaan lailla. Täydellistä ei ole vielä tullu, eikä tällä tuurilla tulekaan.

[mvv]

Juuri näin. Minun elämäni koiran lopetin viimesyksynä 12,5 -vuotiaana. Nyt elämäni koira on pihalla häkissä. Se täytyy sanoa, että edesmenneestä muistan vain ne hyvät asiat ja puolet, kun nykyisessä näen puutteitakin. Aika kultaa muistot.

[karhu_koira]

Tuolla se tarhassa on tähän astisista paras, 3-vuotias tällä hetkellä. Elämyksiä on kyllä aiemmatkin tarjonneet.

Niinhän se on, että aika kultaa muistot. Siksi olen itekin pitänyt koirista päiväkirjaa, johon olen merkannut merkittävimmät asiat. Kun muistelee, että koira oli valmis paketti jo syntyissään, niin voi käydä laskemassa ittensä maan tasalle lukemalla sitä päiväkirjaa Tuonkin koiran päiväkirjasta löytyy seuraava merkintä sen toiselta syksyltä(koiralla ikää 1,5v):

"9.9.2008
Koiraa on käytetty joitakin kertoja metässä tälle syksyä. Ei oikein hae kaukaa ja sen takia hirvet eivät kestä lähellä tapahtuvassa löytöhaukussa. Löytää kyllä, jos hirvet ovat muutaman sadan metrin sisällä. Tahtoo vielä antaa ääntäkin ajokoiramaisesti muutaman sata metriä kun hirvet karkkoaa. Seurailee korkeintaan muutaman kilometrin hirviä. Tälle syksyä ei ole saatu vielä yli 2 minuutin haukkua aikaan. Laukkaa tosi kovaa metsässä, mutta haku ei tosiaan ulotu muutamaa sataa metriä kauemmaksi."

Paljon on siitä päivästä kehitytty, mutta vikoja sekä puutteita löytyy silti tästäkin asukkaasta

[hurja]

Yhden asian olen huomannut, 3sta erirodusta Kva saaneena , kaikilla on yhteinen piirre kova metsästysinto,kun koiralla on palo metsään silloin huonompikin mies saa koiran

[Sisukas]

Tänään laitoin tähänastisen elämäni koiran hautaan. Painaisen kiven juurella nukkuu Haapakorven Elli. Ei ollut Ellikään täydellinen, mutta yli iän kestävän suunnan ja kipinän antoi minulle. Tästä se jatkuu.

[kimppa]

Otan osaa "Sisukas"! Pyörikö mielessä vuosien varrelta ne useat hienot hetket, kun hautasit Elliä. Itsellä ainakin pari pisaraa irtoaa kyseistä tointa tehdessä. Muutaman koiran on joutunut hautaamaa jo tähän ikään.

[Seppo Toivonen]

Onkohan noissa ollut haukkuviakin koiria ?? Karhua ei varmaan.

[Jeppe]

Epäilyksistä huolimatta elämää ja hyvin monenkirjavaa on kuule Seppo muuallakin kuin Lieksan maisemissa.

Mieleenpainunein koira elämäni varrelta on paperiton suomenpystykorvanarttu Fiinu, joka oli ensimmäinen koira, jonka haukulle isäni otti minut mukaan. Kuurankohmeisella sammalpedillä makaava koppelo jä pysyvästi mieleen pitkän haukun päätteeksi. Oli pahuksen huono koira, kun ei haukkunut karhua.